Kolminaisuus-teologiaa Luukkaalla?

Luukas & Kolminaisuus... what?!

Tämä teksti olettaa lukijoilta ainakin jonkintasoista tietotaitoa kristillisestä teologiasta ja siihen liittyvistä kiemuroista, mutta toivon aihetta tuntemattoman lukijan pysyvän kärryillä, ainakin pääpointeista puhuttessa. 

Tämä teksti seuraa melko tarkasti Uuden testamentin professori C. Kavin Rowen artikkelia (2003). Tätä kaveria on melko yleisesti ottaen pidetty nuoren polven teologeista melko varteenotettavana ja ehkä jopa nousevana "tähtenä". Artikkeli on otsikoitu tittelillä "Luukas ja kolminaisuus(oppi)". Duke Universityssä tällä hetkellä opettava Rowe on kirjoittanut melko paljon Luukkaan teoksista ja erityisesti niiden sisältämästä teologiasta koskien Jeesuksen Herruutta. Itse luin hiljattain hänen loistavan kirjansa "World Upside Down: Reading Acts in the Graeco-Roman Age" (2010), joka on Regentissä pakollisena tahkottavana meneillään olevalla Apostolien tekojen kurssilla. 

Minne katosi Apostolien tekojen jae 15:34?

Puuttuva jae

Yksi merkillisimmistä kysymyksistä, joita tavallinen Uuden testamentin lukija joutuu ihmettelemään on puuttuvien jakeiden ongelma. Tällaisissa tapauksissa teksti etenee jouhevasti, mutta yksi jae puuttuukin kokonaisuudessaan täysin. Asia ei ole niin kummallinen tilanteessa, jossa jae on teksissä mukana hakasulkujen [] sisällä alaviitemaininnalla varustettuna, mutta se aiheuttaa päänvaivaa tilanteessa, jossa puuttuvasta jakeesta ei ole yksinkertaisesti minkäänlaisia mainintoja. Erityisesti vanhaa käännöstä (1933/38) lukevat törmäävät tähän hankalampaan asetelmaan, koska tekstistä vain puuttuu joskus kokonainen jae ilman selityksiä.

Constantine von Tischendorf: kertomus, joka ei jätä kylmäksi

Johdantoa

Jos tehtävänä olisi esittää tärkeitä henkilöitä liittyen Uuden testamentin tekstikritiikin historiaan, henkilöiden määrä nousisi helposti bussilastilliseksi. Mutta jos puhumme todella tärkeistä henkilöistä, lukumäärää voitaisiin rajoittaa pikkubussilliseen. Tämä asia selviää kenelle tahansa, joka tutustuu aiheen standarditeoksien historiaosuuksiin. 

Päätin pitkän tauon jälkeen mielenkiinnon herättämiseksi suunnata valokeilan yhteen niistä, jotka tulisivat nousemaan tähän pikkubussiin ensimmäisten joukossa. Kyseessä on Constantine von Tischendorf (1818-1874). Tiivistettynä kysymyksessä on henkilö, joka arvosti Raamatun sanomaa hyvin paljon ja teki kaikkensa sen eteen, että kykenisi löytämään parempia ja vanhempia Uuden testamentin kreikankielisiä käsikirjoituksia kuin mitä hänen aikanaan tutkimuksessa oli saatavilla. Ja kuten pian tulemme näkemään, hän onnistui tavoitteessaan kiitettävästi. 

400 000 varianttia! (!)

Vuonna 2005 ilmestyi kirja, joka nousi viikkojen ajaksi New York Timesin bestseller listoille. Kirjaa on myyty enemmän kuin Jurvan krillillä makkaroita. Ja kyseessä on opus Uuden testamentin tekstikritiikistä! Todennäköisesti tulen palaamaan kirjan sisältöön tulevaisuudessa, mutta nyt kiinnitän huomiota vain lauseeseen, joka on osaltaan ollut edistämässä kirjan suurta suosiota:

Me emme tiedä miten paljon käsikirjoituksissa on variantteja ja ehkä on parasta sanoa asia seuraavasti: käsikirjoitusten välillä on enemmän variantteja kuin Uudessa testamentissa on sanoja. [1]

Kukaan ei oikeasti tiedä tarkkaa vastausta varianttien lukumäärään, koska on käytännössä mahdotonta käydä läpi joka ikinen käsikirjoitus toisiinsa verraten. (Vapaaehtoisia?) Arviot ovat vaihdelleet 200 000 ja 400 000 välillä. Koska Uudessa testamentissa on noin 138 000 sanaa kreikankielellä, teknisesti ottaen väite ”käsikirjoitusten välillä on enemmän variantteja kuin Uudessa testamentissa on sanoja” pitää paikkansa. 

Uuden testamentin tekstihistoria & Rikkinäinen puhelin -leikki

Rikki - niin rikki

Monille ihmisille Uuden testamentin tekstin historiasta tulee mieleen tunnettu rikkinäinen puhelin -leikki. Kymmenillä lasten- ja nuortenleireillä mukana olleena olen itsekin osallistunut tällaiseen useasti. Leikin tarkoitus on siis seuraava. Ensimmäinen henkilö kuiskaa seuraavana istuvan henkilön korvaan lyhyen kertomuksen, jonka jälkeen tämä henkilö sitten kuiskaa sen parhaansa mukaan kolmannelle, kolmas neljännelle jne. Leikin idea on tietysti siinä, että viimeinen henkilö, joka kertoo kuulemansa ääneen, saa aikaan naurupyräkän: kertomus on muuttunut aivan toisenlaiseksi!

Tahattomia ja tahallisia variantteja

Edellisessä kirjoituksessa kiinnitin huomiota tekstihistorian isoon kokonaiskuvaan evankeliumeiden osalta. Siirryn nyt kuvaamaan tarkemmin teksteihin tulleita variantteja. [Syy tekstin viipymiseen on tällä kertaa "kiire koulussa".]


Kysymys johon juuri kukaan ei tiedä vastausta

Haluan tässä kohden muistuttaa niitä lukijoita, jotka ajattelevat omaa tietämättömyyttään aiheen äärellä, että olemme tekemisissä aiheen kanssa, josta ainoastaan ani harva tietää juuri yhtään mitään. Noin kuukausi sitten istuin Regentissä Uuden testamentin tentissä ja kokeeseen oli lipsahtanut kysymys vanhasta tenttipohjasta, jota ei oltu käsitelty oppitunneilla, eikä myöskään kirjoissa joita meidän oli tenttiin luettava. Kysymys kuului: ”Vain alle 2% kaikista säilyneistä Uuden testamentin kreikankielisistä käsikirjoituksista vastaavat tarkasti toinen toisiaan: totta vai tarua?” Suurin osa opiskelijoista oli kysymyksestä huuli pitkällä ja vastaukset jakautuivat arvostelijan mukaan noin fifty/fifty (juuri näin helposti käy jos suurin osa arvaa). Olemme siis tekemisissä kysymyksien kanssa, joihin suurin osa teologian maisteriksi opiskelevista eivät osaa vastata, joten lukija voi olla tässä kohden melko huoletta. 

Torninäkymä

”Jae puuttuu vanhimmista käsikirjoituksista…"

Tavallinen semi-aktiivinen raamatunlukija todennäköisesti kiinnittää silloin tällöin huomiota Raamattunsa alalaidassa oleviin alaviitteisiin ”kyseinen jae puuttuu vanhimmista käsikirjoituksista”. Harvassa seurakunnassa pastori kuitenkaan tuskin piirtää liitutaululle mistä tällaisessa maininnassa on kysymys. Tässä kohden ainakin yksi asia on tullut selväksi: Raamattumme eivät ole maininneet kaikkia mahdollisia tekstivariantteja, vaan ainoastaan merkittävimmät. Kuuluisimmat maininnat liittynevät Johanneksen evankeliumin lukuun 8 ja Markuksen evankeliumin lukuun 16. Palaan näihin lukuihin joskus myöhemmin.

Mutta miksi tällainen rajaus? Miksi kaikkia variantteja ei ole laitettu alaviitteisiin? Melko yksinkertaisesta syystä: jos kääntäjät merkitsisivät tekstiin jokaisen mahdollisen tekstivariantin, Raamattumme olisi täynnä alaviitteitä ja takakansi olisi nykyistäkin kauempana — paljon kauempana! Tähän on kuitenkin olemassa myös toinen syy. Ehdottoman suurin osa tekstivarianteista ovat niin mitättömiä, että ne eivät aina vaikuta edes käännettävään tekstiin. 

Kohtaaminen varianttien kanssa: Korintti & päin mettää vietetty ehtoollinen!

On aika siirtyä varianttien maailmaan. Variantti on sana, joka tekstikritiikissä viittaa eroavaisuuksiin tekstimassassa. Jos esimerkiksi joissain käsikirjoituksissa lukee jakeessa x ”Jeesus” ja toisissa ”Herra Jeesus”, meillä on käsissämme variantti. Tekstikriitikot eivät siis käytä sanoja ”virhe”. Tulen kaikissa tilanteissa puhumaan siis varianteista tarkoittaen mitä tahansa muutosta tekstimassassa. Osa varianteista on pieniä, toiset taas eivät niinkään pieniä. Ja muistutan edelleen: jos meillä ei olisi variantteja lainkaan, tekstikritiikkiä ei tarvittaisi. Nyt on joka tapauksessa aika uhrata useampi postaus juuri tähän osa-alueeseen. 

Tulen siis jatkossa kirjoittamaan aiheesta useamman tekstin sekä selvittämään syvemmin millaisia erilaisia variantteja tekstitraditiossa on olemassa ja millaiset syyt niihin ovat johtaneet. Ja olennaista on myös myöhemmin tarkentaa millaisilla kriteereillä tekstikriitikot pyrkivät selvittämään oikean lukutavan (vaikka tässä tekstissä osa kriteereistä tulee pakostakin esiin). 

Lukemattomien esimerkkien joukosta päätin aloittaa aiheeseen sukeltamisen sellaisesta tekstistä, joka on ainakin aktiivi-seurakuntalaisille todennäköisesti hyvin tuttu erityisesti ehtoollisjumalanpalveluksista. Teksti on siis tuttu, mutta käsittääkseni miltei aina väärinymmärretty. Kyseessä on jaejakso 11:17-34 Paavalin ensimmäisestä kirjeestä korinttilaisille. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin varoitettava, että joudumme painia myös muiden ongelmien kuin varianttien kanssa.

Vuosi vaihtui, aihe ei

Joululoma on takana ja se näkyy myös tässä blogissa. Tekstejä ei nimittäin ole ilmestynyt noin kuukauteen. Blogi kuitenkin starttaa vuoteen 2017 melko maltillisesti. 

Tässä vaiheessa lienee hyvä tehdä super-lyhyt tiivistys. Ne, jotka ovat seuranneet elämää tällä sivustolla ovat havainneet, että koko syksy meni aika tavalla taustakulissien pystyttämisessä. Olen pyrkinyt esittelemään tekstikritiikin perusajatusta ja tarkoitusta ja niitä materiaaleja joiden kanssa se on tekemisissä. Tämä kaikki on tarvittavaa pohjaa kevään tuleville teksteille, kun alamme päästä pikku hiljaa itse asiaan. Mutta siitä myöhemmin.

Ajatuksissa on myös ollut kirjoittaa jossain vaiheessa lyhyt teksti suositeltavasta lisälukemisesta eli vinkeistä kiinnostuneille lukijoille siitä millaisten kirjojen kautta asiaan voisi sukeltaa tarkemmin. Tällainen postaus on lähiaikoina tulossa. Ennen sitä linkkaan lukijoille perus yksinkertaisen ja yleistävän tekstin aiheesta. Kirjoitus, joka ilmestyi Ristin Voitossa viime vuoden puolivälin paikkeilla, löytyy täältä. 

Muuten, pysykää kuulolla!