Eri maailma
Keskiverto ihminen ymmärtää varsin hyvin, että Raamatun ajan ihmiset elivät hyvin erilaisessa maailmassa kuin mihin 2000-luvun suomalaiset ovat tottuneet. Vaikka osa jurvalaisista on voinut nähdä lehmän livenä, tämä ei välttämättä päde hieman nuorempiin Etelä-Suomessa asuviin henkilöihin. Joka tapauksessa, meillä on kadoksissa kännykät, barbit ja pulttivääntimet, Raamatun ajan ihmisillä lampaat, kirjakääröt ja viitat. Me ostamme liharuokamme läheisestä K- tai S-marketista, korinttilaiset joutuivat tyytymään paikallisten epäjumalantemppeleiden jäännöspaloihin, joita sai seuraavana aamuna ostaa torilta. Tämä kaikki aiheuttaa raamatunlukijalle silloin tällöin harmaita hiuksia.
Sama huomio eri ajasta, paikasta ja kulttuurista pätee tietenkin myös käsittelemäämme aiheeseen. A4-paperit, Canon-tulostimet ja 0,7 lyijytäytekynät odottivat vielä kauan keksijäänsä. Tästä huolimatta ihmiset kirjoittivat, lukivat ja lähettivät toisilleen kirjeitä. Kaikki tämä tapahtui kuitenkin hieman eri tavalla kuin nykyään ja siksi asiaa on syytä avata. Tämä luo myös pohjaa tuleville viikoille ja aiheille, joita tulen pengastamaan. Mitä materiaaleja Uuden testamentin kirjoittajat käyttivät ja millä tavalla?
Tässä kuva, joka on syytä painaa syvälle alitajuntaan:
Harold. J. Greenlee. 2012. [1995.] Introduction to New Testament Textual Criticism. Revised edition.
Grand Rapids, MI: Baker Academic. S. 23.
Loppu teksti kuluu tämän kuvan selittämisessä ja avaamisessa. Koska kuvassa on alekkain neljä päälinjaa, otsikot seuraavat näitä linjoja. Huomaa kuitenkin, että ylhäällä olevat numerot (1 2 3…) kuvaavat vuosisatoja aina ensimmäisestä vuosisadasta (0-100) 15. vuosisataan (1400-luku) saakka.
Ensimmäinen linja: Mitä materiaaleja kirjoittamisessa milloinkin käytettiin?
2. Mooseksen kirjan alku kertoo ikävästä tilanteesta, jossa egyptiläiset alkoivat hankkiutua eroon israelilaisten poikalapsista heittämällä heitä Niili-jokeen krokotiilien syötäväksi. Monet naiset yrittivät epätoivoisesti pelastaa oman lapsensa. Näin myös eräs Leevin sukukuntaan kuuluva nainen, jonka poikalapsi nimettiin myöhemmin Moosekseksi. (Jos teemme oikein avaavan käännöksen tästä nimestä, hän oli "joesta noukittu poika".) Äiti teki tukevan korin, jonka sisällä oleva poikavauva laitettiin ajelehtimaan Niili-jokeen. Kertomuksella on melko onnellinen loppu ja itse olen viettänyt viimeiset viisi päivää lukien kaverin nimissä kulkevia teoksia. Anyway. Tässä kohden meitä kiinnostaa se, että Mooseksen äiti askarteli korin papyruskaislasta. Papyrus on ruokokasvi, joka kasvaa varsinkin Egyptissä Niilin alueella. Kasvista oli helppo tehdä koreja, mutta se toimi myös loistavana kirjoitusmateriaalina. Jos katkaiset tämän kasvin ja tarkastelet sitä pituussuunnassa, huomaat, että sen läpileikkaus on kolmion muotoinen. Jos haluat korin sijasta valmistaa materiaalia joulupukille lähetettävään kirjeeseen, jouduit kulkea muutaman työvaiheen kautta.
Ohje: Ensin kasvin kolmesta sivusta viilletään ohkaisia liuskoja. Tämän jälkeen ne asetellaan samansuuntaisesti vierekkäin levyn päälle. Seuraavaksi sama asia täytyy tehdä toisen kerran, mutta tällä kerralla asettelemalla liuskat edellisten päälle poikittain tähän tapaan ####. Tämä asettelu täytyy puristaa kahden levyn välissä ja kasvissa oleva mahlamainen aine lopulta ”liimaa” liuskat yhteen. Seuraavaksi auringonvalon on kuivattava levy. Lopulta levy enää leikataan halutun kokoiseksi, yleensä noin A4-vastaaviin mittoihin. Sitten ei muuta kuin ostamaan mustepullo ja pala ruokoa!
Voit kirjoittaa tähän kirjoitusarkkiin lyhyen kirjeen, mutta et juurikaan pidempää kuin mitä löydät Paavalilta Filemonille tai Johannekselta Gaiukselle. Jos haluat kirjoittaa uudelleen esimerkiksi Luukkaan evankeliumin, eli hieman pidemmän teoksen, joudut ensin liimata näitä arkkeja peräkkäin niin, että niistä muodostuu useita metrejä pitkä rulla. Mutta pidä pituus alle 10 metrisenä, muuten joudut käytännöllisiin ongelmiin…
Tämä kaikki oli tuttua puuhaa Uuden testamentin kirjoittajille. Sillä välin egyptiläiset tekivät papyrusbisneksellään rahaa. Paljon rahaa.
Noin 300-luvulla kirjoitusmateriaalissa alkoi kuitenkin tapahtua melko nopea muutos. Papyrus alkoi korvautua pergamentilla. Siksi noin 600-luvulta aina 1400-luvulle saakka kaikki Uuden testamentin teokset kirjoitettiin ainoastaan pergamentille papyruksen jäädessä pois käytöstä. Pergamentti on yksinkertaisesti jo edesmenneen eläimen nahka eli se valmistettiin yleensä naudan-, lampaan-, vuohen- tai antiloopinnahasta. Pergamentin valmistus oli aluksi hyvin hankalaa, mutta onneksi Pergamonin kaupungissa jotkut saivat materiaalin kohdalla älynväläyksiä (nyt vain ei ole aikaa tutustua asiaan tarkemmin).
Meille tuttua paperia saamme odottaa melko kauan, koska Euroopassa se tuli yleiseen käyttöön vasta 1300-luvulla ja Lähi-idässä jonkin verran aiemmin. Poikkeuksia toki on, koska vanhin eurooppalainen paperille kirjoitettu käsikirjoitus on vuodelta 1109.
Toinen linja: Ruo’osta sulkaan
Uuden testamentin kirjoittamisen aikana kirjoittamisessa käytettiin ruokoa ja noin 400-luvulla siirryttiin yleisemmin sulkaan. Kun esimerkiksi apostoli Johannes kirjoittaa Gaiukselle "Minulla olisi sinulle paljonkin kirjoitettavaa, mutta en tahdo esittää sitä näin kynällä ja musteella" (3. Joh. 13), hän ei puhu kuulakärkikynästä. Kynäksi käännetty sana (κάλαμος) tarkoittaa ruokoa.
Kolmas linja: Teosten muoto
Kuten edellä todettiin, ensimmäisellä vuosisadalla käytössä oli lyhyiden teosten kohdalla papyruksesta valmistettu arkki ja pidemmät teokset vaativat taas käyttöön papyrusarkeista liimatun rullan/käärön. Kuitenkin viimeistään 100-luvun taitteessa tapahtui muutos, jonka merkitys on niin valtava, että olen velvoitettu palaamaan aiheeseen ensi viikolla: käärömuoto vaihtui koodeksiin eli kirjamuotoon. (Tulet todennäköisesti yllättymään, kun kuulet tämän muutoksen teologisista seurauksista.) Tämä kirja kasattiin aluksi papyrusarkeista ja myöhemmin pergamenteista.
Neljäs linja: Muutos kirjaimissa
Uuden testamentin tekstejä koskettaa vielä yksi asia, joka koki ajan kanssa muutoksen. Tämä muutos aiheuttaa ikävä kyllä edelleen ongelmia myös kaikille niille, jotka ovat opiskelleet (esimerkiksi Isossa Kirjassa) kreikkaa. Suuret kirjaimet eli majuskelikirjoitus alkoi väistyä pienten kirjainten eli minuskelikirjoituksen tieltä joskus 700-800-luvuilla. Edelleen niiden, jotka osaavat lukea minuskeleilla kirjoitettua kreikkaa, jota löydämme esimerkiksi kaikista kriittisistä Uuden testamentin kreikankielisistä editioista, ovat hankaluuksissa majuskelitekstien kanssa, koska kirjaimet näyttävät hieman erilaisilta.
Itse pitäydyn kirjoittamisessa mieluusti MacBookissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti