Galatalaiskirje 4:4-6: variantteja ja kolminaisuus-teologiaa

Johdantoa

Monella lukijalla on Paavalin kirjeitä lukiessaan kiusaus edetä nopealla temmolla pieniin yksityiskohtiin liikaa pysähtymättä. Kuitenkin jokainen, joka alkaa käyttää aikaansa Paavalin teologisten näkemysten selvittämiseen tulee huomaamaan nopeasti, että pienilläkin tekstin yksityiskohdilla on monesti äärimmäisen suuri merkitys. Kuten Timo Eskola eräässä kirjassaan kerran kehotti, Paavalia on opittava lukemaan hitaasti. [1] 

Tässä tekstissä haluan tuoda esiin yhden tällaisen esimerkin, jossa pysähtyminen yksityiskohtiin avaa eteemme teologisia aarteita. Kyseessä on Galatalaiskirjeen jae 4:6 ja se liittyy erityisesti kristologiaan eli näkemykseemme Jeesuksesta ja hänen asemastaan Jumalan pelastussuunnitelmassa. Aloitan tekemällä muutamia tekstikriittisiä huomioita, jonka jälkeen siirryn kuvaamaan aiheen asiantuntijoiden löytöjä jakeen ympäriltä. Tekstin tarkoitus on osoittaa, että Jeesus ei ole Paavalin teologiassa kuka tahansa, vaan hän on Jumalan henkilökohtainen itseilmoitus, aivan kuten Pyhän Hengen toiminta. Paavali uskoi Jeesuksen ennaltaolemiseen, ja hänen inkarnaatioonsa (eli lihaksi tulemiseen). Tavalla tai toisella Jeesus ja Henki tulee siten lukea sisään sanaan "Jumala". Lopuksi käsittelen Paavalin tekstissä painottamaa uutta exodusta, jossa Jumalan persoona ja henkilöllisyys on ilmoitettu lopullisesti Jeesuksessa ja Hengen toiminnassa. (Paavali ei tunnetusti kykene tekemään teologiaa ilman, että hän on vanhatestamentillisen kertomuksen kielikuvien kyllästämä.) Lyhyesti sanottuna: olemme jälleen kolminaisuuden äärellä.