tiistai 15. marraskuuta 2016

Käännöksien lähteillä: katsaus Septugintaan


Käännöksiä  (vai väännöksiä?)


Vuonna 2009 Raamattu oli käännetty kokonaan tai osittain 2546:lle kielelle ja murteelle. Nykyään noin 95% maailman väestöstä voi lukea Raamattua omalla kielellään, mutta käännöstyö etenee edelleen.


Suomessa me olemme tottuneet lukemaan Uutta testamenttia ainoastaan muutamien käännösten avulla. 500 vuoden käännöshistoria ei ole tuottanut kovin suuria määriä erilaisia käännöksiä, mutta tämä tuskin on yllätys.  Asiaa ei voi edes verrata englanninkieliseen maailmaan, jossa käännöksiä on tarjolla enemmän kuin eri irtokarkkeja K-market Kimarassa (Jurvassa). Joka tapauksessa, me olemme tottuneet siihen, että Raamattu on saatavilla meidän omalla kielellämme. Osa meistä on myös tottunut jatkuviin kiistoihin siitä mikä käännös on Jumalan käännös, mikä taas Saatanan. (Usko pois, olen törmännyt ihmisiin, jotka ajattelevat, että Saatanalla on aikaa kääntää Raamattua ja vieläpä niin, että se edesauttaa evankeliumin eteenpäin menemistä…) 


Ei ole kuitenkaan lainkaan päivänselvä asia, että Pyhän Kirjan sanoma on ylipäätään käännettävissä. On melko hyvin tiedossa oleva fakta, että muslimeille Raamattu on arabiankielinen Koraani. Voit toki lukea "Koraania" vaikka Jaakko Hämeen-Anttilan kääntämänä, mutta käytännössä et lue silloin Koraania, vaan eräänlaista kommentaaria. Jos haluat lukea Jumalan Sanaa, sinun on osattava arabiaa. (Toinen esimerkki voisi olla hindulaisuus, jossa edes papit eivät aina ymmärrä lukemaansa samoista syistä.) Miksi siis näyttää päivänselvältä, että Uutta testamenttia voidaan kääntää eri kielille ja sen sanomaa voi silti lukea Jumalan Sanana?


Uuden testamentin kohdalla käännöstyö oli mukana alusta saakka. Pakko, koska Jeesus puhui arameaa ja kuten tiedämme, Uusi testamentti kirjoitettiin kreikaksi. (Voit toki törmätä henkilöihin, joiden mukaan Uusi testamentti kirjoitettiin alunperin ainakin miltei kokonaan arameaksi, mutta samalla tavalla voit törmätä ihmisiin, jotka väittävät maa"palloa" litteäksi.) Näin ollen Jeesuksen opetukset oli pakko kääntää melko varhaisessa vaiheessa toiselle kielelle. Pyhän Sanan kääntäminen oli kuitenkin alkanut jo paljon aiemmin. Kristityt käyttivät Raamattunaan kreikankielistä Septuagintaa, Vanhan testamentin kreikankielistä käännöstä. Juutalaiset olivat ensimmäisiä, jotka käänsivät pyhiä tekstejään toiselle kielelle.



Septuagintan tarina


Kristinusko ei syntynyt irrallisena kokonaisuutena, koska sekä Jeesus että kaikki ensimmäiset kristityt olivat juutalaisia. He elivät Vanhan testamentin kertomuksen jakumossa. (Jeesus vei kertomuksen itse asiassa huipennukseen.) Jeesuksen aikana osa juutalaisista asui omassa pyhässä maassaan Israelissa, mutta miljoonat muut juutalaiset asuivat Israelin ulkopuolella ympäri Rooman valtakuntaa. Jälkimmäisen ryhmän kohdalla käytetään sanaa Diaspora, joka tarkoittaa hajaannusta. 

Vanha testamentti kirjoitettiin hepreaksi, mutta muutamista kohdista löytyy pätkä arameaa. Heprea oli juutalaisten kieli. Asiat kuitenkin muuttuivat melko nopeasti aina 300-luvulta eKr. eteenpäin, kun eräs nuori kaveri, Aleksanteri Suureksi kutsuttu, valloitti maailmaa ja sai aikaan siihen saakka suurimman valtakunnan mitä ihmiskunta oli koskaan nähnyt. Hän päätti, että kaikkien tulee nyt puhua kreikkaa. Näin ollen juutalaiset, erityisesti diasporassa, menettivät pikku hiljaa otteensa hepreankieleen. Israelin maassa asuvistakin suuri osa oli menettänyt otteensa hepreaan, mutta se johtui siitä, että kaikki puhuivat arameaa.

Tällaisessa prosessissa itsessään ei ole mitään kummallista. Monet suomalaisperheen lapset menettävät otteensa suomenkieleen, koska he kasvavat esimerkiksi USA:ssa, jossa isä ja äiti puhuu jatkuvasti englantia. Joka tapauksessa, juutalaisten täytyi kääntää Vanhan testamentin tekstit kreikaksi. Näin ollen noin muutama vuosisata ennen Jeesuksen syntymää syntyi Septuaginta, kreikan kielinen Vanha testamentti. Juuri tämä on se ”Raamattu” johon Uuden testamentin kirjoittajat teoksissaan yleensä viittaavat. Jopa Jaakob noin vuonna 50 kykeni Jerusalemissa vetoamaan Septuagintan tekstiin puhuessaan pakanoista, jotka olivat päässeet mukaan Jumalan Israeliin (Apostolien teot 15:16-18). Juuri tästä syystä löydät varsinkin Paavalin kirjeistä hyvin usein sanan ”Kristus”, joka on kreikkaa ja tarkoittaa voideltua, hepreaksi ”Messias”. 



Alexandrian kaupunki oli tunnettu erityisesti Faraoksen majakasta, joka oli yksi maailman seitsemästä ihmeestä.

Latinanakielen sana Septuaginta tunnetaan myös tittelillä LXX, joka tarkoittaa myös ”70”. Tämän tittelin taustalla on monimutkainen ja paikka paikoin legendanomainen kertomus käännöksen synnystä. Aristeas-niminen kaveri, joka kirjoitti noin 150 eKr., teki oman osuutensa käännösprojektin kuvaamisessa. Hänen mukaansa Farao Ptolemaios 2 Philadelphus (285-247 eKr.) oli juuri saanut suuren kirjaston Aleksandriaan. Projektin kuluessa hän pyysi 72:a viisasta juutalaista ja oppinutta miestä Jerusalemista kääntämään Raamattunsa kreikaksi. He suostuivat pyyntöön ja tulivat Alexandriaan, tähän huomattavan tärkeään egyptiläiseen kaupunkiin. 72 päivää kestäneen yhteistyön jälkeen käännös oli valmis. Myöhemmin juutalainen filosofi Filon Alexandrialainen (n. 20 eKr. - 40 jKr.), joka itse asusteli samalla paikkakunnalla, antoi kertomuksesta hieman erilaisen version. Hänen mukaansa kaikki kääntäjät työskentelivät erikseen, mutta lopulta kaikkien versio oli täydellisesti samanlainen. Kertomuksessa ”kala saa hieman pituutta”. Myöhemmin juutalainen historioitsija Josefus (37-100 jKr.) mainitsi Aristeaan kertomuksen useasti, mutta hänen teksteissään kääntäjien lukumäärän vaihtelee 72:n ja 70:n välillä. 


1500-luvulta lähtien huomattiin, että Aristeaan kirje ei itse asissa kuvaa asioiden todellista tilaa, vaan maalaa kuvitteellista historiaa. Siksi yllämainittuun kertomukseen viitataan kirjallisuudessa yleensä ns. Septuagintan legendana. Mutta vaikka kuvaus ei ole historiallinen, tällainen käännös todella syntyi kyseisenä aikana Alexandriassa. Kyseessä oli kuitenkin mittava projekti, joka vei aikansa. Ensin valmistui Pentateukki eli viisi Mooseksen kirjaa, jonka jälkeen loppu Vanha testametti saatiin pikkuhiljaa käännettyä.


Pointti on kuitenkin siinä, että Septuaginta hyväksyttiin hyvin laajasti juutalaisten keskuudessa. Ne, jotka opiskelevat Uuden testamentin tekstejä hieman tarkemmin, tulevat huomaamaan, että monet kirjoittajat lainaavat juuri tätä käännöstä Vanhan testamentin sitaateissaan. Septuaginta oli täten kristittyjen Raamattu pitkän aikaa. Tämä oli yksi osatekijä prosessissa, miksi Uuden testamentin teosten kääntämistä ei nähty ongelmallisena. Evankeliumi on tarkoitettu kaikille ja jokaisella on oikeus tutustua siihen omalla kielellään.


Lue lisää:

Jaroslav Pelikan. 2005. Whose Bible Is It? New York: Penguin Books. Luku 3. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti