Me emme tiedä miten paljon käsikirjoituksissa on variantteja ja ehkä on parasta sanoa asia seuraavasti: käsikirjoitusten välillä on enemmän variantteja kuin Uudessa testamentissa on sanoja. [1]Kukaan ei oikeasti tiedä tarkkaa vastausta varianttien lukumäärään, koska on käytännössä mahdotonta käydä läpi joka ikinen käsikirjoitus toisiinsa verraten. (Vapaaehtoisia?) Arviot ovat vaihdelleet 200 000 ja 400 000 välillä. Koska Uudessa testamentissa on noin 138 000 sanaa kreikankielellä, teknisesti ottaen väite ”käsikirjoitusten välillä on enemmän variantteja kuin Uudessa testamentissa on sanoja” pitää paikkansa.
Mutta matematiikalla ei voi ratsastaa ikuisesti. Tällaisesta väitteestä saa helposti sellaisen käsityksen, että joka ikisen Uuden testamentin sanan kohdalla meillä on olemassa ainakin kolme erilaista vaihtoehtoa, eikä kukaan oikeastaan voi tietää yhtää mitään siitä mitä esimerkiksi Roomalaiskirjeessä alun perin luki. (Itse lainauksen kirjoittajakaan ei usko tällaiseen.) On tietenkin totta, että monien sanojen kohdalla löytyy muutamia mahdollisia variantteja, mutta tästä ei vielä seuraa, että niiden välillä ratkaiseminen olisi mahdotonta tai epätoivoista. Voisin jo tässä vaiheessa sanoa, että jakeet, joissa esiintyy äärimmäisen hankalasti päätettäviä variantteja, ei ole kovinkaan montaa.
Kysymys varianttien merkityksestä kuitenkin helpottuu, kun esittelemme neljä erilaista kategoriaa niiden merkityksestä:
- Oikeinkirjoitukseen liittyvät muutokset
- Muutokset, jotka eivät muuta tekstin tarkoitusta
- Muutokset, jotka muuttaisivat tekstin tarkoitusta, mutta jotka eivät ole todennäköisiä käännöksiä
- Muutokset, jotka muuttavat tekstin merkitystä, ja jotka ovat myös todennäköisiä käännöksiä [2]
1 Oikeinkirjoitukseen liittyvät muutokset
Ehdottomasti suurin varianttiryhmä liittyy oikeinkirjoitukseen. Tämä pitää sisällään kirjoitusvirheitä, sanoja, joiden väliset variantit eivät vaikuta käännökseen millään tavalla ja liikuteltavan ny-kirjaimen.
Kirjoitusvirheet olivat läsnä jo antiikin aikaisten ihmisten papyruksissa, kuten olemme mm. edellisessä postauksessa nähneet. Esimerkiksi Codex L:ssä kopioitsija on vahingossa kirjoittanut Johannes 1:30:n kohdalla Johannes Kastajan sanoiksi "minun jälkeeni tulee ilma...". Sanan ἀήρ (ilma) kirjoitusmuoto on todella lähellä sanaa ἀνήρ (mies) ja tällainen virhe on kohtalaisen helppo tehdä. Tekstikriitikoiden on kuitenkin helppo karsia tämäntapaiset virheet vertailemalla eri käsikirjoituksia keskenään.
Joskus käsikirjoituksissa sama sana on kirjoitettu usealla eri tavalla ilman, että sanan merkitys muuttuu lainkaan. Yksinkertaisena esimerkkinä voidaan mainita nimi "Johannes". Nimi voidaan kirjoittaa kreikaksi joko yhdellä tai kahdella n-kirjaimella (Joanees; Joannees), eivätkä kirjurit aina olleet kovin tarkkoja tässä asiassa. Sitä ei kuitenkaan koskaan kirjoitettu ”Maria"!
Tunnetusti yksi suurin varianttimassa koskee kreikan kielen liikuteltavaa ν-kirjanta eli ny-kirjainta, joka sijoitetaan tiettyjen sanojen loppuun jos seuraava sana alkaa vokaalilla. Tässä tavassa on kuitenkin paljon variaatioita, eikä kirjaimen lisääminen tai poisjättäminen muuta kreikankielisen tekstin merkitystä.
2 Muutokset, jotka eivät muuta tekstin tarkoitusta
Toiseksi suurin varianttiryhmä koostuu pienistä muutoksista, jotka eivät muuta tekstin käännöstä millään tavalla. Esimerkkeinä tästä toimivat (a) määräisen artikkelin käyttö, (b) synonyymit ja (c) sanajärjestys.
(A) Kreikan kieli on ainakin siinä mielessä lähempänä englantia kuin suomea, että siinä käytetään määräistä artikkelia. Kreikan kielessä määräistä artikkelia voidaan kuitenkin käyttää jopa henkilön nimen edessä (the Paavali) toisin kuin englanninkielessä. Käsikirjoitukset eroavatkin hyvin usein juuri määräisen artikkelin käytön suhteen varsinkin nimien kohdalla (Maria vai (the) Maria).
(B) Eroavuuksia löytyy myös synonyymien käytössä ja teksiä selittävissä muutoksissa. Erityisesti lektionaareihin tehtiin jonkun verran selittäviä lisäyksiä, jotta lukija pysyisi kertomusta luettaessa kärryillä. Monesti tekstissä esimerkiksi esiintyvä ”hän” korvattiin myöhemmin nimellä, kuten on tapahtunut Markuksen evankeliumin jakeissa 6:31-8:26 ainakin neljässä eri kohdassa (6:34; 7:27; 8:1, 17). Markus puhuu Jeesuksesta, mutta käyttää vain persoonapronominia ”hän”. Lektionaarit taas ovat vaihtaneet sanan ”Jeesukseksi” tai ”Herraksi”. Läpi Uuden testamentin myös Jeesuksen kohdalla käytetyissä ”titteleissä” ”Kristus/Herra” on löydettävissä eroavuuksia. Usein alkuperäinen lukutapa on kuitenkin osoitettavissa.
(C) Kreikan kieli on äärimmäisen joustava mitä tulee sanajärjestykseen. Esimerkiksi lause ”Jeesus rakastaa Paavalia” voidaan kreikankielellä ilmaista ainakin 16 eri tavalla! Kuitenkin jos vaihtelisimme jokaista mahdollista ”rakastaa” sanaa, eri vaihtoehdot nousisivat muutamaan sataan. Tässä yksi esimerkki siitä miten seuraavat 16 lausetta käännettäisiin suomenkielisiin Raamattuihin aina ”Jeesus rakastaa Paavalia”:
- ᾿Ιησοῦς ἀγαπᾷ Παῦλον
- ᾿Ιησοῦς ἀγαπᾷ τὸν Παῦλον
- ὁ ᾿Ιησοῦς ἀγαπᾷ Παῦλον
- ὁ ᾿Ιησοῦς ἀγαπᾷ τὸν Παῦλον
- Παῦλον ᾿Ιησοῦς ἀγαπᾷ
- τὸν Παῦλον ᾿Ιησοῦς ἀγαπᾷ
- Παῦλον ὁ ᾿Ιησοῦς ἀγαπᾷ
- τὸν Παῦλον ὁ ᾿Ιησοῦς ἀγαπᾷ
- ἀγαπᾷ ᾿Ιησοῦς Παῦλον
- ἀγαπᾷ ᾿Ιησοῦς τὸν Παῦλον
- ἀγαπᾷ ὁ ᾿Ιησοῦς Παῦλον
- ἀγαπᾷ ὁ ᾿Ιησοῦς τὸν Παῦλον
- ἀγαπᾷ Παῦλον ᾿Ιησοῦς
- ἀγαπᾷ τὸν Παῦλον ᾿Ιησοῦς
- ἀγαπᾷ Παῦλον ὁ ᾿Ιησοῦς
- ἀγαπᾷ τὸν Παῦλον ὁ ᾿Ιησοῦς
Tämä kasa on täynnä variaatioita, mutta jokaisen lauseen merkitys on sama.
On arvioitu, että noin 75% kaikista olemassaolevista varianteista kuuluvat näiden kahden otsikon alle. Iso varianttimäärä ei enää vaikutakaan niin kohtalokkaalta.
3 Muutokset, jotka muuttaisivat tekstin tarkoitusta, mutta jotka eivät ole todennäköisiä käännöksiä
Kolmanneksi suurin ryhmä varianteista koostuu eroista, jotka muuttaisivat kohdan merkitystä, mutta jotka eivät ole todennäköisiä käännöksiä. Todennäköisyys riippuu tietenkin siitä, miten kukin variantti selviää, kun tekstikritiikot soveltavat niiden arvioimiseen olemassaolevia kriteerejä. (Näihin kriteereihin palaamme tietysti myöhemmin.)
Eräs hyvin yleinen esimerkki koskee evankeliumitekstien väisisä harmonisaatioita.Yksi esimerkki voidaan ottaa Matteuksen evankeliumin luvussa 9 olevasta kertomuksesta (jakeet 9-13), jossa Jeesus viettää aikaa vähäosaisten eli "syntisten" kanssa:
9. Ja sieltä kulkiessaan ohi Jeesus näki miehen, jonka nimi oli Matteus, istumassa tulliasemalla ja sanoi hänelle: "Seuraa minua". Niin tämä nousi ja seurasi häntä. 10. Ja kun hän aterioi hänen kodissaan, niin katso, tuli monta publikaania ja syntistä, ja he aterioivat Jeesuksen ja hänen opetuslastensa kanssa. 11. Ja kun fariseukset sen näkivät, sanoivat he hänen opetuslapsilleen: "Miksi teidän opettajanne syö publikaanien ja syntisten kanssa?" 12. Mutta kun Jeesus sen kuuli, sanoi hän: "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. 13. Mutta menkää ja oppikaa, mitä tämä on: 'Laupeutta minä tahdon enkä uhria'. Sillä en minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä." (1938-käännös)
Fariseukset tietenkin suuttuvat Jeesukselle tällaisesta toimintatavasta. Pointti on nyt siinä, että sama kertomus löytyy Markuksen evankeliumin luvusta 2 ja Luukkaan evankeliumin luvusta 5. Matteuksen versiossa fariseukset syyttävät Jeesusta siitä, että hän syö syntisten kanssa (jae 11). Jotkut myöhemmät käsikirjoitukset kuitenkin lisäävät jakeeseen sanat "ja juo". Tällainen versio löytyy nimittäin Luukkaalta (5:30) ja myöhemmät kopioitsijat ovat halunneet harmonisoida tekstit keskenään. Markuksen teksti on tässä kohden samanlainen kuin Matteuksen, eikä hänenkään tekstissä ole sanoja "ja juo". Yllätys, yllätys, nämä sanat kuitenkin ilmestyvät Markuksenkin jakeisiin myöhemmissä käsikirjoituksissa.
Tämä osoittaa siis sen, että (a) kopioitsijat olivat halukkaita harmonisoimaan tekstiä (erityisesti evankeliumeiden kohdalla) silloinkin, kun se ei ollut tärkeää ja (b) muutokset olivat yleensä lisäyksiä, ei sanojen tai lauseiden poistoja. Tässä meillä on siis variantti, joka muuttaisi käännöksen, mutta tuskin suuresti tekstin merkitystä. Tässäkin kategoriassa väärät variantit kyetään yleensä helposti tunnistamaan.
4 Muutokset, jotka muuttavat tekstin merkitystä, ja jotka ovat myös todennäköisiä käännöksiä
Pienin ryhmä varianteista koostuu niistä eroista, jotka sekä muuttaisivat kohdan merkitystä että olisivat melko todennäköisiä käännöksiä. Kaikista varianteista tällaisia eroja on alle 1%, joidenkin mukaan alle 0,2 %. [3] Legendaarinen esimerkki variantista, joka muuttaisi tekstin merkitystä, ja jossa kaksi varianttia kilpailevat melko tasaveroisesti, on Roomalaiskirjeen jae 5:1. Joissain käsikirjoituksissa lukee ”meillä on rauha Jumalan kanssa”, kun taas toisissa ”olkoon meillä rauha Jumalan kanssa”. Ero on itse asiassa ainoastaan yhdessä kirjaimessa! Ensimmäinen variantti on ”ekhomen”, toinen ”ekhoomen”. (Eli: omigron vai omega?). Siitä huolimatta, että jae muuttuu olennaisesti, molemmat variantit ovat teologisesti terveitä. Ensinmainittu sopii kuitenkin paremmin tekstin asiayhteyteen.
 |
| Harva numero on saanut aikaan yhtä paljon mielipiteitä kuin 666, joka kuitenkin joidenkin käsikirjoitusten mukaan pitäisi olla 616. |
Kuuluisin esimerkki lienee Ilmestyskirjan jae 13:18, jossa pedon luvuksi ilmoitetaan 666. Nuortenkahvilassa voi saada aikaan hyvän keskustelun, jos menet kysymään paikalliselta mopopojalta seuraavan kysymyksen: ”Huomasin, että mopon tankissasi lukee 666. Oletko siis sitä mieltä, että Codex C:n, Irenaeuksen ja papyrus 115:n lukutapa ”616” on väärä?!”
666 ei siis ole käsikirjoituksissa ainoa lukutapa, vaan joissain numero on 616. Näyttää kuitenkin siltä, että todellinen peto todella on herra 666 ja 616 asuu seuraavassa kerroksessa.
Conclusion
Tämä lyhyt esittely varianteista tuo tarvittavaa valoa lauseeseen ”käsikirjoituksissa on enemmän variantteja kuin Uudessa testamentissa on sanoja”. Kaikki tekstikriitikot allekirjoittavat lauseen, jonka mukaan ehdottomasti suurin osa tekstivarianteista ovat mitättömiä ja vain pieni vähemmistö vaatii tarkempaa käsittelyä. Tulemme palaamaan kohtiin, jotka vaativat tarkempaa painimista.
Viitteet
[1] Bart D Ehrman. 2005. Misquoting Jesus: The Story Behind Who Changed the Bible and Why. New York: Harper One. (Sivu 10)
[2] Bock, Darrel. L. & Wallace, Daniel. B. 2007. Dethroning Jesus. Nashville ym.: Thomas Nelson. (Sivut 55-58); Daniel B. Wallace. 2006. ”Can We Trust the New Testament? The Quantity and Quality of Textual Variants.” Teoksessa Reinventing Jesus. How Contemporary Skeptics Miss the Real Jesus and Mislead Popular Culture. Toim. Ed Comoszewski, James Sawyer and Daniel, B. Wallace. Grand Rapids, MI: Kregel Publications. (Sivut 56-63)
[3] Prosenttiluku 0,1-0,2 löytyy mm. Martin Heiden artikkelista (2011) "Assessing the Stability of the Transmitted Text of the New Testament and the Shepherd of Hermas." Teoksessa The Reliability of the New Testament: Bart D. Ehrman and Daniel B. Wallace in Dialogue. Ed. Robert B. Stewart. Minneapolis, Fortress Press. (Sivut 157-58)
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista