Blogin tarkoitus pyörii siis sanan tekstikritiikki ympärillä. Lienee selvää, että aluksi tämä termi on määriteltävä riittävän ymmärrettävästi. Ennen sitä haluan kuitenkin sanoa, että en odota lukijan osaavan muita kieliä kuin suomea, en odota hänen ansainneen teologiasta vähintään B.A.:ta, enkä odota hänen tietävän blogin aiheesta oikeastaan mitään. (Jos jostain syystä osaat muita kieliä, olet teologian tohtori tai olet kirjoittanut aiheesta kirjan, saat anteeksi. Älä kuitenkaan odota minulta aivan heti vastauksia erityisen spesifeihin kysymyksiin.)
On selvää, että kun puhumme Uudesta testamentista, me puhumme melko suuresta läjästä tekstiä. Sisältäähän tämä teos kreikan kielellä noin 138 000 sanaa! Uuden testamentin teokset siis kirjoitettiin kreikaksi. Tarkemmin sanottuna kyse oli koinee kreikasta, joka oli tavallisten Matti ja Maija Meikäläisten puhuma kieli, erotuksena klassisesta kreikan kielestä. Kuitenkin, kun me puhumme Uudesta testamentista, me puhumme myös tavalla tai toisella kritiikistä. Monille kritiikki on vaarallinen sana ja joidenkin mukaan se on aina negatiivinen sellainen. Mutta Uuden testamentin kohdalla kritiikki on välttämätön asia, ellei haluta lähteä mukaan ”veikkauksen maailmaan”. Tätä lausetta on syytä selittää.
Luet sinä mitä suomalaista käännöstä tahansa, ehkä jotain niistä kaikkein käytetyimmistä, kuten 1933/38, 1992 tai Raamattu Kansalle -käännöstä, sen taustalla on satojen tuhansien tuntien tekstikriittinen työ. Sitä työtä eivät suurimmaksi osaksi tehneet kääntäjät, vaan monet henkilöt ennen heitä, varsinkin viimeisen 300 vuoden aikana.
Blogin ydin
Esittelen nyt kolme faktaa, joiden ympärillä tämä blogi pyörii:
(1) Uuden testamentin alkuperäiset teokset eivät ikävä kyllä ole säilyneet. Esimerkiksi se kirje, jonka Paavali lähetti Rooman seurakunnalle 50-luvulla, on tuhoutunut (tai mennyt hyvään piiloon). Mutta muista: tämä huomio pätee kaikkiin antiikin ajan teksteihin. Yllättyisit jos tietäisit miten harvojen tekstitodisteiden varassa osa historiantietämystämme oikeastaan on…
(2) Lienee selvää, että ennen kuin nämä teokset tuhoutuivat (syystä tai toisesta), niitä kopioitiin. Itse asiassa niitä kopioitiin käsin noin 1400 vuoden ajan. Ihmiskunnan täytyi nimittäin odottaa vuotta 1436, jolloin saksalainen metallityömies ja keksijä Johannes Gutenberg (1398-1468) kehitti painokoneen. Keksintö mullisti meidän kaikkien elämän. Se mullisti koko historian.
(3) Kuten kaikkien, jotka ovat joskus kirjoittaneet muutakin kuin nimensä syntymäpäiväkortiin, tulisi tietää, kirjoittamisessa ja varsinkin kopioimisessa tulee yleensä aina virheitä. Näin kävi myös Uuden testamentin teosten kohdalla. Tekstikritiikissä puhutaan kuitenkin yleisesti varianteista, ei virheistä. Variantti on yksinkertaisesti mikä tahansa muutos alkuperäiseen tekstiin. Tätä sanaa tulen jatkossa itse käyttämään.
Joku voi tässä kohden oikeutetusti kysyä, että mistä me tiedämme, että myös Uuden testamentin teosten kopioimisessa nousi esille variantteja. Siitä, että meille on jäänyt käsikirjoituksia, jotka eroavat toinen toisistaan. Itse asiassa yksikään säilynyt Uuden testamentin käsikirjoitus ei ole täydellisesti samanlainen kuin joku muu säilynyt käsikirjoitus.
Tässä kohden täytynee sanoa muutama pastoraalinen sana. Joidenkin uskovien käsikarvat saattavat nimittäin nousta hieman pystyyn ajatuksen edessä, että ne käsikirjoitukset, joista Uusi testamentti on käännetty, eroavat jonkun verran toisistaan. Toisaalta tämä ei pitäisi olla yllätys kenellekään, joka on lukenut Uuden testamentin läpi ja huomannut tekstissä (yleensä) olevat alaviitteet. On kuitenkin sanottava, että kysymys ei ole tilanteesta, jossa huonon kopioimisen seurauksena Matteuksen evankeliumista olisi tullut Aleksis Kiven Seitsemän veljestä. Aiheemme yksi ikävä puoli on juuri siinä, että henkilö, joka tulee aiheen äärelle puskista, voi saada pahasti väärän käsityksen siitä mitä variantit itse asiassa yleensä pitävät sisällään. Kysymys on miltei 100% paljon pienemmistä asioista kuin "tekstin totaalisesta muuttumisesta". Palaan asiaan paljon tarkemmin tulevien viikkojen aikana.
Hikoilua painokoneen äärellä 1500-luvulla.
Kuva ladattu osoitteesta https://en.wikipedia.org/wiki/Printing_press
Lyhyesti sanottuna: olemme tilanteessa, jossa meille on jäänyt valtava määrä kopioita, mutta jotka ikävä kyllä eroavat jonkun verran toinen toisistaan. Tässä mielessä Yhtä Ainoaa Oikeaa ”alkutekstiä” ei siis käsikirjoituksena ole olemassa. Sen sijaan meillä on monia käsikirjoituksia, joiden perusteella meidän tulisi päästä kiinni siihen, mikä on näiden teosten alkuperäinen lukutapa. Alkuperäisellä lukutavalla tarkoitan sitä mitä teoksissa on niiden syntyhetkenä oikeastaan lukenut.
Käytännössä
Näin ollen me kohtaamme tilanteen, jossa pöydällä on iso kasa tekstejä. Tekstit eivät kuitenkaan puhu meille, eivätkä ne kerro mikä niistä on oikeassa. Näin ollen me tarvitsemme sääntöjä, joiden avulla etenemme kohti päämäärää: Uuden testamentin teosten alkuperäisen lukutavan selvittämistä. Olemme pelissä, jota kutsutaan tekstikritiikiksi.
Voit löytää standardi oppikirjoista seuraavanlaisen lauseen:
Tekstikritiikki on sellaisten käsikirjoitusten tutkimista, joiden alkuperäinen versio ei jostain syystä ole säilynyt. Tarkoitus on eri käsikirjoituksia vertaamalla päästä selville siitä, mikä oli tekstin alkuperäinen lukutapa.
Käytännössä tekstikritiikkiä siis tarvitaan kahdesta syystä: (1) alkuperäisiä käsikirjoituksia ei ole olemassa ja (2) kaikki olemassaolevat käsikirjoitukset eroavat toinen toisistaan tavalla tai toisella. Ja sama asia toisin päin: jos alkuperäiset käsikirjoitukset olisivat vielä saatavilla, meidän ei tarvitsisi vertailla erilaisia mahdollisia kopioita keskenään, eli tekstikritiikkiä ei tarvittaisi.
Tekstikritiikin päätarkoitus on siis selvittää jonkun teoksen alkuperäinen lukutapa. Tämä on prosessi, joka sisältää melko paljon eri asioita, kuten sukeltamista historiaan. Tekstikritiikistä tulee tässä prosessissa välttämättä ikkuna menneisiin vuosisatoihin ja eri yksilöiden tapoihin kohdella Uuden testamentin tekstiä. Kannattaa myös tiedostaa, että tekstikritiikkiä sovelletaan kaikkiin vanhoihin teksteihin, joiden kohdalla tapaamme samankaltaisen tilanteen. Uusi testamentti ei ole mikään poikkeus.
Kuten monesti eri urheilulajeissa, huippuvalmentajat ovat usein erimielisiä siitä, millaisella tavalla peliä pitäisi pelata mahdollisimman hyvän tuloksen takaamiseksi. Siksi on helppo löytää eri tekstikritiikoita, jotka painottavat eri asioita. Menee jokunen tovi, ennen kuin tulee tarve palata tähän asiaan tarkemmin. Kuitenkin lähtökohdista, siitä mitä meidän tulee tutkia, kaikki ovat samaa mieltä. Meillä on järjetön kasa tekstimassaa Uuden testamentin teoksista.
Mutta mitä käytännössä ottaen nämä tekstit ovat? Ja paljonko tarkoittaa ”järjetön kasa”? Tästä ensi tiistaina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti