Paluussa meneisyyteen on aina omat haasteensa. Tämä koskettaa sekä meidän henkilökohtaista elämää ja siihen liittyviä menneitä minuutteja, tunteja, päiviä, kuukausia ja vuosia, kuin myös suurempia universumin tapahtumia. Pahimmassa tapauksessa unohdan mihin laitoin kahvikuppini kaksi minuuttia sitten. Kun palaamme menneisyydessä taaksepäin pidempiä aikoja, joudumme rajallisuutemme vuoksi turvautumaan muihin ihmisiin, kertomuksiin ja teksteihin. Lopultahan menneisyydessä tapahtuneista asioista voi tietää karkeasti ottaen vain kahdella eri tavalla: joku on välittänyt tietoa eteenpäin suullisesti, tai sitten löydämme erinäisiä kirjoituksia, ovat ne sitten paperilla, tietokoneen muistissa tai papyruksella.
Muistoni lapsuudesta eivät ole kovin kirkkaita muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Muistan esimerkiksi melko hyvin hetken, kun löin isääni perunamaalla kuokalla päähän, tai kun kaadoin rattaat, jossa melko vastasyntynyt pikkuveljeni oli lepäämässä. En (muistaakseni) koskaan ollut kovin analyyttinen ja tuskin kenenkään mielestä missään mielessä penaalin terävin kynä. (Allekirjoitan viimeisen väitteen edelleen.) Jossain vaiheessa muistan ajatelleeni pikaisesti, että Raamattu, jolla oli vanhempieni elämässä melko suuri rooli koko lapsuuteni ajan, oli ehkä tippunut taivaasta takapihallemme. Nyt en enää ajattele aivan näin, mutta uskon edelleen, että ”taivaalla” oli asian kanssa hyvinkin paljon tekemistä. Mitä tämä käytännössä ottaen tarkoittaa, on asia, johon tuskin tulen antamaan kenellekään edes introductiomaisia vastauksia, enkä oikeastaan yritäkään. Mutta tässä on joitain kysymyksiä, joihin tulen vastaamaan sen perusteella mikä kuva asioista itselläni on:
- Kun erityisen fiksut ihmiset tekevät raamatunkäännöksiä, mistä he sen oikeastaan tekevät? Mikä on se ”alkuteksti” (tämähän on sana, johon pastori aina silloin tällöin sunnuntaipuheessaan viittaa), joka heillä on pöydällä ja mistä se on tullut?
- Mitkä olivat käytännössä ne materiaalit ja tekniikat, jotka olivat käytössä esimerkiksi Paavalin kirjoittaessa kirjettä ystävälleen Filemonille? Vai kirjoittiko Paavali itse kirjeensä, ehkä hän käytti apuria, kirjuria?
- Oliko kaikilla Paavalin perustamilla seurakunnilla kirjahyllyssään koko Uusi testamentti ja nippu kommentaareja?
- Miten Uuden testamentin tekstit käytännössä siirtyivät eteenpäin?
- Miten minun tulisi ymmärtää raamatunkäännökseni alalaidassa olevat alaviitteet, joissa todetaan joidenkin jakeiden puuttuvan joistain teksteistä? Ovatko kääntäjät vain liberaaleja, koska jättävät sanoja pois?
- Edustaako Raamattu Kansalle -käännöksen teksti lainkaan sitä, mitä esimerkiksi Luukas kirjoitti Teofilokselle?
- Onko kameleilla ollut suurta roolia Uuden testamentin tekstien historiassa?
- Mitä vanhempi raamatunkäännös, sitä luotettavampi ja parempi, eikö vain?!
- Mikä karkeasti ottaen on koko Uuden testamentin historia? Mikä on se reitti, jota pitkin olemme saaneet sen?
Jos olen oikeassa, eikä opiskeluni tuo minulle nurkan takaa yllätyksiä, joihin en ole varautunut, ennen ensi kesää jokaiseen kysymykseen on annettu jonkinlainen vastaus. Ja se vastaus tulee tiistaisin.
Tervetuloa siis tekstikritiikkitiistaihin! Ja hetkinen. Mikä on tekstikritiikki ja miten se liittyy asiaan?! Siitä enemmän ensi viikolla. Ja miksi tiistai? No, otsikon kaikki i-kirjaimet rimmaavat hyvin keskenään. (Ja keskiviikkoisin kaikilla jurvalaisilla menee aika Jurvan Sanomien kanssa.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti