Olin muutama vuosi sitten mukana jumalanpalveluksessa, jossa eräs nuorehko nainen (tarkemmin sanottuna entinen tyttöystäväni ja nykyinen vaimoni) piti rohkeasti vajaa tunnin mittaisen opetuksen Ilmestyskirjan sisällöstä. Jumalanpalveluksen jälkeen kuulin erään vanhemman miehen sanovan (ipsissima vox) "nyt tätä kirjaa itse asiassa uskaltaa jopa lukea!" Kuulija oli siis sitä mieltä, että luennoitsija oli onnistunut tuomaan kirjasta esiin jotain sellaista, johon hän ei ollut aiemmin nähtävästi törmännyt. Jotain lohduttavaa.
Olen itse(kin) nähnyt melko paljon sitä miten monet käsittelevät Ilmestyskirjaa kuin kristallipalloa. Olen kuullut huhuja siitä miten Johannes varoittaa katolisista tai luterilaisista ja olen nähnyt kaavioita, joissa ohjuksien lentoratoja on selitetty profeettojen jaenumeroilla. Monella tavalla siis kirjan teologisesti rikas sisältö on joko jäänyt kaiken melskaamisen jalkoihin tai sitten kirjan sanomaan ei ole oikeastaan kunnolla edes paneuduttu. En oleta ymmärtäväni kirjan jokaista jaetta, mutta oletan ymmärtäväni ainakin jollain lailla miten Johannes pyrkii kuvaamaan Jeesusta kirjan alusta loppuun saakka. Jos olet kiinnostunut siitä kuka Jeesus Johanneksen mukaan (todella) on, tai itse asiassa, kuka Jumala Johanneksen mukaan on, sinnittele teksti loppuun. Se voi palkita.
Ja kuten blogin sisältöön kuuluu, tulemme myös törmäämään tekstikriittisiin ongelmiin.
Kirjeen aloitus
Johanneksen kirjeen aloituksen sisältö tulee hieman paremmin esille, kun se esitetään numeroituna nostaen esiin sen kolme eri keskushahmoa:
"Johannes seitsemälle Aasian seurakunnalle: Armo teille ja rauha [1] häneltä, joka on ja joka oli ja joka tuleva on, [2] ja niiltä seitsemältä hengeltä, jotka ovat hänen valtaistuimensa edessä, [3] ja Jeesukselta Kristukselta, uskolliselta todistajalta, häneltä, joka on kuolleitten esikoinen ja maan kuningasten hallitsija! Hänelle, joka meitä rakastaa ja on päästänyt meidät synneistämme verellänsä ja tehnyt meidät kuningaskunnaksi, papeiksi Jumalalleen ja Isälleen, hänelle kunnia ja voima aina ja iankaikkisesti! Amen." (1:4-6, 1938-käännös, myös jatkossa)
Juutalaiset aloittivat kirjeensä yleensä tervehtimällä vastaanottajia ja toivottamalla heille rauhaa Jumalalta. Varhaiset kristityt (jotka tietenkin olivat juutalaisia, kuten Paavali) tekivät tähän kuitenkin sellaisen muutoksen, että he sisällyttivät tähän myös Jeesuksen. Paavalin kirjeissä se on nähtävissä useiden kirjeiden aloitusjakeissa, kuten Roomalaiskirjeessä (1:7), 1. ja 2. Korinttilaiskirjeessä 1:1-3, Galatalaiskirjeessä (1:3) ja Efesolaiskirjeessä (1:2).
Yksinkertaisesti sanottuna Jeesus asetetaan tässä Jumalan ja luomakunnan erottavan viivan yläpuolelle, Jumalaan kuuluvaksi. Tässä suhteessa Ilmestyskirjan alku (1:4-5) on melko poikkeuksellinen, koska Johannes kirjoittaa hyvin trinitaarisesti eli hän puhuu Isä Jumalasta, (Pyhästä) Hengestä ja Jeesuksesta. Jotkut ovat väittäneet (mm. Witherington), että puhe seitsemästä Hengestä ei viittaa (Pyhään) Henkeen, vaan Jumalan seitsemään korkeaan enkeliin (mm. Tob. 12:15). Tämä on väärinkäsitys (ks. Bauckham, Fee, Beale & McDonough). Ensinnäkin kirjeessä enkeleihin viitataan eri tavalla; heistä ei puhuta seitsemänä Henkenä (8:2). Kristillisessä kirjallisuudessa sana "henki" viittaa vain harvoin enkeleihin ja Ilmestyskirjassa ei tällaista viittausta ole lainkaan. Toiseksi Jumalan ja Jeesuksen välissä olemiselle luontevin tulkinta on itse Henki. Päättelemme siis, että Johannes tervehtii seurakuntia viittaamalla (Isä) Jumalaan, (Pyhään) Henkeen ja Jeesukseen.
Ilmestyskirjasta kaksi Top 10:een kuuluvaa kirjaa kirjoittanut Richard Bauckham toteaakin (2013, 164), että Ilmestyskirjasta löytyy Uuden testamentin kaikkein pisimmälle viritetty kolminaisuusteologia. (Vain Johanneksen evankeliumi voi haastaa sen tässä asiassa.) Kirja on loistava esimerkki siitä miten tätä teologiaa itse asiassa tehdään juutalaisilla termeillä ilman kreikkalaisen filosofian termien kyläänpyytämistä.
Seuraavissa alaotsikoissa zoomaan kuhunkin kolmeen mainittuun keskushahmoon. Aloitamme Isä-Jumalasta ja siitä siirrymme Henkeen. Viikon päästä avaan havaintojani Jeesuksesta.
1 Isä-Jumala
Jae 4 alkaa hyvin samalla tavalla kuin Paavalin kirjeet: Johannes toivottaa armoa ja rauhaa Jumalalta. "Armo" viittaa kaikkeen siihen hyvään mitä Jumala on meille lahjoittanut ja sana "rauha" pitää sisällään heprean kielen sanan Shalom-sisällön, joka oli tavallinen juutalainen rauhantoivotus. Johannes kuvaa Jumalaa lauseella "joka on ja joka oli ja joka tuleva on". Itse asiassa tämä lause esiintyy kirjeessä vielä kahdesti, ja kahdesti hieman lyhemmässä muodossa. Kokonaisuudessaan tilanne on seuraava:
- joka on [ὁ ὤν] ja joka oli ja joka tuleva on (1:4)
- joka on [ὁ ὤν] ja joka oli ja joka tuleva on (1:8)
- joka on [ὁ ὤν] ja joka oli ja joka tuleva on (4:8.)
- joka on [ὁ ὤν] ja joka oli (11:17)
- joka on [ὁ ὤν] ja joka oli (16:5)
Tässä lauseessa kyse on hyvin tutun vanhatestamentillisen lauseen märehtemisestä. Kun Mooses kohtasi Jumalan palavalla pensaalla juuri ennen kuin oli aika vapauttaa Israel orjuudesta, Jumala vastasi Mooseksen kysymykseen henkilöllisyydestään:
"'Jumala vastasi Moosekselle: "Minä olen se, joka minä olen [ἐγώ εἰμι ὁ ὤν]." Ja hän sanoi vielä: "Sano israelilaisille näin: 'Minä olen' [ὁ ὢν] lähetti minut teidän luoksenne.'" (2. Moos. 3:14).Juutalaisuudessa älyköt tulkitsivat tätä kuvausta hieman eri tavoilla. Alexandriassa oleskellut Filon (20 eKr.-40 jKr.) esimerkiksi korosti sitä, että kuvaus painottaa Jumalan ikuisuutta (ὁ ὢν, "Hän joka on"). Toiset taas painottivat sen eri aspekteja: menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta (mm. Palestiinalainen Targum). Näistä jälkimmäinen on se ajatus, johon Johannes tarttuu kuvatessaan Jumalaa. Tulevaisuus-aspektissa painopiste on kuitenkin siinä, että Jumala on tulossa. Tämä on vanhatestamentillinen teema Jumalasta, joka tulee Pelastajana ja Tuomarina (Ps. 96:13; Jes. 40:10). Tästä syystä jakeissa 11:17 ja 16:5 tämä aspekti putoaa pois: jakeet esiintyvät asiayhteydessä, jossa Jumala on toiminut ja tuominnut pahuuden eikä Hänen paluutaan tarvitse siten enää painottaa. Joka tapauksessa se, että Johannes kahdesti painottaa mainintaa Jumalasta (ὁ ὢν) kirjeen alussa (1:4, 8) painottaa sitä, että sanoma on tullut samalta Jumalalta, joka lähetti Mooseksen Egyptiin. Jumala on Israelin kansan Jumala (Aune, s. 31).
Vaikka Jumala itse on ilmestyksen lopullinen lähde, Hän on kirjassa melko hiljainen. Jakeen 1:8 jälkeen joudumme käytännössä odottaa jaetta 21:5, jossa Hän lopulta puhuu uudelleen: "Katso! Uudeksi Minä teen kaiken."
2 (Pyhän) Hengen keskeinen rooli
(Pyhä) Henki on läpi kirjan melko olennaisessa roolissa ja Johannes valitsee huolellisesti käyttämänsä tittelit. Ennen kuin katsomme näitä titteleitä hieman tarkemmin, on syytä tuoda esiin huomio, jota mm. Gordon Fee painottaa kommentaarinsa (2011) alussa.
Apokalyptinen kirjallisuus oli yleensä pseudonyymista eli kirjat kantoivat jonkun aiemman ja merkittävän hahmon nimeä (esim. Enok-kirjallisuus). Samaan asiaan liittyi yleensä dokumentissa ollut maininta siitä, että sanoma on "lukittava", koska sen sisältö paljastuu vasta paljon myöhemmin (eli kirjan konkreettisen lukijan aikana).
Ilmestyskirjassa mitään tällaista ei kuitenkaan tapahdu. Johannes kirjoittaa omalla nimellään, eikä hänen tarvitse vedota muihin edesmenneisiin sankarihahmoihin. Sen lisäksi Johannes nimenomaan ei saa lukita näkyään (22:10). Feen huomio on siinä, että Johanneksen ei tarvitse vedota aiempaan aikaan, jolloin Hengen toiminta ei ollut vielä päättynyt, koska hän elää nyt uudessa ajassa, jossa Henki on vuodatettu maailmaan Jeesuksen ristinkuoleman, ylösnousemuksen ja taivaaseenastumisen vuoksi. Johannes kirjoittaakin, koska hän oli "Hengessä Herran päivänä" (1:10-11). Kirjaa ei tarvitse sinetöidä odottamaan "lopunaikaa", koska lopunaika on saapunut! Se saapui, kun Jeesuksen hauta löydettiin tyhjänä ja Pyhä Henki vuodatettiin maailmaan (ks. teemasta Apt. 2; 1. Kor. 10; Hepr. 1).
Vielä yksi huomio. Näitä tekstejä kirjoittaessani tulin useassa kohdassa todenneeksi miten lähellä Johanneksen teologia on Paavalin teologiaa, joka samaan aikaan huokuu Uuden testamentin tavallisia näkemyksiä eri aiheista. Yksi tällainen huomio on Hengen toiminta, joka eräällä tavalla jatkaa Jeesuksen työtä maan päällä. Jos käytämme hieman karkeasti "maantieteellisiä" termejä, Paavalille Jeesus istuu taivaallisessa todellisuudessa Isän valtaistuimella Hänen oikealla puolellaan, mutta Henki on toimimassa maan päällä (ks. esim. Room. 8). Itse asiassa juuri tämä sama aspekti näkyy Ilmestyskirjassa: häneen viitataan taivaallisessa todellisuudessa symbolisesti (kuten pian näemme), mutta Johannes sanoo suoraan, että Henki on lähetetty "kaikkeen maailmaan" (5:9). (Fee 2013, 463.)
Sitten eteenpäin. Tässä muutama huomio siitä miten Johannes käyttää tiettyjä sanoja. Numero 7 on symboli täydellisyydestä, numero 4 puolestaan maailmasta. (Pyhä) Henki mainitaan kirjeessä kahdessa eri kategoriassa: viittauksena "seitsemään Henkeen" tai sitten (the) Henkeen.
- "Seitsemään Henkeen" on kirjeessä neljä viittausta (1:4; 3:1; 4:5; 5:6). Siksi seitsemän Jumalan Henkeä on lähetetty kaikkeen maailmaan ja Hengen toiminta liittyy olennaisesti Karitsan voittoon (5:6).
- Itse (the) Henkeen kirjeessä on 14 viittausta eli 2 x 7.
Bauckhamin mukaan Johannes on seitsemästä Hengestä puhuessaan vahvasti riippuvainen Sakarjan kirjan luvusta 4, joka toimii tässä kohden hänen eksegeesinsä kivijalkana. Samasta luvusta hän on lainannut myös kuvauksen seurakunnasta lampunjalkana kirjeen alussa ja kahdesta todistajasta luvussa 11. Erityisesti Johannes näyttää olevan riippuvainen Sakarjan kirjan kuuluisasta jakeesta 4:6:
"Tämä on Herran sana Serubbaabelille, näin kuuluva: Ei sotaväellä eikä voimalla, vaan minun Hengelläni, sanoo Herra Sebaot."
Näin ollen juuri Henki toimii voimana uskovilla, kun he taistelevat maan päällä ylivoimaiselta näyttävää petoa vastaan (joka nousee merestä luvussa 13). Lisäksi jae 5:6 on mielenkiintoinen, koska se on aivan selvästi linkitetty Sakarjan kirjan jakeeseen 4:10:
"Ja minä näin, että valtaistuimen ja niiden neljän olennon ja vanhinten keskellä seisoi Karitsa, ikäänkuin teurastettu; sillä oli seitsemän sarvea ja seitsemän silmää, jotka ovat ne seitsemän Jumalan henkeä, lähetetyt kaikkeen maailmaan." (Ilm. 5:6)
"Sillä kuka pitää halpana pienten alkujen päivän, kun nuo seitsemän Herran silmää, jotka tarkastavat koko maata, iloitsevat nähdessään luotilangan Serubbaabelin kädessä?" (Sak. 4:10)Sakarja puhuu Jahven seitsemästä silmästä, mutta nyt tämä kuvaus linkitetään karitsaan. Ilmestyskirjassa seitsemän Henkeä toimivat sekä Jumalan itsensä silminä että karitsan silminä. Tästä syystä jakeessa 3:1 Jeesus kuvaa itseään "hän jolla on Jumalan seitsemän Henkeä". Henki on siis vahvasti linkitetty sekä Jumalaan että karitsaan/Jeesukseen.
Mutta jakeessa 5:6 mainitaan silmien lisäksi seitsemän sarvea, jotka Raamatussa kuvaavat voimaa. Tässä kohden silmien ja sarvien symbolit hieman sekoittuvat, koska Vanhassa testamentissa "Jumalan silmät" eivät symboloineet pelkästään Hänen kykyään nähdä kaikki asiat, vaan ne symboloivat samalla Hänen valtaansa kaiken ylitse. Tämä tulee melko selväksi 2. Aikakirjan jakeista 16:7-9, jossa profeetta Hanani tuo sanoman epäuskoiselle Juudan kuninkaalle Aasanille. Aasan ei ole hädän hetkellä turvautunut Jumalaansa, vaan naapurikansan kuninkaaseen ja tämä on virhe. Mielenkiintoisesti nuhteleva profeetta viittaa juuri Sakarjan kirjan lukuun 4:
"Mutta koska sinä turvauduit Herraan, antoi hän heidät sinun käsiisi. Sillä Herran silmät tarkkaavat kaikkea maata, että hän voimakkaasti auttaisi niitä, jotka ovat ehyellä sydämellä antautuneet hänelle. Tässä sinä teit tyhmästi, sillä tästä lähtien on sinulla yhä oleva sotia." (2. Aik. 16:8b-19)Näin ollen profeetta Hanani linkitti Sakarjan luvun 4 jakeet 6 ja 10 toisiinsa. Aasanin virhe oli luottaa naapurin armeijaan, eikä Jumalan voimaan. Samalla tavalla Johannes painottaa, että karitsalla on sekä seitsemän silmää että seitsemän sarvea. Jälleen kerran teemat, jotka Vanhassa testamentissa linkitetään Jumalan itsensä toimintaan on nyt siirretty mielenkiintoisella tavalla Jeesukselle.
Pointti on joka tapauksessa siinä, että Ilmestyskirjasta löydämme tutun teologisen väitteen siitä miten Pyhä Henki on nyt lähetetty maailmaan Jeesuksen omien avuksi. Itse asiassa näen tässä hyvin vahvan linkin esimerkiksi niihin Paavalin kirjeiden jakeisiin, joissa Paavali kutsuu Henkeä juurikin Jeesuksen Hengeksi (Room. 8:9; Gal. 4:6; Fil. 1:9). Juuri Hengen voimalla Jumalan valtakunta murtautuu eteenpäin ja sen avulla karitsan seuraajat taistelevat petoa vastaan. Bauckham itse näkeekin luvun 11 kaksi todistajaa juuri symbolina seurakunnan todistuksesta maailmassa (kaksi on symboli todistajien riittävyydestä, ks. 5. Moos. 19:15).
Seitsemää Henkeä ei siis ole lähetetty maailmaan vain siksi, että "uskovat voivat pelastua", vaan ne on lähetetty erityisesti siksi, että uskovat voisivat toimia todistajina maailmassa, joka vihaa taivaallista todellisuutta ja yrittää pystyttää omia parodisia näytelmiään. Sana "Parodia" siksi, että lohikäärme (Saatana) antaa valtaistuimensa (viittaus Jumalan valtaistuimeen) pedolle, jonka päässä oleva haava parantuu (viittaus karitsan kuolleistanousemiseen), ja jota toinen profeettana toimiva peto tukee (viittaus Jumalan kahteen todistajaan). Saatanan toiminta kirjassa on vain häpeällinen parodia siitä mitä Jumala on tehnyt. (Ks. aiheesta Bauckham 2013, luku 5; Beale & McDonough 2007.)
 |
| Koska Suomessa tätä kirjaa tuskin ymmärretään aivan lähiaikoina kääntää äidinkielellemme, englantia osaavat voivat ostaa sen itselleen (tai pyytää kirjastotätiä hommaamaan se pöydälleen). Pieni mutta pippurinen ja todellisella sisällöllä varustettu opas Ilmestyskirjan teologiaan, joka pakotetaan lukemaan missä tahansa aihetta opetettavassa (kunnon) yliopistossa. Tutustu kirjan sisältöön täältä. |
Kirjoitukseni kolmannen otsikon sisältö tulee käsittelyyn seuraavassa postauksessa. Myös kirjallisuus tullaan listaamaan siellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti