VASTAUS MAUNO MATTILALLE — Takaisin historiaan

1 JOHDANTO 

Aion tehdä tässä blogissa nyt jotain ennennäkemätöntä: puuttua Suomessa velloviin virheellisiin ajatuksiin koskien Uuden testamentin tekstiä, käännöksiä ja historiaa. 

Ajatukseni varmistui, kun ajauduin joitain päiviä sitten katsomaan YouTubessa Mauno Mattilan opetusvideota, joka on otsikoitu "Uskonpuhdistajien Raamattu" (2016). Katsojamääristä ja peukuista päättelen, että Mattilan selityksille on kysyntää. Koska tämä teksti on vastaus nimenomaiseen videoon, suosittelisin tietenkin sen katsomista tähän pohjalle, koska vasta silloin tekstini avautuu oikealla tavalla. On mahdollista, että lukija, joka ei ole käsiteltäviin asioihin juuri koskaan törmännyt, voi kokea olevansa hieman hakusessa. Tai sitten ei.

Anssi Tiittanen raportoi Ristin Voitossa (6.4.2011, s. 4) lehden teettämästä tutkimuksesta, jossa kyseltiin mitä raamatunkäännöstä helluntaikansa suosii. Vajaa 500:n vastaajan perusteella tulos oli seuraava:

• 1933/38-käännös: 58% 
• 1992-käännös: 28% 
• Raamattu Kansalle -käännös: 11% 
• Muu: 1% 

Tämä tutkimus osoittaa, että miltei kaikki helluntailaiset suosivat modernia käännöstä, jotka siis perustuvat modernille kriittiselle kreikankieliselle editiolle. (Käännösten esipuheessa tämä asia pitäisi tulla esille.) Toisin sanoen Mauno Mattilan puolustuspuhe King James ja Biblia -käännösten puolesta edustaa tämän mukaan ehdotonta marginaalia Suomen helluntaikentässä, alle prosenttia. 

* Juuri tästä tässä tekstissä on käytännössä kyse: antaa teologinen ja historiallinen puolustuspuheenvuoro tämän enemmistön puolesta. Uuden testamentin tekstin historiallinen tutkimus osoittaa, että Suomen helluntaikansan enemmistö nojaa käännöksiin, jotka edustavat lähtökohtaisesti paremmin kreikankielistä alkutekstiä kuin Mattilan suosimat vuosisatoja vanhat käännökset.

Sitten asiaan. Tätä tekstiä on alustettava muutamalla kommentilla, koska väärinkäsitysten mahdollisuus on tällaisissa teksteissä aina olemassa.

(1) En ole koskaan tavannut Mauno Mattilaa, mutta olen kuullut hänestä ja hänen projekteistaan huhuja. Koska oma aikani kuluu pääasiassa englanninkielisen tutkimuksen maailmassa eikä Suomessa vaikuttavien harhaoppien puuttumisessa, en ole viettänyt aikaani Mattilan videoiden äärellä, jossa tämä on käsittääkseni melko iso motiivi. Katsomani video oli ensimmäinen laatuaan. 


(2) Mattila ja minä olemme molemmat Jeesuksen seuraajia. Minulla ei ole tippaakaan sellaisia tavoitteita, että asettaisin hänen Jumala-suhteensa kyseenalaiseksi. Tämä ei ole minun tehtäväni. Uskon, että olemme molemmat matkalla samaan päämäärään. Haluan myös sanoa, että ihailen sitä miten Mattila rukoili kuulijoidensa puolesta videon lopussa - itsekin painoin pääni alas ja vastaanotin siunauksen. Kiitos siitä. Painotus pyhästä elämästä ansaitsee aamenen. 


(3) Mattila on ansiokkaasti tuonut esiin monia jakeita, jotka ovat itse asiassa loistava ikkuna sihen miten Uuden testamentin kopiointiprosessi on edennyt. Jouduin toteamaan, että tässähän meillä on kerta kaikkiaan useita hyviä esimerkkejä siitä, miten me voimme opettaa tekstivarianteista niitä, jotka haluavat tutustua tekstikritiikin maailmaan. Tulen siis käyttämään Mattilan esiinnostamia asioita opetuksissani jatkossa: ne ovat hyviä esimerkkejä. Näin siitä huolimatta, että olen eri mieltä vedetyistä johtopäätöksistä.


(4) Mattilan asenne eri käännösten tutkimisessa on lähtökohdiltaan hienoa: tästä voi jokainen ottaa itsessään oppia. Tutkiminen ja vertailu on hyvä asia. 


(5) Mutta nyt tulemme tämän tekstin ytimeen: Mattila tekee videollaan ikävä kyllä huonoa historiaa. Koska olen itse enemmän tai vähemmän yrittänyt viimeisen neljän vuoden aikana ymmärtää Uuden testamentin tekstin historiaa, päätin perustaa blogin, jossa uskoville tarjottaisiin alan parhaimman tutkimuksen huomioita asioista omalla kotikielellä. 

Lukijan tulisi nyt ottaa huomioon yksi asia: Mattilan videolla esittämä ajatusmalli on tutkimuksessa käytännössä kuollut ja kuopattu, eikä ammatti-tekstikriitikoiden parissa juuri kukaan markkinoi hänen näkemyksiään. Kielikuvaa käyttääkseni, Mattila on tuonut esiin perusväitteitä, jotka heijastelevat suurempaa projektia ja keskustelua, joka on voimissaan eritoten ison meren tällä puolella. Tässä lähestymistavassa erinäiset henkilöt ovat menneet hautausmaalle katsomaan mullan alla olevaa "Bysanttilainen tekstisuku on paras" -ruumista. Kaikki eivät kuitenkaan tyydy jättämään haudalle kukkia: he kaivavat ruumiin uudelleen esille. (Käyttämäni kielikuva on ainoastaan lainaus joitain vuosikymmeniä sitten julkaistuista materiaaleista aiheeseen liittyen.) Näin ollen riita koskee sitä mikä kreikankielinen tekstisuku on paras, jonka pohjalta käännöksemme pitäisi tehdä.

En osaa sanoa tarkkaa lukemaa, mutta Mattila (ja sen takana oleva suurempi projekti) edustaa marginaalia, ehkä 0,1% siitä mitä alan ammattilaiset asioista sanovat. (Enkä siis nyt missään tapauksessa lue itseäni tähän Ammattilaisten joukkoon.) Jokaisen tulee siis tiedostaa, että jos hän lähtee samoille linjoille kuin Mattila, hän asettaa itsensä hyvin (hyvin) pieneen vähemmistöön. Tässä blogissa olen tuonut, ja tuon jatkossakin, esiin tutkimuksen ehdottoman enemmistön näkemyksiä. Oma pohdintani tekstien äärellä on osoittanut entistä selvemmin miksi tutkijoiden enemmistö on oikeassa. Jokainen voi itse perehtyä asiaan tekstin loppuun listattujen teoksien avulla. Viitteitä ei kahta poikkeusta lukuunottamatta tässä tekstissä ole, koska käytännössä joutuisin vetoamaan kaikkiin mahdollisiin listattuihin teoksiin. Ajatukseni on yhteissumma tämän kirjallisuuden lukemisesta muutaman vuoden aikana. 


(6) Motiivini tämän vastavedon kirjoittamiseksi on kahtalainen. Teksti on kyllä osoitettu Mattilalle ja juuri hänen videolleen ja hartaasti toivon hänen miettivän asioita vielä kerran. Toiseksi tekstini on samalla aikaa kaikille Suomessa oleville uskoville, joista osa on ikävä kyllä saanut, tai saamassa, virheellisen käsityksen Uuden testamentin tekstistä ja siitä, millaisia heikkouksia kussakin käännöksessä on. 

Lyhyesti: uskon, että uskovien tulee tehdä hyvää historiaa ja Mattilan videon pääpainotus ei edusta hyvää historiaa. 


2 YLEISET KOMMENTIT

Nyt sitten asiaan. Jaan tässä alussa ensin muutaman yleisen kommentin Mattilan opetuksesta, jonka jälkeen poraudun joihinkin hänen käyttämiinsä esimerkkijakeisiin. Otsikon 3 alla olevassa tekstissä toivon, että lukija itse näkee miksi Mattilan systeemi lisättyjen/poistettujen jakeiden selittämisessä ei toimi.


Muutama virheellinen maininta:

(1) Mattila sanoo syystä tai toisesta videollaan, että Konstantinopoli - tämä tärkeä kreikankielinen keskus joka seisoi paikallaan noin tuhannen vuoden ajan - kaatui ottomaanien hyökkäyksessä vuonna 1517. Jostain syystä tähän on lipsahtanut ikävä virhe, joka osoittaa videolla esitettyjen asioiden aikajanan mahdottomaksi. Konstantinopoli kaatui vuonna 1453 ja juuri siksi sillä oli aikaa vaikuttaa uskonpuhdistuksen alkamiseen. Mutta kuten Mattila oikein toteaa, nyt kreikankielisiä tekstejä alkoi valua massoittain läntiseen Eurooppaan. 


(2) Mattila myös toteaa, että kreikankielistä alkutekstiä edustaa kaksi linjaa: alexandrialainen ja bysanttilainen (tai Textus Receptus). Tämä lause voidaan nyt kuulla kahdella eri tavalla. Tarkoittaako Mattila, että on olemassa vain kaksi erilaista alkutekstiä, vai painottaako hän sitä, että käytännössä käännökset edustavat yleensä vain joko alexandrialaista tai bysanttilaista tekstisukua? Nostan tämän nyt esiin joka tapauksessa, koska se osoittaa että asiat eivät ole aina niin yksinkertaisia. 

Kirjallisuudessa on jo kauan puhuttu kolmesta tekstisuvusta, ja paikka paikoin jopa neljästä, koska ns. "kesarealainen teksti" on ollut mukana haahuilemassa joskus hyvällä, joskus huonolla menestyksellä. Tutkimuksessa siis painotetaan (1) Alexandrialaista tekstisukua, (2) "Läntistä" tekstisukua ja (3) Bysanttilaista tekstisukua. Mattilaa voidaan ymmärtää aivan kuin ryhmän 2 käsikirjoituksia ei olisi olemassakaan. 

Esimerkiksi katsaus Bruce Metzgerin opukseen "A Textual Commentary on the Greek New Testament", jossa selitetään modernien käännösten taustalla olevan tekstikritiikki-komiten päätöksiä liittyen eri variantteihin, voi löytää kattavan listan käsikirjoituksista, jotka edustavat kutakin tekstisukua. Tämä on olennaista, koska ainakin joissain tapauksissa (mm. jakeessa 1. Tim. 3:16) tämä osoittaa, että tilanne ei ole lainkaan aina alexandrialainen vs. bysanttilainen, vaan joskus bysanttilainen tekstisuku joutuu painia myös "läntistä" tekstisukua vastaan. 

(Itse asiassa viime aikoina keskustelu koko "tekstisuku"-sanan käytöstä on ollut käynnissä ja kaikki eivät ole halukkaita käyttämään sanaa. Jotkut suosivat termiä "textual clusters" eli meillä on käsissämme erilaisia "tekstirykelmiä". Mutta tähän ei ole tarvetta mennä tämän tarkemmin, eroavuudet käsikirjoitusten välillä ovat silti voimassa.)

(3) Mattila ei myöskään sano sanaakaan siitä, mistä tekstikriitikot ovat aikalailla yksimielisiä: bysanttilaista tekstisukua ei ollut olemassa ensimmäiseen 300 vuoteen! Se on tulosta myöhemmästä projektista, joka alkoi muodostaa olemassaolevien tekstisukujen pohjalta ns. kokoelma-version eli tekstistä tuli ns. "täyteläinen" ja sellainen, joissa monia kohtia tarkennettiin. Mattilan esimerkkijakeet ovat tältä osin loistavia esimerkkejä siitä miten myöhemmät kopioitsijat kohtelivat tekstiä: he tekivät siitä ymmärrettävämpää lisäyksillään. Ristillä ei roikukaan enää Jeesus, vaan Herra Jeesus, ja Paavali ei enää julistakaan "evankeliumia", vaan "Kristuksen evankeliumia". Ei hullun merkittävää tietenkään, mutta muutos kuitenkin.

Juuri tähän bysanttilaiseen tekstisukuun liittyy seuraava harhaanjohtava väite: "koska suurinosa kreikankielisistä käsikirjoituksista edustaa bysanttilaista tekstisukua, siksi tämä tekstisuku on ehdottomasti paras."

Uskon (miltei) jokaisen lukijan ymmärtävän tämän väitteen loogisen virheen. Matemaattinen johtopäätös siitä mikä teksisuku on käsikirjoituksissa eniten edustettuna ei kerro mitään muuta kuin sen, mitä tekstisukua on vajaa kahdentuhannen vuoden historian aikana kopioitu eniten. Maininta prosenteista ei itsessään liity tekstien laatuun mitenkään. Asiaa ei auta sekään, että tutkimuksen mukaan bysanttilaista tekstisukua ei ollut olemassa ensimmäiseen 300 vuoteen. Kaikki väitteet siitä, että tämä tekstisuku olisi "alkuperäinen" tai "paras" ei yksinkertaisesti toimi. Mattila laittaa asian toimimaan, mutta hänellä onkin teologinen ennakko-oletus, jota ei tuoda esiin kuulijalle. Emme nyt kuitenkaan puutu tähän.

Dallasin yliopistossa pitkään toiminut Daniel Wallace on yksi aikamme johtavia kreikankielen asiantuntijoita ja hän kuuluu tekstikriitikoiden kirkkaaseen kärkeen. Hän tiivistää Uuden testamentin tekstihistoriaa tällä kuvalla, joka kertoo millaisessa asemassa olemassaolevat kolme tekstisukua ovat historian aikana olleet. Kuten lukija näkee: (a) bysanttilaista tekstisukua ei ollut olemassa ennen 300-lukua ja (b) sitä alettiin kopioida hullun lailla vasta ensimmäisen vuosisatuhannen lopussa. Syyt eivät liity tekstien laatuun, vaan muihin historiallisiin asioihin. Wallacen julkaisuja aiheesta löytyy tekstin alaosasta. (Kuva: Wallace 1995, 311 // 1994, 206.) 

Perustelematon ennakko-oletus

Tämä seuraava huomio on pakko nostaa esiin. Videolla Mattila painottaa monet kerrat sitä miten Textus Receptus oli uskonpuhdistajien Uusi testamentti. Mutta kuulijalle ei koskaan anneta tarkkaa ja perustelua argumenttia siitä miksi ihmeessä tämän tulisi tarkoittaa sitä, että meidän tulisi käyttää edelleen samaa tekstiä. Jos Martti Luther ei ajanut autolla (koska niitä ei ollut vielä keksitty), tulisiko meidänkin siis jättää autoilu pois? Logiikka on periaatteessa sama. Totta kai uskonpuhdistajat käyttivät Textus Receptusta, koska he elivät aikana, jolloin Erasmuksen projekti levisi kansan keskuuteen valtavalla suosiolla. Jos hieman oion mutkia jättäen muutamia teknisiä yksityiskohtia mainitsematta, niin Erasmuksen projekti oli sillä hetkellä parasta mitä oli saatavilla. Mutta tästä on 500 vuotta! Tutkimus on mennyt eteenpäin harppauksin ja meitä ei ole kutsuttu jäämään 1500-luvulle. Me elämme vuotta 2018. 


Mattila vai Erasmus?

Nyt asiat menevät mielenkiintoiseksi. Mattila ei nimittäin sano kuulijalle sitä, mitä Erasmus itse ajatteli kreikankielisestä editiostaan. Erasmus itse sanoi "praecipitatum verius quam aeditum" eli teos ”oli pikemminkin heitetty kasaan kuin editoitu”! Suomeksi sanottuna Erasmus tiesi tehneensä "vähän-sinne-päin-huitaistua" työtä. (Monet Erasmus-tutkijat ovat itse asiassa todenneet, että hänen pääasiallinen tarkoitus oli vain tehdä uusi latinankielinen käännös Vulgatan sijaan, eikä niinkään kreikankielistä editiota...)

Eikä tässä vielä kaikki. Mielestäni mielenkiintoista on se, että Mattila on toisellakin tavalla eri mieltä itse Erasmuksen kanssa. Mattila ottaa videolla esille kuuluisan jakeen 1. Joh. 5:7-8, ns. "Comma Johanneum", ja toteaa, että sielunvihollinen haluaa tämän jakeen pois, koska se on selvä puolustus kolmiyhteisestä Jumalasta. Taas ollaan siis saksittu! Mistä on kysymys? Tässä jae alkuperäisellä kreikalla ja sitten lisäyksen kanssa ja vieläpä kahdella käännöksellä:

"ὅτι τρεῖς εἰσιν οἱ μαρτυροῦντες ἐν τῷ οὐρανῷ, ὁ πατὴρ, ὁ λόγος, καὶ τὸ ἅγιον πνεῦμα καὶ οὗτοι οἱ τρεῖς ἕν εἰσιν καὶ τρεῖς εἰσιν οἱ μαρτυροῦντες ἐν τῇ γῇ, τὸ πνεῦμα, καὶ τὸ ὕδωρ, καὶ τὸ αἷμα καὶ οἱ τρεῖς εἰς τὸ ἕν εἰσιν" (Textus Receptus)

"For there are three that bear record in heaven, the Father, the Word, and the Holy Ghost: and these three are one. And there are three that bear witness in earth, the Spirit, and the water, and the blood: and these three agree in one. // "Sillä kolme on, jotka todistavat taivaassa: Isä, Sana ja Pyhä Henki, ja nämä kolme ovat yksi. Ja kolme on, jotka todistavat maassa: Henki, vesi ja veri, ja nämä kolme pitävät yhtä. (1. Joh. 5:7-8, King James -käännös.)

Tekstissä pienennetty ja kursivoitu jakso on myöhempi lisäys, jonka Erasmus joutui (pakotettuna!) laittamaan kolmanteen editioonsa vuonna 1522. (Hänelle näytettiin vuonna 1520 valmistettua codex Montfortianusta [codex 61], joka nähtävästi valmistettiin juuri tätä syytä varten.) Ottamatta nyt kantaa Mattilan teoriaan sielunvihollisen motiiveista, niin me tiedämme, että Erasmus itse halusi tämän jakeen pois omasta editiostaan ja häntä haukuttiin siitä syystä areiolaiseksi. Mistä on kysymys? 

Erasmus oli aivan oiken jättänyt lisätyn jakson pois ensimmäisistä editioistaan siksi, että hän ei tuntenut ainoatakaan kreikankielistä käsikirjoitusta, joissa tämä lisäys olisi ollut mukana. Pahoittelen sanavalintaani, mutta (Kakka)Myrsky, joka tästä seurasi oli melkoinen! Itse asiassa juuri sen, mitä Mattila nyt pelkää, sen kohtasi itse Erasmus. Jotkut nimittäin väittivät, että Erasmus on nyt väheksymässä kolminaisuutta, joka tässä lisäyksessä on selvästi läsnä. 

(Lukija voi tietenkin miettiä sitä historiallista yksityiskohtaa, että kolminaisuusoppi oli lyöty kirkolliskokouksissa lukkoon paljon ennen kuin tällainen lisäys päätyi joihinkin latinankielisiin käsikirjoituksiin ja sieltä lopulta itse Vulgataan.) 

On julkinen salaisuus, että tämä teksti laitettiin kreikankieliseen käsikirjoitukseen, joka toimitettiin Erasmukselle juuri tätä tarkoitusta varten. Lukija huomatkoon tämän: Erasmus (onneksi) jätti lisäyksen pois seuraavista editioista, koska hän tiesi, että se ei kuulunut alkuperäiseen tekstiin. Ikävä kyllä King James -käännös, jonka pohjatekstinä oli juuri Erasmuksen 3. edition teksti, sisällytti nämä jakeet omaan käännökseensä. Ja niin, lisäys ei koskaan ajautunut Lutherin saksankieliseen käännökseen, koska Luther käytti käännöksensä pohjana Erasmuksen 1. ja 2. editiota. (Tästä syystä aihe ei ole koskaan noussut meteliksi saakka saksankielellä toisin kuin englanninkielellä.) Ketä meidän Mattilan mukaan nyt pitäisi seurata? Uskonpuhdistajien Raamattu nimittäin eroaa tässä kohden kahteen koulukuntaan. KJV ja Luther hiihtävät eri ladulla. Tämä myös muistuttaa, että Textus Receptus ei ole mikään yhtenäinen teksti, vaan siitä oli liikkeellä useita erilaisia versioita (joskin erot eivät aina olleet järin suuria).

Tässä vielä muutama tekninen tekstikriittinen huomio lisäyksestä, joka on mukana Textus Receptuksessa ja KJV:ssa. Nykyään lisäys löytyy vain kahdeksasta kreikankielisestä hyvin myöhäisestä käsikirjoituksesta, mutta niissäkin on kyseessä käännös latinasta kreikaksi (ei siis kopiointi kreikankielisestä tekstistä). Ensimmäiseltä tuhannelta vuodelta on siis turha etsiä kreikankielistä käsikirjoitusta tämän lisäyksen osalta. Lisäksi ainoakaan kreikankielinen kirkkoisä ei lainaa tätä lisättyä tekstiä ja varhaisina vuosisatoina se olisi ollut varmuudella kolminaisuuskiistan ytimessä jos se vain olisi käsikirjoituksista löytynyt. Tämän lisäksi ainoakaan varhainen käännös (kopti, syyria, vanha latina, arabia ja slaavi) ei sisällytä lisäystä, eikä se ollut mukana Hieronymuksen Vulgata-käännöksessä 300-luvun lopulla. Tämä lisäys päätyi todennäköisesti ensin jonkun tekstin sivun reunaan marginaaliin, josta se sitten levisi laajalle latinankielisiin käsikirjoituksiin ja lopulta Vulgataan. 

Historia on aivan selvä: tämä lisäys ei ole alkuperäinen ja se pääsi livahtamaan joihinkin kreikankielisiin käsikirjoituksiin hyvin myöhään koukkaamalla latinankielisten tekstien kautta. Mattila siis edustaa jakeen 1. Joh. 5:7-8 kohdalla näkemystä, johon edes suurin osa bysanttilaisen teorian kannattajista eivät ole valmiita tarttumaan. [1]

Vielä loppuhuomio. Se, mitä me tiedämme Erasmuksen metodologiasta on se, että hän ei taatusti itse seuraisi Textus Receptusta, jos hän tekisi samaa työtä 2000-luvulla.

3 ESIMERKIT JOTKA OSOITTAVAT VASTAKKAISEN NÄKEMYKSEN OIKEAKSI

Alamme nyt pääsemään pikku hiljaa kiinni itse esimerkkeihin. Otan nyt käsittelyyn viisi niistä jakeista, joita Mattila esittelee videollaan ja lisään loppuun kaksi omaa esimerkkiä osoittamaan Mattilan ajatuksenkulun ongelmalliseksi. Sen sijaan, että ostaisimme Mattilan ratkaisun asioihin, me uhraamme muutaman minuutin kauemman asioiden tutkimiseen ja pohdimme josko toinen vaihtoehto olisikin paremmin perustelu ratkaisu. Mielestäni kaikissa kohdissa juuri päinvastainen päätelmä on oikea. 


Esimerkki 1: Joh. 16:16 "Minä menen Isäni luo"

Seuraava esimerkki on Johanneksen evankeliumin luvusta 16. Mattilan mukaan jälleen kerran alexandrialaiset käsikirjoitukset ovat joutuneet saksien uhriksi: jotain on otettu pois! Asia tulee selväksi, kun vertaamme KJV:ta ja 1938-käännöstä jakeen 16:16 kohdalla, mutta lisään suomenkieliseen käännökseen jakeen 17 asian selventämiseksi:

• A little while, and ye shall not see me: and again, a little while, and ye shall see me, because I go to the Father.
• 16. Vähän aikaa, niin te ette enää minua näe, ja taas vähän aikaa, niin te näette minut. 17. Jotkut opetuslapsista kyselivät toisiltaan: "Mitä hän oikein tarkoittaa sanoessaan: 'Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen'? Ja mitä hän tarkoittaa, kun sanoo menevänsä Isän luo?" 

Näin ollen: joko 1938-käännöksestä on jakeessa 16 poistettu Jeesuksen selitys sille, miksi hänen opetuslapsensa eivät enää näe häntä hetkeen tai sitten KJV-käännös sisältää lisäyksen. Menemättä tässä vielä käsikirjoitustodisteisiin, suosittelen lukijaa itse katsomaan lukua 16 ja mahdollista parasta selitystä tälle asialle.

Aloitamme huomiot jakeesta 17. Se kuuluu "'Silloin muutamat hänen opetuslapsistansa sanoivat toisilleen: "Mitä se tarkoittaa, kun hän sanoo meille: 'Vähän aikaa, niin te ette minua näe, ja taas vähän aikaa, niin te näette minut', ja: 'Minä menen Isän tykö'?'" 

Miksi tässä kohtaa nostetaan esille Jeesuksen meneminen Isän luo, jos Jeesus ei kerran sanonut sitä jakeessa 16? Tämä saattaa helposti häiritä joitain kopioitsijoita. Kun katsomme koko lukua, Jeesus itse asiassa sanoo jo jakeessa 10, että hän menee Isän luo, eivätkä hänen opetuslapsensa enää näe häntä. Mutta tämä on melko kaukana jakeesta 16. Lisäksi ajatus on vielä kerran esillä jakeessa 28. 

Kaksi huomiota. (1) Jos joku halusi pakosta leikata irti maininnan Jeesuksen Isän luo menemisestä jakeessa 16, hän teki työtä kuin sokea, koska hän jätti koskematta jakeet 10 ja 28! (2) On melko ymmärrettävää jos kopioitsija haluaa hieman selventää jakeen 16 ja 17 välistä yhteyttä ja lisätä (jo olemassaolevan ajatuksen, vaikka sitä ei tekstissä olekaan painotettu erikseen tässä kohden) maininnan Jeesuksen menemisestä Isän luo, koska silloin jae 17 seuraa luonnollisemmin jaetta 16. Tämän logiikan mukaan ajatus KJV:n lisäyksestä on paljon parempi teoria. 

1938-käännöksen teksti seuraa mm. codex Sinaiticusta ja Vaticanusta 300-luvulta, mutta tämä lukutapa löytyy jo ainakin 100 vuotta vanhemmista papyruksista kuten P5:sta ja Bodmer papyrus 66:sta, jotka ovat peräisin 200-luvulta. Lisäys on kuitenkin tullut melko varhain, koska se on mukana mm. latinalaisissa ja syyrialaisissa käännöksissä ja se ajautui ajan kanssa enemmistöön käsikirjoituksia. 

Esimerkki 2: Luukas 2: syntyikö Jeesus neitseestä?!

Mattila tarttuu videollaan myös Luukkaan evankeliumin luvun 2 jakeisiin 33 ja 43. Kun asetamme vierekkäin KJV-käännöksen ja 1938-käännöksen, asia näyttää tältä:

• KJV: Jae 33: "And Joseph and his mother marvelled at those things which were spoken of him." //  Jae 43: "And when they had fulfilled the days, as they returned, the child Jesus tarried behind in Jerusalem; and Joseph and his mother knew not of it."

• 1938: Jae 33: Ja hänen isänsä ja äitinsä ihmettelivät sitä, mitä hänestä sanottiin.  // Jae 43: Ja kun ne päivät olivat kuluneet ja he lähtivät kotiin, jäi poikanen Jeesus Jerusalemiin, eivätkä hänen vanhempansa sitä huomanneet. 

Kuka tahansa huomaa minuutin sisällä mikä muutos on kyseessä ja miksi. 1938-käännös puhuu Joosefista ensin Jeesuksen isänä ja lopulta Joosefista ja Mariasta Jeesuksen vanhempina ja huono lukija voisi luulla, että tämä tarkoittaa sitä, että Joosef onkin todella Jeesuksen biologinen isä: hän ei syntynykään yliluonnollisesti neitsyestä! KJV tekeekin (näissä jakeissa) hyvin selväksi, että Joosef on vain Joosef ja Maria on Jeesuksen äiti: Jeesus siis syntyi neitseestä ilman Joosefin "apua". 

Otamme jälleen esiin kaksi vaihtoehtoa. Kumpi on todennäköisempää: 

• (a) Luukas kirjoitti KJV-käännöksen mukaisesti tehden selväksi, että Joosef ei ole Jeesuksen (biologinen) isä, mutta joku halusi muuttaa tämän siten, että Joosefista tuleekin Jeesuksen isä, ehkä koska hän halusi hyökätä neitseellistä syntymää vastaan, 
• (b) Luukas kirjoitti 1938-käännöksen mukaisesti, jossa Joosef ja Maria mainitaan Jeesuksen vanhempina, mutta jollekin tuli ongelma, koska nyt jakeet ehkä viestivätkin siitä, että Joosef on Jeesuksen (biologinen) isä ja hän muutti tekstiä tehden selväksi, että Joosef ei ole hänen isänsä? 

Mattila vastaa, että oikea vastaus on (a), minä vastaan, että oikea vastaus on (b). Testataan teoriaa. 

Ensinnäkin ajatus Jeesuksen neitseellisestä syntymästä tuli enemmän ja enemmän tunnetuksi, kun koko Uusi testamentti alkoi olla kasassa, eli eritoten 100-luvun jatkuessa. Jos Luukas jätti asian epäselväksi (joissain kohden), olisi odotettavaa, että kristitty kopioitsija "auttaa" lukijaa. Mutta entä jos Mattila on oikeassa ja tarkoitus oli poistaa Luukkaan evankelimista ajatus Jeesuksen neitseellisestä syntymästä? Silloin asialla oli jälleen joukko älykääpiöitä: he tekivät todella huonoa työtä. Miksi he eivät heti kerralla poistaneet itse olennaisinta jaetta 1:35:

Enkeli vastasi ja sanoi hänelle: "Pyhä Henki tulee sinun päällesi, ja Korkeimman voima varjoaa sinut; sentähden myös se pyhä, mikä syntyy, pitää kutsuttaman Jumalan Pojaksi.

Tämä jae on siis melko selvä. Alexandrialaiset tekstit eivät loppupeleissä sano "ei hätää, Joosef tulee kyllä viereesi ja hän tietää miten asiat etenevät..." Ei. Vaan enkeli sanoo "Pyhä Henki tulee sinun päällesi"! Miksi ihmeessä tämä jae jätettiin koskemattomaksi, jos haluttiin repiä Luukkaalta irti ajatus neitseellisestä syntymästä?! Ja miksi edelleen jakeessa 1:27 mainitaan kahdesti Marian olleen neitsyt (παρθένος, parthenos)? Juuri tässä on Mattilan logiikan ongelma: se pakottaa meidät uskomaan, että monien jakeiden poistamisessa oli asiassa täydellisen amatöörimäinen porukka, joka ei yksinkertaisesti osannut tehdä asiaansa kunnolla. Ja siksi Mattila on väärässä. Historiallisesti ottaen ainoa oikea vastaus on vaihtoehto (b).

Logiikkamme osoittautuu oikeaksi kun katsomme käsikirjoituksia ja niiden laatua. 1938-käänöksen lukutapa löytyy mm. codex Sinaiticuksesta ja Vaticanuksesta. Kuitenkin jo melko varhain vanhoissa latinalaisissa käännöksissä ja Diatessaron-nimisessä syyriankielisessä evankeliumiharmoniassa jakeen 33 "isä" vaihtui "Joosefiksi". Jakeessa 43 puolestaan sana γονεῖς (vanhemmat) vaihtui sanoihin Ἰωσὴφ καὶ ἡ μήτηρ (Joosef ja [hänen] äiti). Tämä on odotettava muutos, mutta alkuperäinen lukutapa on tietenkin jäänyt muihin käsikirjoituksiin.


Esimerkki 3: Ristin ryöväri (Luuk. 23:42)

Pysyäksemme vielä Luukkaassa niin käydään pikaisesti kolmella ristillä, jossa toinen ryöväreistä lähestyy Jeesusta pyynnöllään:

• 23:42, KJV: And he said unto Jesus, Lord, remember me when thou comest into thy
  kingdom."
• 23:42, 1938: Ja hän sanoi: "Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi".

Mattilalla on ongelma suomalaisen 1938-käännöksen kanssa, koska se on jättänyt ryövärin tunnustuksesta pois sanan "Herra" . Ja mihin tämä johtaa? Siihen, että jopa muslimi voi sanoa aamenen tällaiselle tunnustukselle, mutta hän ei kykene kutsumaan Jeesusta Herraksi. Tässä kohden ei oikeastaan voi muuta kuin raapia päätään. 

Ironinen yksityiskohta Mattilan jakeiden yksittäispoiminnassa on se, että hän ei ole huomannut Luukkaan evankeliumin laajempaa asiayhteyttä. Ikävä kyllä KJV ja Biblia -käännökset pilaavat Luukkaan taitavan teologisen kokonaisuuden. Miten niin? Siksi, että Luukas "leikkii" Jeesuksen herruudella siten, että siinä hetkessä, kun Pietari kieltää Jeesuksen, Jeesusta ei enää kutsuta Herraksi ennen hänen ylösnousemustaan:

Ja Herra kääntyi ja katsoi Pietariin; ja Pietari muisti Herran sanat, kuinka hän oli hänelle sanonut: "Ennenkuin kukko tänään laulaa, sinä kolmesti minut kiellät". Ja hän meni ulos ja itki katkerasti. (22:61-62)

Seuraavan kerran tapaamme Jeesuksen Herrana luvussa 24, jossa Jeesus on jo noussut ylös. Tämä on teologinen tehokeino, jolla Luukas painottaa seuraavaa: juutalaiset hylkäävät Jeesuksen pelastajanaan ja Herranaan, mutta Jumala osoittaa Jeesuksen todella olleen - ja olevan - Herra, koska Hän herättää Jeesuksen kuolleista! Herra-sanan katoaminen näyttämöltä ennen ylösnousemusta painottaa juuri tätä. Sama aihe jatkuu Apostolien tekojen alussa, jossa painotus on Jeesuksessa Herrana (1:21). Biblia- ja KJV -käännökset tuhoaa Luukkaan harkitun teologisen kokonaisuuden. 

Käytin joitain kuukausia sitten useita tunteja osoittaakseni, että Luukkaan tekstissä on melko selkeä ajatus kolmiyhteisestä Jumalasta - myös alexandrialaisissa teksteissä! Tämä(kään) ei auta Mattilan teoriaa.


Esimerkki 4: Room. 8:1: Halpa armo?

Mattilan mukaan tässä on esimerkki huonosta käännöksestä, joka rohkaisee syntiin. Tässä jälleen jae King James ja 1938-käännöksistä. Laitan suomenkieliseen käännökseen tekstin jakeeseen 4 saakka, koska silloin Mattilan teorian heikkous tulee paremmin esille:

• KJV: There is therefore now no condemnation to them which are in Christ Jesus, who walk not after the flesh, but after the Spirit." 
• 1938: 1. Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. 2. Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista. 3. Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa, 4. että lain vanhurskaus täytettäisiin meissä, jotka emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen. "

Tällä kertaa asia on melko selkeä. KJV:ssa 1938-käännöksen lausetta jakeessa 1 seuraa ylimääräinen lause "jotka eivät vaella lihan, vaan Hengen mukaan." Jälleen kerran, kumpi on todennäköisempää: Paavali on kirjoittanut pitkän lauseen, mutta joku kopioitsija on poistanut sen ja aiheuttanut jollekin 2000-luvun suomalaiselle vaaran ajautua syntiin, vai että Paavali kirjoitti lyhyen lauseen ja joku kopioitsija on jossain vaiheessa lisännyt ajatuksen, joka löytyy hyvin läheltä ko. jaetta, jakeesta 4? 

Mattilan mukaan ensimmäinen vaihtoehto on oikea, minun mukaani toinen vaihtoehto. Kohtaamme jälleen saman ongelman Mattilan valinnassa kuin aiemmassa esimerkissä. Jos tämä lause olisi haluttu poistaa kunnolla, miksi ihmeessä se sitten jätettiin jakeeseen 4? Asialla on taas ollut erittäin pätemätön kaveri, tai sitten meidän tulee valita järkevämpi vaihoehto ja myöntää, että kyseessä on lisäys. On yksinkertaisesti aivan liian tähtitieteellistä väittää, että joku poisti lauseen jakeesta 1 tahallaan motiivinaan poistaa ajatus hengessä vaeltamisesta. 

Mattila ei myöskään tiedosta, että lyhyt lukutapa ei löydy ainoastaan alexandrialaisista teksteistä, vaan myös "läntisistä" käsikirjoituksista. Tämä on tietenkin se kolmas tekstisuku, jonka olemassaoloon Mattila ei videollaan puutu. Bysanttilainen tekstisuku painii kahta muuta ja varhaisempaa sukua vastaan. 

Ja vielä, jos olemme oikein tarkkoja, käsikirjoitukset osoittavat lauseen kasvaneen kahdessa vaiheessa eli Mattilan teoria on entistä suuremmissa vaikeuksissa. Ensin se kasvoi mittaan "jotka eivät vaella lihan mukaan"  (esim. codex Alexandrinus 400-luvulta) ja sitten se kasvoi täyteen mittaansa "jotka eivät vaella lihan, vaan Hengen mukaan" (tämä ajautui lopulta bysanttilaiseen tekstisukuun). Jos joku oli liikkeellä saksien kanssa, niitä käytettiin hyvin, hyvin kummallisesti, koska ei osattu päättää paljonko poistetaan. 

Jae on loistava esimerkki siitä miten jakeen 4 ajatus ajautui kahdella askeleella jakeen 1 perään lisäyksenä.


Esimerkki 5: 1 Tim. 3:16 - kutsuuko Paavali Jeesusta Jumalaksi?

On hienoa, että Mattila nosti esiin tämän jakeen, koska siihen liittyy olennaisen tärkeitä huomioita. Tässä jae kahdessa eri muodossa:

• KJV: And without controversy great is the mystery of godliness: God was manifest in the flesh, justified in the Spirit, seen of angels, preached unto the Gentiles, believed on in the world, received up into glory.
• 1938: Ja tunnustetusti suuri on jumalisuuden salaisuus: Hän, joka on ilmestynyt lihassa, vanhurskautunut Hengessä, näyttäytynyt enkeleille, saarnattu pakanain keskuudessa, uskottu maailmassa, otettu ylös kirkkauteen.

Mattila valittaa, että ainoastaan Biblia (ja KJV) kääntää tämän jakeen oikein osoittaessaan, että Paavali kutsuu Jeesusta Jumalaksi. 1938-käännös pilaa tämän vaihtamalla Jumala-sanan hän-sanaksi.

Ensinnäkin tekstikriittisesti asiassa ei ole mitään epäilystä: Paavali kirjoitti ὃς (hän). Tässä variantissa 1938-käännöksen taustalla olevaa sanaa ὃς (hän) tukee valtava määrä varhaisia ja erilaisia käsikirjoituksia: codex Sinaiticus, Alexandrinus, Ephraemi Rescriptus, 33, 365, 442, 2127 ja monet varhaiset käännökset kuten syyrian-, koptin-, armenian-, gootin- ja etiopiankieliset käännökset ja tämän lisäksi monet kirkkoisät, kuten Origenes ja Hieronymus. 

Tiivistettynä: (a) ennen 700-lukua yksikään majuskeli-käsikirjoitus ei tue Jumala-varianttia ja (b) ennen 300-luvun taitetta yksikään kirkkoisä ei viittaa sellaiseen varianttiin! Kun variantilla on takana tällainen todistusaineisto, sen kyseenalaistaminen ei ole millään muotoa järkevää. Asia saa tukea siitä, että hän-variantti (ὃς) selittää paremmin miksi Jumala-variantti (Θεὸς) tuli mukaan joihinkin käsikirjoituksiin leviten lopulta niiden enemmistöön ja sitä kautta KJV:hen. Itse asiassa käsikirjoituksissa (ja joillain kirkkoisillä) on kolmaskin variantti ὃ, joka selittyy ilman muuta paremmin siten, että alkuperäinen lukutapa oli ὃς. (Tämä muutos liittyy tekniseen kielioppiin, jonka monet kopioitsijat halusivat "korjata", emmekä mene siihen tämän tarkemmin.) 

Mainittakoon, että käännöksien varassa olevat eivät koskaan huomaa miten lähellä nämä kaksi tekstivarianttia itse asiassa ovat toistensa kanssa. Onkin teoriassa mahdollista, että hän-lukutapa muuttui Jumala-lukutavaksi juuri virheen vuoksi. En itse kuitenkaan pidä tätä parhaana selityksenä, koska sitä ei näytä tapahtuneen koskaan varhaisissa teksteissä. Toinen selitysvaihtoehto on teologisen painotuksen esiintuominen ja se on mielestäni vakavastiotettavampi. Myöhemmissä teksteissä Jeesuksen jumalallinen asema on haluttu tuoda esiin niin, että tyhmäkin ymmärtää. Asiassa on vain se ongelma, että hyvä "keissi" on tehty sen puolesta, että Paavali ei koskaan käytä sanaa Θεὸς (Jumala) Jeesuksesta, koska hän varaa sanan käytön aina Isä-Jumalalle. Paavalille Jeesus on Jumalan ikuinen Poika ja samalla yksi Jumalan kolmesta persoonasta (kuten olen pyrkinyt aiemmissa postauksissa osoittamaan), mutta hän tekee tämän selväksi eri tavalla kuin mitä Mattila odottaisi.

Ero variantilla "hos" ("hän", ensimmäisenä) ja variantilla "theos" ("Jumala", toisena) ei ollut majuskeli-kirjaimilla kirjoitettuna suurta eroa, varsinkin, kun Jumala on kirjoitettu nomina sacra -tyylillä eli sanasta Θεὸς on otettu vain ensimmäinen ja viimeinen kirjain ja niiden yläpuolelle on piirretty vaakaviiva.  Selvitän tässä kirjoituksessa mikä nomina sacra on.

Katsotaan nyt  jaetta 16 hieman tarkemmin. Kyseessä on hyvin varhainen kristillinen hymni ja uskontunnustus, joka sisältää tiukkaa teologiaa Jeesuksen inkarnaatiosta ja korotuksesta. Hymnissä on 18 kreikankielen sanaa ja se jakautuu seuraavasti runollisesti kuuteen riviin (jonka taitavuus näkyy kieliopillisessa rakenteessa):

ὃς ἐφανερώθη ἐν σαρκί 

ἐδικαιώθη ἐν πνεύματι 

ὤφθη ἀγγέλοις 

ἐκηρύχθη ἐν ἔθνεσιν 

ἐπιστεύθη ἐν κόσμῳ 

ἀνελήμφθη ἐν δόξῃ

Hän ilmestyi lihassa

hänet korotettiin Hengessä

hän näyttäytyi enkeleille

häntä julistettiin pakanain keskuudessa

häneen uskottiin maailmassa

hänet otettiin ylös kirkkauteen

Tätä runollista kokonaisuutta lienee paras selittää seuraavasti. Ensinnäkin Paavali asettaa tämän hymnin tähän, koska hän valmistautuu kohtaamaan ja vastustamaan harhaoppia, jota kuvataan jakeissa 4:1-5. Paavalin vastustamassa harhaopissa kyse on asketismista, jossa maalliset asiat nähdään hyvin negatiivisessa valossa. Se erottaa Jumalan maailmasta ja aineellisesta todellisuudesta väärällä tavalla. Paavali vastustaa tätä vedoten Jumalan itseilmoitukseen ja Jeesuksen esimerkkiin. (Jae 4:1 alkaa sanalla "δὲ", "mutta", eli Paavali asettaa luvun 4 alussa olevat asiat vastakohdaksi tälle hymnille.) Tämä johtaa meidät hymnin sisältöön.

Toiseksi, tutkijat eivät ole yksimielisiä siitä tulisiko kokonaisuutta lukea siten, että se koostuu kuudesta kronologisesti toisiaan seuraavasta rivistä, kolmesta kahden rivistä vai kahdesta kolmen rivistä! (Jälkimmäinen näkemys on kuitenkin enemmistön kanta.) Joka tapauksessa rivi 1 painottaa Jeesuksen inkarnaatiota: hän todella ilmestyi (tai manifestoitui) todelliseksi ihmiseksi. Näin ollen doketistinen näkemys, jossa Jeesus ei ollut todellinen ihminen, murskataan. Sanamuoto myös olettaa Jeesuksen ennaltaolemisen, joka ei tietenkään ole yllätys Paavalin teologiassa: hänelle Jeesus on ennaltaollut, joka syntyi ihmiseksi. Hymni jatkuu (rivit 2-3) kuvaten Jeesuksen korotusta ja viittaus on mahdollisesti sama kuin 1. Kor. 15:ssa eli Jeesuksen ylösnousemusruumis on nyt aivan erilaisella hengellisellä (ja "yliluonnollisella") tasolla. Huomaa: tässä Henki ja Jumala siis hyväksyvät maallisen todellisuuden, koska Jeesus on todellisessa ihmisen ruumiissa edelleen. Tästä syystä maailmaa halveksivat harhaopettajat ovat väärässä. Jeesuksen korotus kuitenkin jatkuu ja tämä näyttää olevan pointti riveissä 4-6. Jeesuksen korotus jatkuu, koska sanomaa hänestä julistetaan maailmassa, pakanoiden keskuudessa (rivi 4) ja se tehoaa, koska monet ihmiset ottavat sanoman vastaan, siihen uskotaan (rivi 5). Rivi 6 on hieman kummallinen, mutta se painottaa tavalla tai toisella Jeesuksen korotusta, riippuen mitä näkemystä hymnin sisällöstä seurataan. [ks. viite 2]

Tässä meillä on jälleen esimerkki siitä, miten myöhemmät kopioitsijat (ehkä Johanneksen evankeliumin kautta ajateltuna?) vaihtoivat sanan ὃς sanaan Θεὸς. Teknisesti ottaen tämä haittaa paavalimaista teologiaa, koska Isä ei syntynyt ihmiseksi, vaan Poika. Mutta periaatteessa se kuitenkin on oikein, koska Jeesus on Jumalan itseilmoitus ja yksi Jumalan kolmesta persoonasta. 


Extra-esimerkit 6 ja 7

Tartun nyt kahteen esimerkkiin, jotka eivät suoranaisesti nouse Mattilan videolta, mutta jotka ovat loistava esimerkki siitä miten Mattilan esittelemä tapa ei yksinkertaisesti toimi. Ensimmäisen esimerkin tarkoitus on osoittaa miten kopiointiprosessissa tapahtui harmonisaatiota, mutta joskus ne kaksi "vihattua" koodeksia eli Sinaiticus ja Vaticanus hiihtävätkin eri polulla siitä huolimatta, että kriitikoiden oletuksen mukaan niiden pitäisi molempien "poistaa tärkeä kohta". Tässä esimerkkinä Kolossalaiskirjeen jae 1:2 King James -käännöksellä ja 1938-käännöksellä:

• To the saints and faithful brethren in Christ which are at Colosse: Grace be unto you, and peace, from God our Father and the Lord Jesus Christ. 
• Kolossassa asuville pyhille ja uskoville veljille Kristuksessa. Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme!

Tämä jae on monilla KJV/bysanttilaisen-ryhmän kannattajilla aina hihassa valmiina, kun he haluavat osoittaa miten jälleen modernit käännökset turmelevat tekstin poistamalla "Herran Jeesuksen Kristuksen" Paavalin tervehdyksestä. Lukija voi kuitenkin jälleen itse pohtia kumpi näkemys on tyydyttävämpi: se, että kopioitsijat ovat pahuudessaan poistaneet lauseen καὶ Κυρίου Ἰησοῦ Χριστοῦ (ja Herraltamme Jeesukselta Kristukselta) vai se, että kohta on lisätty, koska se on haluttu asettaa balanssiin mm. Efesolaiskirjeen jakeen 1:2 kanssa, jossa Paavali nimenomaan tervehtii tällä pidemmällä muodolla vastaanottajia kaikkien käännösten ja kreikankielisten tekstien mukaan? 

Väitän, että ainoastaan jälkimmäinen vaihtoehto on millään tavalla perusteltu. On odotettavaa, että Paavalin tervehdys halutaan saada harmonisoitua pidemmän (ja paremman?) tervehdyksen kanssa. Siksi jo varhaisesta alkaen monet kopioitsijat lisäsivät tämän tutun tervehdyksen käsikirjoituksiin ja se ajautui lopulta niiden enemmistöön.

Mutta yksi huomio: tämä lisäys on mukana myös codex Sinaiticuksessa, mutta se puuttuu codex Vaticanuksesta. Mitenkä tämä on mahdollista, jos juuri nämä kaksi käsikirjoitusta ovat malliesimerkit siitä, miten Jeesus otetaan joka paikasta pois ja kohdat turmellaan saksilla? Tämä ei näytä millään lailla tukevan tällaista teoriaa. Tässä tapauksessa Vaticanuksen teksi on säilyttänyt Paavalin alkuperäisen tervehdyksen ja Sinaiticus on yksi niistä, joihin harmonisaatio on tullut mukaan. 

Toinen huomio on seuraava: jos kopioitsijat olisivat olleet liikkeellä saksien kanssa oikein urakalla, on täydellinen mysteeri miksi he jättivät Efesolaiskirjeen jakeen 1:2 koskemattomaksi. Tämä on tekstimassassa ties monesko esimerkki siitä, miten meidän pitäisi uskoa yhtä aikaa sekä siihen, että korruption takana on riittävän älykäs porukka, joka ymmärtää poistaa olennaiset jakeet, mutta kuitenkin rittävän tyhmä porukka, joka tekee todella huonoa työtä jättäen ilmiselvät jakeet koskemattomiksi. Uskoni ei yksinkertaisesti riitä Mattilan kauppaamaan teoriaan.

Jotta asiat eivät jäisi vain harmonisaatio-esimerkkiin, nostan esiin vielä yhden kysymyksen. Olen siis kuunnellut muitakin luentoja Juutuubissa siitä miten Sinaiticus ja Vaticanus edustavat jopa areiolaisuutta eli näkemystä, jossa Jeesuksen jumaluudesta halutaan kerta kaikkiaan eroon. Kysymys kuuluu, mitä meidän sitten pitäisi tehdä Johanneksen evankeliumin jakeen 1:18 kanssa? Katsotaanpa jaetta eri käännöksien valossa:

• No man hath seen God at any time, the only begotten Son, which is in the bosom of the Father, he hath declared him. (KJV) --> Sama käännös 1938- ja 1992-käännöksissä.
• Jumalaa ei ole kukaan milloinkaan nähnyt. Ainutsyntyinen Jumala, joka on Isän rinnalla, on hänet ilmoittanut. (Raamattu Kansalle -käännös)

Kirjoittiko Johannes, että ainutsyntyinen (tai ainutlaatuinen) Poika on ilmoittanut Isän, vai että ainutsyntyinen (tai ainutlaatuinen) Jumala on ilmoittanut Isän? Tämä on hankala tekstikriittinen kysymys, joskin modernien käännösten taustalla olevat kriittiset editiot suosivat Jumala-varianttia. Mutta tämä ei ole nyt se pointti. 

Pointti on se, että juuri alexandrialaiset käsikirjoitukset sisältävät Jumala-variantin, tässä tapauksessa P66, P75 kuten myös codex Sinaitucus ja Vaticanus, ja King James -käännöksen taustalla oleva bysanttilainen tekstitraditio sisältää Poika-variantin. Jos joku haluaisi sortua yhtä alentaviin väitteisiin kuin mitä KJV-ryhmittymä itse viljelee, niin hän voisi sanoa, että bysanttilainen tekstitraditio on halunnut poistaa selvän maininnan Jeesuksesta Jumalana! Sitä vastoin alexandrialaiset tekstit painottavat, että Jeesus-Jumala ilmoittaa Isän. 

Nyt minun pitäisi nähtävästi uskoa, että Jeesuksen jumaluuden poistajat tekivät "pienen" vahingon, kun eivät jaksaneet muuttaa tätä jaetta Johanneksen evankeliumissa. Kuka uskoo tällaiseen teoriaan? Tällainen esimerkki on valtava majakka pimeällä merellä, joka kutsuu jokaista KJV-bysantti -leiriläistä pysähtymään ja miettimään olisivatko he ehkä sittenkin liikenteessä väärällä kurssilla. 

4 MUITA ONGELMIA

Edellämainitut esimerkit riittäkööt, koska teksti paisuu muuten valovuoden pituiseksi. Uskon lukijan huomaavan miten logiikka toimii. Myöhemmät kopioitsijat halusivat useissa kohdissa tarkentaa asioita ja painottaa tekstissä olevia teologisia totuuksia. Haluan korostaa, että ainoakaan mainitsemani esimerkki ei ole mikään "radikaali" esimerkki siinä mielessä, että tekstiin vietäisiin asioita, joita siellä ei ole. Luukkaan mukaan Maria synnyttää Jeesuksen ilman Joosefin osallisuutta, luemme sitten mitä käännöstä tahansa. Ristin ryöväri kutsuu Jeesusta nimellä, mutta tässä kohden Herra-sanan lisääminen vain pilaa Luukkaan harkitun teologisen pointin. Jeesus on silti Herra. 

Lopuksi otan vielä lyhyesti esiin muita ongelmia, joita Mattilan videossa tulee esille. (1) Hän on liikkeellä periaatteessa hyvällä asialla (kitkien harhaoppeja), mutta hänen kriteerinsä ei toimi oikeassa elämässä. (2) Lisäksi se ohjaa uskovia innostumaan periaatteessa oikeista asioista, mutta väärällä tavalla. (3) Nykytutkimuksen vääristäminen ja hylkääminen viittaa pahimmassa tapauksessa ylimielisyyteen, josta olisi hyvä päästä eroon. Näistä huomioista muutama sana.


1 Kummallinen kriteeri

Mattilan ongelmat Uuden testamentin tekstin käsittelyssä eivät liity pelkästään virheelliseen historian tuntemiseen ja nykytutkimuksen ehdottoman enemmistön radikaaliin väheksymiseen. Ongelmat ovat syvemmällä: hän käsittelee Raamatun tekstiä tavalla, joka herättää suuria kysymysmerkkejä. Hänen esimerkkinsä Roomalaiskirjeen jakeen 8:1 kohdalla on varsin oiva: koska 1938-käännös ei ole lisännyt tekstiin lausetta "jotka eivät vaella lihan mukaan, vaan Hengen", se rohkaisee syntiin!  Mattilalle - tai ainakin hänen kritisoimille ääriryhmille - siis tuottaa suuria ongelmia se, että hyvin lyhyestä jakeesta on jätetty pois seitsemän sanaa. 

Olenainnen kysymys on tietenkin hyvin selvä: miksi ihmeessä asian painottamiseen ei riitä se, että Paavali mainitsee (jopa 1938-käännöksessä!) saman asian jakeessa 4? Onko keskuudessamme todella ihmisiä, jotka alkavat perustella synnissä elämistä siksi, että Paavali ei viitsinyt kirjoittaa tätä lausetta sekä jakeeseen 1 että 4, vaan hän tyytyi sanomaan sen vain jakeessa 4? Koko kirjeen kokonaissanomasta puhumattakaan! Jos näin on, Mattilan ei mielestäni enää kannata tehdä videoitaan, koska peli on joka tapauksessa menetty. Tällaisella lukemisella Raamattu laitetaan sanomaan juuri se mitä me haluamme, koska emme ota huomioon suurempia kokonaisuuksia, joista yksittäinen jae on aina osa. Mattilan kritisoima porukka voi esimerkiksi edelleen ottaa Luukkaan evankeliumin jakeen 2:48 niin kuin se lukee KJV:ssa ja Bibliassa ja huomauttaa, että Maria todella kutsuu Joosefia Jeesuksen isäksi! 

Asiaa ei nimittäin auta yhtään se, että käsissä olisi kuinka hyvä ja tarkka käännös tahansa. Tällainen henkilö pystyy kyllä valita mistä tahansa kaksi tai kolme sanaa tekemällä siitä säännön. Mattilan kummallinen kriteeri näyttää olevan siinä, että pelastamalla yksi jae, me pelastamme koko potin. Raamattua siis luetaan aivan kuin se olisi muurahaispesä, josta voidaan noin vain valita yksi korsi, katsoa sitä, ja perustaa niiden varaan melkoisen suuria oppeja. Koska kriteeri on vedetty hatusta, se ei todellisuudessa pelasta mitään. Me tarvitsemme parempaa hermeneutiikkaa eli raamatunselitysoppia. (Tähän lääkkeeksi Aikamedian hyllystä "Kirjojen kirja: Avaimia Raamatun tulkintaan." Ostakaa ja lukekaa.)


2 Uskovien innostuminen hyvälle asialle huonoilla syillä

Ei ole epäilystäkään, etteikö Mattilan ajatukset olisi vain yksi esimerkki tietynlaisesta porukasta Suomen hengellisessä kentässä. Hän ei ole yksin. Yksi syy siihen miksi uskovat innostuvat Mattilan kaltaisista videoista on tämän asian näennäishengellisyys. Ja nyt haluan muotoilla tarkasti mitä tarkoitan. (Kyse ei nyt ole Mattilan hengellisyyden kyseenalaistamisessa.) 

Uskovia kiehtoo helposti asenne, jossa lähdetään porukalla hyökkäämään "liberaaleja" vastaan ja puolustamaan Raamatun sanaa. Näin ollen, kun joku toteaa, että "1992-käännös on muuten poistanut tämän jakeen!", kansa juoksee kadulle kovalla metelillä ilman että kukaan pysähtyy miettimään mitä on edes tapahtunut. Mattilan videosta tulee kovin helposti sellainen olo, että vain ne, jotka ovat hänen kanssaan samaa mieltä, ovat todella Jeesuksen jumaluuden puolustajia ja pitävät kiinni Jeesuksen neitseellisestä syntymästä jne. Tämä on illuusio joka syntyy, koska pöly ei ehdi laskeutua. 

Kuten ylläkäymäni esimerkit itsessään osoittivat, ei neitseestäsyntymis-oppi ole Luukkaalta mihinkään kadonnut, vaikka luet 1938-käännöstä, eikä Paavali todellakaan ohjaa synnilliseen elämään, vaikka et luekaan Biblia-kännöstä. Jokainen blogiani seurannut on huomannut, että minä en vanno bysanttilaisen tekstisuvun nimeen, mutta olen siitä huolimatta pyrkinyt melko voimakkaasti puolustamaan Jeesuksen jumalallista asemaa Luukkaalla, Paavalilla ja Ilmestyskirjassa (muuta en ole vielä ehtinyt). Pyydän Mattilaa lukemaan tuotokseni.

Voit itse asiassa testata tätä asiaa raskaammallakin tavalla ostamalla Regent Collegen emeritusprofessori Gordon Feen teoksen Pauline Christology. Tässä on aikamme johtava evankelikaalisen suunnan tekstikriitikko ja ankara Textus Receptuksen kriitikko. Mutta hän argumentoi sivu sivun jälkeen miten Paavalin teologiassa Jeesus on ennaltaollut, lihaan tullut ja hänet tulee lukea sisään sanaan "Jumala". Paavalin teologia on hyvin korkeaa kristologiaa ja hänen Jumala-käsityksensä on kolmiyhteinen. Näin Fee, joka ei ratsasta Bysanttilaisella koulukunnalla. Tämä kirja on ollut itselleni aarreaitta, jossa löytää aina kiiltäviä kolikoita.

Mitä yritän sanoa? Sitä, että on hienoa (ja odotettavaa!) että uskovat puolustavat oppia Jeesuksen neitseellisestä syntymästä ja hänen asemaansa jumaluuden yhtenä persoonana. Mutta tämä voidaan tehdä, ja on tehty, kunnollisella historiantekemisellä ilman itsensä heittämistä Textus Receptuksen varaan ja vähemmistön, joka hylkää tutkijoiden aherruksen silmiään räpäyttämättä. Lyhyesti sanottuna: Mattilan maalaamat peikot ovat vain harhaa.


3 Ylimielisyyttä?

Olen kuullut paljon varoituksia siitä, miten jatkuva teologian opiskelu (kouluissa) voi johtaa ylimieliseen käytökseen ja ylpeyteen. Totta kai tämä on mahdollista ja sitä ikävä kyllä joskus tapahtuu. Mutta se, mikä on ironista on, että nyt meillä on iso kasa uskovia, joilla ei (nähtävästi) ole teologista koulutusta ja jotka hyvin ylimielisellä tavalla vähät välittävät siitä muutaman sadan vuoden aikaisesta tutkimustyöstä, joka heidän modernien raamatunkäännösten (1938, 1992, Raamattu Kansalle) taustalla on tehty. Mattila itse heittää suorilta käsin roskiin esimerkiksi Westcott & Hortin 28 vuotta kestäneen aherruksen ja hän tekee tämän vielä tavalla, jossa historiaan ei olla todellisuudessa edes perehdytty. King Jamesin ja Biblian seuraaminen silmät kiinni näyttää minusta malliesimerkiltä siitä, mitä ylimielisyys voi tarkoittaa myös rajan toisella puolella. 

Muistutettakoot, että tutkijoiden enemmistönäkemys voidaan kyllä aina teoriassa hylätä millä tahansa elämän osa-alueella. Mutta se vaatii tarkempaa asioihin perehtymistä ja asioiden oikeaa esittämistä. En usko näin tapahtuneen tällä videolla.


5 MISTÄ JATKAA

Suomessa on hälyttävän suuri puute kunnollisesta kirjallisuudesta usealla eri osa-alueella ja yksi näistä on tekstikritiikki. Ikävä kyllä ne, jotka haluavat perehtyä tutkimuksen valtavirtaan, ovat miltei pelkästään englanninkielisen kirjallisuuden varassa. Suosittelen kiinnostuneille seuraavaa kirjaa. Kyseessä on jo yllämainittu Bruce Metzgerin opus, jossa lukija voi päästä kärryille siitä, millaisia päätöksiä tekstikritiikki-komitea on tehnyt siinä editiossa, johon modernit käännöksemme nojaavat. Kirjan johdanto-osassa on myös loistava johdanto tekstikritiikin maailmaan ja pelisääntöihin. Jos kykenet lukemaan pelkkää suomea, silloin kannattanee pysyä kuulolla. Tämä blogi on juuri sitä varten. 

Tästä alkuun!

Loppukannustukseni on kuitenkin sama kuin Mattilalla. On lähdettävä ensisijaisesti siitä, että Raamattua luettaisiin enemmän. Samalla tavalla kuin on parempi mennä seurakuntaan verkkareissa kuin jäädä puku päällä kotiin, on parempi lukea King Jamesia ja Bibliaa kuin käyttää kaikki aikansa Aku Ankkaan. Modernien käännösten lukijat ovat kuitenkin historiallisesti ottaen paremmalla kreikankielisellä pohjalla käännöstensä kanssa. Mutta jos aikaa ja rahkeita on, Uuden testamentin taustalla olevaan historiaan tutustuminen  on aina mukava lisä, varsinkin 2000-luvulla kun kaikki pelit ja vehkeet ovat edessämme kultaisella tarjottimella.



Viitteet

[1] Esimerkiksi Zane Hodgesin ja Arthur Farstadin toimittama The Greek New Testament According to the Majority Text (2. painos) ei sisällytä tätä lisäystä omaan editioonsa. Juuri näin, koska se ei ole edustettuna kreikankielisten käsikirjoitusten enemmistössä. (Nashville: Thomas Nelson Publishers, 1985.) Lyhyen analyysin tästä lisäyksestä eri käsikirjoituksissa voi lukea netissä täältä.

[2] Jakeen 1. Tim. 3:16 analyysistä, ks. Fee 2013 431-34; Clay Ham, "The Christ Hymn in 1 Timothy 3:16." Stone-Campbell Journal 3. (2000:) 209-28; David J. MacLeod, "Christology in Six Lines: An Exposition of 1 Timothy 3:16." Bibliotheca Sacra (2002): 334-48. Kaikki kolme tutkijaa edustavat eri näkemystä siitä miten hymni pitäisi jakaa osiin, mutta kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että hän-variantti on alkuperäinen.



NIILLE, JOTKA HALUAVAT PEREHTYÄ AIHEESEEN LISÄÄ

Aland, Kurt & Aland, Barbara. 1995 [1989]. The Text of the New Testament. An Introduction to the Critical Editions and to the Theory and Practice of Modern Textual Criticism, 2. painos. Grand Rapids: William B. Eerdmans Publishing Company.

Black, David. Alan. 1994. New Testament Textual Criticism. A Concise Guide. Grand Rapids: Baker Books.

Bruce, F. F. 1992. Raamatun juuret. Suom. Michael Cox & Mervi Pöntinen. Kauniainen: PerusSanoma.

Comoszewski, Ed; Sawyer, James; Wallace, Daniel, B. (eds.) 2006. Reinventing Jesus. How Contemporary Skeptics Miss the Real Jesus and Mislead Popular Culture. Grand Rapids: Kregel Publications.

CSNTM.org Tällä sivustolla käsikirjoituksia voi konkreettisesti tarkastella (ja vaikka lukea!) korkealaatuisten valokuvien avulla.

Ehrman, Barth, Holmes, Michael. (ed.) 2013. The Text of the New Testament in Contemporary Research. Essays on the Status Quaestionis, 2. painos. Leiden & Boston: Brill.

Epp, Eldon. J. 1992. "Textual Criticism, New Testament." The Anchor Bible Dictionary, Volume 6. Ed. David Noel Freedman. New York: Doubleday. (S. 412-35.)

Epp, Eldon & Fee, Gordon. D. 2000 [1993]. Studies in the Theory and Method of New Testament Textual Criticism. Grand Rapids: Eerdmans.

Evangelical Textual Criticism. --> Evankelikaalisten tutkijoiden pyörittämä blogi, jossa alan asiantuntijat postaavat aiheeseen liittyvistä aiheista. 

Fee, Gordon. D. 

• 1978. "Modern Textual Criticism and the Revival of the Textus Receptus." 
• 2013 [2007]. Pauline Christology: An Exegetical-Theological Study. Peabody: Hendrickson Publishers.

Fee, Gordon. D. & Stuart, Douglas. 2014. Kirjojen kirja - Avaimia Raamatun tulkintaan. Kääntänyt Matti Kankaanniemi ja Iso Kirja -opiston tehokoneet. Keuruu: Aikamedia.

Greenlee, Harold. J. 2012 [1995]. Introduction to New Testament Textual Criticism. Revised ed. Grand Rapids: Baker Academic.

Holmes, Michael. W. 2001. ”Textual Criticism.” Interpreting the New Testament. Essays on Methods and Issues. Ed. David Black & David Dockery. Nashville: B&H Academic. (Sivut 46-73.)

Metzger, Bruce. M. & Ehrman, Bart. D. 2005. The Text of the New Testament. Its Transmission, Corruption, and Restoration, 4. painos. Oxford University Press.

Porter, Stanley. E. 2013. How We Got the New Testament. Grand Rapids: Baker Academic. 

Porter, Stanley E. & Pitts, Andrew. W. 2015. Fundamentals of New Testament Textual Criticism. William B. Eerdmans Publishing Company.

Westcott, B. F. & Hort, F. J. A. 2012 [1882]. The New Testament in the Original Greek. Introduction and Appendix. Moderni uudelleenpainos: Forgotten Books.

White, James. 2009. The King James Only Controversy. Can you trust modern translations? Minneapolis: BethanyHouse.

Wallace, Daniel. B. 

• 1995. "The Majority Text Theory: History, Methods, and Critique." Teoksessa The Text of the New Testament in Contemporary Research. Essays on the Status Quaestionis. Ed. Ehrman, Bart. D & Holmes, Michael. W. Toinen painos. Brill. (Sivut 297-320.) --> Huomasin, että artikkeli on ilmestynyt hieman pidemmässä versiossa vuonna 1994 ja on luettavissa netissä täällä.
• 2011a. The Basics of New Testament Textual Criticism. --> Kuuntele lyhyitä videoita aiheesta. 
• 2011b. "Lost in Transmission. How Badly Did the the Scribes Corrupt the New Testament Text?" Teoksessa Revisiting the Corruption of the New Testament. Manuscript, Patristic, and Apocryphal Evidence. Daniel Wallace (Toim.) Grand Rapids, MI: Kregel. (Sivut 19-56.)