ISLAMIN VÄITTEET MUHAMMADISTA — KRITIIKKI

 

JOHDANTO

Islamin ja kristinuskon välisestä suhteesta on kirjoitettu paljon apologeettista kirjallisuutta, molemmilta puolilta. Yksi mielestäni loistava teos on vuonna 1993 ja uudistettuna versiona vuonna 2002 ilmestynyt teos Answering Islam. Kirjoittajina kirjassa on tunnettu kristitty apologi Norman Geisler sekä muslimista kristityksi kääntynyt Abdul Saleeb (salanimi). Kirja koostuu kolmesta osasta: osassa 1 (luvut 1-6) esitellään mahdollisimman tarkasti islamin perus-paketti ja olennaiset uskonkohdat, osassa 2 (luvut 7-9) annetaan kriittinen vastaus islamin jumalakuvalle, Muhammadille ja Koraanille ja osassa 3 (luvut 10-13) puolustetaan kristillistä näkemystä ja sen peruspilareita, kuten Raamatun luotettavuutta ja Jeesuksen todellista persoonaa.

Yleisesti ottaen Muhammadin paremmuutta ja erinomaisuutta suhteessa aiempiin profeettoihin ja uskontoihin on argumentoitu useammalla erilaisella väitteellä (ks. s. 87), mutta tässä tekstissä niistä keskitytään vain seuraavaan kolmeen:

1. Sekä Vanha että Uusi testamentti sisältävät selkeitä profetioita Muhammadista. 
2. Muhammadin kutsu profeetaksi on ihmeenomainen. 
3. Muhammadin tekemät ihmeet ovat jumalallinen sinetti hänen profeetan asemalleen. [1] 

Tässä tekstissä tehdään lyhyt syväsukellus näihin kolmeen väitteeseen. Kaikki esiinnostamani huomiota tulevat Geislerin & Saleebin kirjasta, muuhun kirjallisuuteen viittaan erikseen viitteissä [].

MUHAMMAD PUNTARISSA

Islamin mukaan Jumala on lähettänyt eri aikoina paljon profeettoja, jotka ovat julistaneet kaikki samaa sanomaa yhdestä tosi Jumalasta (ks. kirjan luku 3). Imaami Abū Hanīfa (k. 767 jKr.) on sanoittanut asian hyvin todetessaan "Joka uskoo kaikkeen, mihin uskovan tulee uskoa, mutta sanoo: 'En tiedä, ovatko Mooses ja Jeesus Jumalan lähettämiä vai eivät', on uskoton, sillä hän kieltää Koraanin." [2] Profeetoista viimeinen ja tärkein on kuitenkin Muhammad (570-632 jKr.), jota Koraanissa kutsutaankin ”profeettojen sinetiksi” (33:40). Käsittelemme nyt kolme yleistä argumenttia, joita hänen profeetan asemansa tueksi on esitetty.

Argumentti 1 — Sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa on selkeitä Muhammadin tuloa ennakoivia profetioita

Muslimit uskovat yleisesti, että Muhammadista on profetioita sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa. Ajatus perustuu useampaan eri lähteeseen. Ensinnäkin itse Koraanissa esitetään suoraan väite, jonka mukaan Muhammadin nousi on ennustettu pyhissä Kirjoituksissa: 

...ja seuraavat lähettilästä, kansan parista noussutta profeettaa, josta he löytävät maininnan Toorassa ja evankeliumissa. (7:157)

Koraanin lisäksi asia tulee selkeästi ilmi esimerkiksi Ibn Hishamin 800-luvulla kirjoittamassa Muhammadin elämäkerrassa, jota olen viime päivien aikana lukenut ahkerasti. [3] Ei ole siten yllättävää, että asia on esillä monissa muslimien kirjoittamissa apologisissa teoksissa. Esimerkiksi Abd al-Ahad Dawud (alkuperäiseltä nimeltään David Benjamin Keldani), joka oli muslimiksi kääntynyt ex-katolilainen, kirjoittaa teoksessaan Muhammad in the Bible, että Jumalan tekemät liitot saavat täyttymyksen Muhammadissa ja Uutta testamenttia on mahdoton ymmärtää, ellei lukija tajua, että tekstin todellinen täyttymys on islamissa ja sen painottamassa unitaarisessa [=Jumala on täydellinen ykseys] jumalakuvassa. [4] Useita eri raamatunkohtia on käytetty profetioina Muhammadista, mutta me käymme nyt läpi niistä vain yleisimmin käytetyt tekstit. [5]

5. Mooseksen kirjan jakeet 18:15-19

15. ”Herra, teidän Jumalanne, antaa veljienne joukosta nousta profeetan, joka on minun [Mooseksen] kaltaiseni. Häntä teidän tulee kuunnella. 16. Tätähän te pyysitte Herralta, Jumalaltanne, kun Horebin juurelle kokoontuneina sanoitte: ’Me emme enää kestä kuulla Herran, Jumalamme, ääntä emmekä nähdä tuota suurta tulta, sillä pelkäämme, että kuolemme.’ 17. Herra sanoi silloin minulle: ’Se, mitä he sanoivat, on oikein. 18. Siksi minä annan heidän omien jälkeläistensä joukosta nousta profeetan, joka on sinun kaltaisesi; minä panen sanani hänen suuhunsa, ja profeetta puhuu kaiken, minkä minä hänen puhuttavakseen annan. 19. Jos joku ei kuuntele niitä sanoja, jotka hän minun nimissäni puhuu, minä itse vaadin tilille sen miehen.’”

Tämä on tunnettu profetia, jossa Jumala lupaa vielä kerran nostaa esiin Mooseksen kaltaisen profeetan Israelin kansan keskuuteen (j. 15) ja Jumala asettaisi sanansa tämän profeetan suuhun (j. 18). Muslimit uskovat, että tämä profetia on täyttynyt Muhammadissa. Kuten jo todettu, tähän viitataan jopa Koraanissa:

…ja seuraavat lähettilästä, kansan parista noussutta profeettaa, josta he löytävät maininnan Toorassa ja Evankeliumissa. (7:157)

Kuitenkin, kuten jokainen hyvä raamatunlukija oivaltaa, on olemassa useita syitä sille, miksi tämä profetia ei voi koskea Muhammadia:

(1) Maininta siitä, miten profeetta tulisi nousemaan ”veljienne joukosta” (j. 15) tarkoittaa, että profeetta nousisi Israelin kansan keskuudesta. Juuri tätä veli-sana tarkoittaa myös saman luvun jakeessa 2, jossa puhutaan leeviläisistä papeista: ”Heillä ei ole oleva perintöosaa veljiensä keskuudessa; Herra itse on heidän perintöosansa, niinkuin hän on heille puhunut.” Muhammad ei yksinkertaisesti täytä tätä kriteeriä, koska hän ei ole israelilainen.

(2) Myös muualla 5. Mooseksen kirjassa veli-sana tarkoittaa kanssa-israelilaista. Esimerkiksi edellisessä luvussa on käsitelty tulevan kuninkaan valintaa ja kriteerinä kuninkaan valitsemisessa on sama periaate: ”Aseta joku veljistäsi kuninkaaksesi; älä korota hallitsijaksesi muukalaista miestä, joka ei ole sinun veljesi” (17:15). Samalla tavalla kuin kuninkaan tuli nousta Israelin keskuudesta, tuleva profeetta tulisi nousemaan Israelin kansan keskuudesta — ei arabien keskuudesta.

(3) Profetian todellinen täyttymys löytyy Jeesuksesta, ei Muhammadista. Tämä oli Jeesuksen tärkeimmän opetuslapsen Pietarin tulkinta tästä profetiasta. Kun Pietari on parantanyt Jeesuksen nimessä Jerusalemin temppelin porteilla viruvan ramman, hän pitää puheen, jossa hän kehottaa juutalaisia seuraamaan Jeesusta Pelastajanaan. Tässä puheessa Pietari myös tulkitsee 5. Mooseksen kirjan luvusta 18 löytyvän profetian viittauksena Jeesukseen:

”Sillä Mooses on sanonut: 'Profeetan, minun kaltaiseni, Herra Jumala on teille herättävä veljienne joukosta; häntä kuulkaa kaikessa, mitä hän teille puhuu. Ja on tapahtuva, että jokainen, joka ei sitä profeettaa kuule, hävitetään kansasta.’” (Ap.t. 3:22-23)

Sama tulkinta tehdään Johanneksen evankeliumissa:

Kun nyt ihmiset näkivät sen tunnusteon, jonka Jeesus oli tehnyt, sanoivat he: ”Tämä on totisesti se profeetta, joka oli maailmaan tuleva”. (6:14) [6]

Koska Jeesus — toisin kuin Muhammad — nousi Israelin kansan keskuudesta, hän saattoi toimia profetian täyttymyksenä. [7]

Johanneksen evankeliumin lupaus tulevasta parakletoksesta eli Puolustajasta (14:16)

”Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti.” (Joh. 14:16)

Tässä jakeessa Jeesus lupaa, että toinen Puolustaja, kreik. paraklētos, tulisi hänen tilalleen. Kuten jokainen tekstiä lukeva varsin pian tajuaa, kyse on Pyhästä Hengestä, jonka Jeesus antaisi omilleen. [8] Muslimeilla on kuitenkin toisenlainen lukustrategia: heidän mukaansa Jeesus lupaa tässä Muhammadin saapumisen! Tähän on itse asiassa olemassa viittaus jopa Koraanissa:

Jeesus, Marian poika, sanoi: ”Israelilaiset, Jumala on lähettänyt minut teidän luoksenne todistamaan oikeaksi sen Tooran, joka oli ennen minua, ja tuomaan ilosanoman lähettiläästä, joka tulee minun jälkeeni ja jonka nimi on Kunnioitettu.” (61:6)

Suomennoksen tekstin ”jonka nimi on Kunnioitettu” taustalla olevassa arabiankielisessä Koraanissa lukee ”jonka nimi on Ahmad”. [9] Suomen merkittävin islam-tutkija Jaakko Hämeen-Anttila kommentoi ja selittää jaetta näin:

Islamilainen perimätieto pitää tätä kohtaa selkeimpänä osoituksena siitä, että kristittyjen alkuperäisessä Evankeliumissa ennustettiin Muhammadin tulo (vrt. myös selitys 7:157), sillä perimätieto pitää nimeä Ahmad Profeetan toisena, Muhammadin kanssa synonyymisenä nimenä. Sekä länsimaiset että eräät islamilaiset tutkijat ovat yhdistäneet tämän Koraanin kohdan Johanneksen evankeliumiin (14:16), jossa Jeesus sanoo Isänsä lähettävän "teille toisen puolustajan" (parakletos). Teorian mukaan sana ahmad on käännös kreikan sanasta periklytos, jossa muodossa arabit olisivat törmänneet evankeliumitekstiin. Teoria ei ole järin vakuuttava. [10]

Näin ollen yleisen muslimiuskomuksen mukaan Jeesus sanoi alunperin, että hänen jälkeensä tulee periclytos, ”Kunnioitettu”, arabiaksi ”Ahmed”. Tässä väitteessä on kuitenkin runsaasti ongelmia:

(1) Ei ole olemassa yhtä ainoaa kreikankielistä käsikirjoitusta, jossa Johanneksen evankeliumin jakeessa 16:14 lukisi periclytos. Väitettä ei voida siten perustella ainoallakaan todellisella käsikirjoituksella. [11] Itse asiassa Gordon Nickel huomauttaa tähän liittyen teoksessaan The Gentile Answer to the Muslim Accusation of Biblical Falsification, että Uuden testamentin kohdalla meillä on kaikkein eniten käsikirjoitusmateriaalia juuri Johanneksen evankeliumeista. Lisäksi monet käsikirjoitukset evankeliumin tekstiin liittyen ovat hyvin varhaisia, kuten papyrukset 66 ja 75, jotka ovat 200-luvun taitteesta. Lisäksi kreikan periclytos-sana ei esiinny missään koko Uudessa testamentissa. [12]

(2) Kun Jeesuksen sanat luetaan asiahteydessään, ei ole mitään epäselvää siinä, että hän tarkoittaa Pyhää Henkeä, jonka hän antaisi omilleen:

• ”Totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä; mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva. (14:17) 
• ”Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut.” (14:26) 
• ”Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen.” (16:13) 

Kaiken lisäksi Jeesuksen puheet tulevasta Puolustajasta saavat täyttymyksen evankeliumin luvussa 20, kun Jeesus henkäisee ja antaa Pyhän hengen opetuslapsilleen:

Samana päivänä, viikon ensimmäisenä, myöhään illalla, kun opetuslapset olivat koolla lukittujen ovien takana, juutalaisten pelosta, tuli Jeesus ja seisoi heidän keskellään ja sanoi heille: ”Rauha teille!” Ja sen sanottuaan hän näytti heille kätensä ja kylkensä. Niin opetuslapset iloitsivat nähdessään Herran. Niin Jeesus sanoi heille jälleen: ”Rauha teille! Niinkuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät.” Ja tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille: "Ottakaa Pyhä Henki. Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt.” (20:19-23)

(3) Puolustaja annettaisiin jo erityisesti Jeesuksen opetuslapsille, ei vasta joillekin muille 600 vuotta myöhemmin! Ks. juuri lainaamani jae 14:26: ”hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut.” Muhammad ei voi edes teoriassa toimia tekstin täyttymyksenä.

(4) Jeesuksen lupaama Puolustaja tulisi olemaan ”teidän kanssanne iankaikkisesti” (14:16). Muhammad kuoli 63-vuotiaana, joten miten hän voisi olla kenenkään luona ”iankaikkisesti”?

(5) Opetuslapset tulisivat tuntemaan Puolustajan, joka tulisi heihin Jeesuksen poislähdön jälkeen (14:17). He tunsivat Pyhän Hengen, mutta eivät tietenkään Muhammadia.

(6) ”Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni…” (14:26). Tämä Puolustaja lähetettäisiin Jeesuksen nimessä, mutta yksikään muslimi ei usko, että Muhammad olisi lähetetty maailmaan ”Jeesuksen nimessä”. Lisäksi maininta ”Hän on minut kirkastava” (16:14) sopii Pyhän Hengen toimintaa, mutta ei Muhammadin, joka väitti olevansa jopa suurempi profeetta kuin Jeesus.

Yksi tärkeä asia on vielä mainittava. Muslimin on toki mahdollista aina heittää vastaväite, jonka mukaan ”teksti on turmeltunut, ja siinä on oikeasti alun perin sanottu…”. Tällainen vastaväite ei kuitenkaan ole kummoinenkaan argumentti juuri siitä syystä, että siinä tapauksessa vastapuoli joutuu vetoamaan olemassaolevaan tekstiaineistoon erittäin epäjohdonmukaisesti. Miksi meidän pitäisi uskoa, että Jeesus puhui ainoastaan niistä asioista, jotka sopivat muslimien teologiaan, mutta hän ei olisikaan puhunut niitä asioita, jotka eivät sovi siihen? Jos argumentti on ”teksti on turmeltunut”, väitteen täytyy olla jollain tavoin johdonmukainen ja olemassaolevaan aineistoon pitäytyvä ja juuri tässä muslimien tekemä väite epäonnistuu pahasti. Geisler & Saleeb ilmaisevat asian hyvin:

Vaikka islamilaiset oppineet ovatkin valmiita väittämään, että pyhät Kirjoitukset ovat turmeltuneet (ks. luku 10), he eivät kuitenkaan epäröi hyväksyä tekstin aitoutta, kun he löytävät tekstin, jonka he katsovat tukevan heidän omaa näkemystään. Tämä tapahtuu yleensä täysin piittaamatta tekstin aitoutta tukevista todisteista, jotka perustuvat muslimien aikakautta vanhempiin Raamatun käsikirjoituksiin. Lyhyesti sanottuna: heidän päätöksensä siitä, mitkä raamatuntekstit ovat aitoja, on mielivaltainen ja omaa etua ajava. (s. 159)

Tai kuten James White toteaa,

”Kun tarkastelemme näitä kohtia, huomaamme, että ne ovat universaalisti eisegeettisiä.” [13] (”Eisegeesi” tarkoittaa omien mielivaltaisten ja subjektiivisten tulkintojen viemistä sisälle tekstiin.)

Tämä lyhyt analyysi osoittaa muslimien väitteiden akilleen kantapään: he väärinkäyttävät Kirjoituksia omiin tarkoitusperiinsä sopivalla tavalla ja jättävät täydellisesti huomioimatta jakeiden laajemman asiayhteyden. Aina, kun teksti ei sovi omaan teologiaan, se on korruptoitunut ja aina kun se sopii islamilaiseen teologiaan, se tulee ottaa historiallisena totuutena. Jo keskivertolukija kykenee huomaamaan, mikä heidän väitteissään mättää. Jeesus ei missään odota jotain toista profeettaa, joka tulisi hänen jälkeensä ja olisi häntä suurempi. Päinvastoin: koko Uuden testamentin sanoma painottaa hänen olleen lopullinen sana Jumalalta (ks. Mark. 12:1-12; Hepr. 1:1-4 jne.) En myöskään usko, että keskivertomuslimi ottaisi minua kovinkaan vakavasti jos tekisin samantapaisia väitteitä Koraanin tekstille vastoin ainoatakaan konkreettista käsikirjoitusta…

Argumentti 2 — Muhammadin kutsu on ihmeenomainen

Kriittisesti Muhammadin profeetankutsuun suhtautuvat ovat nostaneet esiin useita seikkoja, jotka tuntuvat lievästi sanottuna oudoilta ja hämmentäviltä. Esimerkiksi sekä haditheissa että Muhammadin varhaisimmassa elämäkerrassa todetaan, miten Muhammad itse kyseenalaisti rajusti Koraanin sisällön hengellisen lähteen, koska se, joka hänelle puhui, käytännössä kuristi häntä pakottaen hänet resimoitaan hänelle annettuja Koraanin jakeita. Muhammad itse ajatteli aluksi, että kyseessä on pahan hengen hyökkäys. Muhammad ajautui niin synkkiin tunnelmiin, että hän hautoi jopa itsemurhaa.

Oudon kutsumuksen lisäksi Muhammad itse myönsi, että tietyt suuran jakeet, jotka hän oli vastaanottanut, olivatkin itse asiassa peräisin Saatanalta. Nämä suuran jakeet tunnetaan nykyään nk. ”Saatanallisina jakeina”. Mitä jos Muhammadin ensivaikutelma sanomiensa lähteestä olikin oikea..?

Mainittakoot, että tällä sivustolla edellisellä tekstissä mainitun Nabeel Qureshin kääntymykseen islamista kristinuskoon vaikutti suuresti juurikin hänen kuvansa Muhammadista. Käsitys, jonka hän oli profeetasta saanut pelkkien kertomusten kautta ei sopinut juurikaan siihen, mitä hadithit kertovat profeetasta. Kuten hän kertoo Etsin Allahia, löysin Jeesuksen -kirjassaan, ”Minulta ei mennyt kauan, ennen kuin tajusin, että se Muhammad, jonka oli oppinut tuntemaan, oli suodatettu versio.” [14]

Argumentti 3 — Muhammadin ihmeet ovat osoitus hänen asemastaan

Monien muslimien mukaan Muhammadin ihmeet ovat osoitus hänen profeetan asemastaan. Koraanissa Muhammad ei kuitenkaan koskaan tee ainoatakaan ihmettä ja itse asiassa hän kieltäytyy sellaisesta tilanteessa, jossa häneltä sellaista vaaditaan (3:181-184). Sen sijaan haditheissa Muhammadin elämään liitetään paljonkin ihmeitä. Geisler & Saleeb löytävät niistä kuitenkin paljon ongelmia.

(1) Suurin ongelma näyttää olevan se, että hadithit ovat ristiriidassa Koraanin kanssa, jossa Muhammadin ei koskaan kerrota tehneen ainoatakaan ihmettä. (Tätä voisi verrata tilanteeseen, jossa Jeesus ei tee evankeliumeissa lainkaan ihmeitä, mutta niitä liitettäisiin häneen vasta paljon myöhemmässä materiaalissa.) On erittäin merkittävää, että muslimien tärkein ja pyhin kirja ei anna mitään tukea väitteelle, että hän olisi koskaan tehnyt ainoatakaan ihmettä.

(2) Toinen ongelma Muhammadiin liitetyissä ihmeissä on se, että monet niistä muistuttavat pitkälti sellaisia ihmeitä, joita liitetään Jeesukseen paljon myöhemmissä apokryfisissä teoksissa. Hadithien perus ongelma on siinä, että ne tulevat noin 200-250 vuotta Muhammadin kuoleman jälkeen eli aikaväli on suoraan sanottuna kammottava. [15] Kertomukset ovat myöhemmin keksittyjä legendoja, jotka eivät tule silminnäkijöiltä.

(3) Muslimit eivät itsekään ole yksimielisiä siitä, mitkä haditheissa listatut ihmeet ovat aitoja ja mitkä eivät. Itse asiassa tilanne vaikuttaa hyvin pessimistiseltä, jos katsomme mitä arvostetuimman hadith-kokoelman kasaaja Bukhari kertoo. Hän kokosi noin 300 000 erillistä hadithia, mutta näistä vain noin 100 000 hän piti mahdollisesti luotettavina. Lopulta hän rajasi hadithien määrään reiluun 7000, joista monet ovat kuitenkin toistensa toistamista eli niiden itsenäinen kokonaismäärä pyörii jossain 3000 nurkille. Matemaattisesti ilmaistuna Bukharin arvion mukaan noin 295 000 hadithia on epäluotettavaa materiaalia!

(4) Näyttää siltä, että Muhammadiin alettiin liittää merkittäviä ihmekertomuksia vasta myöhemmin, erityisesti tilanteessa, jossa muslimit ottivat yhteen kristittyjen kanssa, jotka kykenivät vetoamaan moniin Jeesuksen tekemiin ihmeisiin osoituksena hänen arvovallastaan. Apologisessa dialogissa jouduttiin sitten turvautumaan valttikorttiin ”no, tekihän Muhammadkin paljon ihmeitä!”. Kuten Daniel Sahas -niminen tutkija on todennut, ei liene sattumaa, että (a) ihmekertomuksia alkaa ilmestyä vasta paljon myöhemmältä ajanjaksolta ja (b) monet Muhammadiin liitetyt ihmeet kuulostavat suoraan rinnakkaisilta Jeesuksen tekemien ihmeiden kanssa.

JOHTOPÄÄTÖS

Islamin olemukseen kuuluu oletus siitä, että aiemmat sanansaattajat, kuten Jeesus, ovat julistaneet samaa sanomaa kuin Muhammad ja siihen kuuluu myös oletus siitä, että Muhammadin tulo on ennustettu pyhissä Kirjoituksissa. Kuten olemme nähneet, juuri tämä tekee islamin väitteistä erityisen heikon. Väite on täysin teologinen, eikä sille ole olemassa minkäänlaisia perusteita puhummepa me sitten eksegetiikasta eli tekstin tulkitsemisesta tai tekstikritiikistä eli vanhoja käsikirjoituksia analysoivasta tieteenalasta. Lisäksi Muhammadin kutsu profeetaksi on lievästi kyseenalainen, eikä häneen liitetyt ihmeet tee juurikaan vaikutusta ei-muslimille, monestakin syystä. Kristityllä ei ole mitään hyviä syitä epäillä, että Jeesuksen jälkeen olisi tullut vielä joku toinen, joka veisi jumalallisen sanoman huipennukseen.

* Koska tässä tekstissä ei käsitelty Muhammadia moraalisena ja seurattavana esimerkkinä, suosittelen lukemaan aiheesta Tapio Puolimatkan teoksesta Viisauden ja tiedon aarteet Kristuksessa, sivut 270-290. Puolimatka tekee melko rajun anylyysin siitä, mikä on ollut islamin vaikutus naisten ja lasten asemaan. [16]
 

Viitteet

* Kaikki Koraani-lainaukset on otettu Jaakko Hämeen-Anttilan Koraani-suomennoksesta (Helsinki: Basam Books, 2015).

1. Tässä Geisler ja Saleeb viittaavat erityisesti C. G. Pfanderin teokseen The Mizanu’l Haqq (Balance of Truth) (Villach, Austria: Light of Life, 1986), 225-226. 

2. Lainaus löytyy Jaakko Hämeen-Anttilan teoksen Jeesus, Allahin profeetta (Helsinki: Suomen eksegeettisen seuran julkaisuja, 1998) alkulehdeltä. Sukeltaessaan tarkemmin Muhammadin aikaiseen historiaan, Hämeen-Anttila tiivistää tapahtumia seuraavasti: "Mekan kauden loppupuolella Muhammad tuntuu entistä selvemmin havainneen kuuluvansa suureen monoteistiseen profeettatraditioon. Tämä tietoisuus liitti hänet juutalaiseen perinteeseen, Abrahamin ja Mooseksen rinnalle. Mekan kauden lopussa ja Medinan kauden alussa Muhammad ilmeisesti piti selvänä, että juutalaiset tunnustaisivat hänet uudeksi profeetaksi, saarnasihan hän sitä samaa sanomaa, jota Israelin profeetat olivat saarnanneet kansalleen. Muhammadin kannalta oli odotettavissa, että juutalaiset, ainakin ne, jotka tunnistaisivat Jumalan äänen uudessa sanomassa, kiirehtisivät seuraamaan häntä. Kun näin ei tapahtunut, Muhammadin välit juutalaisiin kiristyivät, ja koska Medinassa asui useita juutalaisia heimoja, konfliktia ei voinut välttää." (s. 15-16.)

3. Ibn Hisham. Profeetta Muhammadin elämäkerta. 2. painos. Suom. Jaakko Hämeen-Anttila (Helsinki: Basam Books, 2015). Elämäkerrassa on useita viittauksia siihen, miten Muhammadista on ennustuksia kristittyjen pyhissä Kirjoituksissa. Esimerkiksi: ”Nainen oli näet kuullut veljeltään Waraqa ibn Naufalilta — tämä oli kääntynyt kristinuskoon ja luki pyhiä kirjoja — että tähän kansakuntaan oli syntyvä profeetta.” (s. 36) ”Kun kristityt kuulivat Koraania, heidän silmänsä täyttyivät kyynelistä ja he vastasivat hänelle, uskoivat häneen ja tiesivät todeksi sen, mitä heidän kirjoissaan oli kerrottu hänestä.” (s. 128)

4. Dawud, Abdu’l-Ahad, Muhammad in the Bible. 2nd edition (Kuala Lumpur: Pustaka Antara, 1979), 11, 156.

5. Muita kohtia, joihin viitataan joskus profetioina Muhammadista, ovat 5. Moos. 33:2; 34:10; Hab. 3:3; Ps. 45:3-5; Jes. 21:7; Matt. 3:11. Ks. analyysiä jakeista Geisler & Saleeb, Answering, 154-157. Toisaalta, kuten Jaakko Hämeen-Anttila huomauttaa, "monet oppineet ovat katsoneet kristittyjen ja juutalaisten hävittäneen ne kohdat pyhistä kirjoituksistaan, joissa Muhammadin tulosta olisi selvimmin puhuttu". Ks. Hämeen-Anttila, Koraanin selitysteos (Helsinki: Basam Books, 1997), 63. On kuitenkin huomattava, että tällainen väite (a) ei ole se, mitä Koraani ja Muhammadin elämäkerta antavat ymmärtää ja (b) väite tekstien syväturmeltuneisuudesta ei oikeasti perustu todelliseen tekstikriittiseen tutkimukseen, kuten olen aiemmin tällä sivustolla osoittanut. 

6. Löydät samantapaista analyysiä tästä jaejaksosta myös James Whiten teoksesta What Every Christian Needs to Know About the Qur’an (Bethany House, 2013), luku 9. Myös Nabeel Qureshi, Vain yksi Jumala: Allah vai Jeesus? Suom. Kirsi Nisula (Kauniainen: Perussanoma, 2020), 274-276.

7. Näin mm. Craig Keener, The Gospel of John. A Commentary. Volume 1. (Grand Rapids: Baker Academic, 2003), 670. Hän huomauttaa, että tähän samaan 5. Moos. 18 -profetiaan viitataan myös jakeissa 1:21, 25; 4:19; 7:40.

8. Hyvää analyysiä tästä tarjoaa David Petts, Pyhän Hengen olemus. Suom. Pekka Nieminen (Keuruu: Aikamedia, 2008), 23.

9. Ks. Ibn Hisham, 37. Myös https://quran.com/as-saf. 

10. Hämeen-Anttila, Koraanin selitysteos, 179.

11. Tässä kohden Geisler & Saleeb (s. 158) painottavat asiaa kuitenkin väärin. He viittaavat tässä 5868:aan kreikankieliseen Uuden testamentin käsikirjoitukseen ja toteavat, ettei missään niissä lue periclytos Joh. 14:16:ssa. Tämä on kuitenkin epäreilua matematiikkaa, koska heidän käyttämänsä lukumäärä viittaa kaikkiin olemassaoleviin Uuden testamentin käsikirjoituksiin (joskin lukumäärä on hieman liioiteltu), mutta ne eivät suinkaan kaikki edusta nimenomaan Johanneksen evankeliumia. Ei kuitenkaan ole lainkana vähäpätöinen asia, että Johanneksen evankeliumi on säilynyt tietojeni mukaan noin 2000 käsikirjoituksessa! Ks. tekstini ”Uuden testamentin teksti ja käsikirjoitukset” otsikko 2.2.

12. Gordon Nickel, The Gentile Answer to the Muslim Accusation of Biblical Falsification (Bruton Gate, 2015), 459-478. Nickel käsittelee laajasti Pyhän Hengen roolia niin Johanneksen evankeliumissa kuin muualla Uudessa testamentissa. 

13. James White, Qur'an, luvussa 9 [E-kirja].

14. Nabeel Qureshi, Etsin Allahia, löysin Jeesuksen. Suom. Kirsi Nisula (Kauniainen: Perussanoma, 2015), 200. Kirjan osa 7 eli luvut 36-39 käsittelevät aihetta kattavasti. Qureshia esimerkiksi pustatti lukea haditheista ja Muhammadin elämäkerroista kuvauksia hänen profeetan kutsustaan: ”Sen sijaan, että olisi saanut ylevän kutsun profeetaksi, Muhammadia ahdisteli kauhistuttava henkivalta, joka ajoi hänet useita kertoja itsemurhan partaalle” (s. 200). Kertomus löytyy mm. Sahih Bukharista, joka on kaikkein luotettavin hadith-kokoelma.

15. Ks. juuri tähän haasteeseen liittyen Qureshi, Etsin Allahia, 196.

16. Tapio Puolimatka, Viisauden ja tiedon aarteet Kristuksessa (Keuruu: Aikamedia, 2013). Teoksessa verrataan toisiinsa eri uskontojen, kuten kristinuskon, islamin ja itämaisten uskontojen tuottamaa hedelmää.