Vilkaisu varhaisiin käännöksiin

Muutoksia kielessä...

Listasin aiemmassa tekstissäni Uuden testamentin tekstitodisteet kolmeen ryhmään: kreikankieliset käsikirjoitukset, varhaiset käännökset ja kirkkoisien lainaukset. Tämä teksti keskittyy listan keskimmäiseen osioon.

Ensimmäisillä vuosisadoilla alkoi tapahtua suuria muutoksia koskien kieltä. Kuten todettua, Uusi testamentti kirjoitettiin kreikaksi. Myös monet kirkkoisät puuhastelivat kreikaksi. Esimerkiksi Justinos Marttyyri (n. 100-165), joka asui Roomassa, kirjoitti teoksiaan kreikaksi. Tertullianus (n. 160-220) oli ensimmäinen kirkkoisä, joka alkoi kirjoittaa teoksiaan latinaksi. Erityisesti pohjois-Afrikassa latina oli kieli, jota ymmärrettiin. Italiassa ja Rooman valtakunnan länsiosassa tärkein kieli oli latina viimeistään vuoden 250 tienoilla. Rooman valtakunnassa elettiin siis muutosten aikaa koskien puhuttua kieltä.

Käännöksien lähteillä: katsaus Septugintaan

Käännöksiä  (vai väännöksiä?)

Vuonna 2009 Raamattu oli käännetty kokonaan tai osittain 2546:lle kielelle ja murteelle. Nykyään noin 95% maailman väestöstä voi lukea Raamattua omalla kielellään, mutta käännöstyö etenee edelleen.

Suomessa me olemme tottuneet lukemaan Uutta testamenttia ainoastaan muutamien käännösten avulla. 500 vuoden käännöshistoria ei ole tuottanut kovin suuria määriä erilaisia käännöksiä, mutta tämä tuskin on yllätys.  Asiaa ei voi edes verrata englanninkieliseen maailmaan, jossa käännöksiä on tarjolla enemmän kuin eri irtokarkkeja K-market Kimarassa (Jurvassa). Joka tapauksessa, me olemme tottuneet siihen, että Raamattu on saatavilla meidän omalla kielellämme. Osa meistä on myös tottunut jatkuviin kiistoihin siitä mikä käännös on Jumalan käännös, mikä taas Saatanan. (Usko pois, olen törmännyt ihmisiin, jotka ajattelevat, että Saatanalla on aikaa kääntää Raamattua ja vieläpä niin, että se edesauttaa evankeliumin eteenpäin menemistä…)