Filemonin kirjeen kaikki kreikankieliset käsikirjoitukset nyt analysoitu

JOHDANTO

Kun puhumme Uuden testamentin tekstikriittisestä työstä, niin on erittäin harvinaista, että joku olisi ehtinyt tutkia kaikki olemassaolevat kreikankieliset käsikirjoitukset johonkin yksittäiseen Uuden testamentin kirjaan liittyen. Tämä puute johtuu käytännössä kahdesta syystä.

Ensinnäkin syynä on se klassinen ongelma, että näitä käsikirjoituksia on yksinkertaisesti aivan valtava määrä! Vaatii rajusti työtunteja — ja tarkemmin sanottuna työvuosia — ennen kuin kaikki materiaali on kerätty ylipäätään tarkasteltavaksi.

Toinen syy on se, että vielä 100 vuotta sitten oli aika lailla pakko matkustaa paikasta A paikkaan B käsikirjoituksia tutkiakseen, mutta nykyään valtava määrä käsikirjoituksia on olemassa hyvälaatuisessa digitaalisessa muodossa, joten tutkija voi lukea vaikkapa codex Sinaiticusta kahvinkuppi sylissään omassa kotitoimistossa. Yksi tällainen sivusto on The Center for the Study of New Testament Manuscripts.

Viime aikoina tähän sääntöön on kuitenkin ilmestynyt joitain poikkeuksia. [1] Yksi tällainen on S. Matthew Solomonin väitöskirja The Textual History of Philemon (2014). Solomonin tutkimuksen päälöydöt voi onneksi lukea hänen artikkelistaan ”Myths About Transmission: The Text of Philemon from Beginning to End”, joka on luku 9 Elijah Hixsonin ja Peter Gurryn editoimassa teoksessa Myths and Mistakes in New Testament Textual Criticism (IVP, 2019). 

Tähän kirjaan palataan tarkemmin blogissa myöhemmin.

Robert Pricen väite jakeista 1. Kor. 15:3-11 interpolaationa

JOHDANTO

Jeesuksen ylösnousemus on ollut alusta saakka mittavan keskustelun kohteena. Ihmiskunta on — ja tulee loppuun saakka olemaan — jakautunut mielipiteessään liittyen kristinuskon alkuun. Herättikö Israelin Jumala Jeesus Nasaretilaisen kuolleista vai ei? Monet apologeetat (minä mukaanlukien, ks. Saarela 2024) ovat antaneet mittavia historiallisia perusteluja sille, että näin todella tapahtui. Samantapaisesti on aina ollut joukko, jotka ovat kiistäneet tapahtuman. Millä tavoin tapahtunutta on sitten lähdetty kiistämään, riippuu tutkijasta. Törmäsin kuitenkin hiljattain erityisen radikaaliin lähestymistapaan, josta en ollut aiemmin kuullut. Koska aihe liittyy vahvasti juuri tekstikritiikkiin, julkaisen tekstin juuri tässä blogissa. []-merkeissä alla on lisää aihetta koskevaa informaatiota. 

Robert M. Price on siitä erityinen skeptikko, että hänen lähestymistapaansa ei voida oikeastaan sijoittaa edes tutkimuskentän vasempaan laitaan, vaan hänen systeeminsä muodostaa oikeastaan oman laatikkonsa laajemman tutkimuskentän ulkopuolella. Tämä johtuu siitä, että Price ottaa erittäin radikaalin lähestymistavan Jeesukseen ja Uuden testamentin tutkimukseen: hänen mukaansa Jeesus Nasaretilainen ei koskaan ollut historiallinen henkilö (ks. Price 2010 ja samassa teoksessa olevat muiden tutkijoiden kritiikit). [1] Pricen lähestysmistapa on radikaali siinäkin mielessä, että hän pyrkii tekemään jotain, mitä muut eivät ole oikeastaan koskaan tehneet (tai ainakaan minä en ole tähän törmännyt). Hän nimittäin väittää, että 1. Korinttilaiskirjeen luvun 15 jakeet 3-11 ovat myöhempi interpolaatio eli jonkun kirjurin tekemä lisäys, ei Paavalin itse kirjoittama teksti 50-luvulla (Price 2005). 

Tämä isku on tarkasti harkittu ja hyvin suunniteltu, koska kuten kaikki ylösnousemus-kirjallisuutta lukeneet tietävät, nämä jakeet ovat erityisen arvokas tekstikokonaisuus, koska niissä Paavali lainaa jo Jerusalemin alkuseurakunnassa 30-luvun alussa syntynyttä traditiota, jonka mukaan (a) Jeesus kuoli, (b) hänet haudattiin, (c) hänet herätettiin kuolleista ja (d) hän ilmestyi useammalle henkilölle ja erityisesti joukoille. [Ks. viite 2.] Jos Pricen väite pitää paikkansa, jonka mukaan jakeet 15:3-11 ovat todella myöhempi toisella vuosisadalla tehty lisäys, ylösnousemuskirjallisuudessa hyvin vahvana pidetty argumentti menettää merkityksensä. 

Kysymys toki kuuluu: onko meillä mitään hyviä syitä uskoa, että Price on oikeassa?