Textus Receptus vs. kriittinen teksti, osa 2: Matteuksen ja Markuksen evankeliumit

JOHDANTO

Edellinen teksti toimi johdantona pidempään tekstisarjaan, jossa tarkoitukseni on verrata Textus Receptuksen (TR) tekstiä kriittisen kreikankielisen edition kanssa (KE). Sen lisäksi, että esittelin Keith Wardin KJVParallelBible-sivustoa, tein omat yhdeksän huomioitani TR:n ja KE:n välisistä eroavuuksista. Nyt on kuitenkin aika sukeltaa hieman syvemmällä ja keskittyä hieman olennaisimpiin muutoksiin näiden kahden eri tekstin välillä. Jotta tekstini ei valuisi aivan liian pitkäksi, julkaisen nyt huomioni evankeliumeista kahdessa osassa: tämä teksti käsittelee vain Matteuksen ja Markuksen evankeliumeissa olevia eroavuuksia ja tuleva teksti Luukkaan ja Johanneksen evankeliumeissa olevia eroavuuksia. Muun UT:n osat julkaisen ripotellen joskus myöhemmin. 

Kirjaesittely: Keith Small — Holy Books Have a History

 

Keith E. Small, Holy Books Have a History: Textual Histories of the New Testament & the Qur’an (Avant, 2011), 126 sivua.

Johdanto

Tämä kirjaesittely käsittelee sitä toista Keith E. Smallin Koraanin tekstihistoriaa käsittelevää teosta, johon lupasin palata aiemman kirjaesittelyni kohdalla. Sen lisäksi, että tässä kirjassa ei käsitellä ainoastaan Koraania vaan sen tekstihistoria laitetaan rinnakkain Uuden testamentin tesktihistorian kanssa, tämä kirja on selvästi suunnattu populaariyleisölle ja asioita väännetäänkin eri tavalla rautalangasta.

Kirjan pääasiallinen tarkoitus on arvioida kriittisesti muslimien tekemiä väitteitä niin Koraanista kuin Raamatusta. Syväänjuurtuneen islamilaisen uskomuksen mukaan Raamatun sanoma on niin pahasti turmeltunut, että Allahin täytyi välittää uusi puhdas viesti ihmiskunnalle Koraanin kautta. Väitteeseen sisältyy myös laajalle levinnyt uskomus siitä, että Koraanin teksti on kuitenkin välittynyt täydellisesti, ilman muutoksia, läpi historian. Ikävä kyllä, tämä on pikemminkin uskoon perustuva iskulause eikä niinkään tutkimukseen nojautuva tosiasia (s. vii-ix). Näitä väitteitä voidaan onneksi tarkastella nimenomaan tekstikritiikin avulla ja juuri tämä työ on ollut Smallin väitöstutkimuksen ytimessä, josta nämä kirjat kumpuavatkin. Kirja on ainutlaatuinen opus juuri siksi, että se asettaa rinnakkain sekä Koraanin että Uuden testamentin tekstikriittisen tutkimuksen ja se on ainakin ensimmäinen juuri tähän keskittyvä teos jonka minä olen saanut käsiini. 

Textus Receptus vs. kriittinen teksti, osa 1: KJVParallelBible-sivuston esittelyä

JOHDANTO

Tämä teksti on osa pidempää tekstisarjaa, jossa käsittelen erityisesti Textus Receptuksen tekstiä suhteessa nykyiseen kriittiseen kreikankieliseen editioon. Aihe liittyy olennaisesti aiempaan postaukseeni, jossa esittelin James Whiten kirjaa The King James Only Controversy. Tässä tekstissä esittelen ensin hieman Textus Receptusta, jonka jälkeen esittelen Mark Wardin luomaa sivustoa, jonka avulla lukija voi helposti löytää kaikki olennaiset erot Textus Receptuksen ja kriittisen edition välillä. Tämän sivuston pohjalta olen tehnyt omat huomioni Textus Receptuksen ja kriittisen tekstin välillä ja jakanut ne yhdeksään eri aihealueeseen. 

Kirjaesittely: Keith Small - Textual Criticism and Qur’ān Manuscripts

Keith E. Small, Textual Criticism and Qur’ān Manuscripts (Lexington Books, 2011), 208 sivua.

Johdanto

Keith E. Small (1959-2018) oli yksi aikamme merkittävimpiä Koraanin ja erityisesti sen tekstihistorian tutkijoita. Hänen vuonna 2011 ilmestyneestä teoksesta Textual Criticism and Qur’ān Manuscripts - joka perustui osittain hänen vuoden 2008 väitöskirjaansa - on tullut alan standardi teos. Itse asiassa teos oli jopa uraauurtava, koska Uuden testamentin teksteihin verrattuna Koraanin tekstikriittinen tutkimus on edelleen aivan lapsenkengissä. Siinä kun UT:n tutkijat odottelevat Nestle-Alandin 29. painosta, Koraanista ei ole vieläkään tullut ensimmäistäkään kunnollista kriittistä tekstilaitosta. Koraanin painettu versio ei siis perustu kriittiseen tekstilaitokseen, kuten UT.

* Smallin kirja on ainakin toistaiseksi kokonaisuudessaan luettavissa täällä. Koska päätin kaiken tasoisia lukijoita huomioidakseni kääntää suomeksi kaikki tekemäni suorat lainaukset, innokkaimmat voivat ainakin tarkistaa ne suoraan alkutekstistä - Small nimittäin kirjoittaa aika ajoin hirvittävän intensiivisiä ja hankalasti käännettäviä lauseita!

Pyrin pitämään tämän kirjaesittelyn poikkeuksellisesti mahdollisimman lyhyenä. Tiivistän ensin Smallin kirjan sisällön, jonka jälkeen teen muutamia huomioita Koraanin ja Uuden testamentin suhteesta tekstikritiikin pelikentällä lainaamalla muutamien UT-tutkijoiden näkemyksiä. 

UT2020-käännös vertailussa

Johdanto

Uusi suomenkielinen Uuden testamentin (UT) käännös on UT2020. Raamattu.fi-sivustolla tätä käännöstä esitellään seuraavalla tavalla:

Uusi testamentti 2020 on Suomen Pipliaseuran Uuden testamentin uusi käännös koineekreikasta suomen kielelle. UT2020 on ensimmäinen raamatunkäännös, joka on käännetty alkukielestä mobiilikäyttäjille, myös kansainvälisesti.

UT2020-käännöksen erityislaatuna on, että se käännettiin ajatellen vastaanottajaa, joka on samaan aikaan puhelimen käyttäjä, tekstin lukija tai kuuntelija. Tämä on vaikuttanut itse käännöstekstin muotoiluun.

Tavoitteena oli tuottaa ymmärrettävä ja rikas nykysuomen käännös, joka on mahdollisimman uskollinen alkutekstin merkityksille ja jota voi lukea ilman Googlea, sanakirjaa tai välitöntä teologin apua. (Lisätietoa voit lukea täältä.)

Tämä lyhyt teksti ei ole UT2020-käännöksen laajamittainen arvio. Sen sijaan olen valinnut neljä tekstiä tai teemaa, joiden kohdalla vertaan neljää eri käännöstä toisiinsa (1938, 1992, Raamattu kansalle ja UT2020 -käännökset). Erityisesti kahdessa tekstikohdassa (esimerkit 2&3) tutkimuksellinen näkökulma on viime vuosikymmenien aikana joko muuttunut tai tarkentunut, joten käännösten vertailu antaa meille samalla ikkunan myös siihen, miten hyvin kääntäjät seuraavat nykykeskustelua kommentaarien ja tieteellisten artikkeleiden tasolla. Kommentoin lopuksi myös lyhyesti uuden käännöksen tapaa soljua kirjaimellisen ja dynaamisen käännöstavan välillä.

KIRJAESITTELY: James White: The King James Only Controversy

 

Bethany House, 2009, 364 sivua.

JOHDANTO

James White on tunnettu yhdysvaltalainen kristitty apologi, joka tykkää debatoida paljon niin ateistien, muslimien kuin toisinajattelevien kristittyjenkin kanssa. White on laajasti perehtynyt erilaisiin teemoihin, kuten Koraaniin ja Uuden testamentin tekstikritiikkiin. Hän toimii johtajana Alpha & Omega Mininstries -nimisessä organisaatiossa. Tässä tekstissä esitelty kirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1995, mutta siitä ilmestyi toinen korjattu painos vuonna 2009, johon tämä teksi perustuu.  

Monelle suomalaiselle raamatunlukijalle saattaa tulla hieman yllätyksenä se, millaisia kierroksia raamatunkäännöskysymykset ottavat Amerikassa. Erityisesti konservatiivisten (monesti baptistien) kristittyjen piireissä on nostettu yksi käännös ylitse muiden: alun perin vuonna 1611 julkaistu King James Version (johon viittaan jatkossa lyhennöksenä KJV). (Käännökseen viitataan kirjallisuudessa monesti myös sanoilla English Authorised Version.) Kuten pian huomaamme, tämä yltiöpäinen KJV:n fanitus voi saada hyvin erilaisia painotuksia, mutta pääpointtina on se, miten se nostetaan ylitse muiden käännösten, tavalla tai toisella. Vaikka en ole lainkaan paras henkilö arvioimaan sitä, millaisia näkemyksiä Suomessa liikkuu käännöskysymyksiin liittyen, osaan sen verran kuitenkin sanoa, että meilläkin on olemassa yksilömme, jotka vannovat tavalla tai toisella juuri KJV:n varaan (toinen ryhmittymä taas painottaa erityisesti 1933/38-käännöstä, mutta se ei nyt kuulu tämän tekstin piiriin edes teoriassa). Erilaisten käännösten arvioimisen taustalla on tässä tapauksessa myös se tilanne, että KJV perustuu erilaiseen ”alkutekstiin” kuin modernit raamatunkäännökset ja juuri tämä on aiheuttanut paljon painia ja keskustelua siitä, mitä ”alkutekstiä” meidän nyt sitten tulisi seurata. Tässä kohden totean vain tiivistäen, että siinä kun meidän suomenkieliset käännöksemme aina 1900-luvulta alkaen ovat perustuneet kriittiseen kreikankieliseen editioon (Nestle-Alandin editiot), vanhemmat käännökset, kuten meidän Biblia tai heidän KJV perustuvat nk. Textus Receptukseen, jonka teksti on monissa yksityiskohdissa yleensä hieman pidempi. Mutta ei tästä nyt vielä enempää, annetaan Whiten selittää asiat auki tarkemmin!

Markuksen evankeliumin loppu (16:9-20) - tekstikriittinen analyysi

Johdanto

Jokainen Markuksen evankeliumia lukeva henkilö huomaa, että evankeliumin viimeisissä jakeissa 16:9-20 on jotain häikkää. Esimerkiksi omassa Raamatussani (UT = Raamattu Kansalle vuodelta 1999) nämä jakeet on laitettu []-merkkien sisälle, jota seuraa alaviitemerkintä ”Jakso puuttuu joistakin käsikirjoituksista.” Tämän lisäksi jotkut muut raamatunkäännökset mainitsevat joitain muitakin vaihtoehtoja evankeliumin lopulle kuin jakeet 16:9-20, näin mm. englanninkieliset ESV ja NLT sekä uusi suomenkielinen UT2020.

Mistä on kyse? Lyhyesti sanottuna tämä on toinen esimerkki 12 jakeen mittaisesta lisäyksestä, joka on ajan saatossa tullut Uuden testamentin teksteihin (toinen esimerkki on aviorikoksesta tavattu nainen -kertomus Johanneksen evankeliumin 7 ja 8 luvun välissä). Tämän tekstin tarkoitus on avata reilusti ja kunnolla se, millaisia erilaisia haasteita Markuksen evankeliumin loppuun liittyy ja millaisia erilaisia lopetuksia eri käsikirjoituksista löytyy. Kyseessä on siis laaja tekstikriittinen analyysi. Tarkoitukseni on argumentoida, että (a) käsikirjoitusaineisto tukee selvästi näkemystä siitä, että jakeet 16:9-20 ovat myöhempi lisäys ja (b) Markus todella halusi päättää evankeliuminsa jakeeseen 16:8, eikä alkuperäinen loppu ole kateissa, kuten monet ovat väittäneet (mukaan lukien minä joitain vuosia sitten).