On aika siirtyä varianttien maailmaan. Variantti on sana, joka tekstikritiikissä viittaa eroavaisuuksiin tekstimassassa. Jos esimerkiksi joissain käsikirjoituksissa lukee jakeessa x ”Jeesus” ja toisissa ”Herra Jeesus”, meillä on käsissämme variantti. Tekstikriitikot eivät siis käytä sanoja ”virhe”. Tulen kaikissa tilanteissa puhumaan siis varianteista tarkoittaen mitä tahansa muutosta tekstimassassa. Osa varianteista on pieniä, toiset taas eivät niinkään pieniä. Ja muistutan edelleen: jos meillä ei olisi variantteja lainkaan, tekstikritiikkiä ei tarvittaisi. Nyt on joka tapauksessa aika uhrata useampi postaus juuri tähän osa-alueeseen.
Tulen siis jatkossa kirjoittamaan aiheesta useamman tekstin sekä selvittämään syvemmin millaisia erilaisia variantteja tekstitraditiossa on olemassa ja millaiset syyt niihin ovat johtaneet. Ja olennaista on myös myöhemmin tarkentaa millaisilla kriteereillä tekstikriitikot pyrkivät selvittämään oikean lukutavan (vaikka tässä tekstissä osa kriteereistä tulee pakostakin esiin).
Lukemattomien esimerkkien joukosta päätin aloittaa aiheeseen sukeltamisen sellaisesta tekstistä, joka on ainakin aktiivi-seurakuntalaisille todennäköisesti hyvin tuttu erityisesti ehtoollisjumalanpalveluksista. Teksti on siis tuttu, mutta käsittääkseni miltei aina väärinymmärretty. Kyseessä on jaejakso 11:17-34 Paavalin ensimmäisestä kirjeestä korinttilaisille. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin varoitettava, että joudumme painia myös muiden ongelmien kuin varianttien kanssa.
