”Jae puuttuu vanhimmista käsikirjoituksista…"
Tavallinen semi-aktiivinen raamatunlukija todennäköisesti kiinnittää silloin tällöin huomiota Raamattunsa alalaidassa oleviin alaviitteisiin ”kyseinen jae puuttuu vanhimmista käsikirjoituksista”. Harvassa seurakunnassa pastori kuitenkaan tuskin piirtää liitutaululle mistä tällaisessa maininnassa on kysymys. Tässä kohden ainakin yksi asia on tullut selväksi: Raamattumme eivät ole maininneet kaikkia mahdollisia tekstivariantteja, vaan ainoastaan merkittävimmät. Kuuluisimmat maininnat liittynevät Johanneksen evankeliumin lukuun 8 ja Markuksen evankeliumin lukuun 16. Palaan näihin lukuihin joskus myöhemmin.
Mutta miksi tällainen rajaus? Miksi kaikkia variantteja ei ole laitettu alaviitteisiin? Melko yksinkertaisesta syystä: jos kääntäjät merkitsisivät tekstiin jokaisen mahdollisen tekstivariantin, Raamattumme olisi täynnä alaviitteitä ja takakansi olisi nykyistäkin kauempana — paljon kauempana! Tähän on kuitenkin olemassa myös toinen syy. Ehdottoman suurin osa tekstivarianteista ovat niin mitättömiä, että ne eivät aina vaikuta edes käännettävään tekstiin.
