MARKUKSEN EVANKELIUMI & PIETARIN SILMINNÄKIJÄTODISTUS

JOHDANTO

Tässä tekstissä perustellaan näkemystä, jonka mukaan Markuksen evankeliumi perustuu apostoli Pietarin silminnäkijätodistukseen. Aihe on mielenkiintoinen senkin vuoksi, että myös tekstikriittisillä huomioilla on itse asiassa linkki tähän teemaan, joten siksi tämä teksti löytyy juuri tästä blogista (eikä Eksegeettiseltä safarilta). 

Argumenttini etenee kolmessa vaiheessa. Ensin esittelen varhaisia traditioita liittyen Markuksen evankeliumin syntyyn. Sen jälkeen osoitan, millä tavalla evankeliumin sisäinen todistus tukee ajatusta siitä, että kerronta perustuu nimenomaan Pietarin silminnäkijyyteen. Viimeinen huomioni keskittyy tekstivariantteihin, jotka omalta osaltaan osoittavat, että Markuksen evankeliumin teksti on monin paikoin ainutlaatuista juuri siksi, että se keskittyy kuvaamaan asioita Pietarin ”me-näkökulmasta”.

ELÄKÄÄ KUIN TAIVAAN KANSALAISET! Katsaus Filippiläiskirjeen historiaan ja teologiaan

JOHDANTO

Tässä tekstissä käsitellään (1) Filippin kaupungin historiaa, (2) Apostolien tekojen jakeeseen 16:12 liittyvää tekstikriittistä ongelmaa, (3) Filippin kaupungin roomalaista ilmettä Apostolien teoissa sekä (4) Filippiläiskirjeen teologiaa siinä määrin, kuin se liittyy olennaisella tavalla Filippin kaupungin kulttuuriin ja ajattelutapoihin. Tulemme kiinnittämään erityistä huomiota usein väärinymmärrettyyn jakeeseen, jossa Paavali puhuu siitä miten uskovilla on "taivaan kansalaisuus" (3:20). 


1) FILIPPI

Toisella lähetysmatkallaan apostoli Paavali saapui tiiminsä kanssa Filippiin, jonne hän perusti seurakunnan, ja jonne hän myös lähetti myöhemmin kirjeen (nähtävästi Rooman) vankeudestaan. Filippin kaupunki oli strategisesti merkittävän Via Egnatian tien varrella. Tie oli rakennetty noin 130 eKr., ja se kulki aina Adrianmereltä Bysanttiin yhdistäen Euroopan ja Aasian toisiinsa. Tämä oli kaikkein suorin reitti Rooman ja valtakunnan itäosan välillä. Tärkeän kauppareitin läheisyyden lisäksi läheisten vuorten kulta- ja hopeaesiintymät lisäsivät kaupungin vaurautta. Paavalin aikaan kaupungin asukasluku oli jossain 10 000 nurkilla ja kaupungin ympärysmuurilla oli mittaa reilu 3km ja kaupungin ydinalueen pinta-ala oli vajaa 70 hehtaaria. Kaupungissa puhuttiin sekä latinaa että kreikkaa, joskin arkeologiset löydökset ovat osoittaneet latinankielen hallinneen arkipäiväistä elämää (vain 15% erilaisista piirtokirjoituksista on kreikaksi ja kolikoissakin oli latinankielinen teksti). Erityisen merkittävää Filippissä oli sen läpitunkeva roomalaisuus, joka johtui sen historiasta.