Josefus & Jeesus: Testimonium Flavianum (T. C. Schmidt)

Johdanto

Jeesus-tutkimuksessa jysähti juuri melkoinen paukku! Yhdysvalloissa Fairfieldin yliopistossa apulaisprofessorina toimiva T. C. Schmidt, joka toimii myös vierailevana tutkijana Princetonin yliopistossa, julkaisi juuri kirjan Josephus and Jesus: New Evidence for the One Called Christ (Oxford University Press, 2025). Kirja (jonka voi ystävällisen lahjoituksen vuoksi ladata ilmaiseksi pdf:nä täältä) keskittyy erittäin kuuluisaan tekstiin, jota kutsutaan yleisesti sanaparilla Testimonium Flavianum. Kyseessä on lyhyt teksti, joka löytyy juutalaisen historioitsijan Josefuksen massiivisesta teoksesta Juutalaisten muinaishistoria (18.63-64), jonka tämä tunnettu Roomassa eläkepäiviään viettänyt tehopakkaus sai valmiiksi vuosien 93-94 aikana. [1] Teksti on kaikkein varhaisin Uuden testamentin ulkopuolinen maininta Jeesuksesta. 

Kyse ei ole siitä, etteikö Josefuksen tekstipätkää olisi tutkittu ja paljon. Kyse on siitä, että Schmidt tekee erityisesti kaksi isoa väitettä, jotka hän perustelee yksityiskohtaisella analyysillä, ja joilla on erittäin suuria vaikutuksia niin Josefus-tutkimukseen kuin Uuden testamentin tutkimukseen. Tiivistettynä Schmidt argumentoi lähinnä kahta teesiä:

1. Josefuksen tekstipätkä on kokonaisuudessaan aito eli siinä ei ole mukana myöhempiä kristillisiä interpolaatioita eli lisäyksiä toisin kuin usein väitetään. 
2. Josefus tunsi henkilökohtaisesti useita tekstissä mainittuja Jeesuksen tuominneita juutalaisia johtomiehiä ja hänen tiivistyksensä perustuu monien vaikutusvaltaisten juutalaisten johtomiesten silminnäkijäkertomuksiin - osa heistä oli jopa mukana Jeesuksen oikeudenkäynnissä ja moni heistä kävi rajua debattia varhaiskristillisen liikkeen kanssa heti 30-luvusta lähtien. 

Tässä tekstissä, joka on siis Schmidtin kirjan esittely, (1) annan ensin alustavan käännöksen Josefuksen tekstistä, (2) tiivistän sen, miten tekstiä luettiin vuosisatojen aikana, (3) tiivistän Schmidtin analyysin tästä tekstikappaleesta, kun hän puolustaa sen aitoutta, (4) tiivistän argumentin, jonka mukaan Josefus oli saanut tietonsa Jeesuksesta suoraan niiltä, jotka todella tiesivät melko paljon Jeesuksesta ja varhaiskristillisyydestä, ja joista osa oli jopa paikalla Jeesuksen oikeudenkäynnissä ja (5) lopuksi esitän tiivistyksen siitä, mikä on Josefuksen tekstin arvo. Extra-osuudessa esitän vielä lyhyesti, mikä merkitys Josefuksen lyhemmällä Jeesus-maininnalla on (sama teos kohta 20.200-201).

Textus Receptus vs. kriittinen teksti, osa 5: Roomalaiskirje

Johdanto

Tämä teksti jatkaa pidempää tekstisarjaa, jossa käsitellään kriittisen kreikankielisen edition ja Textus Receptuksen välisiä eroavuuksia. Tähän saakka sarjassa on jo ilmestynyt osat 1 (Johdanto), 2 (Matteus & Markus), 3 (Luukas & Johannes) ja 4 (Apostolien teot). Jos olet juuri tullut tälle sivustolle, suosittelen ensin tsekkaamaan aiempia tekstejä, että pääset kärryille siinä, mitä tässä tekstissä ajetaan takaa.

Tässä tekstissä vertailen Textus Receptusta kriittisen edition tekstiin pelkästään Roomalaiskirjeen osalta. Saavumme siis tässä pitkässä sarjassa Paavalin kirjeisiin! 

Yksi pieni huomio, jonka lukijan on hyvä huomata: siinä kun codex Aleksandrinus oli pääasiallinen bysanttilaista tekstisukua edustava käsikirjoitus evankeliumeissa, Paavalin kirjeissä sen teksti edustaa pikemminkin aleksandrialaista tekstimuotoa (joskin sen teksti on kuitenkin lähempänä Sinaiticusta kuin Vaticanusta).

BEETLEHEMIN LASTENSURMA — Historiallinen analyysi

Silloin Herodes, nähtyään, että tietäjät olivat hänet pettäneet, vihastui kovin ja lähetti tappamaan kaikki poikalapset Beetlehemistä ja koko sen ympäristöstä, kaksivuotiaat ja nuoremmat, sen mukaan kuin hän oli aikaa tietäjiltä tarkoin tiedustellut. (Matteus 2:16)

Johdanto

Matteuksen evankeliumin 2. luvusta löytyy tunnettu kertomus uutta kuningasta katsomaan tulleista idän tietäjistä, joiden liikehdintä herättää alueen kuninkaan Herodes Suuren huomion. Herodes ei ota uutista uudesta kuninkaasta vastaan kovinkaan hienovaraisesti: kun hänelle selviää, että tietäjät eivät palaakaan takaisin kertomaan, mistä tämä uusi kuningasvauva löytyy, hän päättää surmauttaa Beetlehemistä ja sen ympäristöstä kaikki alle 2-vuotiaat poikalapset sen tiedon perusteella, jonka tietäjät olivat hänelle kertoneet heitä opastaneen tähden perusteella. 

Kuva: https://en.wikipedia.org/wiki/Massacre_of_the_Innocents 

Pastoraalikirjeiden kirjoittajuuskysymys

JOHDANTO

Uuden testamentin opiskelijat joutuvat Paavalin kirjeiden osalta tottumaan miltei kaikkialla toistettuun mantraan, jonka mukaan vain seitsemän Paavalin kolmestatoista kirjeestä ovat todella aitoja (Roomalaiskirje, 1. ja 2. Korinttilaiskirje, Galatalaiskirje, Filippiläiskirje, 1. Tessalonikalaiskirje ja kirje Filemonille), kun taas muut kirjeet ovat myöhemmän ”Paavalin koulukunnan” tuottamia teoksia. Kaikkien kirjeiden kohdalla skeptisyys ei ole kuitenkaan samalla tasolla, mutta erityistä skeptisyyttä on osoitettu nk. ”pastoraalikirjeitä” kohtaan, termi, jolla viitataan siis 1. ja 2. Timoteuskirjeeseen ja Tiituskirjeeseen. Kaikki tutkijat eivät suinkaan ole tätä näkemystä hyväksyneet. Yksi hyvä esimerkki on Gordon Feen teos Pauline Christology (2007), joka on mammuttimainen tutkimus Paavalin kristologiasta. Fee pitää kaikkia 13 Paavalin kirjettä aitona ja esittää aika ajoin murskaavaa kritiikkiä vastapuolen argumentaatiolle. Omasta puolestani muistan, kun jouduimme Regent Collegen Uuden testamentin johdantokurssilla kirjoittamaan esseen jonkun Uuden testamentin teoksen kirjoittajuuskysymyksestä ja päätin silloin tarttua Efesolaiskirjeen haasteisiin. Kirjapinon edessä huomasin kerta toisensa jälkeen, miten huonoja argumentteja tämän kirjeen aitoutta vastaan oikeasti esitettiin (olin oikeasti odottanut jotain murskaavampaa). 

Barnabaan evankeliumi — Jeesus Muhammadin edelläjuoksijana

JOHDANTO

Barnabaan evankeliumi on keskiajalla syntynyt, Barnabaksen nimiin laitettu väärennetty evankeliumi. Ikävä kyllä monet muslimit ovat pitäneet sitä jo pidemmän aikaa autenttisena 1. vuosisadan evankeliumina, joka kertoo asiat niin kuin ne ”oikeasti menivät”. Lyhykäisyydessään teoksen Jeesus väittää olevansa pelkkä Jumalan palvelija — ei Jumalan Poika tai Jumala! — joka vain valmistaa tietä suuremmalle ja lopulliselle profeetalle ja Messiaalle eli Muhammadille. Teos tunnetaan myös erityisesti siitä, että Jeesusta ei todellisuudessa ristiinnaulittu lainkaan, vaan petturi Juudas Iskariot ristiinnaulittiin hänen sijaisenaan Jeesuksen näköisenä. Teos antaa siis yhdenlaisen selityksen Koraanin väitteelle, jonka mukaan Jeesus ei kuollut ristillä, vaan ”se vain näytti siltä” (ks. 4:157-159). Barnabaan evankeliumi on tietojeni mukaan ainoa olemassaoleva evankeliumi, jossa Jeesus kuvataan todellisena muslimina.

Tämän kirjoituksen tarkoitus on ensin avata lyhyesti sitä, mitä tutkijat ovat Barnabaan evankeliumista sanoneet (luvut 1-5). Useiden johdantokysymysten käsittelyn jälkeen käyn sitten evankeliumin läpi kronologisesti eli luku luvulta ja teen joitain huomioita kirjan sisällöstä (luku 6). 

KIRJAESITTELY (2/2): Gordon Nickel — The Gentle Answer to the Muslim Accusation of Biblical Falsification

Saavumme nyt Gordon Nickelin kirjan The Gentle Answer to the Muslim Accusation of Biblical Falsification esittelyssä toiseen tekstiin. Kirjan osien 1-2 sisältöä on esitelty aiemmassa tekstissä. Tämä teksti keskittyy kirjan osiin 3 ja 4.

OSA 3

Osan 3 luvut 13-18 käsittelevät täysin Koraania ja sen syntyhistoriaa parhaimman olemassaolevan tutkimuksen näkökulmasta.

KIRJAESITTELY (1/2): Gordon Nickel — The Gentle Answer to the Muslim Accusation of Biblical Falsification

Gordon Nickel, The Gentle Answer to the Muslim Accusation of Biblical Falsification (Bruton Gate, 2015), 493 sivua.

Tämä teksti on ensimmäinen osa kahden tekstin sarjaa. Tarkoitukseni on esitellä kattavasti kristityn islam-tutkija Gordon Nickelin kirjaa The Gentle Answer to the Muslim Accusation of Biblical Falsification (Lempeä vastaus muslimien syytökselle Raamatun turmeltuneisuudesta). Omasta puolestani voin jo tässä kohden todeta, että vaikka olen tähän saakka lukenutkin jo pienen kassillisen erilaista kirjallisuutta islamista ja erityisesti islamin suhteesta kristinuskoon, Nickelin kirja on ehdottomasti paras, selkein, syvällisin ja kaikin tavoin suosittelemisen arvoinen opus. Ainoa harmitukseni on se, etten ole tiennyt hankkia kirjaa käsiini jo aiemmin. Mutta kuka on Godron Nickel ja mistä tässä kirjassa nyt sitten on kyse?