Jumalan synty: Isän ja Pojan kätketty historia - Kritiikki

JOHDANTO 

Helsingistä tuli taas shokeeraava kirja. Toki nyt Ville Mäkipellon aiemmassa sensurointia ja peukalointia painottavan kirjan kirjoittajapari Paavo Huotari on kadonnut ja kaksi uutta on tullut tilalle: Juha Pakkala (VT-mies) ja Raimo Hakola (UT-mies). Tällä kertaa poraudutaan Isän ja Pojan kätkettyyn historiaan. Jälleen kerran kirjan kannet ovat hienot ja otsikkojen ja aiheen esittelyn klikkimäisyys tuonee paljon kolikkoja kirstuun. Edellisen kirjan kohdalla kuuluin niihin viimeisimpiin, jotka saivat kirjan käsiinsä ja joulukuulla 2023 julkaisemani kriittinen arvio oli jonossa melko hännillä, koska moni muu oli ehtinyt tarttua pullaan jo ennen minua. Nyt asiat lienevät päinvastoin, koska ostaessani kirjan se oli vasta saapunut lämpimänä hyllylle.

Olemme siis jälleen kriittisen arvion äärellä. Kuten edellisen kirja-arvioni kohdalla, en tässäkään aio puuttua kaikkeen. Itse asiassa keskityn nyt melko rajaavasti ainoastaan kirjan viimeiseen suureen osioon, jossa käsitellään Jeesusta. Sivuilla paljon huomiota saavat erityisesti ylösnousemus-usko ja kristologia eli jälleen kerran ne aiheet, joiden äärellä olen itsekin aikaani viettänyt. Itse asiassa julkaisin viime vuonna ensimmäisen kirjani nimenomaan ylösnousemuksesta — Ylösnousemus ja kuoleman jälkeinen elämä (Aikamedia, 2024) — joten tämä aihe tulee luonnollisesti olemaan melko suuressa roolissa tässä tekstissä. Lupaan itse asiassa antaa joitain sellaisia uusia huomioita, joita ei löydy kirjastani, eikä itse asiassa tutkimuskirjallisuudesta muutenkaan kovin laajasti. Totean jo nyt, että jos lukijaa kiinnostaa vaikkapa pelkästään ylösnousemus-osio, hän voi siirtyä suoraan sitä käsittelevään otsikkoon 2.6.

Etenen taas kuten ennenkin: kirjoitan kulttuurimme pikaruokamaisuuden vastaisesti pitkästi ja pyrin dokumentoimaan väitteeni parhaani mukaan. Tekstin lopusta lähdeluettelon lisäksi löytyy myös kasa muita arvioita + linkkejä: niiden tarkoitus on ohjata lukijoita kirjassa esiinnostettujen aiheiden äärelle muualla erilaisesta näkökulmasta katsottuna. 

KIRJA-ARVIO: Sensuroitu - Raamatun muutosten vaiettu historia

Mäkipelto, Ville & Huotari, Paavo. Sensuroitu. Raamatun muutosten vaiettu historia (Helsinki, Otava, 2023), 225 sivua.


JOHDANTO

Silloin, kun Raamatun tekstikritiikistä kirjoitettu kirja ylittää uutiskynnyksen ja sadat ihmiset valuvat kirjastoihin varailemaan kilpaa teosta itselleen, on syytä pysähtyä. En ole nimittäin vieläkään vakuuttunut siitä, että tällainen kansallinen into kertoisi siitä, että nyt kaikki haluavat oppia tekstikritiikkiä. Se kertoo pikemminkin siitä, että teoksen sisältö sopii erinomaisesti aikamme henkeen, jossa klassinen kristinusko saadaan näyttämään ontolta ja Raamattu hyvin ovelasti "peukaloituna". (Tämä kävi myös entistä selvemmäksi, kun selasin netistä useita kirja-arvioita tekstini valmistumisen jälkeen.) Kuten olen joskus kieli poskella sanonut, en tiedä Suomessa montaakaan, jotka olisivat kirjoittaneet Uuden testamentin tekstikritiikistä minua enemmän, mutta ainakaan vielä en ole löytänyt itseäni Mtv3:n tai Ylen studiosta haastateltavana. (Huomaa kuitenkin tässä kohtaa hymiö =) )

Itselleni tilanne näyttäytyy hieman samalta kuin mitä tapahtui joitain vuosia sitten suuressa ja mahtavassa Amerikassa, jossa yksi alansa huippututkija — Bart Ehrman — julkaisi kirjan nimeltä Misquoting Jesus (kirjan otsikko muuten johtaa pahasti harhaan suhteessa kirjan sisältöön, joskaan Ehrman ei itse olisi halunnut kirjalle tätä otsikkoa, mutta kustantaja päätti sen myyvän paremmin). Moni asia täsmää. Bestseller, monia radio- ja tv-haastatteluja ja joskus miltei sana sanasta Ehrmanilta otettua retoriikkaa ja (vääristelyjä) väitteitä. Myös Ehrmanin taustakertomus vaikuttaa ainakin osaltaan samanlaiselta kuin kirjoittajakaksikkomme (tai ainakin toisen heistä, Huotaria en ole tavannut). Ehrman nimittäin kasvoi todella tiukassa fundamentalistisessa kuplassa, jonka hajottua hän ajautui toiseen ääripäähän. Osaltaan Sensuroitu-kirjan menestys on siten tästä Amerikan versiosta vain meille päätynyt jatko-osa, jota olenkin tässä jo pitkän aikaa odotellut.

KIRJAESITTELY: Gordon Feen "Pauline Christology"

Fee, Gordon. D. Pauline Christology: An Exegetical-Theological Study (Grand Rapids: Baker Academic, 2013 [2007]), 707 sivua. 

On aika blogin ensimmäiselle kirjaesittelylle. Lukija voi kuitenkin hieman pohtia sitä, miksi huomiota annetaan kirjalle, joka keskittyy otsikon perusteella Paavalin kristologiaan. Sana kristologia juontaa juurensa kreikankielen sanasta Χριστός (khristos), joka tarkoittaa Kristusta ja sillä tarkoitetaan käytännössä suurin piirtein sitä millä tavalla (tässä tapauksessa) Paavali näki Jeesuksen ja mikä oli hänen suhteensa Isä-Jumalaan.

Perustelen valintaani kahdella syyllä. Ensimmäinen on se, että vaikka blogini tarkoitus onkin uiskennella Uuden testamentin tekstikritiikissä, se ei koskaan ole Jeesuksen seuraajille puhtaasti "harrastus", joka ei liity mihinkään muuhun. Päinvastoin, sillä on väliä ja merkitystä, koska sitä käytetään tässä tapauksessa tekstimassaan, joka on automaattisesti kristityn elämässä hyvin korkealla paikalla. Olenkin pyrkinyt aiemmissa teksteissäni ottamaan esille asioista, joissa tekstikriittinen työ on pyritty liittämään olennaisiin teologisiin kokonaisuuksiin ja monessa tekstissä juuri kristologiaan.

ILMESTYSKIRJA: Näkemys Jumalasta Uusiksi! 2/2

Tämä kirjoitus jatkaa siitä mihin edellinen kirjoitus jäi. 


3 Kuvaus Jeesuksesta

Käsittelen tässä rytäkässä lyhyesti Johanneksen kuvausta Jeesuksesta messiaana Daavidin jälkeläisenä, jakeissa 1:5-6 olevia tekstivariantteja ja Johanneksen antamaa doksologiaa Jeesukselle. Tässä vielä viittauksen apuna teksti, jota käsittelen:

"4. Johannes seitsemälle Aasian seurakunnalle: Armo teille ja rauha häneltä, joka on ja joka oli ja joka tuleva on, ja niiltä seitsemältä hengeltä, jotka ovat hänen valtaistuimensa edessä, 5.  ja Jeesukselta Kristukselta, uskolliselta todistajalta, häneltä, joka on kuolleitten esikoinen ja maan kuningasten hallitsija! Hänelle, joka meitä rakastaa ja on päästänyt meidät synneistämme verellänsä 6. ja tehnyt meidät kuningaskunnaksi, papeiksi Jumalalleen ja Isälleen, hänelle kunnia ja voima aina ja iankaikkisesti! Amen." (1:4-6, 1938-käännös.)

ILMESTYSKIRJA: Näkemys Jumalasta Uusiksi! 1/2

Voi miten pahasti laiminlyöty teos...

Olin muutama vuosi sitten mukana jumalanpalveluksessa, jossa eräs nuorehko nainen (tarkemmin sanottuna entinen tyttöystäväni ja nykyinen vaimoni) piti rohkeasti vajaa tunnin mittaisen opetuksen Ilmestyskirjan sisällöstä. Jumalanpalveluksen jälkeen kuulin erään vanhemman miehen sanovan (ipsissima vox) "nyt tätä kirjaa itse asiassa uskaltaa jopa lukea!" Kuulija oli siis sitä mieltä, että luennoitsija oli onnistunut tuomaan kirjasta esiin jotain sellaista, johon hän ei ollut aiemmin nähtävästi törmännyt. Jotain lohduttavaa.

Olen itse(kin) nähnyt melko paljon sitä miten monet käsittelevät Ilmestyskirjaa kuin kristallipalloa. Olen kuullut huhuja siitä miten Johannes varoittaa katolisista tai luterilaisista ja olen nähnyt kaavioita, joissa ohjuksien lentoratoja on selitetty profeettojen jaenumeroilla. Monella tavalla siis kirjan teologisesti rikas sisältö on joko jäänyt kaiken melskaamisen jalkoihin tai sitten kirjan sanomaan ei ole oikeastaan kunnolla edes paneuduttu. En oleta ymmärtäväni kirjan jokaista jaetta, mutta oletan ymmärtäväni ainakin jollain lailla miten Johannes pyrkii kuvaamaan Jeesusta kirjan alusta loppuun saakka. Jos olet kiinnostunut siitä kuka Jeesus Johanneksen mukaan (todella) on, tai itse asiassa, kuka Jumala Johanneksen mukaan on, sinnittele teksti loppuun. Se voi palkita. 

Ja kuten blogin sisältöön kuuluu, tulemme myös törmäämään tekstikriittisiin ongelmiin.

Jeesus Roomalaiskirjeen luvussa 14 - haaste enemmistölle

Johdanto

Jeesuksesta on suomalaisten keskuudessa melkoisia mielipiteitä. Luulisin, että en ole kovin vakavasti harhapoluilla jos sanoisin suurimman osan kansalaisistamme olevan itse asiassa autuaan tietämättömiä siitä miten esimerkiksi apostoli Paavali Jeesusta kirjeissään kuvaa. Jokainen meistä voisi koska vain tehdä lyhyen kyselyn paikallisen R-kioskin nurkalla ihmisiltä vaatien heiltä muutaman lauseen vastausta kysymykseen "kuka Jeesus oikeastaan oli tai on?!" Joka tapauksessa, tässä bloggauksessa aion esitellä melkoisen tekstin, joka liittyy jälleen kerran Paavalin näkemykseen Jeesuksesta, mutta joka on samalla miinakenttä tekstikriittisiin ongelmiin liittyen. 

Tervetuloa siis sukeltamaan Roomalaiskirjeen luvun 14 alkujakeisiin!

Galatalaiskirje 4:4-6: variantteja ja kolminaisuus-teologiaa

Johdantoa

Monella lukijalla on Paavalin kirjeitä lukiessaan kiusaus edetä nopealla temmolla pieniin yksityiskohtiin liikaa pysähtymättä. Kuitenkin jokainen, joka alkaa käyttää aikaansa Paavalin teologisten näkemysten selvittämiseen tulee huomaamaan nopeasti, että pienilläkin tekstin yksityiskohdilla on monesti äärimmäisen suuri merkitys. Kuten Timo Eskola eräässä kirjassaan kerran kehotti, Paavalia on opittava lukemaan hitaasti. [1] 

Tässä tekstissä haluan tuoda esiin yhden tällaisen esimerkin, jossa pysähtyminen yksityiskohtiin avaa eteemme teologisia aarteita. Kyseessä on Galatalaiskirjeen jae 4:6 ja se liittyy erityisesti kristologiaan eli näkemykseemme Jeesuksesta ja hänen asemastaan Jumalan pelastussuunnitelmassa. Aloitan tekemällä muutamia tekstikriittisiä huomioita, jonka jälkeen siirryn kuvaamaan aiheen asiantuntijoiden löytöjä jakeen ympäriltä. Tekstin tarkoitus on osoittaa, että Jeesus ei ole Paavalin teologiassa kuka tahansa, vaan hän on Jumalan henkilökohtainen itseilmoitus, aivan kuten Pyhän Hengen toiminta. Paavali uskoi Jeesuksen ennaltaolemiseen, ja hänen inkarnaatioonsa (eli lihaksi tulemiseen). Tavalla tai toisella Jeesus ja Henki tulee siten lukea sisään sanaan "Jumala". Lopuksi käsittelen Paavalin tekstissä painottamaa uutta exodusta, jossa Jumalan persoona ja henkilöllisyys on ilmoitettu lopullisesti Jeesuksessa ja Hengen toiminnassa. (Paavali ei tunnetusti kykene tekemään teologiaa ilman, että hän on vanhatestamentillisen kertomuksen kielikuvien kyllästämä.) Lyhyesti sanottuna: olemme jälleen kolminaisuuden äärellä.