Luukkaan evankeliumin ja Apostolien tekojen varhainen avioero on vinkki varhaisesta evankeliumikokoelmasta

Johdantoa

Ei ole montaakaan päivää siitä, kun viimeksi osallistuin lyhyesti muutamalla selventävällä kommentilla internetissä keskusteluun, jossa väitettiin, että Uuden testamentin sisältö päätettiin vasta myöhään 300-luvulla, nähtävästi jonkilaisella arpapelillä. Samassa paketissa ihmeteltiin sitä, että miksi mikään niistä muista tunnetuista evankeliumeista ei päässyt mukaan Uuden testamentin kansien sisälle. Erityisesti tässä on asia, jossa Matti ja Maija Meikäläisten ajatukset kiertävät aivan eri kiertoradalla kuin mitä aiheen tutkimuksessa aiheesta ollaan tiedetty jo kauan. 

Tarkoitukseni ei ole nyt kirjoittaa 100 000 sanan esseetä tästä kokonaisuudesta ja tyydynkin vain sanomaan, että neljän evankeliumin arvovaltainen asema oli hyvin selvä jo toisella vuosisadalla. (Halukkaat voivat katsoa tarkemmin vaikka Larry Hurtadon artikkelia [2005] tai sen suomennosta, linkit löytyvät alhaalla.) Sen sijaan tuon keskusteluun erään näkökulman, joka on nähtävästi saanut liian vähän huomiota jopa itse tutkijoiden keskuudessa siitä puhumattakaan, että asia olisi yleisesti esillä Esson baareissa. Tarkoitan Luukkaan evankeliumin ja Apostolien tekojen keskinäistä suhdetta ja siihen liittyvää problematiikkaa.


Tarkoitus lukea yhdessä

Luukas on Uudessa testamentissa merkittävä henkilö, koska hänen kirjoittamistaan teoksistaan ainakin kaksi päätyivät Uuteen testamenttiin: evankeliumi ja Apostolien teot. [1] Nestle-Aland 27:ssä - nykyisessä kreikankielisessä standardi tekstilaitoksessa - hänen teoksensa kattavat 27% Uuden testamentin sisällöstä, joka on siis hyvin merkittävä määrä! Se mikä on nyt olennaista on se, että Luukas selvästikin tarkoitti, että hänen kahta teostaan luetaan kokonaisuutena. Hän ei siis olisi kuvitellutkaan, että raamattupiireissä lukijat hyppäisivät hänen evankeliuminsa jälkeen Johanneksen evankeliumiin, kuten nykyään miltei aina tapahtuu. Sen sijaan hän odotti, että lukijat jatkavat tutustumista Apostolien tekoihin. Asia on käsittääkseni hyvin selvä, mutta tässä muutama esimerkki tästä logiikasta. Lue esimerkiksi seuraavat jakeet evankeliumin alusta:

Niin enkeli sanoi hänelle: "Älä pelkää, Maria; sillä sinä olet saanut armon Jumalan edessä. Ja katso, sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus. Hän on oleva suuri, ja hänet pitää kutsuttaman Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen, ja hän on oleva Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti, ja hänen valtakunnallansa ei pidä loppua oleman.” (1:30-33)

Evankeliumin lukijalle asetetaan siis melko suuria odotuksia heti evankeliumin alussa ja jokaisen tulisikin odottaa millä tavalla tämä lupaus tulisi Jeesuksen kohdalla toteutumaan. Vastaus on kuitenkin siinä, että vasta Apostolien teot kokonaisuudessaan paljastaa tarkemmin mistä on todella kysymys ja mitä Jeesuksen kuninkuus tarkoittaa (Hays 2016, 194). Olen muualla kirjaesittelyn kautta avannut hieman tarkemmin sitä miten Luukas Apostolien teoissa kuvaa Jeesuksen kunikaallista valtaa suhteessa tähän maailmaan. Tämän lisäksi Apostolien tekojen lyhyet alkusanat osoittavat samaan suuntaan: Luukas olettaa lukijan olevan tuttu hänen tallettamansa evankeliumin kanssa (Johnson 2005). Asiaa ei kuitenkaan mielestäni tarvitse tämän kummemmin perustella. Teokset oli suunniteltu kuljettavaksi yhdessä.


Varhainen avioero

Mutta mitä tapahtuu, kun me pidämme mielessämme Luukkaan evankeliumin ja Apostolien tekojen keskinäisen linkin ja lähdemme sitten tutkimaan olemassaolevaa todistuaineistoa varhaisimmilta vuosisadoilta? Vastaus on se, että me törmäämme välittömästi ongelmaan! Tekstihistoriassa nämä kaksi teoista nimittäin joutuivat erilleen niin varhaisessa vaiheessa, että meillä ei ole konkreettisesti lainkaan käsikirjoitusaineistoa, joka osoittaisi näiden kahden teoksen kulkeneen käsi kädessä, vierekkäin. Varhaisten kristittyjen ajattelijoiden maininnat osoittavat samaan suuntaan. Me löydämme joistain varhaisista käsikirjoituksista esimerkiksi Luukkaan ja Johanneksen evankeliumin peräkkäin (P75, noin 200 jKr.), mutta ainoakaan löydetty papyrus ei tue ajatusta, että Luukkaan evankeliumi kulkisi rinnakkain Apostolien tekojen kanssa. Cambridgen yliopiston pitkäaikainen (ja ikävä kyllä edesmennyt) Uuden testamentin professori Graham Stanton painottaa juuri tätä asiaa tunnetussa artikkelissaan The Fourfold Gospel (1997, 329-35).


Paras selitys

Mielestäni ainoastaan yksi asia voi kunnolla selittää tämän avioeron: Luukkaan evankeliumi hitsattiin hyvin varhain yhteen muiden kanonisten evankeliumeiden kanssa - eli Matteuksen, Markuksen ja Johanneksen - ja Apostolien teot joutui jäädä tämän peliliikkeen varjoihin. Tämä onkin juuri Stantonin päätelmä, ja samaa on painottanut kirkkohistoriaan erikoistunut Everett Ferguson (1993, 694). Hänen mukaansa evankeliumit oli laitettu yhteen jo ennen kuin herra Markion alkoi koota kasaan omaa kaanoniaan veitsellä leikaten (kuten eräs kirkkoisä sanoi) hyväksyen evankeliumeista ainoastaan karsitun Luukkaan. 

Yksi merkittävä lisäosoitus siitä, että Luukkaan liittäminen evankeliumeihin johti sen erottamiseen Apostolien tekojen kanssa on noin 170-luvulta peräisin oleva ns. Muratorin fragmentti, joka listaa arvovaltaisia Uuden testamentin teoksia ja selittäen niiden taustoja. Siinä Luukkaan evankeliumi esitetään kolmantena juuri ennen Johanneksen evankeliumia ja Apostolien teot tulee vasta kaukana perässä. Vaikka en lähde tässä tekemään tarkempaa analyysiä, Charles Hill on uudessa kirjassaan Who Chose the Gospels (2010/12) osoittanut, että 150-luvulla kirjoittanut Justinos Marttyyri piti arvovaltaisina juuri neljää kanonista evankeliumia. Tässä häntä komppaa Stanton (1997, 329-35).

Näin ollen sen lisäksi, että meillä on useita suoria ja epäsuoria todisteita neljän evankeliumin varhaisesta yhteenhitsaamisesta, Apostolien tekojen varhainen avioero Luukkaan evankeliumista tulisi ottaa mukaan tähän pakettiin merkittävänä lisänä, joka vahvistaa entisestään kanonisten evankeliumeiden varhaista asemaa.


Viite 1. Tämä "ainakin kaksi teosta" tarkoittaa sitä, että ainakin joidenkin tutkijoiden mukaan Luukas on voinut toimia kirjurina joissain kirjeissä, jotka ovat Uudessa testamentissa. Tämä ei tietenkään tekisi hänestä suoranaisesti niiden "Authoria".

KIRJALLISUUTTA

Ferguson, E. 1993. ”Review of Geoffrey Mark Hahneman, The Muratorian Fragment and the Development of the Canon.” Journal of Theological Studies 44. Sivut 691-97.

Hays, Richard. B. 2016. Echoes of Scripture in the Gospels. Waco, Texas: Baylor University Press.

Hill, C. E. 2012. [2010.] Who Chose the Gospels? Probing the Great Gospel Conspiracy. Oxford: Oxford University Press.

Hurtado, Larry. W. 2001. ”The New Testament in the Second Century: Text, Collections and Canon.” —> Osakseen suomennettuna.

Johnson, Luke. Timothy. 2005. ”Literary Criticism of Luke-Acts: Is Reception-History Pertinent?” Journal for the Study of the New Testament 28. Sivut 159-62.

Saarela, Janne. 2017. ”Kirja-esittely: World Upside Down.” Eksegeettinen safari.

Stanton, Graham. 1997. ”The Fourfold Gospel.” New Testament Studies 43. Sivut 317-46.