tiistai 20. helmikuuta 2018

Luukkaan evankeliumin ja Apostolien tekojen varhainen avioero on vinkki varhaisesta evankeliumikokoelmasta

Johdantoa

Ei ole montaakaan päivää siitä, kun viimeksi osallistuin lyhyesti muutamalla selventävällä kommentilla internetissä keskusteluun, jossa väitettiin, että Uuden testamentin sisältö päätettiin vasta myöhään 300-luvulla, nähtävästi jonkilaisella arpapelillä. Samassa paketissa ihmeteltiin sitä, että miksi mikään niistä muista tunnetuista evankeliumeista ei päässyt mukaan Uuden testamentin kansien sisälle. Erityisesti tässä on asia, jossa Matti ja Maija Meikäläisten ajatukset kiertävät aivan eri kiertoradalla kuin mitä aiheen tutkimuksessa aiheesta ollaan tiedetty jo kauan. 


Tarkoitukseni ei ole nyt kirjoittaa 100 000 sanan esseetä tästä kokonaisuudesta ja tyydynkin vain sanomaan, että neljän evankeliumin arvovaltainen asema oli hyvin selvä jo toisella vuosisadalla. (Halukkaat voivat katsoa tarkemmin vaikka Larry Hurtadon artikkelia [2005] tai sen suomennosta, linkit löytyvät alhaalla.) Sen sijaan tuon keskusteluun erään näkökulman, joka on nähtävästi saanut liian vähän huomiota jopa itse tutkijoiden keskuudessa siitä puhumattakaan, että asia olisi yleisesti esillä Esson baareissa. Tarkoitan Luukkaan evankeliumin ja Apostolien tekojen keskinäistä suhdetta ja siihen liittyvää problematiikkaa.


Tarkoitus lukea yhdessä

Luukas on Uudessa testamentissa merkittävä henkilö, koska hänen kirjoittamistaan teoksistaan ainakin kaksi päätyivät Uuteen testamenttiin: evankeliumi ja Apostolien teot. [1] Nestle-Aland 27:ssä - nykyisessä kreikankielisessä standardi tekstilaitoksessa - hänen teoksensa kattavat 27% Uuden testamentin sisällöstä, joka on siis hyvin merkittävä määrä! Se mikä on nyt olennaista on se, että Luukas selvästikin tarkoitti, että hänen kahta teostaan luetaan kokonaisuutena. Hän ei siis olisi kuvitellutkaan, että raamattupiireissä lukijat hyppäisivät hänen evankeliuminsa jälkeen Johanneksen evankeliumiin, kuten nykyään miltei aina tapahtuu. Sen sijaan hän odotti, että lukijat jatkavat tutustumista Apostolien tekoihin. Asia on käsittääkseni hyvin selvä, mutta tässä muutama esimerkki tästä logiikasta. Lue esimerkiksi seuraavat jakeet evankeliumin alusta:

Niin enkeli sanoi hänelle: "Älä pelkää, Maria; sillä sinä olet saanut armon Jumalan edessä. Ja katso, sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus. Hän on oleva suuri, ja hänet pitää kutsuttaman Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen, ja hän on oleva Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti, ja hänen valtakunnallansa ei pidä loppua oleman.” (1:30-33)
Evankeliumin lukijalle asetetaan siis melko suuria odotuksia heti evankeliumin alussa ja jokaisen tulisikin odottaa millä tavalla tämä lupaus tulisi Jeesuksen kohdalla toteutumaan. Vastaus on kuitenkin siinä, että vasta Apostolien teot kokonaisuudessaan paljastaa tarkemmin mistä on todella kysymys ja mitä Jeesuksen kuninkuus tarkoittaa (Hays 2016, 194). Olen muualla kirjaesittelyn kautta avannut hieman tarkemmin sitä miten Luukas Apostolien teoissa kuvaa Jeesuksen kunikaallista valtaa suhteessa tähän maailmaan. Tämän lisäksi Apostolien tekojen lyhyet alkusanat osoittavat samaan suuntaan: Luukas olettaa lukijan olevan tuttu hänen tallettamansa evankeliumin kanssa (Johnson 2005). Asiaa ei kuitenkaan mielestäni tarvitse tämän kummemmin perustella. Teokset oli suunniteltu kuljettavaksi yhdessä.


Varhainen avioero

Mutta mitä tapahtuu, kun me pidämme mielessämme Luukkaan evankeliumin ja Apostolien tekojen keskinäisen linkin ja lähdemme sitten tutkimaan olemassaolevaa todistuaineistoa varhaisimmilta vuosisadoilta? Vastaus on se, että me törmäämme välittömästi ongelmaan! Tekstihistoriassa nämä kaksi teoista nimittäin joutuivat erilleen niin varhaisessa vaiheessa, että meillä ei ole konkreettisesti lainkaan käsikirjoitusaineistoa, joka osoittaisi näiden kahden teoksen kulkeneen käsi kädessä, vierekkäin. Varhaisten kristittyjen ajattelijoiden maininnat osoittavat samaan suuntaan. Me löydämme joistain varhaisista käsikirjoituksista esimerkiksi Luukkaan ja Johanneksen evankeliumin peräkkäin (P75, noin 200 jKr.), mutta ainoakaan löydetty papyrus ei tue ajatusta, että Luukkaan evankeliumi kulkisi rinnakkain Apostolien tekojen kanssa. Cambridgen yliopiston pitkäaikainen (ja ikävä kyllä edesmennyt) Uuden testamentin professori Graham Stanton painottaa juuri tätä asiaa tunnetussa artikkelissaan The Fourfold Gospel (1997, 329-35).


Paras selitys

Mielestäni ainoastaan yksi asia voi kunnolla selittää tämän avioeron: Luukkaan evankeliumi hitsattiin hyvin varhain yhteen muiden kanonisten evankeliumeiden kanssa - eli Matteuksen, Markuksen ja Johanneksen - ja Apostolien teot joutui jäädä tämän peliliikkeen varjoihin. Tämä onkin juuri Stantonin päätelmä, ja samaa on painottanut kirkkohistoriaan erikoistunut Everett Ferguson (1993, 694). Hänen mukaansa evankeliumit oli laitettu yhteen jo ennen kuin herra Markion alkoi koota kasaan omaa kaanoniaan veitsellä leikaten (kuten eräs kirkkoisä sanoi) hyväksyen evankeliumeista ainoastaan karsitun Luukkaan. 

Yksi merkittävä lisäosoitus siitä, että Luukkaan liittäminen evankeliumeihin johti sen erottamiseen Apostolien tekojen kanssa on noin 170-luvulta peräisin oleva ns. Muratorin fragmentti, joka listaa arvovaltaisia Uuden testamentin teoksia ja selittäen niiden taustoja. Siinä Luukkaan evankeliumi esitetään kolmantena juuri ennen Johanneksen evankeliumia ja Apostolien teot tulee vasta kaukana perässä. Vaikka en lähde tässä tekemään tarkempaa analyysiä, Charles Hill on uudessa kirjassaan Who Chose the Gospels (2010/12) osoittanut, että 150-luvulla kirjoittanut Justinos Marttyyri piti arvovaltaisina juuri neljää kanonista evankeliumia. Tässä häntä komppaa Stanton (1997, 329-35).

Näin ollen sen lisäksi, että meillä on useita suoria ja epäsuoria todisteita neljän evankeliumin varhaisesta yhteenhitsaamisesta, Apostolien tekojen varhainen avioero Luukkaan evankeliumista tulisi ottaa mukaan tähän pakettiin merkittävänä lisänä, joka vahvistaa entisestään kanonisten evankeliumeiden varhaista asemaa.


Viite 1. Tämä "ainakin kaksi teosta" tarkoittaa sitä, että ainakin joidenkin tutkijoiden mukaan Luukas on voinut toimia kirjurina joissain kirjeissä, jotka ovat Uudessa testamentissa. Tämä ei tietenkään tekisi hänestä suoranaisesti niiden "Authoria".


KIRJALLISUUTTA


Ferguson, E. 1993. ”Review of Geoffrey Mark Hahneman, The Muratorian Fragment and the Development of the Canon.” Journal of Theological Studies 44. Sivut 691-97.

Hays, Richard. B. 2016. Echoes of Scripture in the Gospels. Waco, Texas: Baylor University Press.

Hill, C. E. 2012. [2010.] Who Chose the Gospels? Probing the Great Gospel Conspiracy. Oxford: Oxford University Press.

Hurtado, Larry. W. 2001. ”The New Testament in the Second Century: Text, Collections and Canon.” —> Osakseen suomennettuna.

Johnson, Luke. Timothy. 2005. ”Literary Criticism of Luke-Acts: Is Reception-History Pertinent?” Journal for the Study of the New Testament 28. Sivut 159-62.

Saarela, Janne. 2017. ”Kirja-esittely: World Upside Down.” Eksegeettinen safari.

Stanton, Graham. 1997. ”The Fourfold Gospel.” New Testament Studies 43. Sivut 317-46.


4 kommenttia:

  1. Hieno kirjoitus! Kiitos, että jaksat kirjoittaa näitä valaisevia blogitekstejä. Blogisi on harvinaista herkkua, kun näitä suomenkielisiä tietolähteitä Uuden testamentin tutkimuksesta ei liikaa ole.

    Hyvä huomio tuo, että Luukkaan teokset on tarkoitus lukea kokonaisuutena. Täytyykin alkaa lukea niitä siltä pohjalta ja etsiä löytyisikö evankeliumista sama jännite, mikä Rowen mukaan Apostolien teoissa on esitetty. Pikaisen selailun jälkeen löytyi parikin mielenkiintoista kohtaa. Esim. Luuk.12:51 esittää Jeesuksen sanat eri tavalla kuin Matteus. Siinä, missä Matteuksen evankeliumissa Jeesus sanoo tuovansa maan päälle rauhan sijaan miekan , on Luukas vaihtanut (?) Jeesuksen sanoihin miekan tilalle riidan. Eli Luukas selvästi haluaa välttää lukijoiden saavan väärää käsitystä, että Jeesuksen seuraaminen voisi johtaa miekan käyttämiseen. Tämä huolellinen sanavalinta sopii hyvin Rowen esittämään näkemykseen Apostolien tekojen jännitteestä, jossa apostolien julistus saa aikaan riitoja (!), mutta he eivät kuitenkaan tartu miekkaan, eivätkä siten ole uhka Rooman hallinnolle.

    Toinen kohta, missä Luukaksen teksti eroaa Matteuksesta, on selostus, mitä tapahtui heti sen jälkeen, kun Pietari oli iskenyt miekalla ylipapin palvelijan korvan irti. Matteus kertoo vain, että Jeesus nuhteli ankarasti Pietaria, mutta Luukas kertoo miten Jeesus paransi tuon korvan (Luuk.22:51). Eli Luukkaan narratiivi ei ainoastaan kiellä miekkaan tarttumista, vaan jopa kumoaa tällaisen teon seurauksen, jotta kukaan ei voisi sanoa Jeesuksen seuraajien aiheuttavan uhkaa vallanpitäjille.

    Innostuin sen verran, että täytyy jatkaa tutkimuksia vielä enemmän ja selvittää, millä tavalla Luukas on käyttänyt Q-lähdettä eri tavoin kuin Matteus ja voisiko tästä
    eroavaisuudesta löytää Luukkaan teologisia painotuksia. Nyt alkoi tehdä mieli päästä Ison Kirjan kirjastoon...

    Kahlasin muuten omaksikin yllätyksekseni tuon Rowen teoksen jo kertaalleen läpi (mulla on talviloma, niin on aikaa lukea) ja täytyy sanoa, että innostuin kovasti. Viimeinen luku vaatii vielä paljon perehtymistä, mutta Rowen eksegeesejä luvuissa 2 ja 3 oli nautinto lukea. Erityisesti luvun 2 eksegeesi Paavalin Ateenan vierailusta oli mahtava. Mutta täytyy lukea teos vielä ainakin toiseen kertaan. On siinä sen verran pureksittavaa ennen kuin kaiken ymmärtää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla palautetta Samuel, ja vieläpä hyvää palautetta. Ja onnittelut: olet ensimmäinen virallinen kommentoija tässä blogissa! =) Täytyy joskus juoda pullakahvit tämän kunniaksi jos nähdään. Olen sen verran seuraillut tekstieni lukukertoja, että ei tässä tarvitse onneksi aivan itse olla ainoa, joka näitä tekstejä täällä lukee. Aihe on toki sen verran ihmisten kiinnostuksien laidalla, että monella ei ole lainkaan halua eksyä tällaisille apajille. Allekirjoitan myös tuon kommentin suomenkielisten lähteiden puutteesta. Totesin sen itsekin B.A. -tutkinnon toisella vuodella ja päätin opetella edes jonkun verran sitä englantia, kun se jäi ala- ja yläasteella tekemättä. (Yleensä se vähäinenkin materiaali on läpikotaisin luterilaista.)

      Olen jo jonkun aikaa surkutellut tätä tilannetta Uudessa testamentissamme, kun Johannes on sijoitettu Luukkaan evankeliumin ja Apostolien tekojen väliin: paikkaan jonne sitä ei ole alunperin tarkoitettu. Mutta minä en tätä asiaa taida saada muutetuksi.

      Tuo huomiosi Luukkaan ja Matteuksen rinnakkaiskohdasta on aivan pohtimisen arvoinen. Toki käsittääkseni Q-lausumat on oma tutkimuksen kohteensa (johon en ole lainkaan ehtinyt), mutta käsittääkseni tutkimuksessa yleensä suositaan Luukkaan sanamuotoa ns. enemmän "alkuperäisenä". Tämän huomasin ainakin istuessani Darrell Bockin kesäluennoilla täälä Regentissä. Mutta tässä kohden homma menee tietenkin hankalaksi, koska ehkä liikaakin tutkimus on mennyt kirjoitetun materiaalin oletuksella antamatta tarpeeksi tilaa mahdollisille eroille, joita tuli pakosta (ja luonnollisesti) nimenomaan suullisen tradition eteenpäin menemisessä.

      Hatunnoston arvoinen suoritus vedellä Rowe noinkin nopeasti. Toivottavasti Keenerillekin jää aikaa ;)

      Poista
  2. Tuo Rowen kirja imaisi mukaansa, niin piti lukea se mahdollisimman nopeasti läpi. Mutta ei kaikki kirjan sisältö kyllä ensimmäisellä lukukerralla avautunut, eikä ehkä avaudu toisellakaan. Keenerin mammuttiteos on tosiaan sitten seuraava haaste. :D

    Tuo miten olet englannin kielen ottanut haltuun opintojesi aikana, on kyllä paljon kovempi suoritus kuin nämä omat lukemiseni ja se jos mikä ansaitsee hatunnoston. Itse olen joskus pohtinut samanlaisen projektin aloittamista ruotsin kielen kanssa, mutta olen niin laiska, ettei välttämättä kyllä onnistu. Eikä ruotsilla toki sellaista käyttöä muuten olisikaan, mutta Åbo Akademin teologian linja vain on niin kovin houkutteleva...

    Luukkaan evankeliumin ja Apostolien tekojen välinen yhteys olisi kyllä mielenkiintoinen aihe tarkemmalle perehtymiselle. Huomasin, että Rowe on ollut mukana tekemässä teosta, johon on koottu aiheesta käytyä depattia ( https://www.sc.edu/uscpress/books/2010/3916.html ), mutta tuohon keskusteluun tutustuminen saattaa jäädä jonnekin hamaan tulevaisuuteen. Kaikkea kun ei millään ehdi heti lukea ja kirjojen ostaminenkin käy helposti kalliiksi.

    Niin ja ehkä ne pullakahvit tulee joskus juotua. On nämä piirit Suomessa niin pienet, että olisi varmaan pienoinen ihme jos ei vielä joskus törmättäisi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanha viisaus "minkä ala- ja yläasteella jättää tekemättä, se maksaa sitten rahaa ja hermoja yliopistossa" pitää paikkansa! Åbo on ainoa hyvä motiivi ruotsinkieleen joo, sinne on jonkun verran niitä tuttuja mennyt. Suomi on pieni maa, kunhan nyt vain pääsisi pois täältä rapakon takaa ensin =)

      Poista