BLOGI TÄYTTÄÄ 2-VUOTTA!

JUHLAN AIKA!

Tänään sunnuntaina tulee kuluneeksi tasan kaksi vuotta siitä, kun tein jotain mitä nykyihmiset kasvavassa määrin näyttävät tekevän: perustin blogin. Projektini päätyi kantamaan nimeä Tekstikritiikkitiistai (kuten kuvasta näkyy), koska kaikki i-kirjaimet rimmasivat melko paljon paremmin juuri tämän viikonpäivän kanssa. Ikävä kyllä tiistai ei ole koskaan ollut paras mahdollinen päivä saada teksteille levikkiä Facebookin kautta linkitettynä, joten monesti jouduin odotella viikon loppupäätä tekstieni laajemmalle julkaisemiselle. Päätin tämän kaksivuotisetapin kunniaksi näpsytellä muutamia ajatuksia blogistani.

PROJEKTINI HAASTEITA 

Olin alusta saakka hyvin tietoinen projektini haasteista. Ensimmäinen haaste oli se, että olin juuri aloittanut teologian maisteriopinnot täällä Vancouverissa ja pelkästään tänne saakka pääseminen oli pitkä estejuoksukilpailu, jossa aikaa, rahaa ja kärsivällisyyttä paloi tasaisesti kovalla liekillä. (Itse asiassa muutto ulkomaille Saran kanssa viivästyi vuoden verran vain siksi, että en ollut jaksanut olla riittävän kiinnostunut ala- ja yläasteen englannin kielen tunneilla, joka taas opetti melko kätevästi mitä “kantapään kautta oppiminen” tarkoittaa: aikaa ja rahaa.) Kouluprojekteihin liittyvän kirjakasan alta pakenin aina silloin tällöin koneen kanssa valmistelemaan uutta tekstiä blogin seinälle.

Toinen haaste oli selvästi se, että päätin ottaa käsittelyyn aiheen, joka ei oikeastaan kiinnosta kovinkaan monia! YouTube-sankarit ja suositut blogit voivat parhaimmillaan vetää tuhansia lukijoita/kuulijoita, mutta tällainen vaatii oikean henkilön ja oikean aiheen. Olin hyvin tietoinen siitä, että tämä blogi ei tulisi olemaan paikka, jonne ihmiset tungeksivat joukolla ja jonka vuoksi he ottaisivat töistä sairaslomaa, että ehtisivät lukemaan enemmän. Lisäksi jokainen blogin perustaja tietää, että asian tiedottaminen riittävän monelle henkilölle on haaste, joka ei ole helppo. Miten ylipäätään löytää lukijoita? Luvassa oli selvästi projekti, joka olisi käytännössä vain harvoille ja valituille — sellaisille, jotka ovat kiinnostuneita hieman teknisimmistäkin kysymyksistä. Lisäksi tiedossa oli, että tietoisuus blogin olemassaolosta laajemmin tulisi viemään joitain vuosia.  

Kolmas haaste blogissani on ollut selvästi kysymys siitä miten saada teknistä ja paikka paikoin puuduttavaakin keskustelua esille siten, että se oikeasti kiinnostaisi lukijaa. Tästä syystä päädyin jo jonkin aikaa sitten siihen, että pyrin julkisemaan sellaisia tekstejä, joiden ytimessä on olennaisen tärkeitä teologisia aiheita, joiden pitäisi kiinnostaa jokaista Jeesuksen seuraajaa tavalla tai toisella. Blogiani seuranneet ovat huomanneet, että viimeisten kuukausien aikana tekstini ovat selvästi heijastelleet suurempaa projektiani Uuden testamentin kristologian parissa. Käytännössä pyrin tiettyä tekstikokonaisuutta käsitellessäni nostamaan esiin todellisia tekstikriittisiä ongelmia ja sitä prosessia, jolla niitä ratkaistaan. Viime aikoina aiheena on kuitenkin ollut Jeesuksen kristologinen asema Uuden testamentin teksteissä.

Neljäs haaste on ollut oma jääräpäisyyteni suhteessa nykyiseen kulttuuriin. Eräs hyvä ystäväni muistutti minua jo kauan sitten siitä, että ihmiset eivät yksinkertaisesti (enää?) lue kovin pitkiä tekstejä. Toisin sanoen pikaruokakulttuuri on pilannut asioita myös lukemisen osalta. Jos joku kirjoittaa tekstin, jonka lukemisessa menee yli 4 minuuttia, sille ei ole kysyntää, ihmiset eivät jaksa keskittyä. Päätin alusta saakka sitkeästi pitäytyä siinä näkemyksessä, että aivan sama. Olen saanut aikaan joitain lyhyitäkin tekstejä aina silloin tällöin, mutta tämä ei ole koskaan ollut suuri vahvuuteni. Olen edelleen sitä mieltä, että itsensä sivistäminen vaatii enemmän kuin 4 minuutin suorituksen, enkä halunnut olla yksi uhri kulttuurissamme, jossa ei enää jakseta keskittyä suurempien kokonaisuuksien äärellä. Toisaalta minulla ei ole mitään luettua tutkimustietoa siitä miten pitkiä tekstejä ihmiset itse asissa lukevat, mutta luulen, että suurimmaksi osaksi ystäväni neuvo hipoi todellisuutta. Tämä blogi ui kuitenkin vastavirtaan.

 
Viides haaste on tietenkin ollut aikataulut: Regent College ei ole paikka, jossa vedetään kohtuullisen hyvät paperit lukemalla vain tunti kaksi päivässä. Paikka paikoin olemme joutuneet puristaa Saran kanssa kymmenen tunnin lukupäiviä, että deadlinet eivät pääsisi yllättämään. Tähän nähden olen melko tyytyväinen siihen, että sain puristettua tähän saakka reilu 30 tekstiä + kourallisen pitkiä tekstejä, jotka odottavat luonnoksissa editointia ja julkaisua. 

Mikä siis on ollut vastaanotto? Numerot kertovat, että keskimäärin tekstejä lukee noin satakunta ihmistä, riippuen aiheesta ja päivästä koska teksti on julkaistu Facebookin kautta. Tähän mennessä vain ani harva on kommentin kautta ilmiantanut itsensä ”jatkuvana lukijana”, vaikka blogistin kannalta tällaisia viestejä olisi kiva saada enemmänkin. 

YKSI YLITSE MUIDEN

Tekstien joukossa on kuitenkin muutama poikkeus. Ylivoimaisesti eniten lukijoita viimeisen kahden vuoden ajalta keräsi teksti, jossa puutuin melko pitkällä tekstimassalla veli Mauno Mattilan YouTube-videoon, jossa hän selitti tunnin verran Uuden testamentin tekstihistoriaa ja -kritiikkiä ja sitä miten viisas lukija hommaa itselleen vanhan käännöksen 1600-1700-lukujen tienoilta (King Jamesin tai Biblian) jos haluaa lukea mahdollisimman hyvään kreikankieliseen tekstiin perustuvaa käännöstä. Näin videon niin ongelmallisena, että päätin uhrata muutaman kymmenen tuntia reilun, pitkän ja asioita mahdollisimman tarkasti avaavan tekstin valmistamiseen. Tällä hetkellä tekstin lukijamäärä on hieman alle 2000. Tämä voi kertoa enemmän Mattilan suosiosta kuin itse aiheen kiinnostavuudesta, mutta luulen, että nämä kaksi asiaa ovat molemmat suurimmat motiivit lukijajoukolle. Mattila päätyi antamaan oman vastauksensa, joka julkaistiin tekstin kommenttiosuudessa ja tämä avaa hyvän mahdollisuuden lukijoille käytännössä katsoa (a) Mattilan keissi, (b) minun kriittinen vastaukseni, (c) Mattilan vastaus kritiikkiini ja (d) omat kommenttini siitä miten Mattilan vastaus mielestäni onnistui. 

KAIKEN ALKU

Arkistoja selaillessani huomasin, että se oli vuoden 2015 tammikuuta, kun olin yhteydessä muutamiin kavereihini. Halusin kysyä mahdollisia vinkkejä saada käsiin suomenkielistä materiaalia Uuden testamentin tekstikritiikistä ja -historiasta. Lopputulos ei ollut järin mairitteleva: tällaisia teoksia ei juuri ollut. Muistan miten kiinnostukseni alkuvaiheessa pyrin saamaan käsiini kaiken mahdollisen suomenkielisen materiaalin, koska pidän edelleen enemmän kotikieleni lukemisesta kuin englanninkielisen materiaalin kanssa painimisesta. Käytännössä luin ne muutamat sivut Gyllenbergin Uuden testamentin johdanto-opista, joka oli 1960-luvun loppupuolelta ja Isosta Kirjasta olin bongannut Luttisen raamattukritiikkiä käsittelevän teoksen, joka johdatteli mukavasti aiheeseen. Myös F. F. Brucen Raamatun Juuret -niminen teos vuodelta 1992 auttoi melko paljon. Lisäksi ilokseni huomasin, että leveäselkäinen Ison Kirjan opettaja Hanno Heino antoi auliisti käyttööni oman tutkimuksensa aiheesta, jonka tietysti alleviivailin alusta loppuun. Tilanne kuitenkin vaati — totta kai — pureutumista raskaansarjan tutkimukseen, jota on tarjolla vaikka miten paljon englannin kielellä. Ensimmäinen oma projektini aiheen äärellä huipentui vuoden 2015 kesällä, kun julkaisin aiheesta pitkän tekstin seurakuntani kotisivuilla. Teksti oli käytännössä perus johdanto kaikkiin aiheeseen liittyviin peruskysymyksiin. Tämä on itse asissa edelleen yksi suosituimmista teksteistämme ja klikkausmäärä on reilusti jo yli kuuden tuhannen. 

Joka tapauksessa edelleen näyttää siltä, että suomen kielellä tarvittaisiin kipeästi kunnollinen opus juuri tästä aiheesta, joka olisi tarvittavan kovatasoinen raamattukoulujen oppikirjaksi, mutta samalla riittävän lähestyttävä putkimiehille ja keittäjille, jotka ehtivät lukemaan 20 minuuttia yöpöydän vieressä pari kertaa viikossa.

Jos sinä olet ollut yksi niistä, joka on aina silloin tällöin piipahtunut tarkistamassa onko blogiin mahdollisesti ilmestynyt uusia tekstejä, olisi kiva saada jonkinlainen kommentti olemassaolostasi. Lisäksi olisi mielenkiintoista saada esimerkiksi kysymyksiä/kommentteja siitä millaisia asioita henkilö x on pohtinut ja mistä voisi mahdollisesti kirjoitella seuraavia lyhyitä tekstejä.

ἡ χάρις τοῦ κυρίου Ἰησοῦ μεθ’ ὑμῶν, Herran Jeesuksen armo (olkoon) teidän kanssanne!