EVANKELIUMI MATTEUKSEN MUKAAN (1/2) — Tekstihistoriaa

Johdanto

Uuden testamentin tekstien kärkeen valikoitui hyvin nopeasti evankeliumi Matteuksen mukaan. Tässä tekstissä avataan vähän sitä ovea, joka tuo valoa tämän evankeliumin varhaisiin käsikirjoituksiin. 


1 Yleisiä tekstikriittisiä huomioita

Tässä muutamia yleisiä huomioita yleissivistyksen vuoksi. Uuden testamentin tekstihistoriasta on hyvä tietää ainakin sen verran, että eri teokset saivat osakseen erilaisen määrän huomiota. Uuden testamentin eri teoksien välillä on nimittäin nähtävissä rajuja eroja mitä tulee siihen miten paljon mitäkin teoksia kopioitiin. Tekstitodisteet osoittavat, että evankeliumit ovat selvä suosikki kopiointihistoriassa, Ilmestyskirjan jäädessä viimeiseksi (Holmes 2001, 49; Metzger & Ehrman 2005, 51):

• Evankeliumit: noin 2300 käsikirjoitusta
• Paavalin kirjeet: noin 800 käsikirjoitusta
• Apostolien teot ja katoliset kirjeet: noin 700 käsikirjoitusta
• Ilmestyskirja: noin 300 käsikirjoitusta

Evankeliumit olivat siis selvästi suosituin kirjallisuslaji ja siksi niitä kopioitiin eniten. Suhteessa häntäpäässä olevaan Ilmestyskirjaan evankeliumeita kopioitiin noin seitsemän kertaa enemmän! Siirrymme nyt tarkastelemaan Matteuksen evankeliumia tässä kokonaisuudessa. 

2 Huomioita Matteuksen evankeliumista 

2.1 Matteuksen evankeliumi listojen kärjessä

Jo varhaisista alkaen Matteuksen evankeliumi asetettiin neljän evankeliumi-listan kärkeen, ja se löytyy tässä asemassa suurimmassa osassa olemassaolevaa dataa (joskin esimerkkejä löytyy muistakin järjestyksistä, ks. Elliot 1996, 108). Matteuksen evankeliumin suosio näkyy ensinnäkin kirkkoisien teksteissä: hyvin monet merkittävät ajattelijat kirjoittivat siitä kommentaarin, kuten Origenes, Hieronymus, Johannes Krysostomos, Theodoros Mopsuestialainen ja Kyrillos Alexandrialainen. Esimerkiksi Markuksen evankeliumista samankaltaisia esimerkkejä ei ole. (Ks. Hays 2015, 36-37). Sama asia näkyy myös itse konkreettisissa käsikirjoituksissa, joihin paneudumme aivan pian. Mm. seuraavissa tärkeissä majuskelikoodekseissa evankeliumeiden järjestys on seuraava (McDonald 2002):

• Codex Vaticanus (B): Matteus, Markus, Luukas ja Johannes
• Codex Sinaiticus (א): Matteus, Markus, Luukas ja Johannes
• Codex Alexandrinus (A): Matteus, Markus, Luukas ja Johannes
• Codex Claromontanus (D): Matteus, Johannes, Markus, Luukas
• Syyrialainen Peshitta: Matteus, Markus, Luukas ja Johannes

Näissä tärkeissä koodekseissa Matteuksen evankeliumi on aina listalla ensimmäisenä. Muistutan lukijaa myös siitä, että tämä neljän evankeliumin yhteenlaittaminen oli suurin syy sille, että Luukkaan evankeliumi ajautui eroon paristaan eli Apostolien teoista. (Kattavasti evankeliumista eri käsikirjoituksissa ks. Gathercole 2013.)


2.2 Matteuksen evankeliumin varhaiset käsikirjoitukset

Matteuksen evankeliumi löytyy kokonaisuudessaan siis 300-luvun alkupuolelta olevista Codex Sinaiticuksesta ja Vaticanuksesta. Lukija varmasti muistaa, että jos haluamme päästä kiinni tätä varhaisempaan aikaan, meidän on siirryttävä varhaisten papyruksien maailmaan. 

Nykyään on julkaistu reilu 130 papyrusta, joista noin 60 sisältää enemmän tai vähemmän evankeliumitekstejä. Kaikista Uuden testamentin papyruksista reilu 30 voidaan ajoittaa noin aikaan 150-350 jKr. Näistä puolestaan 13 [tai 14] papyrusta sisältää Matteuksen evankeliumin tekstiä ja niissä evankeliumin tekstiä on jäänyt jäljelle seuraavasti (Wasserman, s. 86-87; ks. myös Stanton 2004, 197-200):

• P1 (200-luku): Jakeet 1:1-9, 12, 14-20. Koodeksi.
• P35 (300-luku): Jakeet 25:12-15, 20-23. Koodeksi.
• P37 (200-300-luku): Jakeet 26:19-52. Koodeksi.
• P45 (200-luku): Jakeet 20:24-32; 21:13-19; 25:41-26:39 (+ osia Markuksesta, Luukkaasta, Johanneksesta ja Apostolien teoista). Koodeksi.
• P53 (200-luku): 26:29-40. Koodeksi.
• P64+67 (n. 200): Jakeet 3:9, 15; 5:20-22, 25-28; 26:27-28, 10, 14-15, 22-23, 31-33. Koodeksi. (Monen tutkijan mukaan nämä osat kuuluivat alunperin samaan koodeksiin kuin P4, joka sisältää otteita Luukkaan evankeliumista.)
• P70 (200-luku): Jakeet 2:13-16; 2:22-3:1; 11:26-27; 12:4-5; 24:3-36, 12-15. Koodeksi.
• P77 (100-200-luku): Jakeet 23:30-39. Koodeksi. (Tämä on yksi varhaisimmista papyruksista.)
• P101 (200-luku): Jakeet 3:10-12; 3:16-4:3. Koodeksi.
• P102 (200-400-luku): Jakeet 4:11-12, 22-23. Koodeksi.
• P103 (100-200-luku): Jakeet 13:55-56; 14:3-5. Koodeksi. (Samaa koodeksia kuin P77..?)
• P104 (100-luku): Jakeet 21:34-37, 43, 45(?). Koodeksi.
• P110 (300-luku): Jakeet 10:13-15, 25-27. Koodeksi.

Teemme nyt muutamia yleisiä huomioita, joita viimeaikaisessa tekstikriittisessä tutkimuksessa on tullut erityisellä tavalla esiin. [1]

Papyrus 64. Graham Stanton (2007, 198-99) huomauttaa, että tämä koodeksi (P64 + P67 + P4) on äärimmäisen harvinainen esimerkki Uuden testamentin varhaisista papyruksista, koska teksti on kopioitu kahdelle eri sarakkeelle. Koodeksi oli valmistettu julkista lukemista varten seurakunnalle. (Kuva: https://en.wikipedia.org/wiki/Magdalen_papyrus)

(1) Ensinnäkin Matteuksen evankeliumista on siis jäänyt melko paljon varhaista materiaalia. Jokainen voi miettiä vaikka eroa Matteuksen ja Markuksen evankeliumin välillä, koska jos antaisimme samanlaisen listan Markuksen evankeliumin tekstistä ennen 200-luvun loppua, meillä olisi vain yksi esimerkki: P45! Tekstitodisteet siten vahvistavat sen mitä me tiedämme muiden lähteiden perusteella evankeliumeiden varhaisesta käytöstä: yhdessä Johanneksen evankeliumin kanssa Matteuksen evankeliumi oli kaikkein suosituin neljästä evankeliumista. Jos järjestäisimme evankeliumit järjestykseen varhaisen suosion perusteella, se olisi seuraava: Matteus - Johannes - Luukas - Markus. 

Kannattaa kuitenkin tiedostaa, että hyvin varhaisesta alkaen näitä neljää evankeliumia alettiin laittaa samojen kansien sisälle, eikä mikään muu evankeliumi koskaan ollut niiden kanssa samojen kansien sisällä. Vähäinen käyttö Markuksen kohdalla ei siten tarkoittanut sitä, etteikö sitä olisi kohdeltu kanonisena. Itse asiassa se tosiasia, että se luettiin kanonisten evankeliumeiden joukkoon kertoo jotain siitä mitä seurakunnissa tiedettiin sen alkuperästä: se linkittyi Pietarin itsensä todistukseen (ks. tästä erit. Bauckham 2006.)

Mutta mistä tämä ero johtuu? Matteuksen ja Markuksen välillä voidaan tässä kohden mainita ainakin yksi syy. Markuksen evankeliumin sisällöstä noin 90% löytyy Matteuksen evankeliumista ja Matteuksen evankeliumi on noin 60% pidempi kuin Markuksen evankeliumi. Näin ollen "miltei kaikki" Markuksen sisällöstä löytyy Matteukselta, vaikkakin extra-materiaalilla varustettuna. Matteuksen evankeliumista me löydämme erityisesti rutkasti enemmän materiaalia koskien Jeesuksen opetuksia, jotka teoksessa on jaettu viiteen selvään kokonaisuuteen: 5:1-7:28 / 10:1-11:1 / 13:1-53 / 18:1-19:1 / 23:1-26:1.  (Hurtado 2005, 316-17, 332; Wasserman 2012, 83; Head 2012; Stanton 2004, 203-04. Evankeliumeiden varhaisesta asemasta, ks. Hill 2012.) [2]


(2) Olen aiemmassa postauksessani valaissut sitä tosiasiaa, että jo varhaisista alkaen kristityt suosivat koodeksia rulla-muodon sijaan teoksiensa kopioimisessa. Erityisesti Larry Hurtadon (2006) kirja on tässä kohden lukemisen arvoinen, koska hän on kaivautunut syvälle tämän asian käsittelyssä. 

Larry Hurtadon vuonna 2006 julkaisema kirja on pakollista luettavaa kaikille Uuden testamentin tekstihistoriasta kiinnostuneille.

Yksi esimerkki voidaan ottaa paljon huomiota saaneesta Tuomaan evankeliumista. Tästä teoksesta on kirjoitettu yhtä sun toista, mutta vain ani harvoin kukaan on painottanut sitä, että teoksen kolmesta olemassaolevasta käsikirjoituksesta vain yksi on koodeksimuotoinen, kun taas kaksi muuta käsikirjoitusta on kopioitu rullalle. Tästä Hurtado päättelee, että meillä on vahvat syyt uskoa, että tätä teosta ei suurimmaksi osaksi pidetty kanonisena (eli arvovaltaisena) teoksena. Tätä tukee se tosiasia, että se ei koskaan esiinny neljän kanonisen evankeliumin kanssa samojen kansien sisällä. Itse asiassa neljää kanonista evankeliumia ei koskaan löydy yhdessä minkään muun evankeliumin kanssa! Käsikirjoitukset eivät siis tue tavallisia myyttejä varhaisten vuosisatojen tilanteesta liittyen "kasaan evankeliumeita", jotka kilpailivat keskenään ennen keisari Konstantinuksen saapumista.

Hurtado painottaakin, että 2. vuosisadalta ei ole olemassa ainoatakaan esimerkkiä siitä, että Uuden testamentin teoksia oltaisiin kopioitu rullaan: ne ovat kaikki koodekseissa. Sitä vastoin kristittyjen tuottamat muut teokset, kuten Irenaeuksen tunnettu Harhaoppeja Vastaan kopioitiin rullaan. Tämä sama huomio pätee Matteuksen evankeliumin varhaisiin papuruksiin. Kuten ylläolevassa listassa mainitsin, ne kaikki edustavat koodeksi-muotoa. (Hurtado 2006, luku 2; myös Elliot 1996.)


(3) Kolmas huomio nousee Tommy Wassermannin (2012) artikkelista, joka on pikkutarkka analyysi näiden papyrusten kopiointiprosessista. Suurimmaksi osaksi nämä papyrukset edustavat melko tiukkaa kopiointiprosessia, vaikka joukossa on myös hieman vapaammin kopioitu papyrus. Tekstin merkitystä ei kuitenkaan ole koskaan muutettu, vaikka sitä on muokattu. 

Wasserman tekee myös saman huomion, jota mm. Hurtado on painottanut. Koska suurin osa kopioidusta materiaalista oli tarkoitettu seurakunnan jumalanpalveluksiin julkisesti luettavaksi, tämä käytäntö asetti melko tiukat rajoitukset tekstin kopioimiselle. Näin ollen teoksen suosio seurakuntien keskuudessa kulki käsi kädessä teoksen kopiontiprosessin tarkkuuden kanssa. Tekstin kopiointilaatu pysyi korkella, eikä suuria muutoksia suvaittu.

Tällaisesta tilanteesta löytyy hyvin konkreettinen esimerkki Augustinuksen (354-430 jKr.) ja Hieronymuksen (n. 347-420 eKr.) välisestä kirjeevaihdosta. Kun Hieronymus teki uuden käännöksen Vanhasta testamentista latinaksi, eräässä seurakunnassa nousi valtava kohu, koska Hieronymus oli kääntänyt Joonan kirjassa (4:6) mainitun kasvin eri sanalla kuin mihin seurakunta oli tottunut. Augustinus valittikin, että käännös erosi siitä mitä seurakunnassa oltiin totuttu kuulemaan jo kauan, useiden sukupolvien ajan. Samantapainen logiikka päti Uuden testamentin teoksiin: niiden raju muuttaminen ei olisi kovinkaan helposti onnistunut ilman melkoista meteliä seurakunnissa. Näin ollen teoksien jatkuva julkinen lukeminen rajoitti vapautta niiden kopioimisessa.

Tämä sama asia näkyy tutkijoiden mukaan myös evankeliumeiden kopiointiprosessissa. Se että Matteuksen evankeliumista on säilynyt näin monta varhaista käsikirjoitusta, osoittaa sen suosiosta varhaisina vuosisatoina. Ei ole siten sattumaa, että Matteuksen evankeliumin kopiointiprosessi kokonaisuudessaan oli hyvin tasainen ja tarkka, kun taas Markuksen evankeliumin kohdalla asiat ovat hieman toisin. Tämä huomio tukee edellämainittua linkkiä: teoksen jatkuva julkinen lukeminen seurakunnan jumalanpalveluksissa kulki käsi kädessä teoksen kopiointiprosessin laadun kanssa. (Hurtado 2001, 10.)

Graham Stanton on esittänyt, että aikaisempi näkemys varhaisten kristillisten teosten kopiointiprosessin heikohkosta laadusta on nyt asetettava kyseenalaiseksi. Varhaiset papyruslöydöt ovat osoittaneet, että monessa tapauksessa evankeliumitekstiä on kopioitu tavalla, joka viittaa siihen, että teoksilla nähtiin olevan korkea kirjallinen (ja tietenkin teologinen) arvo. Stanton kirjoittaa:

"Me olemme huomanneet, että toisen vuosisadan jälkimmäisellä puoliskolla jotkut Matteuksen ja Johanneksen evankeliumeiden kopioista kopioitiin suurella taidolla ja niihin sijoitettiin rahallisesti. Ne yhteisöt, joille nämä kopiot valmistettiin, ovat olleet kohtuullisen hyväosaisia ja ehkä heidän keskuudessaan kirjoitustaito on ollut korkeampi kuin aiemmin ollaan oletettu. Huolella valmistetut kopiot, joissa osassa on merkkejä tekstin jaottelusta välimerkeillä (punctuation), antaa vahvasti olettaa, että teoksia käytettiin liturgisessa tarkoituksessa julkiseen (ei yksityiseen) lukemiseen. Tämä vahvistaa Justinos Marttyyrin kommenttia toisen vuosisadan puolivälistä, jonka mukaan 'apostolien muistelmia luettiin jumalanpalveluksissa' (1 Apologia 67)." (Stanton 2004, 204.)

2.3. Evankeliumin otsikko

Alkuperäisessä Matteuksen evankeliumissa tuskin oli otsikkoa, mutta jo toiselta vuosisadalta alkaen, varsinkin tilanteessa jossa muitakin evankeliumeita oli liikkeellä, tähän evankeliumiin viitataan aina evankeliumina Matteuksen mukaan. 

Tässä kohden lukijaa on muistutettava tästä teologisesta yksityiskohdasta: yksikään Uuden testamentin evankeliumi ei ole "X:n evankeliumi", vaan ne tunnetaan evankeliumina X:n mukaan. Tämä tarkoittaa sitä, että käytännössä on olemassa yksi evankeliumi ja se on ilosanoma Jeesuksesta Kristuksesta. Tämä kertomus on vain kerrottu eri kirjoittajien käsillä ja eri näkökulmasta: yksi evankeliumi on esitetty eri kirjoittajien mukaan. Vaikka käytän tässä tekstissä termiä "Matteuksen evankeliumi", teen sen yksinkertaisuuden vuoksi ja tiedostan varsin hyvin  tämän teknisen erottelun. 

Lukija huomatkoon tämän: meillä ei ole todisteita siitä, että evankeliumiin olisi koskaan liitetty mitään muuta nimeä kuin Matteus. Evankeliumi kuitenkin otsikoitiin hieman eri tavoilla, joskin ajatuksen pysyessä aina samana. Sekä codex Sinaiticuksessa että Vaticanuksessa evankeliumin otsikkona on KATA MAΘΘAION (Kata Matthaion) eli "Matteuksen mukaan". Joissain käsikirjoituksissa otsikkona on "Evankeliumi Matteuksen mukaan" (kuten codex Bezaessa [D]), ja muutamassa harvassa puolestaan "Pyhä Evankeliumi Matteuksen mukaan". Muutamaa otsikkoa on todella hankala kääntää suomeksi, kuten ilmaisua "ek tou kata mathaion", jossa ajatus on siinä, että kirjoittaja on Matteus ja evankeliumi on samalla Matteuksen mukaan. 

Miltei kaikki tutkijat toteavat, että Matteuksen evankeliumin varhaiset papyrukset eivät näytä miten asiat olivat tämän evankeliumin kohdalla, mutta koska P75:ssa (200-luku) lukee Luukkaan evankeliumin lopussa "Evankeliumi Luukkaan mukaan" ja Johanneksen evankeliumin alussa "Evankeliumi Johanneksen mukaan" (nämä ovat samalla sivulla, koska Johannes seuraa Luukasta), niin tämä osoittaa siihen suuntaan, että Matteuksen evankeliumin kohdalla oltaisiin seurattu samaa käytäntöä. (Ks. Nestle-Aland 28:n apparaatti; Bauckham 2006, 300-04; France, s. 15; Hagner, s. lxxvi.)

Mutta tässä kohden törmäämme yllätykseen, jota haluan avata hieman tarkemmin.


2.4. Kaltoinkohdeltu P4

Cambridgen yliopistossa tutkijana toimiva Simon Gathercole julkaisi vuonna 2012 artikkelin liittyen Matteuksen evankeliumin otsikkoon hyvin varhaisessa papyruksessa (P4). Asiaan liittyvät yksityiskohdat ovat hyvin teknisiä ja tarkoitukseni on antaa aiheesta vain rautalankatiivistys.

1800-luvun lopulla tutkijat löysivät ns. Filon koodeksin, jonka yhteydessä oli myös papyruspalasia Uuden testamentin tekstistä. Ensinnäkin mukana oli erillisiä fragmentteja, jotka sisälsivät Luukkaan evankeliumin jakeet 1:58-59; 1:62-2:1; 2:6-7; 3:8-4:2; 4:29-32, 34-35; 5:3-8; 5:30-6:16. Tämä papyrus tunnetaan nyt nimellä P4. Tämä Luukas-fragmentti sai tutkimuksessa nin paljon huomiota, että toinen löydetty papyrus, johon viitataan usein sanalla "tyhjä papyrus" (eng. flyleaf), jäi vähemmälle huomiolle. Tähän papyrukseen oli kirjoitettuna vain Matteuksen evankeliumin otsikko, mutta se jäi tutkijoiden suuren kiinnostuksen ulkopuolelle. Sekä Matteuksen otsikon että Luukkaan tekstiä sisältävät papyrusfragmentit on ajoitettu 200-luvun taitteeseen jKr.

Gathercolen artikkeli keskittyy tuomaan kunnolla päivänvaloon laiminlyödyn Matteuksen evankeliumin otsikon sisältämän papyruksen. Gathercole tiivistää tutkimusta todeten mm., että vuonna 1892 Vincent Scheil julkaisi osan Luukkaan tekstistä, mutta hän ei puhunut mitään siihen liittyvästä tyhjästä sivusta (jossa oli Matteuksen evankeliumin otsikko). Seuraavan vuoden kattavammassa julkaisussa Matteuksen evankeliumin otsikon sisältämä papyrus jo mainittiin, mutta siinäkin vain ohimennen esipuheessa. Tämän jälkeen monet muut tutkijat jatkoivat samalla linjalla jättäen tämän osion käsittelemättä asianmukaisesti. Esimerkiksi G. Maldfield ja Bruce Metzger julkaisivat vuonna 1949 artikkelin "Detailed List of the Greek Papyri of the New Testament" (="Kattava lista Uuden testamentin kreikankielisistä papyruksista"), mutta P4:n kohdalla ei puhuttu mitään Matteuksen evankeliumin otsikon sisältämästä papyruksesta. 

Mainittakoon tässä, että 1950-luvulla esiin nousi Matteuksen evankeliumia sisältävät papyrukset P64 ja P67 ja pian C. H. Roberts huomasi niiden kuuluneen alunperin samaan koodeksiin. Pian myös alkoi liikkua teoriat siitä, että P4 kuului alunperin osaksi tätä samaa koodeksia (eli P64 + P67 + P4 = sama koodeksi). (Tämä teoria ei ole saanut kaikkien hyväksyntää, vaikka se on melko laajasti esillä kirjallisuudessa. Aiheesta on käytä kiivasta artikkelivaihtoa tutkijoiden välillä.) Joka tapauksessa, Gathercolen artikkeli on ensimmäinen julkaisu, jossa on konkreettisesti nähtävillä kuva papyruksen otsikosta! Papyruksessa lukee siis (rekonstruoituna) näin:

ευαγγελιον
καταμαθ'θαιον

Sana "euanggelion" (evankeliumi) on papyruksessa selkeästi esillä, mutta sen alle kirjoitettu teksti "Matteuksen mukaan" on hankala nähdä kunnolla, mutta varmuudella siinä lukee Matteuksen nimi ja "kata" eli evankeliumi oli hänen "mukaan". 

Gathercole on samaa mieltä papyrologi T. C. Skeatin kanssa siitä, että  papyrus on ollut ns. kansilehti, jossa on kirjoitettu teoksen otsikko. Hän pitää myös mahdollisena sitä, että tämä papyrus oli otsikko nimenomaan Matteuksen evankeliumille, joka oli osa P4:ssa olevaa Luukkaan evankeliumi-koodeksia. 

Tässä meillä on tiivistettynä kaikkein vanhin käsikirjoituspalanen Matteuksen evankeliumin otsikosta (n. 200 jKr.). Riippuen siitä miten Papyrukset P66 ja P75 ajoitetaan, tämä saattaa itse asiassa olla kaikkein vanhin olemassaoleva papyrus, joka sisältää evankeliumin otsikon.


Johtopäätös

Uuden testamentin käsikirjoitukset osoittavat, että evankeliumit olivat kaikkein suosituin osa-alue Uuden testamentin kopioinnissa ja niistä on jäänyt noin kolminkertainen määrä materiaalia suhteessa Paavalin kirjeisiin, jotka siis tulevat hyvänä kakkosena. Tässä joukossa Matteuksen evankeliumi oli miltei aina käsikirjoitusten kärjessä. Matteuksen evankeliumista on myös jäänyt paljon varhaista materiaalia, erityisesti Markuksen evankeliumiin verrattuna. Tämä käy myös käsi kädessä teoksen kopioimisen laadun kanssa: se on ollut hyvin tasainen ja uusimman tutkimuksen mukaan kopiointi on myös ollut verrattain uskollista ja korkealaatuista. Jo varhaisesta alkaen evankeliumeiden käsikirjoituksissa oli mukana otsikko, eikä Matteuksen evankeliumiin ole koskaan yhdistetty muuta nimeä kuin "Matteus". Vasta hiljattain Luukas-fragmentin (P4) kanssa yhtä aikaa löydetty evankeliumin otsikon sisältämä papyrus-fragmentti on saanut ansaitsemaansa huomiota. 

Viitteet

1. Tässä muutama sana vielä hieman myöhemmän ajan käsikirjoituksista. 400-luvulta Matteuksen evankeliumi löytyy käsikirjoituksista A (codex Alexandrinus), C (codex Ephraemi Rescriptus), D (codex Bezae) ja W (codex Washingtonianus). A on pahasti vaurioitunut alkuosasta ja evankeliumia on säilynyt siinä vasta jakeesta 25:7 eteenpäin. Myös C on osittainen, koska siitä puuttuvat jakeet 1:1-2; 5:15-7:5; 17:26-18:28; 22:21-23:17; 24:10-45; 25:30-26:22; 27:11-46; 28:15-20. D:stä puuttuu puolestaan jakeet 1:1-20; 6:20-9:2; 27:2-12. W sisältää evankeliumin kokonaisuudessaan. John Nollandin mukaan tutkijat ovat tekstikriittisesti ottaen hyvällä maaperällä Matteuksen alkuperäisen tekstin suhteen. (Nolland 2005, 22-23.)

2 Yksi osoitus Matteuksen evankeliumin suosiosta on tekstikriittinen. Markuksen evankeliumin jakeen 6:3 alkuperäinen lukutapa sanoo Jeesuksen olleen puuseppä (ὁ τέκτων). Kuitenkin Matteuksen evankeliumin jakeessa 13:55 Jeesusta kutsutaan puusepän pojaksi (ὁ τοῦ τέκτονος υἱός). Monet käsikirjoitukset (kuten P45, jotkut kesarealaiset, vanhat boharilaiset ja latinalaiset käsikirjoitukset sisältävät Markuksen jakeessa Matteuksen lukutavan "puusepän poika". Näin ollen Matteuksen teksti on vaikuttanut "korjaamaan" Markuksen evankeliumin tekstiä. (Witherington 2006, 1.)


KIRJALLISUUTTA

Bauckham, Richard. 2006. Jesus and the Eyewitnesses. Grand Rapids: William B. Eerdmans Publishing Company.

Davies, W. D. & Allison, Dale, C. 1988. A Critical and Exegetical Commentary on The Gospel According to Saint Matthew. Volume 1.  Edinburg: T. & T. Clark. 

Elliot, J. K. 1996. "Manuscripts, The Codex and the Canon." Journal for the Study of the New Testament. (Sivut 105-23.)

France, R. T. 2007. The Gospel of Matthew. The New International Commentary on the New Testament. William B. Eerdmans Publishing Company. 

Gathercole, Simon. 

• 2012. "The Earliest Manuscript Title of Matthew's Gospel (BnF Suppl. gr. 1120 ii3 / P4." Novum Testamentum 54. (Sivut 209-35.)
• 2013. "The Titles of the Gospels in the Earliest New Testament Manuscripts." Stuttgart: Deutsche Bibelgesellschaft. (Sivut 33-76.)

Hagner, Donald A. 1993. Matthew 1-13. Word Biblical Commentary 33A. Dallas: Word Books. 

Hays, Richard. B. 2015. Reading Backwards. Lontoo: SPCK.

Head, Peter M. 2012. "The Early Text of Mark." Teoksessa The Early Text of the New Testament. Ed. Charles E. Hill & Michael J. Kruger. Oxford: Oxford University Press. (Sivut 108-20.)

Hill, C. E. 2012 [2010]. Who Chose the Gospels? Probing the Great Gospel Conspiracy. Oxford: Oxford University Press.

Holmes, Michael. W. 2001. "Textual Criticism." Teoksessa: Interpreting the New Testament. Essays on Methods and Issues. Ed. David Black & David Dockery. Nashville: B&H Academic. (Sivut 46-73.)

Hurtado, Larry. 

• 2001. "The New Testament in the Second Century: Text, Collections and Canon." 
• 2006. The Earliest Christian Artifacts: Manuscripts and Christians Origins. Grand Rapids: William B. Eerdmans Publishing Company.

McDonald, Lee. Martin. 2002. "Appendix D: Lists and Catalogues of New Testament Collections." Teoksessa The Canon Debate. Ed. Lee Martin McDonalds & James A. Sanders. Peabody: Hendrickson Publishers. (Sivut: 591-97.)

Metzger, Bruce. 1994 (8. painos 2007.) A Textual Commentary on the Greek New Testament. 2. edition. A Companion Volume to the United Bible Societies. Lontoo & New York: United Bible Societies.

Metzger, Bruce. M. & Ehrman, Bart. D. 2005. The Text of the New Testament. Its Transmission, Corruption, and Restoration. 4. painos. Oxford University Press.


Nestle-Aland. Novum Testamentum Graece. 28th rev. ed. 2013. Münster: Deutsche Bibelgesellschaft.


Nolland, John. 2005. The Gospel of Matthew. A Commentary on the Greek Text. The New International Greek Testament Commentary. Grand Rapids: William B. Eerdmans Publishing Company / Bletchley: The Paternoster Press.
Stanton, Graham. N. 2004. Jesus and the Gospel. Cambridge: Cambridge University Press. 

Wasserman, Tommy. 2012. "The Early Text of Matthew." Teoksessa The Early Text of the New Testament. Ed. Charles E. Hill & Michael J. Kruger. Oxford: Oxford University Press. (Sivut 83-107.)


Witherington, Ben III. 2006. Matthew. Smyth & Helwys Bible Commentary. Macon: Smyth&Helwys.