Kahdenlaisia ruumiita ja kuolemanjälkeistä elämää (2. Kor. 5:1-10)

JOHDANTO
Uuden testamentin kirjoittajat kuvaavat hyvin yksimielisesti meidän maailmaamme kahden eri aikakauden näkökulmasta. Me elämme nyt nykyistä maailmanaikaa, joka on paha, mutta me odotamme tulevaa maailmanaikaa, jossa vanhurskaus vallitsee. Juutalaisuudessa nämä kaksi ajanjaksoa tunnetaan termeillä ha'olam hazeh ja ha'olam haba' (Juza 2020, 24). Esimerkiksi Jeesus puhuu usein tästä ja tulevasta maailmanajasta (Luuk. 16:8; 18:30; 20:34-35; Mark. 10:29-30) ja ajatus on selvästi läsnä Paavalin teologiassa (Gal. 1:3-4; Ef. 1:21; 2:1-2; 1. Tim. 4:8; 6:17-19; 2. Tim. 4:10; Tiit. 2:12) ja se löytyy muiltakin Uuden testamentin kirjoittajilta (Hepr. 6:5; 1. Joh. 2:17). 

Uuden testamentin painotus ei siis ole siinä, että me elämme nyt ”tässä maailmassa” ja me tulemme muuttamaan tulevaisuudessa ”johonkin toiseen maailmaan”, vaan kyse on itse asiassa yhdestä ja samasta maailmasta, jota vain hallitsee kaksi erilaista aikakautta, nykyinen paha aika ja tuleva hyvä aika. Tuleva maailmanaika on itse asiassa jo murtautunut tähän pahaan maailmanaikaan, mutta se ei ole vielä täydellistynyt. (Hyvä aiheen käsittely suomeksi on Fee & Stuart 2014, 176-79. Aihetta avataan loistavasti myös Bible Projectin kanavalla.)

Koska uskovat joutuvat elämään näiden kahden aikajakson välisessä jännitteessä, heidän elämänsä on monella tavalla haastavaa. Tämä tulee esiin erityisesti 2. Korinttilaiskirjeessä, jossa Paavali puhuu häntä kohdanneista kärsimyksistä ja kuolemanvaarasta (1:9-10; 4:10-12, 16-18). Kuolemalla ei kuitenkaan ole viimeistä sanaa, koska uskovilla on todellinen toivo paremmasta (3:12, 18; 4:14, 16), ruumiin ylösnousemus, joka tulee tapahtumaan Jeesuksen paluun hetkellä. Näin ollen jakeissa 5:1-10 Paavali opettaa erityisesti meidän nykyisestä ruumiistamme, tulevasta ylösnousemusruumiista ja kuoleman jälkeisen elämän tilasta. Tämän tekstin tarkoitus on luoda lyhyt katsaus juuri jakeiden 5:1-10 sisältöön. Jakeessa 3 oleva tekstivariantti käsitellään tekstin loppupuolella. 

JAKEET 4:16-18

Ennen kuin sukellamme jakeisiin 5:1-10, jakeita 4:16-18 täytyy kommentoida lyhyesti:

Sentähden me emme lannistu; vaan vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu. Sillä tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti, meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia. (1938)

Paavalin ajatus tulee lukea yllämainitun maailmanaika-oletuksen valossa. Nykyinen maailmanaika tuottaa uskoville suunnattomia vaikeuksia, kuten kärsimystä ja ahdistusta ja lopulta kuoleman. Tuleva maailmanaika tulee kuitenkin tasaamaan tilit ja meitä odottaa ikuinen kirkkaus. Paavalin pointti on sanoa, että tämä nykyinen paha maailmanaika (Gal. 1:4) kestää vain rajallisen ajan, kun taas tuleva hyvä maailmanaika tulee kestämään ikuisesti. (Barnett 1997, 249-55; Wright 2003, 366; Juza 2020; 158-59.) 

Mutta mitä tämä tarkoittaa meidän ruumiimme kohdalla..? Sitä Paavali käsittelee jakeissa 5:1-10. 

JAKEET 5:1-10


Taivaallinen maja = ylösnousemusruumis (5:1-2)

Jae 1 on melko hankalasti käännettävissä, eikä asiaa auta se, että Paavali käyttää useita erilaisia kielikuvia.

• οἰκία/oikia = asumus/talo 
• σκῆνος/skeenos = teltta 
• οἰκοδομὴ/oikodomee = rakennus 

Tässä yksi käännösvaihtoehto jakeesta 1: 

οἴδαμεν γὰρ ὅτι ἐὰν ἡ ἐπίγειος ἡμῶν οἰκία τοῦ σκήνους καταλυθῇ οἰκοδομὴν ἐκ θεοῦ ἔχομεν οἰκίαν ἀχειροποίητον αἰώνιον ἐν τοῖς οὐρανοῖς

Sillä me tiedämme, että jos tämä maallinen teltta-asumuksemme tullaan riisumaan alas, meillä on rakennus Jumalalta, asumus, jota ei ole käsintehty, ikuinen, taivaissa.

Kreikan kielellä Paavali sanoo οἰκία τοῦ σκήνους eli ”teltan asumus”, mutta tämä tulee lukea epeksegeettisenä eli selittävänä: Paavalin pointti on sanoa, että nykyinen ruumiimme on kuin teltta, joka tulee kerran purkautumaan. Metaforan tarkoitus on painottaa nykyisen ruumiimme heikkoutta ja kuolevaisuutta. Jesajan kirjassa on hyvin samantapainen kohta, jossa todetaan miten kuolema kerran ”riisuu telttamme alas” (ὁ καταλύων σκηνὴν) (38:12). Maja-sanaa käytettiin monesti metaforisesti ihmisen ruumiista:

Sillä katoavainen ruumis painaa sielun maahan, maallinen majamme lamaa ajatusten täyttämän mielen. (Viis. 9:15)

Mielestäni on paikallaan, että muistutan ja herättelen teitä niin kauan kuin vielä elän tässä maallisessa majassani. Minä näet tiedän, että majani puretaan kohta – sen on meidän Herramme Jeesus Kristuskin minulle ilmoittanut. (2. Piet. 1:13-14)

Jakeessa 1 on maininta ”jos” ja ”meillä on”. Ehdollisuus liittyy kysymykseen kuolemmeko me ennen Jeesuksen tulemusta vai emme, kun taas varmuus liittyy siihen, että me tulemme saamaan ylösnousemusruumiin joka tapauksessa (Barnett 1997, 257). Meidän maallinen telttamajamme tullaan siis varmuudella purkamaan, sanoo Paavali, eli me tulemme kuolemaan, ellemme me sitten satu olemaan elossa Jeesuksen paluun hetkellä. 

Kuolema ei kuitenkaan ole viimeinen sana! Jumalalla on nimittäin varattuna meille jotain hienoa ja ainutlaatuista: rakennus (οἰκοδομὴν), joka tulee suoraan Jumalalta, asumus (οἰκία), jota ei ole käsintehty ja joka on ikuinen ja taivaissa. Vaikka eri tutkijat ovat antaneet erilaisia tulkintoja jakeelle 1, nämä sanat (rakennus ja asumus) tarkoittavat ylösnousemusruumista, jonka Jumala tulee meille antamaan. [Ks. viite 1.]

Näin ollen: Jakeessa 1 Paavali asettaa vastakkain nykyisen ruumiimme ja tulevan ylösnousemusruumiin. Tämä tulkinta varmistuu, kun me vertaamme Paavalin käyttämiä termejä 1. Korinttilaiskirjeen lukuun 15, jossa Paavali käsittelee ylösnousemusruumista todella kattavasti. Huomaa miten vahvasti samankaltaisuus paistaa läpi näissä kahdessa teksissä:

• Molemmat ruumiit ovat jumalallista alkuperää: 1. Kor. 15:38 ”Jumala antaa” // 2. Kor. 5:1 ”taivaassa”, ”Jumalalta”. 
• Molemmat ruumiit ovat hengellisiä: 1. Kor. 15:44, 46 ”hengellinen ruumis” // 2. Kor. 5:1 ”ei käsintehty”. 
• Molemmat ruumiit ovat ikuisia ja kuolemattomia: 1. Kor. 15:42, 52-54 ”katoamaton” // 2. Kor. 5:1 ”ikuinen”. 
• Molemmat ruumiit ovat taivaallisia: 1. Kor. 15:40, 48 ”taivaallinen ruumis/taivaallinen” // 2. Kor. 5:1 ”taivaassa”. 
• Molemmissa teksteissä nykyinen ruumis tarvitsee muutoksen: 2. Kor. 5:4 ”jotta elämä nielisi (καταποθῇ) sen mikä on kuolevaista” ja 2. Kor. 5:2, 3, 4 ”tahdomme pukeutua” // 1. Kor. 15:53 ”tämän katoavaisen tulee pukeutua katoamattomuuteen” ja 1. Kor. 15:54 ”kuolema on nielty (κατεπόθη)”. 

Näiden yhtäläisyyksien lisäksi jakeessa 5:2 Paavali sanoo uskovien ”huokailevan (στενάζομεν/stenaksomen), jotta he voisivat pukeutua taivaallisen majaan”. Samantapaisesti Paavali sanoo Roomalaiskirjeen jakeessa 8:23 uskovien huokaavan (στενάζομεν/stenaksomen), kun he odottavat tulevaa lunastusta eli ruumiin ylösnousemusta.

Sanoessaan jakeessa 5:1 ”meillä on” ja ”taivaissa”, Paavali ei tarkoita, että me saamme ylösnousemusruumiin heti kuoltuamme. Mainintaa ”meillä on” ei siis tule tulkita niin, että ylösnousemusruumis saadaan välittömästi kuoleman jälkeen (ks. alla), vaan se painottaa varmuutta (Hubbard 2002, 218). Barnettin (1997, 259) sanoin, ”koska yleinen kuolleiden ylösnousemus ei ole vielä tapahtunut, Paavalin ’meillä on’ on toivon ilmaisu. Tämä toivo on varma, mutta se on silti toivo, joka ei ole vielä täyttynyt.”

Miksi Paavali sitten näyttää sijoittavan ylösnousemusruumiimme taivaaseen..? N. T. Wrightia (2003, 368) ja J. Richard Middletonia (2014, 215-16, 220) lainatakseni, taivas on Paavalille paikka, jossa Jumalan varaama tulevaisuus on säilössä tai kätkössä tulevaisuudessa tapahtuvaa toteutumista varten (ks. mm. Kol. 1:5 ["toivo, joka on talletettu taivaissa"]; 1. Piet. 1:4 ["perintö, jota säilytetään taivaassa"]). Jos minä sanon vierailleni ”jääkaapissa on pullo kylmää Coca-Colaa”, tarkoitus ei tietenkään ole mennä viettämään iltaa jääkaappiin, vaan juoma on siellä ainoastaan ”kätkössä” siihen saakka, kunnes sitä todella tarvitaan olohuoneessa! Paavali ei siis opeta, että (a) päämäärämme on mennä taivaaseen tai (b) saamme ylösnousemusruumiin heti kuoltuamme. Hän on jo edellisessä kirjeessään tehnyt hyvin selväksi, että ylösnousemus tapahtuu Jeesuksen parousian eli paluun hetkellä (1. Kor. 15:23) ja hän opettaa samalla tavalla myös myöhemmissä kirjeissään (Fil. 3:20-21). [Viite 2.] Näin ollen, kuten Fee (2011, 325) toteaa, Paavali ei ole vaihtanut ajatuksiaan, vaan hän käsittelee vielä kerran samaa asiaa, josta hän opetti vuosi tai kaksi aiemmin 1. Korinttilaiskirjeen luvussa 15. 

Apostoli Paavali joutui kokemaan monia kärsimyksiä ja lopulta kuoleman.
Hän kuitenkin uskoi, että tuleva ruumiin ylösnousemus tulisi kuittaamaan tässä ajassa tapahtuvat kärsimykset.

Alastomuus ja vaatteiden pukeminen (5:2-4)

Jakeet 5:2-4: ”Sentähden me huokaammekin ikävöiden, että saisimme pukeutua taivaalliseen majaamme, sillä kun me kerran olemme siihen pukeutuneet, ei meitä enää havaita alastomiksi. Sillä me, jotka olemme tässä majassa, huokaamme raskautettuina, koska emme tahdo riisuutua, vaan pukeutua, että elämä nielisi sen, mikä on kuolevaista.”

”Sen tähden”, koska Jumalalla on varattuna meille paljon parempaa eli kuolematon ja taivaallinen ruumis, ”me huokaamme ikävöiden, että saisimme pukeutua taivaalliseen majaamme”. Elämä tässä ruumiissa ja tässä elämässä on hankalaa ja haasteellista, kuten Paavali on kirjeen alkuluvuissa monesti todennut, joten sitä alkaa pikku hiljaa kaipaamaan tulevaa aikaa ja sen mukanaan tuomia etuisuuksia.

Tässä yhteydessä Paavali puhuu pelosta, että hän joutuisi olemaan ”alaston” tai ”ilman vaatteita”. Kielikuva on nyt muuttunut jakeen 1 ”asumuksista/teltoista/rakennuksista” vaatteisiin. Kun me jonain päivänä tulemme ”pukeutumaan” uuteen ylösnousemusruumiiseemme, meitä ei enää havaita alastomiksi. Jakeessa 4 Paavali sanoo hyvin suoraan, ettei hän haluaisi riisuutua lainkaan, vaan pukeutua! Mitä hän tarkoittaa? Erityisesti kaksi asiaa vahvistaa sen, että alastomuudella/ilman vaatteita olemisella Paavali tarkoittaa ruumiitonta tilaa, johon uskova joutuu kuoleman jälkeen henkenä/sieluna.


Alastomuus = ruumiiton kuolemanjälkeinen tila

Ensiksikin sana γυμνός/gymnos (alastomuus) tulee tulkita siten, että Paavali tarkoittaa ruumiitonta olotilaa kuoleman jälkeen. Tämä tulkinta selittää jakeen 3 ja jakeet 6-8. Monissa tuon aikaisissa lähteissä kuolemanjälkeistä ruumiitonta tilaa kuvattiin nimenomaan alastomuutena (näin esimerkiksi juutalaisen oppineen Filonin teksteissä, sekä Platonin teoksissa).  On myös mahdollista, että Paavalin lauseessa on mukana hieman kritiikkiä. Pakanamaailmassa ruumiin ylösnousemusta ei nimittäin millään tavalla kaivattu, eikä kuolemanjälkeisessä ruumiittomassa olotilassa nähty ongelmaa. On siis aivan mahdollista, että kun Paavali sanoo ”me emme tahdo riisuutua” (j. 4), hän antaa kritiikkiä pakanalliselle näkemykselle, joka oli kuulijoilla ongelmana ainakin vielä 1. Korinttilaiskirjettä kirjoittaessa. [Viite 3.] Näin ollen, kun Paavali sanoo ”emme tahdo riisuutua”, hän tarkoittaa ”emme halua kuolla ja joutua ruumiittomaan tilaan”.


Lisäpukeutuminen = uusi ylösnousemusruumis

Ikävä kyllä tulemme jälleen yhteen sellaiseen kohtaan, joissa ”sanatarkkoina” tunnetuissa käännöksissä (1938/RK) on tehty hieman epätarkkaa työtä. Paavali nimittäin käyttää erityistä kreikan kielen sanaa, jonka todellinen merkitys ei käy ilmi suomenkielistä käännöstä lukemalla. 

Pohjatietona tulee tiedostaa, että kreikan kielen verbi ἐνδύω/endyoo tarkoittaa ”pukeutumista”. Paavali käyttää tätä sanaa 1. Korinttilaiskirjeen jakeissa 15:53-54 neljästi muodossa ἐνδύσασθαι (endusasthai). Syy tähän on se, että näissä jakeissa Paavali puhuu sekä niistä, jotka ovat jo kuolleet että niistä, jotka tulevat olemaan elossa Jeesuksen paluun hetkellä. Tämä sana on esillä myös jakeessa 5:3 (ks. jakeen tekstivariantista viimeinen otsikko).

Kuitenkin nyt jakeissa 5:2 ja 5:4 Paavali ei enää käytäkään tätä normaalia pukeutumis-sanaa, vaan hän käyttää sanaa ἐπενδύσασθαι/ependusasthai. Sanan eteen on siis nyt ilmestynyt lisä-etuliite ”epi”, joka tarkoittaa sitä, että kyse on vaatteiden päälle lisävaatteen pukemisesta. Syy tähän sanavaihtoon on se, että nyt Paavali puhuu ainoastaan niistä, jotka ovat elossa Jeesuksen paluun hetkellä eli he ovat edelleen ruumiillisessa tilassa toisin kuin edesmenneet uskovat.

Vertauskuvaa käyttääkseni Paavali ei puhu alastomasta henkilöstä, joka pukee päälleen alusvaatteet ja t-paidan, vaan hän puhuu vaatetetusta henkilöstä, joka pukee päälleen päällystakin. Sana ἐπενδύσασθαι/ependusasthai siis tarkoittaa kirjaimellisesti lisävaatetuksen pukemista. (Esimerkiksi Joh. 21:7:ssa sana ἐπενδύτην/ependuteen tarkoittaa ”päällysviittaa”.) Tästä syystä Fee (2011, 326, 327) kääntää sanan ”overclothed”, Gorman (2017, 361) ja Licona (2010, 426, 432) ”further clothed”, Guthrie (2015, 282) ja Hubbard (2002, 218) ”putting on an overgarment” ja Wright (2003, 367) ”put on over the top”. Käännöksissämme tämä ero ei ikävä kyllä tule ilmi =( .

Miksi tämä on tärkeää? Siksi, että Paavali ei voi tässä kohden puhua ruumiittomasta olotilasta, jossa odotetaan ylösnousemusta, vaan hän puhuu ruumiillisesta tilasta, kun henkilö on elossa ja joka odottaa, että hän voisi Jeesuksen paluun hetkellä ”pukea ylleen taivaallisen vaatteen”. Hän siis odottaa hetkeä, kun hänen maallinen ruumiinsa muuttuu taivaalliseksi ruumiiksi. Tästä syystä jakeessa 4 Paavali huokailee, koska hän ei haluaisi kuolla ja joutua ruumiittomaan tilaan. Paavali ei halua ”riisuutua alastomaksi” eli menettää ruumistaan, vaan hän haluaisi ”pukea vaatteidensa päälle lisävaatteet” eli muuttua Jeesuksen paluun hetkellä taivaalliseksi ylösnousemusruumiiksi.

Tämä tulkinta osoittaa mahdottomaksi joidenkin tutkijoiden kauppaaman ajatuksen, jonka mukaan Paavali vaihtoi näkemystään ja hän alkoi uskoi saavansa ylösnousemusruumiin välittömästi kuoltuaan. Ei näin! Päinvastoin, Paavali ei haluaisi kuolla, koska hän tietää joutuvansa hetkellisesti elämään ruumiittomassa olotilassa, eikä tämä ole koskaan ollut alkuperäinen tarkoitus ihmiselle! (Viite 4.) Jakeessa 5 Paavali toteaa, että Pyhä Henki toimii Jumalan antamana esimaksuna tai panttina siitä, että me tulemme vielä kerran saamaan uudistetun ruumiin.


Olotila kuoleman jälkeen, jakeet 6-8

Jakeet 6-8 osoittavat selvästi, että Paavali uskoi jatkavansa tietoista elämää kuoleman jälkeen Kristuksen seurassa. Tämä asia näkyy selvästi erityisesti kahdessa Paavalin tekstissä:

Olemme siis aina turvallisella mielellä, vaikka tiedämmekin, että niin kauan kuin tämä ruumis on kotimme, olemme poissa Herran luota. Mehän elämme uskon varassa, emme näkemisen. Mutta mielemme on turvallinen, vaikka haluaisimmekin muuttaa pois ruumiistamme, kotiin Herran luo. Siksi myös pyrimme noudattamaan hänen mieltään, olimmepa jo perillä hänen luonaan tai vielä sieltä poissa. (2. Kor. 5:6-9)

Minulle elämä on Kristus ja kuolema on voitto. Mutta jos jään tähän elämään, siitä hyötyy tehtäväni. En tiedä, kumman valitsisin, olen kahden vaiheilla. Haluaisin lähteä täältä ja päästä Kristuksen luo, sillä se olisi kaikkein parasta. Teidän vuoksenne on kuitenkin parempi, että jään eloon. (Fil. 1:21-24)

Kuten ylösnousemus-tutkija N. T. Wright (2003, 367, 369) toteaa, tässä on ikävä kyllä aika lailla kaikki mitä Paavali sanoo meidän olotilastamme kuoleman ja ylösnousemuksen välisenä aikana. Niin paljon kuin me haluaisimmekaan tietää olotilastamme kuolemamme jälkeen, Paavali kertoo meille aika lailla vain sen, että uskovat ovat tyytyväisiä ja onnellisia Kristuksen kanssa — muita yksityiskohtia ei juurikaan kerrota. John W. Cooper, joka kirjoitti vuonna 1989 klassikoksi nousseen kirjan Body, Soul & Life Everslasting tiivistää tämän asian melko hyvin:

Jos poissaoleminen ruumistani on Herran kanssa olemista - edelleen 'Kristuksessa' ja 'elän hänen kanssaan' samalla tavalla kuten elän nyt - silloin minun täytyy olla olemassa kuoleman ja ylösnousemuksen välisenä aikana. Lisäksi minun täytyy kyetä nauttimaan yhteydestäni Kristuksen kanssa, ja todennäköisesti myös edesmenneiden pyhien kanssa, koska Kristuksen kanssa oleminen on yhteisöllistä todellisuutta. Tässä on kaikki mitä me tiedämme Uudesta testamentista. Se ei sano enempää. Se ei täsmennä aihetta enempää. Se ei käsittele sitä yksityiskohtaisemmin. Jokainen, joka sanoo enemmän kuin nämä asiat, spekuloi. (1989/2000, 161)

Paavali on selvästi kahden hankalan vaihtoehdon välissä ja tilanne on melko tukala. Yhtäältä kuolema on vihollinen ja se riisuu meidät luonnollisesta ruumiillisesta olotilasta ”alastomaksi”. Toisaalta kuoltuamme me olemme Herran välittömässä läsnäolossa, joten meillä ei ole mitään hätää. Vaikka Paavali ei asiaa korinttilaisille sano, hän toteaa filippiläisille yhden lisäsyyn pysyä elossa: jotta hän voisi toimia muiden ihmisten parhaaksi (Fil. 1:21-24).

Paavalin opetus tiivistettynä:

Käsittelemämme tekstien perusteella Paavali erottaa selkeästi kolme eri vaihetta uskovan elämässä:

1. Nykyinen olotila, kun meillä on maallinen ja heikko ruumis (1. Kor. 15:42-43, 53-54; 2. Kor. 4:7; 5:1). 
2. Kuolemanjälkeinen välitila, jonka aikana me tulemme olemaan ”Kristuksen/Herran kanssa” (2. Kor. 5:8; Fil. 1:23;), kun ruumiimme on ”unessa” ja odottaa ylösnousemusta (1. Tess. 4:14). 
3. Lopullinen olotila, muuttunut ylösnousemusruumis, joka on täynnä elämää (1. Kor. 15:42-43, 49, 53-54; 2. Kor. 5:4). Tämä olotila tulee jatkumaan uudistetussa luomakunnassa, jossa me jälleen hallitsemme maailmaa yhdessä Kristuksen kanssa (Room. 5:17; 8:18-25). 

Koska jaejakso on melko sekava, lainaan lopuksi Michael Liconan tekemää selventävää käännöstä:

1. Sillä me tiedämme, että jos ja kun maallinen ruumiimme kuolee, meillä on taivaassa Jumalan tekemä ruumis, joka on ikuinen. 2. Sillä me kaipaamme pukeutua lisäksi taivaalliseen ruumiiseemme. 3. Näin ollen, kun me laitamme sen päällemme, me emme ole ruumiittomia. 4. Me olemme tällä hetkellä ahdistuneita, koska emme halua olla ruumiittomia [mikä tulee tapahtumaan, jos kuolemme ennen parousiaa], vaan enemmän puettuja, jotta elämä nielisi nykyisen ruumiimme [joka tapahtuu niille, jotka ovat elossa parousiassa]. [Toisin sanoen, mieluummin kuin kuolisimme ja tulisimme ruumiittomaksi, me mieluummin muutumme parousiassa.] 5. Jumala on se, joka on asettanut meidät tähän ja Hän on antanut meille Hengen esimaksuna, taaten sen, että me tulemme olemaan ruumiillisia yleisen ylösnousemuksen tapahtuessa. 6. Sen mukaisesti me olemme varmoja [riippuvuudestamme Jumalasta] tietäen, että kun olemme nykyisessä ruumiissamme, olemme poissa Herran luota. 7. Sillä me vaellamme uskossa, emmekä näkemisessä. 8. Olemme varmoja [riippuvuudestamme Jumalaan] ja olisimme mieluummin poissa ruumiista ja Herran kanssa [jos emme elä parousiaan saakka]. (Licona 2010, 432.)

Tekstivariantti jakeessa 3

Koska tämä teksti ilmestyy tekstikritiikkiä käsittelevässä blogissa, meidän on totta kai ratkaistava edes yksi tekstikriittinen ongelma! Jaejakson merkittävin tekstivariantti löytyy jakeesta 3. Käsikirjoitukset jakautuvat kahtia siinä, kirjoittiko Paavali sanan ἐκδυσάμενοι/ekdusamenoi (”ottaa pois”) vai ἐνδυσάμενοι/endusamenoi (”laittaa päälle”). Joko (a) Paavali puhuu nykyisen ruumiin poisottamisesta/riisumisesta (ἐκδυσάμενοι) tai (b) hän puhuu ylösnousemusruumiin pukemisesta (ἐνδυσάμενοι). Lainatakseni Liconaa, käännösvaihtoehdot ovat:

• ἐκδυσάμενοι: ”If indeed, when we have taken it off we will not be found naked.” —> D*.c, F, G, ar, fc, Markion, Tertullianus, Spec (—> NRSV) 
• ἐνδυσάμενοι: ”If indeed, when we have put it on we will not be found naked.” —> P46, א, B, C, D2, K, L, P, Ψ, 0243, 33, 81, 104, 365, 630, 1175, 1241, 1505, 1739, 1881, 2464, Maj. lat, sy, co (—> 1938, 1992, RK, UT2020, suurin osa englanninkielisistä käännöksistä) 

On sanomattakin selvää, että ulkoiset todisteet suosivat selvästi vaihtoehto B:tä eli ”pukea ylle”. Hämmästyttävää kyllä, Nestle-Aland 28:n päätekstiin on valittu variantti A (”ottaa pois”)! Miksi? Asia selviää, kun tartumme Bruce Metzgerin kreikankielisen tekstin kommentaariin, jossa selitetään komitean tekemiä valintoja. Metzger toteaa, että komitea suosi vaihtoehto A:ta (”riisua”), koska heidän mukaansa variantti B:ssä Paavalin teksti olisi ”latteaa ja toistavaa” (banal and even tautologous), (eli kokonaista kolme mainintaa pukeutumisesta!) kun taas variantti A:ssa kyse olisi ”lennokkaasta ja paradoksaalisesta lauseesta” (vivid and paradoxical). Variantti A:ssa Paavali sanoisi paradoksaalisesti ”vaikka me olemmekin ilman vaatteita, meitä ei havaita alastomiksi” (inasmuch as we, though unclothed, shall not be found naked). Metzger oli kuitenkin muun komitean kanssa eri mieltä ja hän suosi variantti B:tä, koska hänen mukaansa se on (a) paremmin tuettu käsikirjoituksilla ja (b) variantti A:lla on vain haluttu välttää toistoa (Metzger, 2007, 511). Näin ollen ehdottomasti suurin osa englanninkielisistä käännöksistä suosii variantti B:tä, samoin kaikki katsomani suomenkieliset käännökset (1938, 1992, RK, UT2020) ja mielestäni aivan oikein.

B-varianttia voidaan perustella muutenkin kuin vain voimakkaalla käsikirjoitus-evidenssillä. Kuten Licona huomauttaa, komitean kritiikki Paavalin ”lattealle ja toistavalle” lauseelle ei ole kovin vakuuttava, koska Paavali kirjoittaa juuri samasta aiheesta melko toistavan lauseen 1. Kor. 15:53-54:ssa:

Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen,

ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen.

Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen

ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen,

silloin toteutuu se [Jesajan] sana, joka on kirjoitettu:

"Kuolema on nielty ja voitto saatu".

Tässä Paavali siis tekee aika lailla sen mistä UBS-komitea häntä syyttää variantti B:n kohdalla, eli hän toistaa hieman turhankin oloisesti samaa asiaa! Oikea käännös siis jakeen 3 kohdalla on ”kun olemme pukeutuneet”.


Viitteet

1) Jotkut tutkijat näkevät jakeessa 1 viittauksen pelkästään taivaalliseen olotilaan viitaten jakeisiin Joh. 14:1-3, toiset lukevat tekstin viittaavan taivaalliseen temppeliin tai seurakuntaan Jumalan uutena temppelinä. Ks. Harris 2008, 476. 

Suomenkielisestä kirjallisuudesta esimerkkinä voisi toimia Algot Erikssonin artikkeli "Ihmishenki kuoleman jälkeen", jossa hän toteaa miten kuoleman jälkeen uskovien usko "on muuttunut näkemiseksi, henki on päässyt kotiin Herran luo ja astunut sisälle 'Jumalalta saatuun asumukseen, iankaikkiseen majaan taivaassa'" (s. 220). Iankaikkinen maja/asunto on siis jotain mihin siirrytään heti kuoleman jälkeen, ei ylösnousemusruumis, jota me vielä kuoleman jälkeen odotamme - kuten Paavali itse asiassa sanoo. Artikkeli löytyy toimitetusta teoksesta Kuolema on voitettu (Vantaa: RV-kirjat, 1983). 

2) Pidän siis virheellisenä Jukka Norvannon (2007, 69, 70-71, 72) ajatuksia, kun hän puhuu ylösnousemusruumiista ”jonka Jumala antaa taivaassa” ja ”taivaassa voimme edelleen tunnistaa toisemme” ja ”kristittyjen koti on todellakin taivaassa, siellä missä Herra Jeesus on”. Norvanto painottaa aivan oikein ylösnousemusruumiin merkitystä, mutta hän on mielestäni väärässä puhuessaan siitä, miten me tulemme olemaan ikuisuudessa taivaassa. Paavali voi toki tässä puhua taivaasta ”kotina”, koska se on nyt Jeesuksen olinpaikka, mutta tähän on tietenkin tulossa muutos. Saman huomion sanoisin Lindgrenin (1999, 124) kommentiin, jonka mukaan ”taivas on kristityn varsinainen koti”. Asiat ovat tätä monimutkaisempia. Aiheesta nyt laajasti Juza 2020.

3) Ben Meyerin (380-381) mukaan olennainen tutkimus oli J. N. Sevensteriltä vuonna 1953, joka osoitti, että gymnos-sana tulee jaejaksossa tulkita ruumiittomuutena kuoleman jälkeen. 

Platonin Gorgias-teoksessa Sokrates kertoo Kallikselle kuulemansa myytin siitä millä tavalla ihmiset tuomitaan kuolemansa jälkeen. Kuolleiden tuomareina toimivat tuomitsivat aiemmin ihmisiä väärillä tavoilla, koska he olivat tuomitessa "vaatetettuja" eli ruumiissaan. Tilanne on parempi, kun he ovat tuomion hetkellä "alastomia" eli pelkkiä sieluja. Tässä ote Gorgias teoksesta (523c-e): "Nykyiset tuomarit hallitsevat huonosti. Se johtuu siitä että tuomittavilla on vaatteet päällä tuomiota annettaessa; heidäthän tuomitaan heidän vielä eläessään. Monilla on paha sielu, mutta he ovat pukeutuneet kauniiseen ruumiiseen ja syntyperään ja rikkauteen, ja tuomion hetkellä ilmestyy paljon todistajia todistamaan, että nämä ihmiset ovat eläneet hurskaasti. Tuomarit sokaistuvat, ja heillä itselläänkin on vaatteet päällään, silmät ja korvat ja koko ruumis sielun edessä kuin verhona. Sekä tuomittavien että tuomarien vaatetus on häiriöksi. Ensiksi ihmisiltä on otettava pois kyky ennakolta tietää kuolinhetkensä. Nyt he tietävät sen. Prometheusta on jo käsketty ottamaan heiltä pois tämä kyky. Toiseksi heidät on tuomittava alastomina; heidät on tuomittava kuolleina. Ja myös tuomarin täytyy olla alasti, kuollut, niin että hän pelkkänä sieluna katselee kuolleen sielua heti kuoleman jälkeen. Sielu on nyt erossa kaikista sukulaisistaan ja siltä ovat kaikki koristukset jääneet maan päälle. Näin tulee tuomiosta oikea." Näin ollen pelkkää sielua katsellessaan tuomari ei tiedä kenelle sielu on kuulunut, kuninkaalle vai ryövärille (524e).  Samantapainen kielenkäyttö löytyy Kratylos-teoksesta, jossa kuoleman jälkeen sielun mainitaan olevan Jumalan edessä alaston, vailla ruumiin suojaa (403b). Platonin teksti on mielenkiintoinen senkin vuoksi, että Paavali nimenomaan sanoo jakeessa 10 "sillä kaikkien meidän pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen, että kukin saisi sen mukaan, kuin hän ruumiissa ollessaan on tehnyt, joko hyvää tai pahaa". 

Filon viittaa aiheeseen teoksissa The Allegories (2:57-58) ja On the Virtues (76).

4) Samaan tulkintaan päätyy Meyer 1986: ”There is a total lack of persuasive evidence that Paul’s teaching on the resurrection of the death underwent significant development either between 1 Thess 4 and 1 Cor 15, or between 1 Cor 15 and 2 Cor 5. Allusion to ’the intermediate state’ occurs at least in 2 Cor 5 and Phil 1, apparently without entailing any change in Paul’s conception of resurrection of the death and transformation of the living at the Parousia.” (Meyer 1986, 382.) Aiheesta myös Woodbridge 2003, jonka loppupäätelmä on sama. Myös Bird 2013, 320-21 ja Barnett 1997, 259-60.

Kirjallisuutta

Barnett, Paul. 1997. The Second Epistle to the Corinthians. NICNT. Grand Rapids: Eerdmans.

Bird, Michael F. Evangelical Theology. A Biblical and Systematic Introduction. Grand Rapids: Zondervan, 2013. (Sivut 320-322.)

Cooper, John W. 1989/2000. Body, Soul & Life Everlasting: Biblical Anthropology and the Monism-Dualism Debate. Grand Rapids: Eerdmans. 

Cranford, Lorin L. ”New look at 2 Corinthians 5:1-10.” Southwestern Journal of Theology 19 (1976): 95-100. 

Fee, Gordon D. 2011. God’s Empowering Presence: The Holy Spirit in the Letters of Paul. Grand Rapids: Baker Academic. [Kirjan on julkaissut vuonna 1994 Hendrickson Publishers.]

Fee, Gordon D. & Stuart Douglas. 2014. Kirjojen kirja - Avaimia Raamatun tulkintaan. Keuruu: Aikamedia. 

Guthrie, George H. 2015. 2 Corinthians. Baker Exegetical Commentary on the New Testament. Grand Rapids: Baker Academic. (Sivut 275-292.) 

Harris, Murray J. 2008. "2 Corintians." Teoksessa The Expositor's Bible Commentary. Grand Rapids: Zondervan. 

Hubbard, Moyer. 2002. ”2 Corinthians.” Teoksessa Zondervan Illustrated Bible Background Commentary. Volume 3. Ed. Clinton E. Arnold. Grand Rapids: Zondervan. (Sivut 194-263.) 

Juza, Ryan P. 2020. The New Testament and the Future of the Cosmos. Eugene: Pickwick.

Meyer, Ben F. ”Did Paul’s View of the Resurrection of the Death Undergo Development?” Theological Studies 47 (1986): 363-387. 

Metzger, Bruce. 1994 (8. painos 2007.) A Textual Commentary on the Greek New Testament. 2. edition. A Companion Volume to the United Bible Societies. Lontoo & New York: United Bible Societies.

Norvanto, Jukka. 2007. Pistin ja armo: 2. Korinttilaiskirje. Kauniainen: Perussanoma.

Lindgren, Juhani. 1999. Seurakunta myrskyssä. Kauniainen: Perussanoma.

Osei-Bonsu, Joseph. ”Does 2 Cor 5:1-10 Teach the Reception of the Resurrection Body at the Moment of Death?” JSNT 28 (1986): 81-101.

Platon. Teokset 2. (1978.) Suom. Marja Itkonen-Kaila, Pentti Saarikoski, Marianna Tyni. Helsinki: Otava. 

Woodbridge, Paul. ”Did Paul Change His Mind? — An Examination of some aspects of Pauline Eschatology. Themelios 28 (2003): 5-18. 

Wright, N. T. 2003. The Resurrection of the Son of God. Christian Origins and the Question of God, Volume 3. Lontoo: SPCK. (Sivut 364-370.)