MAA - TULELLE TALLETETTU?! (2. Piet. 3:10)

Johdanto

Oletko joskus kuullut väitteen siitä miten tämä maailma tullaan vielä kerran polttamaan tulella? Ja koska meidän todellinen päämäärämme on taivaassa eikä maan päällä, niin on pelkästään hyvä asia, kun tämä paska maa(ilma) tullaan vielä kerran tuhoamaan. Uskon, että tämäntapainen ajatuskulku - vaikka sitä ei aina esitetäkään näin jurvalaisen suoraan - on melko yleinen seurakuntapiireissä. Siinä on vain yksi iso ongelma: se ei pidä paikkansa. 

Ajatus maailman polttamisesta tulella nousee 2. Pietarin kirjeen 3 luvun tekstistä ja erityisen kätevästi se nousee esiin juuri tiettyjä raamatunkäännöksiä lukemalla, koska niissä on seurattu väärää kreikankielistä tekstivarianttia. (Tekstivariantti tarkoittaa siis sitä, että eri käsikirjoituksista löytyy eri sana ja tutkijat joutuvat päättelemään mitä varianttia tulee seurata.) 

Jos lukija laittaa pöydän vasemmalle reunalla 1933/33- ja Raamattu Kansalle -käännöksen ja pöydän oikealle reunalle 1992- ja UT-2020-käännöksen, hän löytää hieman erilaisen tekstin 2. Pietarin kirjeen jakeesta 3:10:

Pöydän vasen puoli

1938: ”Mutta Herran päivä on tuleva niinkuin varas, ja silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat.”

RK: ”Mutta Herran päivä tulee kuin varas. Silloin taivaat katoavat pauhinalla ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, maa palaa ja kaikki, mitä siihen on tehty.”

Pöydän oikea puoli

1992: ”Herran päivä tulee kuin varas. Sinä päivänä taivaat katoavat jylisten, taivaankappaleet palavat ja hajoavat. Silloin paljastuu maa ja kaikki, mitä ihminen on maan päällä saanut aikaan.”

UT2020: ”Herran päivä tulee kuin varas. Silloin taivaat katoavat rytisten ja alkuaineet palavat ja hajoavat. Maa paljastuu samoin kuin kaikki, mitä maan päällä on tehty.”

Tässä tapauksessa olemme tietenkin irrottaneet yksittäisen jakeen laajemmasta asiayhteydestä ja olemme näin ollen vaarallisilla vesillä. Joka tapauksessa lukija huomaa pelkästään käännöksiä vertailemalla, että 2. Pietarin kirjeen jakeessa 3:10 on jotain mätää ja tämä ongelma on nähtävästi ”alkutekstissä” eli niissä vanhoissa käsikirjoituksissa - käännöksien erilaisuutta ei voi muuten selittää. Asia on juuri näin. Itse asiassa kyseessä on yksi haastavimmista teksteistä koko Uudessa testamentissa sekä (a) tekstikritiikin että (b) tulkinnan kannalta. Toisin sanoen tutkijoilla on kaksi ongelmaa: (a) ensin tulee ylipäätään päättää mitä sanaa tekstissä käytetään, jonka jälkeen heidän täytyy vielä (b) kyetä selittämään teksti vakuuttavalla tavalla. Väitän, että tässä blogitekstissä 2. Pietarin kirjeen 3 luku tulee ymmärrettäväksi molemmissa tapauksissa.

Mutta: ennen kuin sukellamme tämän jakeen tekstikriittiseen ja tulkinnalliseen analyysiin tarkemmin, on tietenkin valotettava kirjeen laajempaa kontekstia. Lukijan on syytä olla kärsivällinen, koska lainaan tässä kohden yhtä tekstiä, joka vaikuttaa kirjoittajamme ajatuksissa. 

Tärkeä taustateksti

Tärkeä taustateksti tulee 1. Mooseksen kirjan luvuista 18-19, jossa Jumala tuhoaa kaksi syntistä kaupunkia, Sodoman & Gomorran. Ennen kuin tämä tapahtuu, Jumala käy sanakauppaa Aabrahamin kanssa, joka pyrkii muistuttamaan Jumalaa siitä, että Hän on koko maailman Tuomari, eikä Hän voi hukuttaa vanhurskasta yhdessä jumalattoman kanssa (18:25). Tässä ote Aabrahamin ja Jumalan keskustelusta. Laita erityisesti merkille alleviivatut kohdat, koska ne on syytä muistaa myöhemmin. Lainaan jaejakson Raamattu Kansalle -käännöksestä, koska se on ainoa käännös, jossa käytetyt verbit tulevat riittävästi esille:

21. Minä lähden alas katsomaan, ovatko niiden asukkaat tehneet kaiken sen, mistä minulle on valitettu, vai eivät. Tahdon tietää sen.” 22. Miehet lähtivät sieltä ja kulkivat Sodomaan päin, mutta Abraham seisoi yhä Herran edessä. 23. Abraham lähestyi häntä ja sanoi: ”Aiotko siis tuhota vanhurskaan yhdessä jumalattoman kanssa? 24. Ehkä kaupungissa on viisikymmentä vanhurskasta. Aiotko todella tuhota paikan? Etkö säästä sitä siellä asuvien viidenkymmenen vanhurskaan tähden? 25. Et suinkaan voi tehdä niin, että surmaat vanhurskaan yhdessä jumalattoman kanssa. Silloinhan vanhurskaan kävisi samoin kuin jumalattoman. Et voi tehdä niin! Eikö koko maailman tuomari tekisi oikeutta?” 26. Herra sanoi: ”Jos löydän Sodoman kaupungista viisikymmentä vanhurskasta, minä säästän koko paikan heidän vuokseen.” 27. Abraham vastasi: ”Olen rohjennut puhua Herralleni, vaikka olen vain tomua ja tuhkaa! 28. Ehkä viidestäkymmenestä vanhurskaasta puuttuu viisi. Hävitätkö niiden viiden tähden koko kaupungin?” Herra sanoi: ”En hävitä, jos löydän sieltä neljäkymmentäviisi.” 29. Abraham puhui vielä Herralle ja sanoi: ”Ehkä sieltä löytyy neljäkymmentä.” Herra vastasi: ”Niiden neljänkymmenen tähden jätän sen tekemättä.” 30. Abraham sanoi: ”Älköön Herrani vihastuko, jos vielä puhun. Ehkä sieltä löytyy kolmekymmentä.” Herra vastasi: ”En tee sitä, jos löydän sieltä kolmekymmentä.” 31. Abraham sanoi: ”Olen rohjennut puhua Herralleni. Ehkä sieltä löytyy kaksikymmentä.” Hän vastasi: ”Niiden kahdenkymmenen tähden jätän kaupungin hävittämättä.” 32. Abraham sanoi: ”Kunpa Herrani ei vihastuisi – puhun enää vain tämän kerran. Ehkä sieltä löytyy kymmenen.” Herra vastasi: ”Niiden kymmenen tähden jätän sen hävittämättä.” 33. Kun Herra oli lakannut puhumasta Abrahamin kanssa, hän lähti pois, ja Abraham palasi kotiinsa. (1. Moos. 18:21-33)

Kreikankielisestä tekstistä löytyy kokonaista seitsemän kertaa verbi heuriskoo eli ”löytää”. (Vanha testamentti kirjoitettiin hepreaksi, mutta se käännettiin kreikaksi pari sataa vuotta eKr. Kirjeemme kirjoittaja lukee nimenomaan kreikankielistä Vanhaa testamenttia, ks. Bauckham, s. 138.) Pointti on tietenkin siinä, että Jumala on tullut alas taivaasta tarkastamaan löytyykö Sodomasta & Gomorrasta lainkaan vanhurskaita, vai ovatko kaikki jumalattomia. Keskustelu käydään luvussa 18 ja luvun 19 lopussa kaupungeista nousee savu, koska ne on tuhottu. Ainoastaan Loot perheineen pääsee pakenemaan.

Ryan Juza on vuoden 2014 artikkelissaan osoittanut melko vakuuttavasti, että 2. Pietarin kirjeen kirjoittajalla on syvästi mielessään Sodoman & Gomorran tuho kirjettä kirjoittaessaan. Juza tekee kolme yleistä huomiota:

1. Ensimmäiselle vuosisadalle tultaessa Sodoman & Gomorran kertomus oli kasvanut juutalaisten keskuudessa arkkityypiksi tulevasta eskatologisesta tuomiosta ja pelastuksesta. Tämä näkyy sekä Vanhan testamentin (Valit. 4:6; Sef. 2:9; Hes. 16:49) että Uuden testamentin (Matt. 10:15; Luuk. 17:28-30; 2. Piet. 2:6-8) teksteissä. Se mitä tapahtui näillä kahdelle kaupungille, alkoi toimia esikuvana tulevalle suuremmalle tuomiolle, joka tulisi kohtaamaan koko maailmaa. 
2. Jakeissa 2. Piet. 2:6-8 kirjoittaja käyttää selvästi hyödykseen Sodoman & Gomorran saamaa tuomiota, jonka jälkeen hän toteaa ”näin Herra tietää pelastaa jumalaapelkäävät koetuksesta, mutta väärintekijät hän säilyttää rangaistuksen alaisina tuomion päivään” (2:9). 
3. Jakeissa 3:7-13 kirjoittaja käyttää monia avainsanoja ja teemoja, jotka esiintyvät Sodoma & Gomorra -kertomuksessa. (Tarkka listaus tekstin lopussa.)

Katsokaamme nyt hieman tarkemmin 2. Pietarin kirjeen jakeita 3:7-13, jonka osaksi käsittelemämme jae 10 on kudottu.



Analyysi 2. Piet. 3:7-10

Luvun 3 alussa kirjoittaja vetoaa profeettojen ja apostolien opetukseen, jonka mukaan viimeisinä päivinä (joita Uuden testamentin kirjoittajat tiesivät jo elävänsä) nousisi esiin pilkkaajia, jotka elävät irstaasti ja naureskelevat ajatukselle jumalallisesta tuomiosta. Sen jälkeen, kun kirjoittaja muistuttaa Nooan aikaisesta tulvasta, jonka kautta Jumala todella tuomitsi jo silloisen maailman, hän siirtyy kuvaamaan sitä mitä Jumala tulee todella tekemään varmuudella joskus tulevaisuudessa:

Jae 3:7: ”Mutta samalla sanalla on nykyiset taivaat ja nykyinen maa säästetty tulelle. Niitä säilytetään jumalattomien ihmisten tuomion ja kadotuksen päivää varten.”

Tässä on ensimmäinen viittaus taivaisiin, maahan ja tuleen. Hätäisesti lukemalla jakeesta voi saada sellaisen käsityksen, että Jumala odottaa hartaasti koska Hän pääsee polttamaan koko maailman. Tästä ei suinkaan ole kyse. Maininta säilyttämisestä viittaa 5. Mooseksen kirjan luvun 32 jakeisiin 32-35, jossa Israelin vihollisten pahat teot rinnastetaan Sodomaan & Gomorraan ja ne on ikään kuin talletettu / sinetillä suljettu Jumalan aitassa, jotta niistä voitaisiin rangaista tulevassa tuomiossa. Koston ja rangaistuksen päivä on nimittäin tulossa ja silloin paha tulee saamaan palkkansa. Samalla tavalla kirjeen kirjoittajan painopiste ei niinkään ole maailman tuhossa, vaan jumalattomien ihmisten saamassa tuomiossa, kuten jaejakso kokonaisuudessaankin osoittaa.

Jae 3:8: ”Tämä yksi älköön kuitenkaan olko teiltä salassa, rakkaani: Herralle yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä.”

Nuhdellessaan jumalattomien ihmisten ajatuksia kirjoittaja lainaa Psalmia 90:4, jonka mukaan tuhat vuotta on Jumalan silmissä kuin yksi päivä. Kriitikoiden mukaan liian pitkä aika on jo kulunut, eikä meillä ole syytä luottaa siihen, että Jumala tulisi koskaan puuttumaan tämän maailman asioihin. Kirjoittajan mukaan ongelma on näkökulmassa: kriitikot tarkastelevat maailmaa ihmisten aikakäsityksen kautta, mutta heidän tulisi ottaa huomioon Jumalan aikakäsitys, joka on hyvin erilainen. Kuulijat tekevät viisaasta ottamalla huomioon jumalallisen aika-perspektiivin.

Jae 3:9: ”Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, vaikka jotkut luulevat hänen viivyttelevän, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan. Hän ei näet tahdo, että kukaan joutuu kadotukseen vaan että kaikki kääntyisivät.”

Syy siihen, että viimeinen tuomio ei ole vielä täällä, on Jumalan luonteessa, Hänen kärsivällisyydessään. Jälleen taustalla lienee tuttu Vanhan testamentin teksti, tällä kertaa Habakukin kirjan jae 2:3: ”Näky odottaa vielä aikaansa ja rientää päämääräänsä eikä petä. Jos se viipyy, odota sitä, sillä varmasti se toteutuu eikä myöhästy.” Taustalla lienee myös Jesajan kirjan jakeet 13:19-22, jossa profeetta julistaa tuomion Babylonialle luvaten sille samanlaisen kohtalon kuin Sodomalle & Gomorralle, ja tämä aika olisi todella lähellä. Jumalan kärsivällisyys näkyy Sodoma & Gomorra -kertomuksessa, koska Hän todella pelastaa Lootin perheineen ennen kuin tuho saapuu: Herra halusi todella säästää Lootin perheineen (1. Moos. 19:16). 

On myös tärkeä tiedostaa, että maininta parannuksen teon välttämättömyydestä Sodoman & Gomorran kohdalla näkyy myöhemmissä Mooseksen kirjan targumeissa eli myöhemmässä synagogien selitysperinteessä. Eräässäkin targumissa jakeessa 1. Moos. 18:21 Jumala kertoo tuhoavansa kaupungit elleivät ne tee parannusta. Tämä ajatus oli yleinen juutalaisten keskuudessa 1. vuosisadalla. Jumalan viipyminen on siis osoitus Hänen armostaan, mutta ihmiset ovat viisaita jos eivät luota liikaa siihen, että kello tulisi käymään tässä asiassa loputtoman kauan… Saavumme nyt tekstimme kannalta olennaiseen jakeeseen 3:10. Lainaan tekstiä UT2020-käännöksestä, koska se edustaa mielestäni oikeaa tekstivarianttia:

Jae 3:10: ”Herran päivä tulee kuin varas. Silloin taivaat katoavat rytisten ja alkuaineet palavat ja hajoavat. Maa paljastuu samoin kuin kaikki, mitä maan päällä on tehty.”

Maininta Herran päivästä, joka tulee kuin varas on selvä lainaus Jeesus-traditiosta eli Jeesuksen tunnetuista opetuksista. Tärkeä taustateksti on Matteuksen evankeliumin jakeet 24:36-51 ja Luukkaan evankeliumin jakeet 17:26-35. Jeesus puhuu ”Ihmisen Pojan tulemisesta” ja kuvaa millainen tilanne olisi meneillään tämän tapahtuessa. Matteus mainitsee tässä yhteydessä Jeesuksen maininnan varkaan yllättävästä tulemisesta (24:43) ja puhuu Nooan aikaisesta maailmasta, kun taas Luukas ei mainitse suoraan varas-teemaa, mutta puhuu myös Sodoman & Gomorran tuhon hetkestä. Kirjoittaja siis ajattelee, että tuleva Herran päivä eli tuomiopäivä tulee yllättämään kuin varas ja tilanne on samanlainen kuin Nooan aikana ja Sodoman & Gomorran tuhon hetkellä. Tällöin kolme asiaa tulisi tapahtumaan.


Ensinnäkin ”taivaat katoaisivat rytisten/pauhinalla”. Kuten huomasimme 1. Moos. 18:21:stä, Jumala itse tuli alas taivaasta katsomaan miltä meno Sodomassa & Gomorrassa näyttää. Näin ollen Jumalan saapuminen taivaasta maan päälle oli tuhon merkki näille kaupungeille. Taustalla on myös Jesajan kirjan jae 34:3, jossa puhutaan tulevasta tuomiosta, jonka aikana ”kaikki taivaan joukot menehtyvät, taivas kääritään kokoon kuin kirja, ja kaikki taivaan joukot varisevat alas kuin lakastuneet lehdet viiniköynnöksestä, kuin kuivettuneet hedelmät viikunapuusta”. Tässäkin tekstissä Jumala tulee alas taivaasta (34:5) ja tulen liekki, joka tulisi tuhoamaan Edomin heijastelee vahvasti Sodoman & Gomorran kohtaloa (34:9, vrt. 1. Moos. 19:24). Koska nyt ei ole kyse vain kahden kaupungin tuomiosta, vaan kosmisesta koko maailmaa kattavasti tuomiosta, koko taivas katoaa Jumalan saapuessa alas tuomitsemaan maailman.

Toiseksi ”στοιχεῖα (stoikheia) kuumuudesta sulavat”. Kreikan kielen stoikheia-sana on aiheuttanut paljon päänvaivaa ja se voi tarkoittaa monia eri asioita. Suomenkielisissä käännöksissä sana on käännetty joko alkuaineina tai taivaankappaleina. Kokonaista neljää erilaista tulkintaa on esitetty sanan käännökseksi: 

1. Alkuaineet, joista kaikki olemassaoleva koostuu (antiikissa yleensä maa, ilma, tuli ja vesi). 
2. Taivaankappaleet kuten aurinko, kuu ja tähdet. 
3. Enkeliolennot, jotka hallitsevat erilaisia alueita maailmassa. 
4. Väärä opetus, jota harhaopettajat opettavat (kuten Kol. 2:8, 20-21) 

En lähde analysoimaan eri vaihtoehtoja sen tarkemmin, vaan tyydyn lyhyesti toteamaan, että (a) vaihtoehto 1 on huono, koska jakeissa 10 ja 12 stoikheia liitetään pelkästään taivaaseen ja (b) vaihtoehto 2 on selvästi nykytutkijoiden suosima tulkinta. Ja nyt saavumme tämän tekstin ytimeen.

• Jos lukija lukee 1938- tai Raamattu Kansalle käännöstä, hänelle kerrotaan miten maa ja kaikki siinä tehdyt teot palavat. 
• Jos lukija lukee 1992- tai UT2020-käännöksiä, hänelle kerrotaan miten maa ja siinä tehdyt teot tulevat paljastumaan. 

Ongelma on yksinkertainen: eri käsikirjoitukset sisältävät tässä kohden erilaisen tekstivariantin. Rautalangasta väännettynä käsikirjoitustodisteet antavat meille kokonaista kuusi(!) erilaista vaihtoehtoa siitä mitä jakeen 10 loppuosassa oikestaan sanotaan (käsikirjoitus-listaus ei ole kaikenkattava):

1. Heuretheesetai = ”tulee löytymään” (futuuri ja passiivimuoto verbistä heuriskoo, ”löytää”). --> Käsikirjoitukset א, B, K, P, 424^c, 1175, 1739^txt, syr^{ph, hmg}, arm, Origenes.
2. Heuretheesetai luomena = ”tulee löytymään hajotettuna”. --> Käsikirjoitus P72. 
3. Oukh Heuretheesetai = ”ei tulla löytämään”. --> Käsikirjoitukset: sahidilainen käännös ja yksi käsikirjoitus Harklean syyrialaisesta käännöksestä. 
4. Afanistheesontai = ”katoaa”. --> Käsikirjoitus C. 
5. Katakaeesetai = ”poltetaan”. --> Käsikirjoitukset A, Bys = Textus Receptus.
6. Koko lause liittyen maahan ja siinä tehtyihin tekoihin puuttuu kokonaan. --> Käsikirjoitukset Ψ, vg al. 

Kuten lukija helposti huomaa, kyseessä on melkoinen sekametelisoppa! Asia on kuitenkin ratkaistavissa. Kuten Bruce Metzger kreikankielisen edition kommentaarissaan selittää, vaihtoehto 1 "tulee löytymään" on kaikkein varhaisin teksteissä esiintyvä variantti ja se kykenee lisäksi selittämään muiden varianttien olemassaolon. Koska tämä variantti on alkuperäinen, monissa käsikirjoituksissa sanaa on selvennetty. Vaihtoehto 2. lisää sanan "luomena" eli "maa tulee löytymään hajotettuna" ja vaihtoehto 3. lisää sanaan negatiivisen "oukh" eli "ei tulla löytämään". Vaihtoehdoissa 4.-6. tekstin logiikkaa on puolestaan pyritty selventämään: joko sanaan on vaihdettu eri verbi, joten maa joko 4. "katoaa" tai se 5. "poltetaan" ja joissain teksteissä, 6., koko lause maahan liittyen on jäänyt pois (näin  mm. latinankielisessä Vulgatassa)! 

Al Woltersin vuoden 1987 artikkeli tiivistää melko kätevästi sen millä tavalla eri variantit näkyvät raamatunkäännösten historiassa. Vuonna 1611 julkaistussa King James -käännöksessä seurataan vaihtoehto 5. varianttia, mutta syy on siinä, että se löytyi Erasmuksen vuoden 1516 Textus Receptuksesta, joka perustui bysanttilaisiin teksteihin (josta olen kirjoittanut laajasti muualla ja muualla ja muualla). KJV:ssä jakeen loppu kuuluukin ”and the elements shall melt with fervent heat, the earth also and the works that are therein shall be burned up”. Tämä polttamis/palamis-variantti löytyy siten kaikista 1500-1600-luvun käännöksistä, mutta ajan kanssa se hylättiin, koska tekstikriittinen työ edistyi ja tutkijat saivat käsiinsä parempia käsikirjoituksia. Olennaisimmat käsikirjoitukset ovat tietenkin 300-luvulta peräisin olevat codex Sinaiticus (א) ja codex Vaticanus (B), suuret ja merkittävät majuskeli-koodeksit. Myös varhaisen P72:n lukutapa "tulee löytymään hajotettuna" on vain laajennos alkuperäisestä "tulee löytymään" -variantista. Näin ollen vaihtoehto 1. -variantti valikoitui Tischendorfin kriittiseen kreikankieliseen editioon vuonna 1872 ja Westcott & Hort valitsivat tämän variantin vuoden 1881 editiossaan. Se oli edelleen päätekstissä Nestle-Alandin 27. editiossa, jota modernit suomenkieliset käännökset ovat työssään käyttäneet (joskin 28. editiossa päätekstiin on jostain kumman syystä vaihtunut vaihtoehto 3. variantti).

* Näin ollen 1938- ja Raamattu Kansalle -käännöksien tekijät ovat jostain syystä seuranneet väärää vaihtoehto 5:sta, kun taas 1992- ja UT2020-käännösten tekijät ovat valinneet oikean 1. variantin.

Herää siis todellakin vakava kysymys siitä, että miksi ihmeessä 1938- ja Raamattu Kansalle -käännöksissä ollaan palattu takaisin ”maa tulee palamaan” -varianttiin, koska (a) heidän käyttämässään Nestle-Aland 27 editiossa päätekstissä on vaihtoehto 1 ja (b) nykyään tutkijoiden ehdoton enemmistö tukee ”maa tullaan löytämään” -varianttia, aivan kuten 1992- ja UT2020-käännökset oikein valitsevat. Itse en osaa vastata tähän kysymykseen, joten joudun vain ihmettelemään tätä väärää (ja teologisesti ottaen vaarallisille vesille vievää) valintaa. 

En käsittele variantti-kysymystä tämän enempää. Bauckhamin kommentaari on oiva apu niille, jotka haluavat katsoa tarkemmin sitä millaisia yksityiskohtia tähän varianttiryppääseen liittyy, mutta myös Daniel Wallacen lyhyt netissä oleva teksti valaisee asiaa kätevästi ja innokkaimmat voivat lukaista myös sen.

Nyt kun olemme ratkaisseet oikean variantin, meidän tulee miettiä miten teksti tulee tulkita. Todellinen kysymys ei siis niinkään näytä olevan se ”mikä variantti on oikea?”, vaan ”miten variantti ’maa tullaan löytämään / maa paljastuu’ tulisi ymmärtää?” 

Tässä kohden Sodoma & Gomorra -kertomus auttaa meitä melko paljon. Kuten olen jo osoittanut, jakeissa 1. Moos. 18:21-33 Jumala tulee alas taivaasta katsomaan pitävätkö huhut Sodomasta & Gomorrasta paikkansa ja Aabrahamin kanssa käydyssä väittelyssä kreikankielisessä tekstissä esiintyy kokonaista seitsemän kertaa sana heuriskoo eli löytää! Juza vetoaa tämän lisäksi vielä Jeesuksen itsensä esittämään vertaukseen, jossa on esillä samantapainen logiikka:

45. ”Kuka siis on uskollinen ja viisas palvelija, jonka hänen herransa on asettanut pitämään huolta palvelusväestään, antamaan sille ruokaa ajallaan? 46 Autuas se palvelija, jonka hänen herransa tullessaan löytää (εὑρήσει) näin tekemästä! 47. Totisesti minä sanon teille: hänen herransa asettaa hänet kaiken omaisuutensa hoitajaksi. (Matt. 24:45-47)

Jeesus puhuu palvelijasta, joka on jätetty hoitamaan isännän taloutta siihen saakka, kunnes hän palaa takaisin. Kun isäntä lopulta palaa, tärkeää on se tullaanko palvelija löytämään uskollisena vai uskottomana. Jos palvelija on uskoton, hän saa tuomion, jos uskollinen, hän saa valtavan omaisuuden hallittavakseen. 


Pointti: Sanoessaan ”maa paljastuu samoin kuin kaikki, mitä maan päällä on tehty” kirjoittaja tarkoittaa, että Jumala tulee viemään koko maailman tuomiolle ja tässä yhteydessä käy ilmi ketkä ovat vanhurskaita ja ketkä ovat jumalattomia. Maa siis paljastuu tuomiolle, jotta oikeus voisi lopultakin toteutua. Painopiste ei ole maailman tuhoamisessa, vaan jumalattomien ihmisten saamassa tuomiossa, kuten jakeet 3:7 ja 3:14 muistuttavat.

Jakeet 3:11-12: ”Koska tämä kaikki näin hajoaa, millaisia teidän tuleekaan olla pyhässä elämässä ja jumalanpelossa odottaessanne ja jouduttaessanne Jumalan päivän tuloa, tuon päivän, jonka voimasta taivaat hehkuen hajoavat ja alkuaineet kuumuudesta sulavat.”

On tulkinnanvaraista päättää mihin maininta "kaikki nämä katoavat" viittaa ("nämä" on tarkempi käännös alkukielen τούτων-sanasta, kuin "tämä", koska sana on monikko). Asiayhteys auttaa meitä huomaamaan ainakin sen, että jakeissa 7-10 kirjoittaja ei koskaan sano mitään siitä, että maa itsessään tulisi katoamaan/tuhoutumaan, vaan tällaiset maininnat liittyvät vain taivaaseen ja stoikheioihin. Lisäksi sanan "nämä" lisääminen viittaisi siihen, että kirjoittaja rajaa asioita, eikä puhu kaikesta, vaan vain osasta luomakuntaa. Juzan mukaan onkin parasta nähdä viittauksen olevan ainoastaan taivaallisiin asioihin. Koska näin tulee tapahtumaan, kirjoittaja joutuu kehottaa kuulijoitaan elämään uskollisena Jumalalle jumalanpelossa ja pyhyydessä. Kysymys kuuluu, kummassako ryhmässä kuulijat haluavat olla, kun Jumala saapuu viemään maailman tuomiolle, vanhurskaiden vai jumalattomien? Jakeessa 12 kirjoittaja käytännössä vain toistaa jakeen 10 alkupuolen toteamuksen siitä miten taivas revitään pois ikään kuin telttakangas, jotta teltan sisällä piileksivät pahuuden tekijät joutuisivat päivänvaloon. 

Jae 3:13: ”Mutta hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu.”

Historia ei kuitenkaan ole menossa ainoastaan kohti tuomiota, vaan se on menossa kohti uudistettua maailmaa. Kirjoittajan ajatukset ovat selvästi Jesajan kirjan viimeisissä luvuissa, joissa luvattiin jo satoja vuosia aiemmin uudet taivaat ja uusi maa:

Katso, minä luon uudet taivaat ja uuden maan. Entisiä ei enää muisteta, eivätkä ne enää nouse mieleen, vaan te saatte iloita ja riemuita iankaikkisesti siitä, mitä minä luon. (Jes. 65:17-18)

Niin kuin uudet taivaat ja uusi maa, jotka minä teen, niin pysyvät teidän siemenenne ja teidän nimenne. (Jes. 66:17)

Jokainen Vanhan testamentin profeettoja lukenut tietää, että Israelin pyhät eivät koskaan odota sitä miten he ”pääsevät taivaaseen”. Pikemminkin he odottavat sitä, että Jumala tekisi jotain radikaalia ja laittaisi maailman jälleen sille tolalle, jossa se oli luomisen hetkellä (lue vaikka Hesekieliä). Sama odotus löytyy tietenkin selvästi myös Paavalilta (Room. 8) ja Ilmestyskirjan Johannekselta (Ilm. 21-22). Itse asiassa se löytyy myös Jeesukselta, joka opetti meitä rukoilemaan, ei sanomalla ”hae meidät äkkiä valtakuntaasi taivaaseen”, vaan ”tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä, niin kuin se tapahtuu taivaassa” (Matt. 6:10). 

Kirjoittajamme ei juurikaan kuvaa tulevaa ja uudistettua maailmaa muuten kuin sanomalla, että "siellä vanhurskaus asuu". Kuten juutalaiset rabbit sanoivat, ”Sodoman asukkailla ei tule olemaan osuutta tulevassa ajassa…he eivät tule olemaan osa vanhurskaiden joukkoa, vaan he kuuluvat jumalattomiin” (m. Sanh. 10:3b). Kirjoittaja haluaa rohkaista Jeesuksen seuraajia elämään kaasu pohjassa Jumalalle, jotta he voisivat päästä mukaan tulevaan aikaan, uuteen taivaaseen ja uuteen maahan, jossa vanhurskaus tulisi jälleen hallitsemaan täydellisesti. 

So what?!

Olen viimeisen 30 vuoden aikana huomannut, että seurakunnissamme liikkuu monia ihmisiä, jotka puhuvat tulevasta ajasta aina toteamalla "me menemme taivaaseen". He ovat siis jostain syystä pudottaneet toiveestamme kokonaan pois sanan "maa". Kysymys siitä mistä tämä johtuu on melko suuri ja oman tutkimuksensa arvoinen, mutta haluan vain muistuttaa, että kirjoittajamme ei sano mitään tällaista. Hän ei siis sano "me odotamme, että pääsemme taivaaseen", vaan "me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu". 

Herää siis kysymys miksi monet nykykristityt vieroksuvat niin suuresti odotusta konkreettisesta maailmasta, jossa me tulemme viettämään ikuisuutemme. On huomionarvoista, että kirjoittajamme ajatus on täysin yhdenmukainen profeettojen odotuksen kanssa ja se käy täydellisesti järkeen Raamatun kahden ensimmäisen luvun kanssa, jossa ihmiskunta asetettiin asuttamaan tätä maailmaa maan päällä, ei taivaallista todellisuutta "jossain tuolla". Jopa tämän kirjeen kirjoittajan mukaan me tulemme viettämään ikuisuutemme kotonamme maan päällä, jota kirjoittaja kutsuu uusiksi taivaiksi ja uudeksi maaksi. Johannes toki kutsuisi sitä maan päälliseksi paikaksi, jonne taivas on laskeutunut — lopullisesti (Ilm. 21). 

Kirjallisuutta

Bauckham, Richard. Jude—2 Peter. Word Biblical Commentary. Grand Rapids: Zondervan, 1983. (Sivut 303-322.) 

Juza, Ryan. 

• ”Echoes of Sodom and Gomorrah on the Day of the Lord: Intertextuality and Tradition in 2 Peter 3:7-13.” Bulletin for Biblical Research 24 (2014): 227-245.
• 2020. The New Testament and the Future of the Cosmos. Eugene: Pickwick Publications. Luku 7. 

Metzger, Bruce. A Textual Commentary on the Greek New Testament. 2nd. edition. A Companion Volume to the United Bible Societies. Lontoo & New York: United Bible Societies, 1994 (8. painos 2007.) (Sivut 636-637.) 

Middleton, J. Richard . A New Heaven and a New Earth. Reclaiming Biblical Eschatology. Grand Rapids: Baker Academic, 2014. (Sivut 160-162, 189-200.) 

Wallace, Daniel. "A Brief Note on a Textual Problem in 2 Peter 3:10." 25.6.2004. 

Wolters, Al. ”Worldview and Textual Criticism in 2 Peter 3:10.” Westminister Theological Journal 49 (1987): 405-413. 

Wright, N. T. The Resurrection of the Son of God. Christian Origins and the Question of God, Volume 3. Lontoo: SPCK, 2003. (Sivut 462-463.) 

Liite

Tämä taulukko tiivistää Ryan Juzan artikkelin, jossa hän osoittaa miten syvä yhtenävyys tekstillämme on 1. Mooseksen kirjan Sodoma & Gomorra -kertomukseen (s. 244).