Tässä tekstissä käsitellään (1) Filippin kaupungin historiaa, (2) Apostolien tekojen jakeeseen 16:12 liittyvää tekstikriittistä ongelmaa, (3) Filippin kaupungin roomalaista ilmettä Apostolien teoissa sekä (4) Filippiläiskirjeen teologiaa siinä määrin, kuin se liittyy olennaisella tavalla Filippin kaupungin kulttuuriin ja ajattelutapoihin. Tulemme kiinnittämään erityistä huomiota usein väärinymmärrettyyn jakeeseen, jossa Paavali puhuu siitä miten uskovilla on "taivaan kansalaisuus" (3:20).
1) FILIPPI
Toisella lähetysmatkallaan apostoli Paavali saapui tiiminsä kanssa Filippiin, jonne hän perusti seurakunnan, ja jonne hän myös lähetti myöhemmin kirjeen (nähtävästi Rooman) vankeudestaan. Filippin kaupunki oli strategisesti merkittävän Via Egnatian tien varrella. Tie oli rakennetty noin 130 eKr., ja se kulki aina Adrianmereltä Bysanttiin yhdistäen Euroopan ja Aasian toisiinsa. Tämä oli kaikkein suorin reitti Rooman ja valtakunnan itäosan välillä. Tärkeän kauppareitin läheisyyden lisäksi läheisten vuorten kulta- ja hopeaesiintymät lisäsivät kaupungin vaurautta. Paavalin aikaan kaupungin asukasluku oli jossain 10 000 nurkilla ja kaupungin ympärysmuurilla oli mittaa reilu 3km ja kaupungin ydinalueen pinta-ala oli vajaa 70 hehtaaria. Kaupungissa puhuttiin sekä latinaa että kreikkaa, joskin arkeologiset löydökset ovat osoittaneet latinankielen hallinneen arkipäiväistä elämää (vain 15% erilaisista piirtokirjoituksista on kreikaksi ja kolikoissakin oli latinankielinen teksti). Erityisen merkittävää Filippissä oli sen läpitunkeva roomalaisuus, joka johtui sen historiasta.
 |
| Via Egnatian tie oli tärkein reitti Roomasta itäiseen valtakuntaan. Sitä pitkin Paavali kulki Neapoliksesta Filippiin, Amfipolikseen ja Tessalonikaan. Filippin kaupunki oli tärkeä Rooman etuvartio tien varrella. |
Filippin kaupunki sai alun perin nimensä perustajansa Filippos 2:n (359-336 eKr.) mukaan, joka perusti sen vuonna 356 eKr. Filippos oli myöhemmin paremmin tunnetun Aleksanteri Suuren isä. Makedonian alueen kuninkaana hänet tunnettiin häikäilemättömästä sotataktiikasta, koska hän ei sotinut ainoastaan keväisin (kuten oli yleinen tapa), vaan läpi vuoden. Kirkkohistorioitsija Everett Ferguson (2003, 10) vertaa tätä taktiikkaa kemiallisten aseiden käyttämiseen nykypäivänä!
Myöhemmin Makedonia ja voimiaan kasvattanut Rooma kävivät useita taisteluja, mutta lopulta Rooma nappasi voiton ja Makedonia ajautui Rooman alaisuuteen vuonna 168 eKr. Tässä yhteydessä Makedonia jaettiin neljään suureen lohkoon tai piiriin (eng. district) ja eri piirien pääkaupungeiksi nimettiin (Filippin vieressä oleva) Amfipolis, Tessalonika, Pella ja Pelagonia. Erityisen tärkeä historiallinen yksityiskohta liittyy kuitenkin vuoteen 42 eKr.
 |
| Paavalin 2. lähetysmatka. |
Julius Caesar oli sotasankari, jonka sotilaallinen äly oli omaa luokkaansa. Hän nousi Roomassa yksinvaltiaaksi, mutta maksoi tästä lopulta hengellään, koska linja-autollinen klassisen tasavallan kannattajia teki salaliiton ja puukotti hänet kuoliaaksi maaliskuun 15. päivänä vuonna 44 eKr. Caesarin viimeiset sanat ”sinäkin Brutukseni” kertoo syvästä shokista, kun hän tajusi, miten läheisimmätkin ystävät olivat kääntyneet häntä vastaan. Murhaajien tarkoitus oli palauttaa Rooman tasavalta kunniaan, mutta tämä hanke kariutui nopeasti. Rooma ajatui sisällissotaan. Nyt oli kaksi tiimiä: pakenevalla puolella olivat Caesarin surmasta vastuussa olleet Cassius & Brutus ja takaa-ajajina Marcus Antonius & nuori Octavianus, joka tunnetaan myöhemmin jouluevankeliumistakin tunnettuna keisari Augustuksena. Aiheemme kannalta olennaista on se, että lopulta lokakuussa vuonna 42 eKr. nämä kaksi valtavaa armeijaa — molemmilla puolilla noin 100 000 sotilasta — kohtasivat toisensa Makedoniassa, tarkemmin sanottuna Filippin kaupungin edustalla! Täällä murhaajien eli Brutuksen ja Cassiuksen joukot murskattiin ja miehet ajautuivat tekemään itsemurhan. Pian Brutuksen pää oli Roomassa Caesarin patsaan alla: Caesarin murha oli kostettu ja roomalaiset runoilijat kirjoittivat kiihkeästi siitä miten ja missä tämä oli tapahtunut. (Samasta aiheesta liittyen Herodekseen, ks. täältä. Aiheesta loistava suomenkielinen analyysi on Grimberg, kirja 6, s. 9-52.)
Nyt, koska ratkaiseva taistelu oli käyty Filippin kaupungin edustalla, Octavianus julisti voiton kunniaksi Filippin kaupungin Rooman koloniaksi eli siirtokunnaksi ja asutti sen vanhoilla sotaveteraaneilla. Tällaiset siirtokunnat tunnettiin erityisesti siitä, että kaupungit oli asutettu roomalaisilla sotaveteraaneilla ja kaupungin yleisilme, ilmapiiri ja politiikka oli täysin roomalainen ja se nautti monista verohelpotuksista. Huomaa, että roomalaisten siirtokuntien tarkoitus oli ennenkaikkea levittää roomalaista kulttuuria ja mielipideilmastoa laajemmalle alueelle. Samalla tämä siirto vastasi kahteen käytännölliseen ongelmaan, nimittäin siihen, että (a) Rooma pääkaupunkina oli täynnä ja (b) rauhan takaamiseksi oli tärkeää, että roomalaisen armeijan jämiä asui ympäri valtakuntaa tärkeissä keskuksissa. Vielä vuoden 31 eKr. jälkeen Octavianus asututti kaupunkiin lisää sotaveteraaneja voitettuaan Antoniuksen ja Kleopatran joukot Aktionin taistelussa. Vuonna 27 eKr. Octavianus nimesi kaupungin tittelillä "Colonia Julia Augusta Philippensis".
Kun pidämme mielessämme tämän taustan ja alamme lukea Apostolien tekojen lukua 16, jossa kerrotaan Filippin seurakunnan perustamisesta, ymmärrämme paremmin miksi Luukas painottaa juuri tiettyjä asioita. Ennen sitä me kuitenkin tarkastelemme jakeessa 16:12 olevaa tekstikriittistä probleemaa.
* Jos sinua ei kiinnosta tekstikritiikki, voit helposti hypätä suoraan otsikkoon 3, etkä menetä mitään olennaista.
2) TEKSTIKRITIIKKI
Apostolien tekojen jakeessa 16:12 on ongelma, joka liittyy myös vahvasti tekstikritiikkiin. Ennen kuin sukellamme kreikankieliseen tekstiin, tässä kaksi vaihtoehtoa miten jae voitaisiin kääntää:
…Ja sieltä Filippiin, joka on ensimmäinen kaupunki siinä osassa Makedoniaa, siirtokunta. Siinä kaupungissa me viivyimme muutamia päiviä. (1938-käännös)
Sieltä menimme Filippiin, joka on kaupunki Makedonian ensimmäisessä piirissä/alueessa, roomalainen siirtokunta. Tässä kaupungissa vietimme muutamia päiviä. (F. F. Bruce, kommentaari)
Eroavuus näiden kahden käännöksen välillä liittyy siihen, miten alkuteksti rekonstruoidaan. Käytännössä ydinongelma liittyy yhteen ainoaan sanaan. Eroavuus on siinä, että missä muodossa käytetty πρώτη-sana, ”ensimmäinen”, tekstissä esiintyy. Tulisiko alkutekstissä lukea (a) πρώτη/prootee (adjektiivina) eli ”Filippi on ensimmäinen/merkittävin kaupunki Makedoniassa” vai (b) tulisiko tekstissä lukea πρώτης/prootees (genetiivinä) eli ”Filippi on kaupunki Makedonian ensimmäisessä piirissä/alueessa”. Bruce Metzgerin Textual Commentary -teoksessa, jossa selitetään kriittisen edition valmistaneen komitean päätöksiä, tekstivariantille annetaan luokitus ”D”, joka tarkoittaa sitä, että kiistan ratkaiseminen on äärimmäisen hankalaa. Kiista ei kuitenkaan tässä tapauksessa liity niinkään käsikirjoituksiin, vaan laajempaan historialliseen keskusteluun.
Kun katsomme käsikirjoituksia, niin kaikissa kreikankielisissä käsikirjoituksissa sana on πρώτη-muodossa (eli myös Papyrus 74, codex Sinaiticus, codex Vaticanus ja codex Alexandrinus)! Näin ollen teksti pitäisi kääntää ”Filippi on ensimmäinen/merkittävin kaupunki…” Vaikka yksikään kreikankielinen käsikirjoitus ei tue πρώτης-muotoa, tämä lukutapa löytyy kuitenkin muutamista latinankielisen Vulgatan käsikirjoituksista ja joistain slaavilaisista käsikirjoituksista, jotka ovat kuitenkin peräisin keskiajalta. Lisäksi uusimmassa kriittisessä editiossa, Nestle-Aland 28:ssa päätekstiin on laitettu πρώτη[ς], jossa sulkumerkit kuitenkin osoittavat variantin epävarmuutta. Näin ollen pelkästään käsikirjoituksia katsomalla asia näyttäisi olevan selvä! Missä siis ongelma..?
Ongelma on siinä, että jos jae käännetään ajatuksella ”Filippi on alueen ’ensimmäinen’ / pääkaupunki’”, kyseessä on teknisesti ottaen historiallinen virhe, koska Tessalonikaa pidettiin Makedonian merkittävimpänä kaupunkina ja kyseisen (neljännesosa)piirin pääkaupunkina toimi Amfipolis, ei Filippi. Tästä syystä moni tutkija (kuten Bruce ja McRay) vaatii, että Luukas puhuu Makedonian ensimmäisestä alueesta/piiristä, jossa Filippi sijaitsee.
Toisaalta on tutkijoita, kuten tekstikriitikko Bruce Metzger ja Apostolien teoista maailman pisimmän kommentaarin kirjoittanut Craig Keener, joiden mukaan meidän täytyy seurata käsikirjoituksissa olevaa πρώτη-muotoa ja selittää jae siten, että kyse on kunniallisesta asemasta, jonka Luukas Filippille antaa. Kuten Keener toteaa, teknisesti ottaen Amfipolis oli tämän piirin/alueen pääkaupunki, mutta koska Filippi oli roomalainen siirtokunta, sen merkitys ja vaikutus oli suurempi. Näin ollen jae voitaisiin kääntää ajatuksella, joka pysyy uskollisena käsikirjoitustodisteille: ”Filippi oli merkittävin kaupunki tuossa osassa Makedoniaa” (Keener, 2383; Metzger, 395).
Voimme nyt palata takaisin Filippin kaupungin roomalaisuuteen. Se auttaa meitä sitten tulkitsemaan kahta Filippiläiskirjeessä olevaa jaetta.
3) FILIPPI & ROOMALAISUUS
Kun luemme Apostolien teoista tekstin, jossa Luukas kertoo Filippin seurakunnan perustamisesta, me huomaamme helposti, miten suuressa roolissa Rooman kansalaisuus ja roomalaisuus Filippissä on. Ensinnäkin käsittelemässämme jakeessa 16:12 Luukas nimenomaan painottaa, että Filippi on roomalainen siirtokunta:
Jaetta ei saa aliarvioida, koska Luukas ei totea samaa asiaa mistään muusta kaupungista, ei edes Pisidian Antiokiasta, joka oli myös Rooman siirtokunta.
Myös jae 13 on huomionarvoinen. Yleensä Paavali menee kaupungissa aina ensin juutalaisten synagogaan, mutta Filippissä tämä ei ole mahdollista. Kaupungissa ei siis näytä olevan edes kymmentä juutalaista miestä, jotka olisi vaadittu synagogan perustamiseksi. Kaupunki on todella pakanavoittoinen! Sitten tulee jakeet 19-21, joista käy erinomaisen selkeästi ilmi miten Paavalin julistus ja toiminta ei sovi roomalaiseen ajattelutapaan:
Myöhemmin, kun Paavali on ruoskittu ja häntä pyydetään häipymään kaupungista, hän vetää ässän hihastaan:
Ei ole sattumaa, että Paavali vetoaa Rooman kansalaisuuteensa juuri Filippissä. Kaupungin johtomiehet pelästyvät ja heitä alkaa jännittää, että tapahtuma vuotaisi valtakunnalliseen Iltalehteen. He olivat — hyvänen aika! — ruoskineet Rooman kansalaisen!
Nämä poiminnat osoittavat ja alleviivat sitä, että Filippissä Rooma, Rooman tavat ja Rooman kansalaisuus näyttelivät valtavan suurta roolia. Seuraavaksi katsomme millä tavalla tämä näkyy Filippiläiskirjeessä ja miten Paavali reagoi siihen opetuksellaan. Samalla voimme hieman oikaista jakeisiin liittyviä vääriä tulkintoja.
4) FILIPPILÄISTEN KAKSOISKANSALAISUUS
Filippiläiskirjeen jakeet 1:27-30 osoittavat, että seurakuntalaiset joutuvat kärsimään eli he maksavat hintaa Jeesuksen seuraamisesta. Kuten Gordon Fee asiaa hienosti kommentaarissaan painottaa, ongelmana on Filippin uskovien kaksoiskansalaisuus: heillä on sekä Rooman että taivaan kansalaisuus ja nyt nämä kaksi todellisuutta ovat alkaneet ottaa yhteen ja lyömään kipinää. Koska roomalaisuus on niin valtavasti esillä Filippissä, Paavali kahdesti painottaa uskovien todellista kansalaisuutta. Ensin hän tekee niin jakeessa 1:27, sen jälkeen jakeessa 3:20.
Jae 1:27
Yksikään suomalainen käännös ei tee oikeutta sille mitä Paavali jakeessa 1:27 todella sanoo. Tässä korjattu ja paranneltu käännös alkutekstistä:
Paavali siis käyttää kreikan kielen πολιτεύομαι/politeuomai-verbiä painottaakseen, että Filippin uskovien tulee elää ”kuin [taivaan] kansalaiset”, tavalla, joka vastaa Kristuksen evankeliumin arvoa. On opittava uusi identiteetti. Kuten Thurén tiivistää, "taivaan kansalaisten on erityisesti ulkomailla, nykyisen maailman keskellä, elettävä kunniaksi kansalaisoikeuksien myöntäjälle ja ylhäiselle kotimaalleen" (s. 145).
Jae 3:20
Sama painotus löytyy selvemmin sanottuna jakeesta 3:20:
1938- ja Raamattu Kansalle käännösten ”yhteiskunta” / ”yhdyskunta” ei mielestäni tee oikeutta kreikan kielen politeuma-sanalle, jonka parempi käännös on nimenomaan ”kansalaisuus” (kuten 1992/UT2020, ks. Feen, 378-79 analyysi). Tässä Paavali siis sanoo suoraan ja selvästi, että filippiläisten todellinen identiteetti ei ole roomalainen, vaan heidän identiteettinsä perustuu Kristukseen ja he ovat ”taivaan kansalaisia”.
Ikävä kyllä tämä jae luetaan monesti väärin, ikään kuin Paavali sanoisi ”koska me olemme taivaan kansalaisia, me tulemme menemään taivaaseen”. Toisin sanoen monet kristityt näkevät tässä(kin) jakeessa toivon, jonka mukaan uskovien lopullinen päämäärä on päästä taivaaseen. Sen lisäksi, että ajatus on varmasti yleinen riviseurakuntalaisten keskellä, se näkyy joskus myös kommentaarikirjallisuudessa. Suomalaisista esimerkeistä voitaisiin mainita Jukka Norvannon (s. 108-09) ja Aimo Nikolaisen (s. 138) kommentit aiheesta. Norvannon mukaan kristittyjen "todellinen koti on taivaassa" ja se on heidän päämääränsä, kunhan he vain hetken jaksavat elää maan päällä. Ylösnousemusruumiistamme hän puolestaan kommentoi siten, että nykyinen ruumiimme ei luonnollisesti ole varustettu "taivasta varten". Samoin Nikolainen näyttää olettavan, että jonain päivänä me "muutamme" todelliseen kotimaahamme, taivaaseen. Joukkoon voitaisiin lisätä helluntaisaarnaaja Niilo Heimonen, jonka mukaan "yhdyskuntamme on taivaassa ja siellä on kotimme" (1983, 257).
3) FILIPPI & ROOMALAISUUS
Kun luemme Apostolien teoista tekstin, jossa Luukas kertoo Filippin seurakunnan perustamisesta, me huomaamme helposti, miten suuressa roolissa Rooman kansalaisuus ja roomalaisuus Filippissä on. Ensinnäkin käsittelemässämme jakeessa 16:12 Luukas nimenomaan painottaa, että Filippi on roomalainen siirtokunta:
…ja sieltä Filippiin, joka on merkittävin kaupunki siinä osassa Makedoniaa, [roomalainen] siirtokunta. (Ap.t. 16:12)
Jaetta ei saa aliarvioida, koska Luukas ei totea samaa asiaa mistään muusta kaupungista, ei edes Pisidian Antiokiasta, joka oli myös Rooman siirtokunta.
Myös jae 13 on huomionarvoinen. Yleensä Paavali menee kaupungissa aina ensin juutalaisten synagogaan, mutta Filippissä tämä ei ole mahdollista. Kaupungissa ei siis näytä olevan edes kymmentä juutalaista miestä, jotka olisi vaadittu synagogan perustamiseksi. Kaupunki on todella pakanavoittoinen! Sitten tulee jakeet 19-21, joista käy erinomaisen selkeästi ilmi miten Paavalin julistus ja toiminta ei sovi roomalaiseen ajattelutapaan:
Mutta kun hänen isäntänsä näkivät, että tulojen toivo oli heiltä kadonnut, ottivat he Paavalin ja Silaan kiinni ja vetivät heidät torille hallitusmiesten eteen. Ja vietyänsä heidät päällikköjen eteen he sanoivat: "Nämä miehet häiritsevät meidän kaupunkimme rauhaa; he ovat juutalaisia ja opettavat tapoja, joita meidän ei ole lupa omaksua eikä noudattaa, koska me olemme roomalaisia.
Myöhemmin, kun Paavali on ruoskittu ja häntä pyydetään häipymään kaupungista, hän vetää ässän hihastaan:
Mutta Paavali sanoi heille: "He ovat julkisesti, vieläpä ilman tuomiota, ruoskineet meitä, jotka olemme Rooman kansalaisia, ja ovat heittäneet meidät vankeuteen; ja nytkö he salaa ajaisivat meidät tiehemme! Ei niin, vaan tulkoot itse ja viekööt meidät ulos.” Ja oikeudenpalvelijat kertoivat ne sanat päälliköille; niin nämä peljästyivät kuullessaan heidän olevan roomalaisia, ja he tulivat ja suostuttelivat heitä ja veivät heidät ulos ja pyysivät heitä lähtemään pois kaupungista. (16:37-39)
Ei ole sattumaa, että Paavali vetoaa Rooman kansalaisuuteensa juuri Filippissä. Kaupungin johtomiehet pelästyvät ja heitä alkaa jännittää, että tapahtuma vuotaisi valtakunnalliseen Iltalehteen. He olivat — hyvänen aika! — ruoskineet Rooman kansalaisen!
Nämä poiminnat osoittavat ja alleviivat sitä, että Filippissä Rooma, Rooman tavat ja Rooman kansalaisuus näyttelivät valtavan suurta roolia. Seuraavaksi katsomme millä tavalla tämä näkyy Filippiläiskirjeessä ja miten Paavali reagoi siihen opetuksellaan. Samalla voimme hieman oikaista jakeisiin liittyviä vääriä tulkintoja.
4) FILIPPILÄISTEN KAKSOISKANSALAISUUS
Filippiläiskirjeen jakeet 1:27-30 osoittavat, että seurakuntalaiset joutuvat kärsimään eli he maksavat hintaa Jeesuksen seuraamisesta. Kuten Gordon Fee asiaa hienosti kommentaarissaan painottaa, ongelmana on Filippin uskovien kaksoiskansalaisuus: heillä on sekä Rooman että taivaan kansalaisuus ja nyt nämä kaksi todellisuutta ovat alkaneet ottaa yhteen ja lyömään kipinää. Koska roomalaisuus on niin valtavasti esillä Filippissä, Paavali kahdesti painottaa uskovien todellista kansalaisuutta. Ensin hän tekee niin jakeessa 1:27, sen jälkeen jakeessa 3:20.
Jae 1:27
Yksikään suomalainen käännös ei tee oikeutta sille mitä Paavali jakeessa 1:27 todella sanoo. Tässä korjattu ja paranneltu käännös alkutekstistä:
Eläkää kuin kansalaiset [πολιτεύεσθε/politeuesthe] Kristuksen evankeliumin arvoa vastaavalla tavalla.
Paavali siis käyttää kreikan kielen πολιτεύομαι/politeuomai-verbiä painottaakseen, että Filippin uskovien tulee elää ”kuin [taivaan] kansalaiset”, tavalla, joka vastaa Kristuksen evankeliumin arvoa. On opittava uusi identiteetti. Kuten Thurén tiivistää, "taivaan kansalaisten on erityisesti ulkomailla, nykyisen maailman keskellä, elettävä kunniaksi kansalaisoikeuksien myöntäjälle ja ylhäiselle kotimaalleen" (s. 145).
Jae 3:20
Sama painotus löytyy selvemmin sanottuna jakeesta 3:20:
Mutta meidän kansalaisuutemme [πολίτευμα/politeuma] on taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Pelastajaksi.
1938- ja Raamattu Kansalle käännösten ”yhteiskunta” / ”yhdyskunta” ei mielestäni tee oikeutta kreikan kielen politeuma-sanalle, jonka parempi käännös on nimenomaan ”kansalaisuus” (kuten 1992/UT2020, ks. Feen, 378-79 analyysi). Tässä Paavali siis sanoo suoraan ja selvästi, että filippiläisten todellinen identiteetti ei ole roomalainen, vaan heidän identiteettinsä perustuu Kristukseen ja he ovat ”taivaan kansalaisia”.
Ikävä kyllä tämä jae luetaan monesti väärin, ikään kuin Paavali sanoisi ”koska me olemme taivaan kansalaisia, me tulemme menemään taivaaseen”. Toisin sanoen monet kristityt näkevät tässä(kin) jakeessa toivon, jonka mukaan uskovien lopullinen päämäärä on päästä taivaaseen. Sen lisäksi, että ajatus on varmasti yleinen riviseurakuntalaisten keskellä, se näkyy joskus myös kommentaarikirjallisuudessa. Suomalaisista esimerkeistä voitaisiin mainita Jukka Norvannon (s. 108-09) ja Aimo Nikolaisen (s. 138) kommentit aiheesta. Norvannon mukaan kristittyjen "todellinen koti on taivaassa" ja se on heidän päämääränsä, kunhan he vain hetken jaksavat elää maan päällä. Ylösnousemusruumiistamme hän puolestaan kommentoi siten, että nykyinen ruumiimme ei luonnollisesti ole varustettu "taivasta varten". Samoin Nikolainen näyttää olettavan, että jonain päivänä me "muutamme" todelliseen kotimaahamme, taivaaseen. Joukkoon voitaisiin lisätä helluntaisaarnaaja Niilo Heimonen, jonka mukaan "yhdyskuntamme on taivaassa ja siellä on kotimme" (1983, 257).
Väärin. Tällaisissa tapauksissa me tungemme tekstiin asioita, joita siellä ei yksinkertaisesti ole. Jos otamme tosissamme Filippiin liittyvän historiallisen taustan (ja Paavalin teologian muutenkin), tämä ei missään tapauksessa ole Paavalin pointti. (Aiheesta laajemmin täällä.)
Nähkääs, kun Filippistä tehtiin Rooman siirtokunta ja sen asukkaat saivat Rooman kansalaisuuden, heidän tehtävänsä ei ollut mennä Roomaan, vaan asua Filippissä ja edustaa Roomaa ja sen arvoja! Tätä Rooman kansalaisuus Filippissä tarkoitti. Samalla tavalla uskovat Filippissä ovat nyt taivaan kansalaisia ja heidän tehtävänsä on levittää tämän uuden valtakunnan arvoja ja ihanteita siellä missä he ovat, tässä tapauksessa Filippissä!
Tämä asia on itse asiassa täysin selvästi sanottu tekstissä, jos me vain luemme sen niin kuin se on kirjoitettu. Huomaa, että Paavali olisi voinut aivan helposti kirjoittaa, että koska meidän kansalaisuutemme on taivaassa, ”me odotamme päivää, kun pääsemme lopulta taivaaseen”. Mutta Paavali ei kirjoita näin! Sen sijaan hän sanoo, että koska meillä on taivaan kansalaisuus, ”sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Pelastajaksi”. Samalla tavalla kuin roomalaiset Filippissä olisivat joutuneet hätätilanteessa odottamaan Rooman korkeatasoisen edustajan saapumista avukseen, kristityt odottavat Pelastajansa Jeesuksen saapumista, joka tulee vielä kerran palaamaan takaisin. Ja lisäksi: Paavali ei puhu sanaakaan siitä, että Kristus tulee takaisin siksi, että hän hakisi meidät pois, vaan hänen painotuksensa on kaikkea muuta: ruumiin ylösnousemus!
Nähkääs, kun Filippistä tehtiin Rooman siirtokunta ja sen asukkaat saivat Rooman kansalaisuuden, heidän tehtävänsä ei ollut mennä Roomaan, vaan asua Filippissä ja edustaa Roomaa ja sen arvoja! Tätä Rooman kansalaisuus Filippissä tarkoitti. Samalla tavalla uskovat Filippissä ovat nyt taivaan kansalaisia ja heidän tehtävänsä on levittää tämän uuden valtakunnan arvoja ja ihanteita siellä missä he ovat, tässä tapauksessa Filippissä!
Tämä asia on itse asiassa täysin selvästi sanottu tekstissä, jos me vain luemme sen niin kuin se on kirjoitettu. Huomaa, että Paavali olisi voinut aivan helposti kirjoittaa, että koska meidän kansalaisuutemme on taivaassa, ”me odotamme päivää, kun pääsemme lopulta taivaaseen”. Mutta Paavali ei kirjoita näin! Sen sijaan hän sanoo, että koska meillä on taivaan kansalaisuus, ”sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Pelastajaksi”. Samalla tavalla kuin roomalaiset Filippissä olisivat joutuneet hätätilanteessa odottamaan Rooman korkeatasoisen edustajan saapumista avukseen, kristityt odottavat Pelastajansa Jeesuksen saapumista, joka tulee vielä kerran palaamaan takaisin. Ja lisäksi: Paavali ei puhu sanaakaan siitä, että Kristus tulee takaisin siksi, että hän hakisi meidät pois, vaan hänen painotuksensa on kaikkea muuta: ruumiin ylösnousemus!
Pointti ei siis ole siinä, että me menemme ylös, vaan siinä, että Kristus tulee alas.
Ja kun tämä tapahtuu, Jumalan kansa nousee kuolleista: tapahtuu ruumiin ylösnousemus, kuten jakeessa 3:21 todetaan:
Hän muuttaa meidän ruumiimme tästä alennustilasta oman kirkastuneen ruumiinsa kaltaiseksi voimallaan, jolla hän kykenee alistamaan valtaansa kaiken.Näin ollen, vaikka Paavali painottaa selvästi sitä, miten uskovien todellinen kansalaisuus on "taivaassa", hänen Paavalin teologinen painopisteensä ei koskaan ole "taivaaseen meneminen", vaan pikemminkin se, miten Kristus tulee eräänä päivänä alas maan päälle ja herättää kansansa kuolleista! Ylösnousemus on siten varmin merkki siitä, että Kristus on tullut takaisin. Sillä välin Jumalan kansan on kyettävä elämään kahden eri kansalaisuuden välisessä ajassa, aina siihen saakka, kunnes Pelastajamme saapuu ja asettaa kaiken kohdalleen.
LOPETUS
Tässä meillä on siis käsissämme loistava esimerkki siitä, että ainakin joskus Uuden testamentin kirjeiden historiallisen taustan opiskeleminen auttaa meitä ymmärtämään paremmin Paavalin tekstin pointin. Meille haaste on sama. Taivaan kansalaisena eläminen tässä maailmanajassa, jossa ”taivaan asiat” ovat ihmisille myrkkyä, johtaa helposti samaan ongelmaan kuin minkä filippiläisetkin joutuivat kokemaan. Siksi Paavali sanookin jakeessa 3:10, että samaan aikaan kun me tunnemme Jeesuksen ylösnousemuksen voiman, me koemme myös hänen seuraamisensa mukanaan tuoman kärsimyksen. Toisin sanoen: elämä ristiinnaulitun seuraajana tuo elämäämme välttämättä ristin varjon, mutta toisaalta elämä ylösnousseen seuraajana tuo elämäämme myös toivon.
KIRJALLISUUTTA
Bruce, F. F.
- 1988. The Book of Acts. Revised edition. The New International Commentary on the New Testament. Grand Rapids: Eerdmans.
- 1995. Matkalla Paavalin maisemissa. Suom. Matti Aaltonen. Sley-kirjat.
Fee, Gordon. 1995. Paul’s Letter to the Philippians. New International Commentary on the New Testament. Grand Rapids: Eerdmans.
Ferguson, Everett. 2003. Backgrounds of Early Christianity. 3rd edition. Grand Rapids: Eerdmans.
Grimberg, Carl. 1957. Kansojen historia, kirjat 5-6. Suom. Veikko Pakarinen & Jussi Teljo. Porvoo: WSOY.
Heimonen, Niilo. 1983. "Kuoleman voittaja." Teoksessa Kuolema on voitettu. Vantaa: RV-kirjat. (Sivut 247-78.)
Keener, Craig S. 2014. Acts. An Exegetical Commentary. Volume 3. (15:1-23:35.) Grand Rapids: Baker Academic.
McRay, John. 2008 [1991]. Archaeology & The New Testament. Grand Rapids: Eerdmans.
Nikolainen, Aimo T. 1985. Viisi Paavalin kirjettä. Työn ja taistelun mies. Kirjapaja.
Norvanto, Jukka. 2009. Iloitse sittenkin! Paavalin kirje filippiläisille. Kauniainen: Perussanoma.
Thurén, Jukka.1993. Galatalaiskirje & Filippiläiskirje. Sley-kirjat.
Wright, N. T. & Bird, Michael F. 2019. The New Testament in Its World. Lontoo: SPCK.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti