Rikki - niin rikki
Vertaus ontuu
Peli on loistava ajantappaja leireillä, mutta sillä ei ole mitään tekemistä Uuden testamentin tekstihistorian kanssa. Dallasin yliopiston professori ja tunnettu tekstikriitikko Daniel Wallace* selittää miksi näin.
(1) Uuden testamentin käsikirjoitusten kohdalla ”viesti” ei mene eteenpäin suullisesti, vaan kirjallisesti. (Testatkaa leirillä kirjallista versiota ja huomaatte miten peli muuttuu äkkiä tylsäksi!)
(2) Sen sijaan, että kyse olisi ainoastaan yhdestä viesti-linjasta, jossa henkilö x on aina riippuvainen ainoastaan edellisen henkilön kertomuksesta, Uuden testamentin kohdalla ”linjoja” on olemassa monien käsikirjoitusten kohdalla useita.
(3) Tekstikriitikot eivät tietenkään nojaa ainoastaan ”viimeiseen henkilöön”, vaan heillä on yhteys useampaan todistajaan pitkän ketjun varrella ja jotkut heistä ovat paljon lähempänä ensimmäistä ”ääntä” kuin toiset.
(4) Kirkkoisät varhaisina vuosisatoina kommentoivat Uuden testamentin tekstiä läpi vuosisatojen. Näin ollen joskus, kun tekstikriitikot kohtaavat ”reiän” tekstihistoriassa, se voidaan paikata kirkkoisiltä saaduilla tiedoilla.
(5) Rikkinäinen puhelin -leikissä idea on siinä, että sen jälkeen kun yksi henkilö kertoo kertomuksen, hänellä ei ole enää mitään osuutta viestin jatkumiseen. Mutta Uuden testamentin useat käsikirjoitukset kopioitiin suurella todennäköisyydellä useasti.
(6) Ensimmäisinä vuosisatoina oli ainakin yksi linja, joka välitti tekstiä eteenpäin luotettavalla tavalla. (Sitä kutsutaan alexandrialaiseksi teksisuvuksi.) Voidaan myös osoittaa, että jotkut 300-luvun käsikirjoitukset ovat lähempänä alkuperäistä tekstiä kuin jotkut toisen vuosisadan käsikirjoitukset. Me esimerkiksi tiedämme, että Codex Vaticanuksen teksti (varhainen 300-luku) palautuu varmuudella 100-luvulla oleviin käsikirjoituksiin / olevaan käsikirjoitukseen.
Miten Uuden testamentin tekstikritiikkiä sitten voikaan kuvata, rikkinäinen puhelin -leikki ei ole yksi toimivista malleista.
* Daniel Wallacen luento kirjassa "The Reliability of the New Testament: Bart D. Ehrman & Daniel B. Wallace in Dialogue." Ed. Robert B. Stewart. Minneapolis: Fortress Press, 2011. Sivut 35-36.
(2) Sen sijaan, että kyse olisi ainoastaan yhdestä viesti-linjasta, jossa henkilö x on aina riippuvainen ainoastaan edellisen henkilön kertomuksesta, Uuden testamentin kohdalla ”linjoja” on olemassa monien käsikirjoitusten kohdalla useita.
(3) Tekstikriitikot eivät tietenkään nojaa ainoastaan ”viimeiseen henkilöön”, vaan heillä on yhteys useampaan todistajaan pitkän ketjun varrella ja jotkut heistä ovat paljon lähempänä ensimmäistä ”ääntä” kuin toiset.
(4) Kirkkoisät varhaisina vuosisatoina kommentoivat Uuden testamentin tekstiä läpi vuosisatojen. Näin ollen joskus, kun tekstikriitikot kohtaavat ”reiän” tekstihistoriassa, se voidaan paikata kirkkoisiltä saaduilla tiedoilla.
(5) Rikkinäinen puhelin -leikissä idea on siinä, että sen jälkeen kun yksi henkilö kertoo kertomuksen, hänellä ei ole enää mitään osuutta viestin jatkumiseen. Mutta Uuden testamentin useat käsikirjoitukset kopioitiin suurella todennäköisyydellä useasti.
(6) Ensimmäisinä vuosisatoina oli ainakin yksi linja, joka välitti tekstiä eteenpäin luotettavalla tavalla. (Sitä kutsutaan alexandrialaiseksi teksisuvuksi.) Voidaan myös osoittaa, että jotkut 300-luvun käsikirjoitukset ovat lähempänä alkuperäistä tekstiä kuin jotkut toisen vuosisadan käsikirjoitukset. Me esimerkiksi tiedämme, että Codex Vaticanuksen teksti (varhainen 300-luku) palautuu varmuudella 100-luvulla oleviin käsikirjoituksiin / olevaan käsikirjoitukseen.
Miten Uuden testamentin tekstikritiikkiä sitten voikaan kuvata, rikkinäinen puhelin -leikki ei ole yksi toimivista malleista.
* Daniel Wallacen luento kirjassa "The Reliability of the New Testament: Bart D. Ehrman & Daniel B. Wallace in Dialogue." Ed. Robert B. Stewart. Minneapolis: Fortress Press, 2011. Sivut 35-36.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti