Galatalaiskirje 4:4-6: variantteja ja kolminaisuus-teologiaa

Johdantoa

Monella lukijalla on Paavalin kirjeitä lukiessaan kiusaus edetä nopealla temmolla pieniin yksityiskohtiin liikaa pysähtymättä. Kuitenkin jokainen, joka alkaa käyttää aikaansa Paavalin teologisten näkemysten selvittämiseen tulee huomaamaan nopeasti, että pienilläkin tekstin yksityiskohdilla on monesti äärimmäisen suuri merkitys. Kuten Timo Eskola eräässä kirjassaan kerran kehotti, Paavalia on opittava lukemaan hitaasti. [1] 

Tässä tekstissä haluan tuoda esiin yhden tällaisen esimerkin, jossa pysähtyminen yksityiskohtiin avaa eteemme teologisia aarteita. Kyseessä on Galatalaiskirjeen jae 4:6 ja se liittyy erityisesti kristologiaan eli näkemykseemme Jeesuksesta ja hänen asemastaan Jumalan pelastussuunnitelmassa. Aloitan tekemällä muutamia tekstikriittisiä huomioita, jonka jälkeen siirryn kuvaamaan aiheen asiantuntijoiden löytöjä jakeen ympäriltä. Tekstin tarkoitus on osoittaa, että Jeesus ei ole Paavalin teologiassa kuka tahansa, vaan hän on Jumalan henkilökohtainen itseilmoitus, aivan kuten Pyhän Hengen toiminta. Paavali uskoi Jeesuksen ennaltaolemiseen, ja hänen inkarnaatioonsa (eli lihaksi tulemiseen). Tavalla tai toisella Jeesus ja Henki tulee siten lukea sisään sanaan "Jumala". Lopuksi käsittelen Paavalin tekstissä painottamaa uutta exodusta, jossa Jumalan persoona ja henkilöllisyys on ilmoitettu lopullisesti Jeesuksessa ja Hengen toiminnassa. (Paavali ei tunnetusti kykene tekemään teologiaa ilman, että hän on vanhatestamentillisen kertomuksen kielikuvien kyllästämä.) Lyhyesti sanottuna: olemme jälleen kolminaisuuden äärellä. 

Kolminaisuus-teologiaa Luukkaalla?

Luukas & Kolminaisuus... what?!

Tämä teksti olettaa lukijoilta ainakin jonkintasoista tietotaitoa kristillisestä teologiasta ja siihen liittyvistä kiemuroista, mutta toivon aihetta tuntemattoman lukijan pysyvän kärryillä, ainakin pääpointeista puhuttessa. 

Tämä teksti seuraa melko tarkasti Uuden testamentin professori C. Kavin Rowen artikkelia (2003). Tätä kaveria on melko yleisesti ottaen pidetty nuoren polven teologeista melko varteenotettavana ja ehkä jopa nousevana "tähtenä". Artikkeli on otsikoitu tittelillä "Luukas ja kolminaisuus(oppi)". Duke Universityssä tällä hetkellä opettava Rowe on kirjoittanut melko paljon Luukkaan teoksista ja erityisesti niiden sisältämästä teologiasta koskien Jeesuksen Herruutta. Itse luin hiljattain hänen loistavan kirjansa "World Upside Down: Reading Acts in the Graeco-Roman Age" (2010), joka on Regentissä pakollisena tahkottavana meneillään olevalla Apostolien tekojen kurssilla. 

Minne katosi Apostolien tekojen jae 15:34?

Puuttuva jae

Yksi merkillisimmistä kysymyksistä, joita tavallinen Uuden testamentin lukija joutuu ihmettelemään on puuttuvien jakeiden ongelma. Tällaisissa tapauksissa teksti etenee jouhevasti, mutta yksi jae puuttuukin kokonaisuudessaan täysin. Asia ei ole niin kummallinen tilanteessa, jossa jae on teksissä mukana hakasulkujen [] sisällä alaviitemaininnalla varustettuna, mutta se aiheuttaa päänvaivaa tilanteessa, jossa puuttuvasta jakeesta ei ole yksinkertaisesti minkäänlaisia mainintoja. Erityisesti vanhaa käännöstä (1933/38) lukevat törmäävät tähän hankalampaan asetelmaan, koska tekstistä vain puuttuu joskus kokonainen jae ilman selityksiä.

Constantine von Tischendorf: kertomus, joka ei jätä kylmäksi

Johdantoa

Jos tehtävänä olisi esittää tärkeitä henkilöitä liittyen Uuden testamentin tekstikritiikin historiaan, henkilöiden määrä nousisi helposti bussilastilliseksi. Mutta jos puhumme todella tärkeistä henkilöistä, lukumäärää voitaisiin rajoittaa pikkubussilliseen. Tämä asia selviää kenelle tahansa, joka tutustuu aiheen standarditeoksien historiaosuuksiin. 

Päätin pitkän tauon jälkeen mielenkiinnon herättämiseksi suunnata valokeilan yhteen niistä, jotka tulisivat nousemaan tähän pikkubussiin ensimmäisten joukossa. Kyseessä on Constantine von Tischendorf (1818-1874). Tiivistettynä kysymyksessä on henkilö, joka arvosti Raamatun sanomaa hyvin paljon ja teki kaikkensa sen eteen, että kykenisi löytämään parempia ja vanhempia Uuden testamentin kreikankielisiä käsikirjoituksia kuin mitä hänen aikanaan tutkimuksessa oli saatavilla. Ja kuten pian tulemme näkemään, hän onnistui tavoitteessaan kiitettävästi. 

400 000 varianttia! (!)

Vuonna 2005 ilmestyi kirja, joka nousi viikkojen ajaksi New York Timesin bestseller listoille. Kirjaa on myyty enemmän kuin Jurvan krillillä makkaroita. Ja kyseessä on opus Uuden testamentin tekstikritiikistä! Todennäköisesti tulen palaamaan kirjan sisältöön tulevaisuudessa, mutta nyt kiinnitän huomiota vain lauseeseen, joka on osaltaan ollut edistämässä kirjan suurta suosiota:

Me emme tiedä miten paljon käsikirjoituksissa on variantteja ja ehkä on parasta sanoa asia seuraavasti: käsikirjoitusten välillä on enemmän variantteja kuin Uudessa testamentissa on sanoja. [1]

Kukaan ei oikeasti tiedä tarkkaa vastausta varianttien lukumäärään, koska on käytännössä mahdotonta käydä läpi joka ikinen käsikirjoitus toisiinsa verraten. (Vapaaehtoisia?) Arviot ovat vaihdelleet 200 000 ja 400 000 välillä. Koska Uudessa testamentissa on noin 138 000 sanaa kreikankielellä, teknisesti ottaen väite ”käsikirjoitusten välillä on enemmän variantteja kuin Uudessa testamentissa on sanoja” pitää paikkansa. 

Uuden testamentin tekstihistoria & Rikkinäinen puhelin -leikki

Rikki - niin rikki

Monille ihmisille Uuden testamentin tekstin historiasta tulee mieleen tunnettu rikkinäinen puhelin -leikki. Kymmenillä lasten- ja nuortenleireillä mukana olleena olen itsekin osallistunut tällaiseen useasti. Leikin tarkoitus on siis seuraava. Ensimmäinen henkilö kuiskaa seuraavana istuvan henkilön korvaan lyhyen kertomuksen, jonka jälkeen tämä henkilö sitten kuiskaa sen parhaansa mukaan kolmannelle, kolmas neljännelle jne. Leikin idea on tietysti siinä, että viimeinen henkilö, joka kertoo kuulemansa ääneen, saa aikaan naurupyräkän: kertomus on muuttunut aivan toisenlaiseksi!

Tahattomia ja tahallisia variantteja

Edellisessä kirjoituksessa kiinnitin huomiota tekstihistorian isoon kokonaiskuvaan evankeliumeiden osalta. Siirryn nyt kuvaamaan tarkemmin teksteihin tulleita variantteja. [Syy tekstin viipymiseen on tällä kertaa "kiire koulussa".]


Kysymys johon juuri kukaan ei tiedä vastausta

Haluan tässä kohden muistuttaa niitä lukijoita, jotka ajattelevat omaa tietämättömyyttään aiheen äärellä, että olemme tekemisissä aiheen kanssa, josta ainoastaan ani harva tietää juuri yhtään mitään. Noin kuukausi sitten istuin Regentissä Uuden testamentin tentissä ja kokeeseen oli lipsahtanut kysymys vanhasta tenttipohjasta, jota ei oltu käsitelty oppitunneilla, eikä myöskään kirjoissa joita meidän oli tenttiin luettava. Kysymys kuului: ”Vain alle 2% kaikista säilyneistä Uuden testamentin kreikankielisistä käsikirjoituksista vastaavat tarkasti toinen toisiaan: totta vai tarua?” Suurin osa opiskelijoista oli kysymyksestä huuli pitkällä ja vastaukset jakautuivat arvostelijan mukaan noin fifty/fifty (juuri näin helposti käy jos suurin osa arvaa). Olemme siis tekemisissä kysymyksien kanssa, joihin suurin osa teologian maisteriksi opiskelevista eivät osaa vastata, joten lukija voi olla tässä kohden melko huoletta.