Markuksen evankeliumin loppu (16:9-20) - tekstikriittinen analyysi

Johdanto

Jokainen Markuksen evankeliumia lukeva henkilö huomaa, että evankeliumin viimeisissä jakeissa 16:9-20 on jotain häikkää. Esimerkiksi omassa Raamatussani (UT = Raamattu Kansalle vuodelta 1999) nämä jakeet on laitettu []-merkkien sisälle, jota seuraa alaviitemerkintä ”Jakso puuttuu joistakin käsikirjoituksista.” Tämän lisäksi jotkut muut raamatunkäännökset mainitsevat joitain muitakin vaihtoehtoja evankeliumin lopulle kuin jakeet 16:9-20, näin mm. englanninkieliset ESV ja NLT sekä uusi suomenkielinen UT2020.

Mistä on kyse? Lyhyesti sanottuna tämä on toinen esimerkki 12 jakeen mittaisesta lisäyksestä, joka on ajan saatossa tullut Uuden testamentin teksteihin (toinen esimerkki on aviorikoksesta tavattu nainen -kertomus Johanneksen evankeliumin 7 ja 8 luvun välissä). Tämän tekstin tarkoitus on avata reilusti ja kunnolla se, millaisia erilaisia haasteita Markuksen evankeliumin loppuun liittyy ja millaisia erilaisia lopetuksia eri käsikirjoituksista löytyy. Kyseessä on siis laaja tekstikriittinen analyysi. Tarkoitukseni on argumentoida, että (a) käsikirjoitusaineisto tukee selvästi näkemystä siitä, että jakeet 16:9-20 ovat myöhempi lisäys ja (b) Markus todella halusi päättää evankeliuminsa jakeeseen 16:8, eikä alkuperäinen loppu ole kateissa, kuten monet ovat väittäneet (mukaan lukien minä joitain vuosia sitten). 

Uusi luento aiheesta "Uuden testamentin teksti ja käsikirjoitukset"

Käy kuuntelemassa uusin luentoni Uuden testamentin tekstistä ja käsikirjoituksista. Luento toimii melko hyvänä perus johdantona aiheeseen. Käsittelen puheessani erityisesti neljää eri teemaa:

1. Millä tavoin antiikin ajan teokset ovat säilyneet ja miten tämä liittyy tekstikritiikin tarpeeseen? Saat hyvän kuvan siitä, miten vähän meille on yleensä ottaen jäänyt tekstimateriaalia monista klassisista teoksista, kuten Tacituksen Keisarillisen Rooman historiasta. Uuden testamentin kohdalla pullat ovat paremmin uunissa, kun puhutaan (a) käsikirjoitusten määrästä, (b) sen historiallisen aukon pituudesta, joka on alkuperäisen tekstin ja parhaimman säilyneen käsikirjoituksen välillä ja (c) tekstimassan säilymisessä. 
2. Mistä teoksista modernit Uuden testamentin käännökset tehdään? Saat lyhyen kuvauksen Nestle-Aland-nimisestä kriittisestä editiosta, sekä siitä, miltä tämä opus konkreettisesti näyttää. 
3. Esimerkkejä tekstivarianteista. Esittelen neljä tunnettua tekstivarianttia eli sellaista kohtaa, joissa olemassaolevat käsikirjoitukset jakaantuvat. Monet näistä varianteista on helposti ratkaistavissa, kun taas toiset ovat hieman kinkkisempiä. Pahimmissa tapauksissa jotkut rakentavat teologisia näkemyksiään väärien varianttien varaan. 
4. Kolme myyttiä. Esittelen ja ammun alas kolme myyttiä Uuden testamentin teksteihin liittyen. Ensimmäisen myytin mukaan Uusi testamentti on käännetty niin monta kertaa, ettei siihen voi enää luottaa (väite on naiivi); toisen myytin mukaan sen teksti on syvätasoon saakka turmeltunut (muslimien tahrif-oppi, jota tekstikriitikot eivät tunnista) ja kolmannen myytin mukaan "mitä vanhempi käännös, sitä parempi" (todellisuudessa mitä uudempi käännös, sitä paremmille teksteille se perustuu). 

Jos haluat minut pitämään luennon aiheeseen liittyvistä teemoista esimerkiksi omaan seurakuntaasi, älä pelkää ottaa yhteyttä. Voit lähettää mailia osoitteeseen saarelanjanne[at]gmail.com.

Hyvää juhannuksen jatkoa kaikille! 

Jumalan synty: Isän ja Pojan kätketty historia - Kritiikki

JOHDANTO 

Helsingistä tuli taas shokeeraava kirja. Toki nyt Ville Mäkipellon aiemmassa sensurointia ja peukalointia painottavan kirjan kirjoittajapari Paavo Huotari on kadonnut ja kaksi uutta on tullut tilalle: Juha Pakkala (VT-mies) ja Raimo Hakola (UT-mies). Tällä kertaa poraudutaan Isän ja Pojan kätkettyyn historiaan. Jälleen kerran kirjan kannet ovat hienot ja otsikkojen ja aiheen esittelyn klikkimäisyys tuonee paljon kolikkoja kirstuun. Edellisen kirjan kohdalla kuuluin niihin viimeisimpiin, jotka saivat kirjan käsiinsä ja joulukuulla 2023 julkaisemani kriittinen arvio oli jonossa melko hännillä, koska moni muu oli ehtinyt tarttua pullaan jo ennen minua. Nyt asiat lienevät päinvastoin, koska ostaessani kirjan se oli vasta saapunut lämpimänä hyllylle.

Olemme siis jälleen kriittisen arvion äärellä. Kuten edellisen kirja-arvioni kohdalla, en tässäkään aio puuttua kaikkeen. Itse asiassa keskityn nyt melko rajaavasti ainoastaan kirjan viimeiseen suureen osioon, jossa käsitellään Jeesusta. Sivuilla paljon huomiota saavat erityisesti ylösnousemus-usko ja kristologia eli jälleen kerran ne aiheet, joiden äärellä olen itsekin aikaani viettänyt. Itse asiassa julkaisin viime vuonna ensimmäisen kirjani nimenomaan ylösnousemuksesta — Ylösnousemus ja kuoleman jälkeinen elämä (Aikamedia, 2024) — joten tämä aihe tulee luonnollisesti olemaan melko suuressa roolissa tässä tekstissä. Lupaan itse asiassa antaa joitain sellaisia uusia huomioita, joita ei löydy kirjastani, eikä itse asiassa tutkimuskirjallisuudesta muutenkaan kovin laajasti. Totean jo nyt, että jos lukijaa kiinnostaa vaikkapa pelkästään ylösnousemus-osio, hän voi siirtyä suoraan sitä käsittelevään otsikkoon 2.6.

Etenen taas kuten ennenkin: kirjoitan kulttuurimme pikaruokamaisuuden vastaisesti pitkästi ja pyrin dokumentoimaan väitteeni parhaani mukaan. Tekstin lopusta lähdeluettelon lisäksi löytyy myös kasa muita arvioita + linkkejä: niiden tarkoitus on ohjata lukijoita kirjassa esiinnostettujen aiheiden äärelle muualla erilaisesta näkökulmasta katsottuna. 

Uusi tutkimus Codex Vaticanuksen distigmoista (”kahdesta pisteestä”)

JOHDANTO

Olemme viettäneet tämän viikon Saran kanssa Tyndale House -nimisessä tutkimuskeskuksessa Cambridgessa. Sara valmistelee tulevaa teologis-eksegeettistä kirjaansa ja minä olen rustannut kasaan Uuden testamentin tekstikritiikkiin liittyvää artikkelia, joka tulee ulos alkusyksystä — jos Herra suo. Koska nyt on ollut enemmän aikaa pyöriä tekstikritiikin rintamalla, halusin postata eräästä uudesta ja monella tapaa myös melko shokeeraavastakin uutisesta. Tämä postaus on poikkeuksellisesti suunnattu pikemminkin teologeille, jotka ovat mahdollisesti tietoisia aiheeseen liittyvistä taustakertomuksista, mutta jokainen on vapaa lukemaan tekstin ja jopa kommentoimaan sitä kommenttiosioon. Yritän kertoa meneillään olevan tilanteen nyt mahdollisimman lyhyesti ja selvästi. Se liittyy uusimpaan Codex Vaticanuksesta tehtyyn mustetutkimukseen. 

Koska Raamattu jaettiin lukuihin ja jakeisiin?

Tässä tekstissä vastataan sekä lyhyesti että pitkästi monien mieltä askarruttavaan kysymykseen "koska Raamattuihin tuli luku- ja jaenumerointi?"

Vastaus lyhyesti

Nykyinen lukujako tuli käyttöön 1200-luvulla ja nykyinen jaenumerointi yleistyi vasta 1500-luvulla. Lukujaottelun kohdalla olennaisin nimi on Stephen Langton (n. 1150-1228) ja jaenumeroinnin kohdalla Robert Estienne (1503-1559), joka tunnetaan myös nimellä Stefanos.

Filemonin kirjeen kaikki kreikankieliset käsikirjoitukset nyt analysoitu

JOHDANTO

Kun puhumme Uuden testamentin tekstikriittisestä työstä, niin on erittäin harvinaista, että joku olisi ehtinyt tutkia kaikki olemassaolevat kreikankieliset käsikirjoitukset johonkin yksittäiseen Uuden testamentin kirjaan liittyen. Tämä puute johtuu käytännössä kahdesta syystä.

Ensinnäkin syynä on se klassinen ongelma, että näitä käsikirjoituksia on yksinkertaisesti aivan valtava määrä! Vaatii rajusti työtunteja — ja tarkemmin sanottuna työvuosia — ennen kuin kaikki materiaali on kerätty ylipäätään tarkasteltavaksi.

Toinen syy on se, että vielä 100 vuotta sitten oli aika lailla pakko matkustaa paikasta A paikkaan B käsikirjoituksia tutkiakseen, mutta nykyään valtava määrä käsikirjoituksia on olemassa hyvälaatuisessa digitaalisessa muodossa, joten tutkija voi lukea vaikkapa codex Sinaiticusta kahvinkuppi sylissään omassa kotitoimistossa. Yksi tällainen sivusto on The Center for the Study of New Testament Manuscripts.

Viime aikoina tähän sääntöön on kuitenkin ilmestynyt joitain poikkeuksia. [1] Yksi tällainen on S. Matthew Solomonin väitöskirja The Textual History of Philemon (2014). Solomonin tutkimuksen päälöydöt voi onneksi lukea hänen artikkelistaan ”Myths About Transmission: The Text of Philemon from Beginning to End”, joka on luku 9 Elijah Hixsonin ja Peter Gurryn editoimassa teoksessa Myths and Mistakes in New Testament Textual Criticism (IVP, 2019). 

Tähän kirjaan palataan tarkemmin blogissa myöhemmin.

Robert Pricen väite jakeista 1. Kor. 15:3-11 interpolaationa

JOHDANTO

Jeesuksen ylösnousemus on ollut alusta saakka mittavan keskustelun kohteena. Ihmiskunta on — ja tulee loppuun saakka olemaan — jakautunut mielipiteessään liittyen kristinuskon alkuun. Herättikö Israelin Jumala Jeesus Nasaretilaisen kuolleista vai ei? Monet apologeetat (minä mukaanlukien, ks. Saarela 2024) ovat antaneet mittavia historiallisia perusteluja sille, että näin todella tapahtui. Samantapaisesti on aina ollut joukko, jotka ovat kiistäneet tapahtuman. Millä tavoin tapahtunutta on sitten lähdetty kiistämään, riippuu tutkijasta. Törmäsin kuitenkin hiljattain erityisen radikaaliin lähestymistapaan, josta en ollut aiemmin kuullut. Koska aihe liittyy vahvasti juuri tekstikritiikkiin, julkaisen tekstin juuri tässä blogissa. []-merkeissä alla on lisää aihetta koskevaa informaatiota. 

Robert M. Price on siitä erityinen skeptikko, että hänen lähestymistapaansa ei voida oikeastaan sijoittaa edes tutkimuskentän vasempaan laitaan, vaan hänen systeeminsä muodostaa oikeastaan oman laatikkonsa laajemman tutkimuskentän ulkopuolella. Tämä johtuu siitä, että Price ottaa erittäin radikaalin lähestymistavan Jeesukseen ja Uuden testamentin tutkimukseen: hänen mukaansa Jeesus Nasaretilainen ei koskaan ollut historiallinen henkilö (ks. Price 2010 ja samassa teoksessa olevat muiden tutkijoiden kritiikit). [1] Pricen lähestysmistapa on radikaali siinäkin mielessä, että hän pyrkii tekemään jotain, mitä muut eivät ole oikeastaan koskaan tehneet (tai ainakaan minä en ole tähän törmännyt). Hän nimittäin väittää, että 1. Korinttilaiskirjeen luvun 15 jakeet 3-11 ovat myöhempi interpolaatio eli jonkun kirjurin tekemä lisäys, ei Paavalin itse kirjoittama teksti 50-luvulla (Price 2005). 

Tämä isku on tarkasti harkittu ja hyvin suunniteltu, koska kuten kaikki ylösnousemus-kirjallisuutta lukeneet tietävät, nämä jakeet ovat erityisen arvokas tekstikokonaisuus, koska niissä Paavali lainaa jo Jerusalemin alkuseurakunnassa 30-luvun alussa syntynyttä traditiota, jonka mukaan (a) Jeesus kuoli, (b) hänet haudattiin, (c) hänet herätettiin kuolleista ja (d) hän ilmestyi useammalle henkilölle ja erityisesti joukoille. [Ks. viite 2.] Jos Pricen väite pitää paikkansa, jonka mukaan jakeet 15:3-11 ovat todella myöhempi toisella vuosisadalla tehty lisäys, ylösnousemuskirjallisuudessa hyvin vahvana pidetty argumentti menettää merkityksensä. 

Kysymys toki kuuluu: onko meillä mitään hyviä syitä uskoa, että Price on oikeassa?