Johdanto
Olen viime päivinä lukenut uudelleen läpi Nabeel Qureshin kirjaa Etsin Allahia, löysin Jeesuksen (Perussanoma, 2015). Kirja on rehellinen ja syväluotaava kuvaus siitä, miten hurskas muslimi alkaa toden teolla tutustua tarkemmin niin Raamattuun kuin Koraaniin ja Jeesukseen ja Muhammadiin sillä seurauksella, että hän päättää lopulta hylätä islamin ja kääntyä kristinuskoon.
Koska olen viime aikoina sekä kirjoittanut että puhunut muslimien tahrif-opista eli väitteestä, jonka mukaan Raamattu ja erityisesti Uusi testamentti on turmeltunut syvätasolla, halusin käydä uudelleen läpi sen, millä tavoin Qureshi muutti mielensä tässä asiassa (luin kirjan ensimmäisen kerran jo vuosia sitten). Tässä tekstissä käyn läpi mainitun kirjan lukuja 21&22. Näissä luvuissa Qureshi tiivistää, millaista keskustelua hän kävi ystävänsä Davidin kanssa aiheesta. Tarkoitukseni on osoittaa, millaisia argumentteja muslimeille aiheesta opetetaan. Paljastuu, että oikeastaan pelkät perus tiedot Uuden testamentin tekstikritiikistä riittävät vaientamaan perus väitteet Uuteen testamenttiin liittyen.