Textus Receptus vs. kriittinen teksti, osa 4: Apostolien teot

JOHDANTO

Saavumme kriittistä editiota (KE) ja Textus Receptusta (TR) vertailevassa tekstisarjassamme nyt Apostolien tekoihin. Löydät aiemmat tätä aihetta käsittelevät tekstit täältä: osa 1, osa 2, osa 3. Apostolien teoissa on kymmenen jaetta tai jaejaksoa, joissa kriittinen teksti eroaa merkittävällä tavalla TR:n tekstistä. Sisällysluettelo näkyy tässä:


2:30: Jumala asettaa Daavidin jälkeläisen, Kristuksen, valtaistuimelle
4:25: Pyhän Hengen kautta
8:37: Etiopialaisen hoviherran uskontunnustus
9:5-6: Lisäyksiä ja harmonisaatiota jakeiden 22:10 & 26:14 kanssa, mutta täysin ilman kreikankielisten tekstien tukea
10:30: ”(Paastosin ja) rukoilin”
15:34: Mutta Silas päätti kuitenkin jäädä heidän luokseen…
16:7: Jeesuksen Henki ei sallinut sitä
23:9: ”Älkäämme taistelko Jumalaa vastaan!” (harmonisaatio, jae 5:39)
24:6-8: Selitys Paavalin kiinniottamisen hetkeen
28:29: Juutalaiset lähtivät pois väitellen kiivaasti keskenään

2:30 Jumala asettaa Daavidin jälkeläisen, Kristuksen, valtaistuimelle

• προφήτης οὖν ὑπάρχων καὶ εἰδὼς ὅτι ὅρκῳ ὤμοσεν αὐτῷ ὁ θεὸς ἐκ καρποῦ τῆς ὀσφύος αὐτοῦ καθίσαι ἐπὶ τὸν θρόνον αὐτοῦ. 
• προφήτης οὖν ὑπάρχων καὶ εἰδὼς ὅτι ὅρκῳ ὤμοσεν αὐτῷ ὁ θεὸς ἐκ καρποῦ τῆς ὀσφύος αὐτοῦ τὸ κατὰ σάρκα ἀναστήσειν τὸν Χριστὸν, καθίσαι ἐπὶ τοῦ θρόνου αὐτοῦ. (TR) 
• Koska hän nyt oli profeetta ja tiesi, että Jumala oli valalla vannoen hänelle luvannut asettavansa [καθίσαι] hänen kupeittensa hedelmän hänen valtaistuimelleen. (1938) 
• Therefore being a prophet, and knowing that God had sworn with an oath to him, that of the fruit of his loins, according to the flesh, he would raise up Christ to sit on his throne. (KJV) 

—> Tämä jae on osa pidempää Pietarin puhetta, jonka hän piti helluntaipäivänä suurelle juutalaisyleisölle. Jakeessa 2:30 Pietari puhuttelee Daavidia profeettana, joka tiesi, että Jumala oli vannonut hänelle sen, että hänen jälkeläisensä istuisi kuninkaana Israelin valtaistuimella ikuisesti. Tämä ajatus perustuu tietenkin kuuluisaan 2. Samuelin kirjan lukuun 7, josta tämä lupaus alun perin löytyy, ja jonka sisältö huokuu monissa Psalmeissa (kuten Psalmissa 2 ja 89). Suoranainen viittaus Pietarin puheessa on kuitenkin Psalmiin 132:11:

Herra on vannonut Daavidille totisen valan, jota hän ei peruuta: ”Sinun ruumiisi hedelmän minä asetan sinun valtaistuimellesi.” (1933-käännös)

Tämä Psalmi tulkittiin messiaanisesti mm. Qumranin yhteisössä (4QFlor), joka osoittaa osaltaan siihen, miten suuresti juutalaiset odottivat Daavid-kuninkaan saapumista ajanlaskumme taitteessa (Keener 2012, 952-953). UT:n ytimessä onkin väite siitä, että Jumalan ikuinen lupaus Daavidin suvulle ikuisesta kuninkuudesta on toteutunut Jeesuksessa Kristuksessa, jonka Jumala on nyt asettanut taivaalliselle valtaistuimelle Psalmin 110 lupauksen mukaisesti. Jeesus luvattuna Daavid-kuninkaana on iso painotus niin Luukkaan (ks. erit. 1:32-33, 69; 2:4, 11) kuin Matteuksenkin evankeliumin (1:1) alussa, ja ajatus löytyy läpi UT:n aina Paavalista (Room. 1:3; 2. Tim. 2:8) Ilmestyskirjaan (3:7; 5:5; 22:16).

Tässä kohdin TR:ssä on kuitenkin pieni lisäys. Mainintaa ”Jumala oli valalla vannoen hänelle luvannut asettavansa hänen kupeittensa hedelmän hänen valtaistuimelleen” on muokattu pienellä lisäyksellä, jossa painottuu sanat ”lihan mukaan” ja ”Kristuksen ylös-nostaminen”. Tälle variantille selitystä hakiessaan F. F. Bruce (1988, 65) viittaakin kommentaarissaan tässä kohden Roomalaiskirjeen jakeisiin 1:3 (”hänen Pojastansa — joka lihan puolesta on syntynyt Daavidin siemenestä”) ja 9:5 (”heidän ovat isät, ja heistä on Kristus lihan puolesta”), joissa maininta nimenomaan ”Kristuksesta” Daavidin jälkeläisenä ”lihan mukaan” on selvästikin esillä. Kyseessä on siis eräänlainen harmonisaatio muun UT:n opetuksen perusteella ja tarkoitus on vain selventää tekstiä: Jumala on pitänyt Daavidille antamansa lupauksen ja Kristus, joka on hänen jälkeläisensä ”lihan mukaan”, on nyt herätetty kuolleista ja korotettu kuninkaalliselle valtaistuimelle.

Koska jakeen kreikankielinen ilmaus on melko karski, sitä on paranneltu monissa käsikirjoituksissa hieman eri tavoin (esimerkiksi joissain ”Kristus”-sana onkin ”Jeesus”). TR:n lukutapa löytyy mm. 800-luvun Porphyrianus-koodeksista ja suurimmasta osasta minuskuleja sekä monista lektionaareista, mutta sille löytyy tukea jo joistain varhaista käännöksistä, kuten syyriasta ja koptista. Lyhyt lukutapa löytyy mm. Sinaiitcuksesta, Vaticanuksesta, Efraemi Rescriptuksesta, monista varhaisista käännöksistä ja monilta kirkkoisiltä, kuten Irenaeukselta. Metzger antaa lyhyelle lukutavalle B:n.

4:25 ”Pyhän Hengen kautta”

• ὁ τοῦ πατρὸς ἡμῶν διὰ πνεύματος ἁγίου στόματος Δαυὶδ παιδός σου εἰπών ἱνατί ἐφρύαξαν ἔθνη καὶ λαοὶ ἐμελέτησαν κενά. 
• ὁ διὰ στόματος Δαβὶδ τοῦ παιδός σου εἰπών Ἱνατί ἐφρύαξαν ἔθνη καὶ λαοὶ ἐμελέτησαν κενά. (TR) 
• Sinä, joka Pyhän Hengen kautta, isämme Daavidin, sinun palvelijasi, suun kautta, olet puhunut: ”Miksi pakanat pauhaavat ja kansat turhia ajattelevat?” (1938) 
• Who by the mouth of thy servant David hast said, Why did the heathen rage, and the people imagine vain things? (KJV) 
• * Poikkeuksellisesti tekstin alkuperäiset sanat on nyt alleviivattu. 

—> Tämä on harvinainen tekstikohta siinä mielessä, että nyt TR:n/KJV:n teksti onkin lyhyempi kuin kriittinen teksti. TR:stä on siis poikkeuksellisesti jäänyt tällä kertaa pois osa alkuperäistä tekstiä.

Tämä jae on osa kokonaisuutta, jossa apostolit ovat juuri joutuneet puolustelemaan sanhedrinille sitä, että he paransivat ramman miehen ja he ovat nyt palanneet seurakunnan luo. Jae 25 on osa seurakunnan kiitosrukousta, jossa viitataan vahvasti Psalmiin 2, joka tulkitaan toteutuneeksi heidän aikanaan (huomaa miten Herodes ja Pontius Pilatus nähdään osaltaan Psalmin viholliskuvan toteutumisena jakeessa 27).

Tiivistettynä: TR:n tekstistä puuttuu erityisesti sanat, jonka mukaan Jumala on puhunut ”Pyhän Hengen kautta isämme” Daavidin suulla. Nämä sanat puuttuvat joistain majuskeleista (049, 056, 0142) ja suurimmasta osasta minuskuleja, ja siksi siitä tuli myös TR:n lukutapa. Kuitenkin maininta Pyhästä Hengestä on läsnä monissa vanhoissa ja tärkeissä käsikirjoituksessa ja jopa kaikissa eri tekstisuvuissa, kuten aleksandrialaisissa teksteissä (P74, Sinaiticus, Vaticanus, 33), läntisissä teksteissä (Bezae) ja jopa bysanttilaista tekstisukua edustavassa Aleksandrinuksessa.

Kuten Bruce (1988, 97-98) toteaa, jakeen kreikka on äärimmäisen sotkuinen ja hankala kääntää. Jotkut, kuten Westcott & Hort, ovat jopa ehdottaneet, että todellinen teksti olisi jollain tavoin turmeltunut. Metzgerin kommentaarissa jaetta käsitelläänkin poikkeuksellisen pitkästi ja sille annetaan ”C”, joka viittaa siis siihen, että alkuperäinen teksti on erittäin epävarma. On kuitenkin pidettävä varmana sitä, että TR:ssä oleva lyhyt teksti ei olisi mitenkään voinut johtaa näin hankalaan pidempien tekstien kudelmaan (eri käsikirjoituksissa on erilaisia pikku variantteja liittyen pidempään tekstiin), vaan sen teksti selittyy pikemminkin siten, että pidempää ja hankalaa tekstiä on lyhennetty.

Kuten James White huomauttaa, monille KJV:n suosijoille tämä jae on hyvin ongelmallinen, eivätkä he koskaan puhu kohdasta mitään. Esimerkiksi D. A. Waiten kirjassa Defending the King James Bible ei ole mitään kommenttia tästä jakeesta (ks. laajemmin White 2009, 222). Samantapainen ongelma TR:ssä on jakeessa Ap. t. 16:7, ks. alla.

8:37 Etiopialaisen hoviherran uskontunnustus

• Jae puuttuu kokonaan (näin myös 1938) 
• εἶπεν δὲ ὁ Φίλιππος Εἰ πιστεύεις ἐξ ὅλης τὴς καρδίας, ἔξεστιν ἀποκριθεὶς δὲ εἶπεν Πιστεύω τὸν ὑιὸν τοῦ Θεοῦ ἐιναι τὸν Ἰησοῦν Χριστόν. (TR) 
• [Filippos sanoi hänelle: ”Jos koko sydämestäsi uskot, se on mahdollista.” Hoviherra vastasi: ”Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.”] (1992+RK) 
• And Philip said, If thou believest with all thine heart, thou mayest. And he answered and said, I believe that Jesus Christ is the Son of God. (KJV) 

—> Tämä on yksi tunnetuimpia tekstivariantteja, jota myös yleensä esitellään tekstikritiikkiä esittelevissä perusteoksissa (ks. Aland & Aland 1995, 303-304; Porter 2013, 19, 38, 43, 52; Jongkind 2019, 94; Metzger & Ehrman 2005, 74, 162; White 2009, 110, 199). Tekstikriitikot ovat käytännössä yksimielisiä siitä, että tämä jae on myöhempi lisäys (Warren 2011, 118).

Pääsyy sille, että jaetta pidetään myöhempänä lisäyksenä on se, että sitä ei yksinkertaisesti löydy monista tärkeimmistä käsikirjoituksista, jotka myös edustavat useampaa tekstisukua: jaetta ei löydy olemassaolevista papyruksista, kuten P45:sta (200-luku) tai P74:sta (500-luku), tärkeimmistä koodekseista (Sinaiticus & Vaticanus, Aleksandrinus, Efraemi Rescriptus, 33) ja se puuttuu monista käännöksistä, kuten koptin-, syyrian- ja etiopiankielisistä käsikirjoituksista. Lisäys on ensimmäisen kerran mukana läntisessä tekstitraditiossa; varhaisin käsikirjoitus, josta tämä jae löytyy, on codex Laurianus, joka on kaksikielinen (latina & kreikka) käsikirjoitus 500-luvulta. Tämän lisäksi jae esiintyy eri muodoissa monissa minuskeleissa, mutta se ei koskaan ajautunut bysanttilaisten käsikirjoitusten enemmistöön. Tästä syystä jaetta ei myöskään ole otettu mukaan Farstadin ja Hodgesin editoimaan Majority Text -editioon, eikä Pierpointin ja Robinsonin editoimaan Byzantine Text -editioon. Erasmus otti jakeen mukaan omaan editioonsa kahdesta syystä: se löytyi latinankielisestä Vulgatasta ja yhden kreikankielisen tekstin marginaalista, josta hän päätteli, että kopioitsija oli jättänyt sen vahingossa pois itse päätekstistä.

Apostolien tekojen jae 8:37 puuttuu Maurice Robinsonin ja William Pierpointin editoimasta Byzantine Textform -editiosta (2005, 301). Jae on siten yksi hyvä esimerkki siitä, miten TR:ssä on joskus variantteja, jotka eivät ole mukana bysanttilaisessa enemmistötekstissä. 

Vaikka ensimmäinen konkreettinen käsikirjoitus, joka mainitsee jakeen, tulee 500-luvulta, jo Irenaeus tiedosti tämän variantin olemassaolon (Harhaoppisia vastaan 3.12.8), joten se on liikkunut jo toisella vuosisadalla, mutta se on voinut olla myös jonkun aikaa liikkeellä suullisesti ennen kuin se on ajautunut käsikirjoituksiin (Keener 2013, 1592). Vaikka jae ei ole mukana Luukkaan alkuperäisessä tekstissä, jakeen sisältö on kaikin puolin oikeaoppinen ja hyödyllinen. Metzger antaa jakeen poistolle A:n.

9:5-6 Lisäyksiä ja harmonisaatiota jakeiden 22:10 & 26:14 kanssa, mutta täysin ilman kreikankielisten tekstien tukea

• 5. εἶπεν δέ τίς εἶ κύριε ὁ δέ ἐγώ εἰμι Ἰησοῦς ὃν σὺ διώκεις 6. ἀλλὰ ἀνάστηθι καὶ εἴσελθε εἰς τὴν πόλιν καὶ λαληθήσεταί σοι ὅ τί σε δεῖ ποιεῖν. 
• 5. εἶπεν δέ Τίς εἶ κύριε ὁ δέ Κύριος εἶπεν, Ἐγώ εἰμι Ἰησοῦς ὃν σὺ διώκεις· σκληρόν σοι πρὸς κέντρα λακτίζειν 6. Τρέμων τε καὶ θαμβῶν εἶπεν κύριε τί μέ θέλεις ποιῆσαι καὶ ὅ κύριος πρός αὐτόν ἀνάστηθι καὶ εἴσελθε εἰς τὴν πόλιν καὶ λαληθήσεταί σοι τί σε δεῖ ποιεῖν. (TR) 
• 5. Hän sanoi: ”Kuka olet, herra?” Hän vastasi: ”Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat. 6. Mutta nouse ja mene kaupunkiin, niin sinulle sanotaan, mitä sinun pitää tekemän.” (1938) 
• 5. And he said, Who art thou, Lord? And the Lord said, I am Jesus whom thou persecutest: it is hard for thee to kick against the pricks. 6. And he trembling and astonished said, Lord, what wilt thou have me to do? And the Lord said unto him, Arise, and go into the city, and it shall be told thee what thou must do. (KJV) 

—> Apostolien tekojen luvun 9 alussa Saul Tarsolainen puhkuu vihaa Jeesuksen seuraajia kohtaan. Hän matkustaa ylipapin antamilla valtuuksilla Damaskoon, jossa hän toivoo saavansa vangittua monia kristittyjä ja tuovansa heidät rangaistavaksi Jerusalemiin. Kesken matkan taivaasta leimahtaa kuitenkin valo, joka sokaisee Saulin ja hän kaatuu maahan. Hän kuulee Jeesuksen äänen, joka sanoo ”Saul, Saul, miksi vainoat minua” (jae 4). Sitten tulemme jakeisiin 5-6, joiden kohdalla TR:n tekstiin on ajautunut merkittäviä lisäyksiä:

• Jakeeseen 5 on lisätty pieni selittävä maininta Κύριος εἶπεν eli ”Herra sanoi” juuri ennen kun Jeesus vastaa Saulille. 
• Jakeeseen 5 on lisäksi lisätty sanat σκληρόν σοι πρὸς κέντρα λακτίζειν eli ”työlästä on sinun potkia tutkainta vastaan” (Koilo). 
• Vielä jakeen 6 alussa on pitkä lisäys, joka voidaan suomentaa ”vavisten ja hämmästyneenä hän sanoi: ’Herra, mitä tahdot minun tekevän?’ Herra vastasi hänelle:” (Koilo). 

Näillä jakeilla on erittäin mielenkiintoinen historia TR-editioissa. Kun Erasmus teki omaa ensimmäistä kreikankielistä editiotaan (joka julkaistiin vuonna 1516), hän lisäsi jakeeseen 5 maininnan ”työlästä on sinun potkia tutkainta vastaan”. Tämä lausahdus esiintyy kyllä Jeesuksen sanoissa, mutta ainoastaan myöhemmin luvun 26 jakeessa 14, jossa Paavali selittää ’kääntymystään’ kuningas Agrippalle. Kyseessä on siis eräänlainen harmonisaatio, mutta Erasmuksen valinta johtui oikeastaan siitä, että lisäys oli jo mukana latinankielisessä Vulgatassa. Sama huomio pätee jakeen 6 alussa olevaan pitkään lisäykseen: Erasmus otti mukaan nämä sanat, koska ne olivat mukana Vulgatassa. Lausahdus perustuu jakeeseen 22:10, jossa Saul kysyy Jeesukselta ”Herra, mitä minun pitää tekemän?”.

Lukija huomatkoon tämän: nämä Erasmuksen tekemät lisäykset eivät perustu yhteen ainoaan kreikankieliseen käsikirjoitukseen! Koska kreikankielisiä tekstejä ei lisäyksille ole olemassa, Erasmus käänsi Vulgatan tekstin kreikaksi ja tästä syystä lisäykset päätyivät muihinkin TR:n editioihin. Nämä jakeet toimivat näin ollen esimerkkinä niistä muutamista kohdista, joissa TR:n tekstillä ei ole tukena yhtä ainoaa kreikankielistä käsikirjoitusta. (Ks. White 2009, 110-111; Bruce 1988, 182; Metzger 1994, 318.)

10:30 ”(Paastosin ja) rukoilin”

• καὶ ὁ Κορνήλιος ἔφη ἀπὸ τετάρτης ἡμέρας μέχρι ταύτης τῆς ὥρας ἤμην τὴν ἐνάτην προσευχόμενος ἐν τῷ οἴκῳ μου καὶ ἰδοὺ ἀνὴρ ἔστη ἐνώπιόν μου ἐν ἐσθῆτι λαμπρᾷ. 
• καὶ ὁ Κορνήλιος ἔφη Ἀπὸ τετάρτης ἡμέρας μέχρι ταύτης τῆς ὥρας ἤμην νηστεύων, καὶ τὴν ἐννάτην ὥραν προσευχόμενος ἐν τῷ οἴκῳ μου καὶ ἰδού, ἀνὴρ ἔστη ἐνώπιόν μου ἐν ἐσθῆτι λαμπρᾷ. (TR) 
• Ja Kornelius sanoi: ”Neljä päivää sitten, juuri tähän aikaan päivästä, minä kotonani rukoilin tällä yhdeksännellä hetkellä, ja katso, edessäni seisoi mies loistavissa vaatteissa…” (1938) 
• And Cornelius said, Four days ago I was fasting until this hour; and at the ninth hour I prayed in my house, and, behold, a man stood before me in bright clothing… (KJV) 

—> TR:ään on ajautunut pieni lisäys: Kornelius ei ole ainoastaan rukoilemassa, vaan hän paastoaa ja rukoilee. Vaikka on teoriassa mahdollista, että kopioitsijat ovat poistaneet maininnan paastosta, on todennäköisempää, että maininta paastosta on lisäys. Ehkä se on tehty siksi, että jotkut ajattelivat paaston olevan välttämätöntä ennen kastetta (vrt. 9:9). Maininta paastosta kasteen yhteydessä löytyy myös varhaiskristillisestä Didakhe-dokumentista (7:4).

Maininta paastosta on mukana mm. Bezaen alkuperäisessä tekstissä (jota on myöhemmin korjattu) ja se on mukana monissa varhaissa käännöksissä, kuten vanhalatinalaisissa ja syyrialaisissa käsikirjoituksissa. Brucen (1988, 208) mukaan rukous & paasto on hyvin leimallinen piirre juuri läntisissä teksteissä ja Metzger & Ehrman (2005, 268) käyttävät tätä jaetta yhdessä muiden jakeiden kanssa (Mark. 9:29; 1. Kor. 7:5) esimerkkinä varhaiskristillisestä asketismin ihannoimisesta. Maininta paastosta puuttuu kuitenkin monista vanhoista käsikirjoituksista, joista voidaan mainita P74, Sinaiticus, Vaticanus, Aleksandrinus (alkuperäinen teksti, jota on myöhemmin korjattu) ja Efraemi Rescriptus. Metzger antaa lyhyelle lukutavalle B:n.

15:34 Mutta Silas päätti kuitenkin jäädä heidän luokseen…

• Puuttuu kokonaan (näin myös 1938) 
• ἔδοξεν δὲ τῷ Σίλᾳ ἐπιμεῖναι αὐτοῦ. (TR) 
• [Silas päätti kuitenkin jäädä heidän luokseen.] (RK) 
• [Silas kuitenkin päätti jäädä heidän luokseen, ja niin Juudas lähti yksin.] (92) 
• Notwithstanding it pleased Silas to abide there still. (KJV) 

—> Tämä jae on myöhempi lisäys, jonka tarkoitus oli purkaa tekstissä olevaa jännitettä. Se on nyt syytä selittää ensin auki ja vasta sen jälkeen lisäyksen eri muodot on helpompi ymmärtää.

Lisäyksen syy selviää, kun tarkastelee laajemmin jakeen asiayhteyttä. Luvussa 15 kuvataan Jerusalemissa pidetty suuri ympärileikkaus-kiista, joka päättyy tunnetusti siihen lopputulokseen, että pakanauskovilta ei vaadita ympärileikkausta Jumalan Israeliin eli Hänen kansaansa kuulumisen ehtona. Päätöksestä kirjoitettiin myös kirje, joka lähetettiin pohjoisessa sijaitsevaan Antiokiaan. Paavalin & Barnabaksen lisäksi kirjettä lähetettiin viemään kaksi muutakin miestä, Juudas ja Silas, jotka olivat johtavassa asemassa olevia miehiä Jerusalemin seurakunnassa (ks. 15:22, 25, 27, 30, 32). Jakeessa 33 kuitenkin sanotaan, että hoidettuaan asiansa Antiokiassa, Juudas ja Silas palasivat Jerusalemiin. Jakeen 34 lisäys onkin laitettu juuri tähän kohtaa. Syy on siinä, että Antiokiassa majaillut Paavali päätti lähteä jo muutaman päivän kuluttua lähetysmatkalle, mutta koska hän riitaantui Barnabaksen kanssa, Paavali päätti ottaa matkakumppanikseen Silaksen (15:40). Mutta eikö Silas ollut juuri lähtenyt Jerusalemiin?! Tämän jännitteen ratkaisemiseksi jotkut myöhemmät kopioitsijat lisäsivät tekstiin jakeen 34, jonka mukaan Silas itse asiassa jäi Antiokiaan ja ainoastaan Juudas palasi Jerusalemiin. Tarkoitus oli siis luoda siltaa jakeelle 40 ja ratkaista tekstissä oleva jännite.

Haluaisin kuitenkin huomauttaa, että tekstissä ei suoranaisesti tarvitse nähdä mitään jännitettä. Paavali on voinut tehdä tämän päätöksen niin, että Silas palasi uudelleen Jerusalemista Antiokiaan ja he lähtivät sen jälkeen lähetysmatkalle. Ajatus, jonka mukaan Paavali lähti matkaan välittömästi, on tulkinta, eikä teksti missään suoranaisesti sano näin… Voimme nyt katsoa tarkemmin lisäyksen eri versioita.

Pikainen katsaus Nestle-Alandin apparaatiin osoittaa, että lisäys otti ajan kanssa monia eri muotoja. Olennaisin muutos näkyy kuitenkin helposti ottamissani lainauksissa. Kuten lukija huomaa vertaamalla RK:n ja KJV:n tekstiä 92-käännöksen tekstiin, lisäys esiintyy kahdessa eri muodossa, lyhyenä ja pitkänä. Itse asiassa UT2020-käännöstä lukeville tämä lisäys on selitetty alaviitteessä todeten, että lisäys on käsikirjoituksissa mukana kahdessa eri muodossa, lyhyemmässä ja pidemmässä muodossa: ”Silaksesta näytti kuitenkin viisaammalta pysyä heidän luonaan, [joten Juudas lähti matkaan yksin.]” Lyhyempi teksti löytyy mm. Efraemi Rescriptuksesta ja hakasuluissa esiintyvä pidempi teksti löytyy mm. Bezaesta. (Joissain käsikirjoituksissa on vielä selventävä lisäys siitä, miten Juudas palasi ”Jerusalemiin”.) Alkuperäinen teksti on säilynyt mm. P74:ssa, Sinaiticuksessa, Vaticanuksessa, Aleksandrinuksessa, syyriankielisessä Peshittassa, kuten myös poikkeuksellisesti käsikirjoitusten enemmistössä. Koska näin, lisäys ei ole mukana Robinsonin ja Pierpointin bysanttilaista tekstisukua edustavassa tekstieditiossa, eikä Hodgesin & Farstadin Majority Text -editiossa.

16:7 Jeesuksen Henki ei sallinut sitä

• ἐλθόντες δὲ κατὰ τὴν Μυσίαν ἐπείραζον εἰς τὴν Βιθυνίαν πορευθῆναι καὶ οὐκ εἴασεν αὐτοὺς τὸ πνεῦμα Ἰησοῦ. 
• ἐλθόντες κατὰ τὴν Μυσίαν ἐπείραζον κατὰ τὴν Βιθυνίαν πορεύεσθαι· καὶ οὐκ εἴασεν αὐτοὺς τὸ πνεῦμα. (TR) 
• Ja tultuaan Mysian kohdalle he yrittivät lähteä Bityniaan, mutta Jeesuksen Henki ei sallinut heidän sitä tehdä. (1938) 
• After they were come to Mysia, they assayed to go into Bithynia: but the Spirit suffered them not. (KJV) 
• Poikkeuksellisesti alkuperäinen teksti on alleviivattu. 

Paavali on lähetysmatkalla Lystrassa, jossa hän tapaa Timoteuksen, nuoren pojan, josta tulee hänelle yksi elämän tärkeimpiä henkilöitä (huomaa, miten monessa Paavalin kirjeessä Timoteus mainitaan nimeltä). Timoteus lähtee Paavalin mukaan lähetyskentälle. Koska ainoastaan Timoteuksen äiti on juutalainen, mutta isä on pakana, Paavali ympärileikkauttaa hänet käytännöllisistä syistä. Kun matka jatkui, Paavali aikoi mennä Bityniaan (alueelle, jonne 1. Pietarin kirje myöhemmin osakseen lähetetään, ks. 1. Piet. 1:1), mutta tämä ei onnistunut, koska ”Jeesuksen Henki ei sallinut sitä”. Tämä on varhaisimpien, parhaiden ja jope eri tekstisukua edustavien käsikirjoitusten lukutapa (mm. P74, Sinaiticus, Vaticanus, Aleksandrinus, Bezae). Koska termi ”Jeesuksen Henki” — termi, joka huokuu tietenkin korkeaa kristologiaa (vrt. ”Herran Henki” Luuk. 4:18; Ap.t 5:9) — ei esiinny missään muualla UT:ssa (Paavalilla lähin vastine on ”Kristuksen Henki Room. 8:9:ssä), monet kopioitsijat muokkasivat tekstiä:

• Jotkut kopioitsijat muuttivat Jeesuksen Herraksi eli ”Herran Henki ei sallinut sitä” (Efraemi Rescriptus). 
• Jotkut kopioitsijat korvasivat Jeesus-sanan Pyhä-sanalla eli ”Pyhä Henki ei sallinut sitä” (jotkut armeniankieliset käännökset). 
• Yhdessä armeniankielisessä käsikirjoituksessa Jeesus-sana on korvattu Kristus-sanalla eli ”Kristuksen Henki ei sallinut sitä”. 
• Jotkut taas poistivat Jeesus-maininnan kokonaan eli tekstissä lukee ”Henki ei sallinut sitä” (suurin osa minuskeleista, lukutapa, joka päätyi sitten TR:ään). 

Ei ole mitään epäselvää siinä, etteikö KE:n ”Jeesuksen Henki” olisi alkuperäinen lukutapa. Sen lisäksi, että sillä on takanaan erittäin(!) vankka käsikirjoitustuki, se selittää selvästikin muiden varianttien olemassaolon, asia, johon TR:n variantti ei mitenkään pysty. Toisin sanoen KE:ssa oleva teksti kykenee selittämään muiden varianttien olemassaolon, toisin kuin TR. Ei siis ihme, että Metzger antaa lukutavalle A:n.

Jae on toinen harvinainen esimerkki Apostolien teoissa siitä, että TR:n teksti on lyhempi, koska siitä on leikkaantunut irti pieni osa alkuperäistä tekstiä (aiempi esimerkki oli 4:25). Ks. myös White 2009, 223.

23:9 ”Älkäämme taistelko Jumalaa vastaan!” (harmonisaatio, jae 5:39)

• ἐγένετο δὲ κραυγὴ μεγάλη καὶ ἀναστάντες τινὲς τῶν γραμματέων τοῦ μέρους τῶν Φαρισαίων διεμάχοντο λέγοντες οὐδὲν κακὸν εὑρίσκομεν ἐν τῷ ἀνθρώπῳ τούτῳ εἰ δὲ πνεῦμα ἐλάλησεν αὐτῷ ἢ ἄγγελος. 
• ἐγένετο δὲ κραυγὴ μεγάλη καὶ ἀναστάντες οἱ γραμματεῖς τοῦ μέρους τῶν Φαρισαίων διεμάχοντο λέγοντες Οὐδὲν κακὸν εὑρίσκομεν ἐν τῷ ἀνθρώπῳ τούτῳ· εἰ δὲ πνεῦμα ἐλάλησεν αὐτῷ ἢ ἄγγελος μὴ θεομαχωμεν. (TR) 
• Ja syntyi suuri huuto, ja muutamat kirjanoppineet fariseusten puolueesta nousivat ja väittelivät kiivaasti ja sanoivat: ”Emme löydä mitään pahaa tässä miehessä; entäpä jos henki tai enkeli on hänelle puhunut?” (1938) 
• And there arose a great cry: and the scribes that were of the Pharisees' part arose, and strove, saying, We find no evil in this man: but if a spirit or an angel hath spoken to him, let us not fight against God. (KJV) 

—> Paavali ajautuu Jerusalemissa ongelmiin ja tässä luvussa hän on juutalaisen johtoelimen sanhedrinin kuultavana. Kuten Luukas jakeessa 23:6 selittää, Paavali tiesi varsin hyvin, että tämä kravattikomitea koostui kahden eri ”puolueen” jäsenistä: fariseuksista ja saddukeuksista. Fariseukset uskoivat lujasti tulevaan ruumiin ylösnousemukseen, kun taas saddukeukset kieltivät sen (aiheesta kattavasti Saarela 2024, luku 6). Siksi Paavali huutaa kovaan ääneen olevansa teologialtaan fariseus ja uskovansa lujasti kuolleiden ylösnousemukseen (23:6). Tämä jakaa eliitin välittömästi kahtia (23:7). Käsittelemämme jakeen 23:9 sisältä tuleekin nimenomaan fariseusten suusta.

TR:n tekstiin on tämän jakeen loppuun ajautunut kahden sanan lisäys μὴ θεομαχωμεν eli ”älkäämme taistelko Jumalaa vastaan”. Tähän on melko varmasti vaikuttanut aiempi jae 5:39, jossa Gamaliel-niminen oppinut varoitti juutalaisia siitä, etteivät he antaisi liian nopeaa tuomiota apostoleille: ”Varokaa, ettei teitä ehkä havaittaisi sotiviksi itse Jumalaa vastaan” (tässä käytetään samaa harvinaista sanajuurta θεομάχοι kuin jakeen 23:9 lisäyksessä). TR:n lisäys löytyy lähinnä bysanttilaisista käsikirjoituksista, mutta se ilmestyy vasta 800-luvun codex Angelicukseen ja codex Mutinensikseen. Maininta puuttuu mm. P74:sta, Sinaiticuksesta, Vaticanuksesta, Aleksandrinuksesta ja Efraemi Rescriptuksesta sekä syyriankielisistä käännöksistä.

24:6-8: Selitys Paavalin kiinniottamisen hetkeen

• 6. ὃς καὶ τὸ ἱερὸν ἐπείρασεν βεβηλῶσαι ὃν καὶ ἐκρατήσαμεν. [jae 7 puuttuu kokonaan] 8. παρ᾽ οὗ δυνήσῃ αὐτὸς ἀνακρίνας περὶ πάντων τούτων ἐπιγνῶναι ὧν ἡμεῖς κατηγοροῦμεν αὐτοῦ. 
• 6. ὃς καὶ τὸ ἱερὸν ἐπείρασεν βεβηλῶσαι ὃν καὶ ἐκρατήσαμεν καὶ κατά τόν ἡμέτερον νόμον ἠθελήσαμεν κρίνειν 7. παρελθὼν δὲ Λυσίας ὁ χιλιαρχος μετὰ πολλῆς βίας ἐκ τῶν χειρῶν ἡμῶν ἀπήγαγεν 8. κελεύσας τούς κατηγόρους αὐτοῦ ἔρχεσθαι ἐπί σέ παρ᾽ οὗ δυνήσῃ αὐτὸς ἀνακρίνας περὶ πάντων τούτων ἐπιγνῶναι ὧν ἡμεῖς κατηγοροῦμεν αὐτοῦ. (TR) 
• 6. ja hän on koettanut pyhäkönkin saastuttaa. Sentähden me otimme hänet kiinni. 8. Voit itse häntä tutkimalla saada tietää kaiken, mistä me häntä syytämme. (1938 + 1992) 
• Hän on yrittänyt saastuttaa temppelinkin, joten me otimme hänet kiinni. [Tahdoimme tuomita hänet oman lakimme mukaan, 7. mutta komentaja Lysias tuli ja riisti hänet väkivalloin käsistämme. Komentaja vei hänet pois 8. ja käski hänen syyttäjiensä tulla sinun eteesi.] Voit itse kuulustelemalla saada häneltä tiedon kaikesta, mistä me häntä syytämme.” (RK) 
• Who also hath gone about to profane the temple: whom we took, and would have judged according to our law. 7. But the chief captain Lysias came upon us, and with great violence took him away out of our hands, 8. Commanding his accusers to come unto thee: by examining of whom thyself mayest take knowledge of all these things, whereof we accuse him. (KJV) 

—> TR:ään on jälleen ajautunut melko pitkä lisäys. Alleviivattuja sanoja ei löydy parhaimmista käsikirjoituksista (kuten P74, Sinaiticus, Vaticanus ja jopa Aleksandrinus + monet koptinkieliset käsikirjoitukset). Mielenkiintoisesti tämä lisäys esiintyy oikeastaan vain monissa läntisissä käsikirjoituksissa, mutta ei juurikaan bysanttilaisissa käsikirjoituksissa. Näin ollen, kuten jakeen 8:37 kohdalla, lisäykset eivät ole mukana Farstadin ja Hodgesin editoimassa Majority Text -editiossa, eivätkä Pierpointin ja Robinsonin editoimassa Byzantine Text -editiossa (Bruce 1988, 438).

28:29: Juutalaiset lähtivät pois väitellen kiivaasti keskenään

• Jae puuttuu kokonaan (näin myös 1938, 1992) 
• καὶ ταῦτα αὐτοῦ εἰπόντος, ἀπῆλθον οἱ Ἰουδαῖοι, πολλὴν ἔχοντες ἐν ἑαυτοῖς συζήτησιν. (TR) 
• [Kun Paavali oli tämän puhunut, juutalaiset lähtivät pois väitellen kiivaasti keskenään.] (RK) 
• And when he had said these words, the Jews departed, and had great reasoning among themselves. 

—> Jae 28:29 löytyy monista läntisistä käsikirjoituksista (383, 614, monet vanhalatinalaiset käännökset), joista se ajautui myös bysanttilaisiin käsikirjoituksiin (kuten 800-luvun Angelicukseen). Lisäys tehtiin nähtävästi siksi, että siirtymä jakeesta 28 jakeeseen 30 tuntui kömpelöltä. Jae puuttuu merkittävimmistä käsikirjoituksista, kuten P74:sta, Sinaiticuksesta, Vaticanuksesta, Aleksandrinuksesta ja se puuttuu monista varhaisista käännöksistä. Metzger antaa jakeen puuttumiselle A:n.

JOHTOPÄÄTÖS

Poikkeuksellisesti kahdessa kohdassa TR:n teksti on lyhyempi kuin kriittinen teksti ja se johtuu siitä, että pala alkuperäistä on jäänyt ottamatta mukaan. Ensimmäinen esimerkki on jae 4:25, jossa taustalla on hankala kreikankielinen lause siitä, miten Daavid on Psalmissa 2 puhunut Pyhän Hengen kautta. Toisessa esimerkissä, jakeen 16:7 maininnasta ”Jeesuksen Henki” Jeesus-sana on pudotettu pois. Tämä on harmi, koska jae on yksi pieni osa palapelissä, joka osoittaa, miten korkeaa kristologiaa Apostolien teoissa on (tämä on myös Craig Keenerin pointti [2014, 2332]). 

TR:ään on myös ajoittain ajautunut sellaisia lukutapoja, jotka eivät edusta bysanttilaisen tekstisuvun enemmistöä. Tällaisia jakeita Apostolien teoissa ovat 8:37; 15:34; 24:7-8. 

Törmäsimme myös sellaisiin jakeisiin, joissa TR:n tekstille ei ole esittää tueksi yhtä ainoaa kreikankielistä käsikirjoitusta. Näin on tilanne jakeiden 9:5-6 lisäysten kohdalla, jotka perustuvat Vulgataan. Tämä esimerkki ei ole ainoa laatuaan ja tämä käy selväksi, kun jatkamme sarjaamme eteenpäin.

Mitä puuttuviin jakeisiin tulee, Apostolien teoissa niitä on vain kaksi ja ne näkyvät käännöksissä seuraavasti:

• 8:37 puuttuu 38, mutta hakasuluissa 92+RK 
• 15:34 puuttuu 38, mutta hakasuluissa 92+RK

Seuraavassa tekstissä sukellammekin sitten Paavalin kirjeisiin. Pysy kuulolla! 

KIRJALLISUUS

Bruce, F. F. 1988. The Book of the Acts. Revised edition. TNICNT. Eerdmans.

Hodges, Zane & Farstad, Arthur. 1984. The Greek New Testament According to the Majority Text. Thomas Nelson. Luettavissa täällä. 

Keener, Craig S.

• 2012. Acts: An Exegetical Commentary, volume 1. Baker Academic. 
• 2013. Acts: An Exegetical Commentary, volume 2. Baker Academic. 
• 2014. Acts: An Exegetical Commentary, volume 3. Baker Academic. 

Jongkind, Dirk. 2019. An Introduction to the Greek New Testament. Crossaway.

Metzger, Bruce M. 1994. A Textual Commentary on the Greek New Testament, 2nd edition. A Companion Volume to the United Bible Societies. United Bible Societies.

Metzger, Bruce M. & Ehrman, Bart D. 2005. The Text of the New Testament. Its Transmission, Corruption, and Restoration. 4. painos. Oxford University Press.

Nestle-Aland. Novum Testamentum Graece. 28th rev. ed. 2013. Deutsche Bibelgesellschaft.

Porter, Stanley E. 2013. How We Got the New Testament. Baker Academic.

Robinson, Maurice A. & Pierpont, William G. Eds. 2005. The New Testament in the Original Greek: Byzantine Textform. Chilton Book Publishing.

Saarela, Janne. 2024. Ylösnousemus ja kuolemanjälkeinen elämä. Aikamedia.

Warren, William. 2011. ”Who Changed the Text and Why? Probable, Possible, and Unlikely Explanations.” Teoksessa The Reliability of the New Testament. Bart D. Ehrman & Daniel B. Wallace in Dialogue. Ed. Robert Stewart. Fortress Press. (Sivut 105-123.)

White, James R. 2009. The King James Only Controversy. Can You Trust Modern Translations? Bethany House.