Textus Receptus vs. kriittinen teksti, osa 3: Luukkaan ja Johanneksen evankeliumit

Johdanto

Etenemme tässä kriittistä tekstiä ja Textus Receptusta vertailevassa tekstisarjassa nyt Luukkaan ja Johanneksen evankeliumeihin. Tekstin lopussa teen sitten omat johtopäätökseni evankeliumien perusteella siiitä, millä viidellä eri tavalla kriittisen edition (KE) teksti eroaa Textus Receptuksen (TR) tekstistä. Lisäksi teen yhteenvedon nk. "puuttuvista jakeista".

LUUKKAAN EVANKELIUMI

Luukkaan evankeliumista käsittelemme 14 eri jaetta tai jaekokonaisuutta, joissa kriittisen edition teksti eroaa merkittävästi TR:stä. Tässä tiivistys: 

Luuk. 2:22: Hänen puhdistautumisensa
Luuk. 2:33 (+ 2:43): Joosef, hänen isänsä
Luuk. 4:4 ”…vaan jokaisesta Jumalan sanasta” (harmonisaatio Matt. 4:4 / 5. Moos. 8:3) 
Luuk. 4:8: ”Väisty taakseni Saatana”.
Luuk. 4:41: ”Sinä olet (Kristus) Jumalan Poika”
Luuk. 9:35: Onko Jumalan Poika ”valittu” vai ”rakastettu”? (Harmonisaatio Mark. 9:7)
Luuk. 9:54 + 9:55 + 9:56: Kolme lisäystä
Luuk. 11:2 Isä meidän -rukous lisäykset (Harmonisaatio Matt. 6)
Luuk. 12:31 ”Hänen” vai ”Jumalan” valtakunta?
Luuk. 12:39: Talon isäntä, ole varuillasi! (Harmonisaatio Matt. 24:43) 

Luuk. 17:36: Kaksi miestä on pellolla: toinen otetaan, toinen jätetään (Harmonisaatio Matt. 24:40)
Luuk. 22:64: He löivät häntä kasvoihin (harmonisaatiota?)

Luuk. 23:17: Hänen näet täytyi aina juhlan aikana päästää heille joku vanki vapaaksi (Harmonisaatio Matt. 27:15 / Mark. 15:6)

Luuk. 23:38: ”Tämä on juutalaisten kuningas” kolmella kielellä (harmonisaatio Joh. 19:20)

2:22: ”Heidän” vai ”hänen” puhdistautumisensa?

• καὶ ὅτε ἐπλήσθησαν αἱ ἡμέραι τοῦ καθαρισμοῦ αὐτῶν κατὰ τὸν νόμον Μωϋσέως ἀνήγαγον αὐτὸν εἰς Ἱεροσόλυμα παραστῆσαι τῷ κυρίῳ. 
• και οτε επλησθησαν αι ημεραι του καθαρισμου αυτης κατα τον νομον μωσεως ανηγαγον αυτον εις ιεροσολυμα παραστησαι τω κυριω. (TR, Scrivenerin editio) 
• Ja kun heidän puhdistuspäivänsä, Mooseksen lain mukaan, olivat täyttyneet, veivät he hänet ylös Jerusalemiin asettaaksensa hänet Herran eteen. (1938) 
• And when the days of her purification according to the law of Moses were accomplished, they brought him to Jerusalem, to present him to the Lord. (KJV) 

—> Koska Metzger ja NA28 eivät mainitse mitään tästä KJV-variantista, tietoa on etsittävä muualta. Tässä tapauksessa Bock (1994, 235-236) antaa riittävästi informaatiota käsikirjoituksiin liittyen. Pieni taustoitus lienee kuitenkin paikallaan. Nojaan nyt erityisesti Richard Bauckhamin (2017, luku 6) analyysiin, joka korjaa monien tutkijoiden vääriä väitteitä teksijaksoon liittyen.

Mooseksen laissa asetettiin tiettyjä vaatimuksia perheelle erityisesti esikoislapsen syntymisen yhteydessä. Tiivistettynä: (1) poikalapsi tuli ympärileikata 8, päivän ikäisenä, (2) jokainen esikoinen tuli pyhittää Herralle (2. Moos 13:2, 12) ja hänestä tuli maksaa eräänlainen ”lunastusmaksu” ja se suoritettiin temppelissä (4. Moos. 18:16; Neh. 10:35-36 osoittaa miten lakia tulkittiin) ja (3) äidin tuli puhdistautua epäpuhtaudesta 40 päivää synnytyksen jälkeen ja tähän liittyi tietyt uhrikäytännöt (3. Moos. 12:1-8).

Nyt kun luemme Luukkaan kerrontaa, huomaamme miten (1) Jeesus ympärileikataan 8. päiväisenä (2:21), (2) hänen vanhempansa uhraavat lain vaatiman uhrin (2:24) ja he maksavat hänestä lain vaatiman maksun (2:27, maininta ”tehdäkseen hänelle kuten lain mukaan oli tapana” ei voi Bauckhamin mukaan tarkoittaa mitään muuta) ja (3) Luukas puhuu myös Marian puhdistautumisesta (2:22) ja uhrin antamisesta (2:24). Kuitenkin juuri tämän 3-kohdan kohdalla saavumme esimerkkivarianttimme ytimeen: miksi Luukas puhuu monikossa ”heidän puhdistumispäivästään”, eikä yksikössä ”hänen puhdistumispäivänsä”? Tässä kohtaa on syytä esitellä lyhyesti eri variantit ja niitä tukevat käsikirjoitukset jakeessa 2:22: 

• Parhaimmissa käsikirjoituksissa (mm. Sinaiticus, Vaticanus, Aleksandrinus ja suurin osa varhaisista käännöksistä) käytetään αὐτῶν-sanaa, joka on siis monikossa ”heidän” puhdistautumisensa. Tämä jättää tietenkin avoimeksi sen, viitataanko tässä Mariaan ja Joosefiin vai Mariaan ja Jeesus-vauvaan. 
• KJV:n käännöksessä on kuitenkin seurattu αυτης-sanaa, joka on yksikön feminiini ”hänen” eli viittaus on vain Mariaan. Tämä sana esiintyy joissain käsikirjoituksissa, kuten minuskeli 76:ssa ja se ajautui ainakin vuoden 1514 Compultension Polyglotiin ja sitä kautta KJV:hin. 
• (Codex Bezaessa sana on kuitenkin αὐτὸυ, maskuliinin yksikkö.)

Monikkomuotoinen αὐτῶν on alkuperäinen teksti. Se herättää kuitenkin hankalan kysymyksen: koska 3. Moos. 12:1-4 puhuu ainoastaan äidin epäpuhtaudesta, tekikö Luukas virheen puhuessaan monikossa ”heidän” puhdistautumisestaan? Bauckham huomauttaa seuraavaa. Laki vaati, että poikalapsi pitää tuoda temppeliin hänen ollessaan kuukauden vanha (4. Moos. 18:16). Äidin piti kuitenkin odottaa 40 päivää omaa puhdistautumistaan eli reilu viikko kauemmin. Teknisesti tämä olisi tarkoittanut kahta eri matkaa Jerusalemiin puolentoista viikon sisällä. Monet etäämmällä asuneet perheet saattoivat helposti viivyttää matkaansa sen verran, että äidin puhdistautuminen saatettiin hoitaa samalla kerralla kuin esikoispojasta suoritettava maksu ja juuri näin näyttää Luukkaan kerronnassa tapahtuvan.

Mitä tulee Luukkaan käyttämään monikkomuotoon ”heidän puhdistautumisensa”, Bauckhamin mukaan todennäköisin viittaus on Marian lisäksi myös Joosefiin. Olen Bauckhamin kanssa samaa mieltä siitä, että on vaikea uskoa, että Luukas olisi tehnyt tässä virheen: hän oli varmasti lukenut sen ainoan lakipykälän tähän liittyen ja siinä puhutaan ainoastaan äidin epäpuhtaudesta (ks. edelleen 3. Moos. 12:1-8). Virheen sijaan järkevämpi selitys on se, että Luukas käyttää tuolle ajalle tyypillistä ajatusta siitä, miten tämä rituaalinen epäpuhtaus tulkittiin. On hyvin mahdollista, että monet juutalaiset tulkitsivat asian niin, että äidin rituaalinen saastaisuus saastutti myös hänen miehensä, joka oli hänen kanssaan läheisissä tekemisissä. Itse asiassa me tiedämme Mishnan perusteella, että kaksi merkittävintä rabbia — Hillel ja Shammai — olivat tästä asiasta eri mieltä: Hillelin mukaan tätä ei tapahtunut, mutta tiukempaa linjaa edustavan Shammain mukaan ”tarttuminen” tapahtui eli asiasta käytiin todellista teologista debattia ajan johtavien teologien keskuudessa. Ei siis ole lainkaan mikään mahdottomuus, että tähän epäpuhtauteen viitattiin monikossa. Selvästikin tämä asia askarrutti myös myöhempiä kopioitsijoita ja monet heistä muuttivat monikkomuodon yksikköön siten, että viittaus oli ainoastaan Mariaan ja näin he saivat aikaan tekstin, joka sopii selkeämmin Mooseksen lain vaatimukseen.

Ks. aiheesta erityisesti myös Bock (1994, 235) ja White (2009, 112). Mainittakoot myös, että Matthew Thiessen (2012) on puolestaan argumentoinut artikkelissaan näkökulmaa, jonka mukaan toisen temppelin ajan juutalaisuudessa ainakin jotkut juutalaiset uskoivat, että esikoislapsi oli äitinsä tavoin epäpuhtauden tilassa ja vaatii puhdistautumista (näin mm. Riemuvuosien kirja ja eräs Kuolleen meren teksti). Jos näin, monikkomuoto saattoi hyvinkin viitata Mariaan ja Jeesus-vauvaan. Niin tai näin, mielestäni tämä vain avaa meille lisää potentiaalisia tulkintalinjoja sille, että monikkomuoinen ”heidän” ei ole mikään ongelma.

2:33 + 2:43: Joosef, hänen isänsä

• καὶ ἦν ὁ πατὴρ αὐτοῦ καὶ ἡ μήτηρ θαυμάζοντες ἐπὶ τοῖς λαλουμένοις περὶ αὐτοῦ. (2:33)
• καὶ ἦν Ἰωσὴφ καὶ ἡ μήτηρ αὐτοῦ θαυμάζοντες ἐπὶ τοῖς λαλουμένοις περὶ αὐτοῦ. (TR) 
• Ja hänen isänsä ja äitinsä ihmettelivät sitä, mitä hänestä sanottiin. (1938) 
• And Joseph and his mother marvelled at those things which were spoken of him. (KJV) 

• καὶ τελειωσάντων τὰς ἡμέρας ἐν τῷ ὑποστρέφειν αὐτοὺς ὑπέμεινεν Ἰησοῦς ὁ παῖς ἐν Ἰερουσαλήμ καὶ οὐκ ἔγνωσαν οἱ γονεῖς αὐτοῦ. (2:43)
• καὶ τελειωσάντων τὰς ἡμέρας ἐν τῷ ὑποστρέφειν αὐτοὺς ὑπέμεινεν Ἰησοῦς ὁ παῖς ἐν Ἰερουσαλήμ καὶ οὐκ ἔγνω Ἰωσὴφ καὶ ἡ μήτηρ αὐτοῦ. (TR) 
• Ja kun ne päivät olivat kuluneet ja he lähtivät kotiin, jäi poikanen Jeesus Jerusalemiin, eivätkä hänen vanhempansa sitä huomanneet. (1938) 
• And when they had fulfilled the days, as they returned, the child Jesus tarried behind in Jerusalem; and Joseph and his mother knew not of it. (KJV) 

Käsittelen tässä yhdessä jakeet 2:33 ja 2:43, koska niissä olevat tekstivariantit käsittelevät samaa teemaa. Jakeessa 2:33 Mariasta ja Joosefista puhutaan Jeesuksen ”isänä ja äitinä” ja jakeessa 2:43 heistä puhutaan Jeesuksen ”vanhempina”. Tässä modernit käännökset seuraavat kriittisen edition tekstiä. Molemmissa jakeissa on kuitenkin tekstivariantteja, jotka päätyivät myös TR:ään.

TR:n tekstissä jakeessa 2:33 lukeekin, miten ”Joosef ja hänen äitinsä ihmettelivät sitä, mitä hänestä sanottiin” eli Joosefia ei kutsutakaan Jeesuksen isäksi vaan ainoastaan Joosefiksi. Tämä tekstivariantti on myös hyvin varhainen, koska se on mukana sekä vanhalatinalaisessa että gootinkielisessä käännöksessä, Tatianoksen Diatessaronissa ja 400-luvun loppupuolelta mm. Aleksandrinuksessa. Isä ja äiti -variantti löytyy kuitenkin mm. Sinaticuksesta, Vaticanuksesta ja Bezaesta ja monista varhaisista käännöksistä.

Jakeessa 2:43 puolestaan sanat οἱ γονεῖς αὐτοῦ eli ”hänen vanhempansa” on korvattu sanoilla Ἰωσὴφ καὶ ἡ μήτηρ αὐτοῦ eli "Joosef ja hänen äitinsä". TR:ään ajautunut lukutapa on mukana mm. Aleksandrinuksessa ja Efraemi Rescriptuksessa, mutta alkuperäinen teksti on säilynyt mm. Sinaticuksessa, Vaticanuksessa ja Bezaessa.

Tämän lisäksi on kiinnostavaa huomata, että joissain käsikirjoituksissa (mutta niiden antama tuki on erittäin vähäinen) jakeessa 2:41 ei sanotakaan ”Ja hänen vanhempansa matkustivat joka vuosi Jerusalemiin pääsiäisjuhlille”, vaan ”Joosef ja Maria matkustivat joka vuosi Jerusalemiin pääsiäisjuhlille”, mutta tämä lukutapa ei jostain syystä ole päätynyt TR:ään, joten siinä olevat muutokset eivät ole johdonmukaisia! KJV:ssa on siten tässä kohden käännös ”Now his parents went to Jerusalem every year at the feast of the passover”.

Olennaista on kuitenkin nyt huomata, että näistä varianteista riippumatta Luukas on jo päivänselvästi sanonut aiemmin, että Joosef ei ollut Jeesuksen biologinen isä, vaikka hänestä tulikin hänen laillinen isänsä: 

Niin Maria sanoi enkelille: ”Kuinka tämä voi tapahtua, kun minä en miehestä mitään tiedä?” Enkeli vastasi ja sanoi hänelle: ”Pyhä Henki tulee sinun päällesi, ja Korkeimman voima varjoaa sinut; sentähden myös se pyhä, mikä syntyy, pitää kutsuttaman Jumalan Pojaksi.” (Luuk. 1:34-35)

Lisäksi KJV:n kannattajat — jotka syyttävät tässäkin kohden moderneja käännöksiä teologisesta sekoilusta (kuten M. Mattila aiemmassa debatissamme) — unohtavat varsin nopeasti sen, että myös TR:ssä/KJV:ssä jakeessa 2:41 Mariaa ja Joosefia kutsutaan Jeesuksen ”vanhemmiksi” ja jakeessa 2:48 jopa TR:ssä/KJV:ssä Maria itse kutsuu Joosefia Jeesuksen isäksi (”behold, thy father and I have sought thee sorrowing”). Näin ollen, jos tällaisia sanamuotoja käytetään syyttäessä moderneja käännöksiä, aivan sama kritiikki pätee KJV:hin!

Kuitenkin, kuten jo todettu, kun me luemme Luukkaan evankeliumin luvut 1-2 kokonaisuudessaan, ei ole mitään epäselvää siinä, etteikö (a) Jeesus olisi tullut raskaaksi yliluonnollisesti (eli Joosef ei ole Jeesuksen biologinen isä) ja Maria oli sillä hetkellä neitsyt: tämä toistetaan jopa kahdesti kreikan parthenos-sanalla (”neitsyt”) jakeessa 1:27 ja se väännetään rautalangasta jakeissa 1:34-35. Ks. jakeista myös White 2009, 274.

2:40 Lapsi kasvoi ja vahvistui ”hengessä” (harmonisaatio Luuk. 1:80)

• τὸ δὲ παιδίον ηὔξανεν καὶ ἐκραταιοῦτο πληρούμενον σοφίᾳ καὶ χάρις θεοῦ ἦν ἐπ᾽ αὐτό. 
• Τὸ δὲ παιδίον ηὔξανεν καὶ ἐκραταιοῦτο πνεύματι, πληρούμενον σοφίας· καὶ χάρις θεοῦ ἦν ἐπ᾽ αὐτό. 
• Ja lapsi kasvoi ja vahvistui ja täyttyi viisaudella, ja Jumalan armo oli hänen päällänsä. (1938) 
• And the child grew, and waxed strong in spirit, filled with wisdom: and the grace of God was upon him. (KJV) 

—> TR:ssä on lisäys, jonka mukaan Jeesus-lapsi kasvoi ja vahvistui ”hengessä”. Lisäys löytyy jo Aleksandrinuksesta 400-luvulta ja family 1+13:sta. Lyhyempi teksti löytyy mm. Sinaiticuksesta, Vaticanuksesta, Bezaesta sekä latinan- ja koptinkielisistä käännöksistä. Kuten Bock huomauttaa, kyseessä on harmonisaatio, koska jo jakeessa 1:80 todettiin, miten ”lapsi kasvoi ja vahvistui Hengessä”. 

4:4 ”…vaan jokaisesta Jumalan sanasta” (harmonisaatio Matt. 4:4 / 5. Moos. 8:3)

• καὶ ἀπεκρίθη πρὸς αὐτὸν ὁ Ἰησοῦς γέγραπται ὅτι οὐκ ἐπ᾽ ἄρτῳ μόνῳ ζήσεται ὁ ἄνθρωπος. 
• καὶ ἀπεκρίθη Ἰησοῦς πρὸς αὐτὸν λέγων, Γέγραπται ὅτι Οὐκ ἐπ᾽ ἄρτῳ μόνῳ ζήσεται ὁ ἄνθρωπος ἀλλ᾽ ἐπὶ παντὶ ῥήματι Θεοῦ. (TR) 
• Jeesus vastasi hänelle: ”Kirjoitettu on: 'Ei ihminen elä ainoastaan leivästä’”. (1938) 
• Jeesus vastasi (sanoen) hänelle: ”On kirjoitettu: 'Ihminen ei elä ainoastaan leivästä (vaan jokaisesta Jumalan sanasta'.”) (Koilo) 
• And Jesus answered him, saying, It is written, That man shall not live by bread alone, but by every word of God. 

—> TR:n tekstiin Jeesuksen vastaukseen ”ei ihminen elä ainoastaan leivästä” on ajautunut vielä sanat ”vaan jokaisesta Jumalan sanasta”. Pidempi versio näyttää harmosinaatiolta Matteuksen evankeliumin rinnakkaiskohdan (4:4) kanssa (”ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee”) tai suoraan 5. Moos. 8:3 kanssa (”ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan että hän elää jokaisesta sanasta, joka Herran suusta lähtee”).

Ei ole mitään hyvää syytä uskoa, että jos pidempi teksti olisi alkuperäinen, se olisi poistettu niin monesta käsikirjoituksesta, kuten Sinaiticuksesta, Vaticanuksesta ja joistain syyrian- ja koptinkielisistä käsikirjoituksista. Metzger antaa lyhyelle lukutavalle B:n.

4:8: ”Väisty taakseni Saatana”

• καὶ ἀποκριθεὶς ὁ Ἰησοῦς εἶπεν αὐτῷ γέγραπται κύριον τὸν θεόν σου προσκυνήσεις καὶ αὐτῷ μόνῳ λατρεύσεις. 
• καὶ ἀποκριθεὶς αὐτῷ εἶπεν ὁ Ἰησοῦς Ὑπαγε ὀπίσω μου, Σατανᾶ· Γέγραπται γὰρ προσκυνήσεις Κύριον τὸν θεόν σου καὶ αὐτῷ μόνῳ λατρεύσεις. (TR) 
• Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Kirjoitettu on: 'Sinun pitää kumartaman Herraa, sinun Jumalaasi, ja häntä ainoata palveleman’”. (1938) 
• And Jesus answered and said unto him, Get thee behind me, Satan: for it is written, Thou shalt worship the Lord thy God, and him only shalt thou serve. (KJV) 

—> TR:ssä Jeesus sanoo ensin paholaiselle ”väisty taakseni Saatana” ennen kuin hän lainaa Kirjoituksia. Pidempi teksti löytyy mm. Aleksandrinuksesta, lyhyt teksti mm. Sinaticuksesta, Vaticanuksesta ja Bezaesta ja monista varhaisista käännöksistä.

4:41: ”Sinä olet (Kristus) Jumalan Poika”

• ἐξήρχετο δὲ καὶ δαιμόνια ἀπὸ πολλῶν κραυγάζοντα καὶ λέγοντα ὅτι σὺ εἶ ὁ υἱὸς τοῦ θεοῦ… 
• ἐξήρχετο δὲ καὶ δαιμόνια ἀπὸ πολλῶν κράζοντα καὶ λέγοντα ὅτι Σὺ εἶ ὁ Χριστὸς ὁ υἱὸς τοῦ θεοῦ… (TR) 
• Myös lähtivät riivaajat ulos monesta, huutaen ja sanoen: ”Sinä olet Jumalan Poika!” (1938) 
• And devils also came out of many, crying out, and saying, Thou art Christ the Son of God… (KJV) 

—> TR:ssä riivaajien tunnustukseen on lisätty sana ”Kristus” ja se löytyy jo 400-luvun Aleksandrinuksesta. Kristus-sana kuitenkin puuttuu mm. Sinaiticuksesta, Vaticanuksesta, Efraemi Rescriptuksesta, Bezaesta, Markionilta ja Origeneeltä.  

9:35: Onko Jumalan Poika ”valittu” vai ”rakastettu”? (Harmonisaatio Mark. 9:7)

• καὶ φωνὴ ἐγένετο ἐκ τῆς νεφέλης λέγουσα οὗτός ἐστιν ὁ υἱός μου ὁ ἐκλελεγμένος αὐτοῦ ἀκούετε. 
• καὶ φωνὴ ἐγένετο ἐκ τῆς νεφέλης λέγουσα Οὗτός ἐστιν ὁ υἱός μου ὁ ἀγαπητὸς, αὐτοῦ ἀκούετε. (TR) 
• Ja pilvestä kuului ääni, joka sanoi: ”Tämä on minun Poikani, se valittu; kuulkaa häntä”. (1938) 
• And there came a voice out of the cloud, saying, This is my beloved Son: hear him. (KJV) 
• Ylimmällä rivillä alleviivaus lisätty vain vertailun vuoksi. 

—> Tässä Jeesus on kolmen lähimmän opetuslapsensa kanssa kirkastusvuorella, jossa Mooses ja Elia ilmestyvät praatailemaan Jeesuksen kanssa. Pietari viihtyy niin hyvin, että hän ehdottaa jo kolmen majan rakentamista. Sitten taivaasta kuuluu Jumalan ääni. Kriittisen tekstin mukaan se sanoo Jeesuksesta ”Tämä on minun Poikani, se valittu; kuulkaa häntä”, kun taas TR:n ja siten KJV:n lukutavassa ääni sanoo ”Tämä on minun Poikani, rakastettu, kuulkaa häntä”.

Valittu-variantti on alkuperäinen lukutapa ja se on hyvin tuettu käsikirjoituksissa, koska sitä tukee mm. P45, P75, Sinaiticus ja Vaticanus ja koptinkielinen käännös. TR:n varianttia ὁ ἀγαπητὸς eli ”rakastettu” tukee vain myöhemmät käsikirjoitukset kuten Efraemi Rescriptuksen alkuperäinen teksti ja Aleksandrinus. Tämä rakastettu-variantti tulee todennäköisesti Markuksen rinnakkaiskohdasta, jakeesta 9:7, jossa lukee myös sama ”rakastettu”. On olemassa myös kolmas lukutapa (mm. Bezae), ”rakastettu, johon minä olen mielistynyt” ja se taas on saanut vaikutteita Matteuksesta, joko jakeesta 3:17 (Jeesuksen kastehetkellä kuuluvat sanat) tai jakeesta 17:5 (kirkastusvuorella kuuluvat sanat). Kuten Metzger toteaa, valittu-lukutapa on alkuperäinen ja muut variantit ovat ns. ”scribal assimilation” eli kohta on mukautettu muiden rinnakkaisjakeiden perusteella. (Ks. myös White 2009, 209; Bock 1994, 876.)

Jos kiinnostaa aiemmat huomioni tästä jakeesta, ks. Sensuroitu-kirjan kritiikki, otsikko 8.2.) 

9:54 + 9:55 + 9:56: Kolme lisäystä

• ἰδόντες δὲ οἱ μαθηταὶ Ἰάκωβος καὶ Ἰωάννης εἶπαν, Κύριε θέλεις εἴπωμεν πῦρ καταβῆναι ἀπὸ τοῦ οὐρανοῦ καὶ ἀναλῶσαι αὐτούς. (9:54) 
• ἰδόντες δὲ οἱ μαθηταὶ αὐτοῦ Ἰάκωβος καὶ Ἰωάννης εἶπον, Κύριε θέλεις εἴπωμεν πῦρ καταβῆναι ἀπὸ τοῦ οὐρανοῦ καὶ ἀναλῶσαι αὐτούς ὡς καὶ Ἠλίας ἐποίησεν. (TR) 
• Kun hänen opetuslapsensa Jaakob ja Johannes sen näkivät, sanoivat he: ”Herra, tahdotko, niin sanomme, että tuli taivaasta tulkoon alas ja hävittäköön heidät?” (1938) 
• And when his disciples James and John saw this, they said, Lord, wilt thou that we command fire to come down from heaven, and consume them, even as Elias did? (KJV) 

• στραφεὶς δὲ ἐπετίμησεν αὐτοῖς. (9:55) 
• στραφεὶς δὲ ἐπετίμησεν αὐτοῖς καὶ εἶπεν, Οὐκ οἰδατε οἵου πνεύματός ἐστε ὑμεῖς. (TR) 
• Mutta hän kääntyi ja nuhteli heitä. (1938) 
• But he turned, and rebuked them, and said, Ye know not what manner of spirit ye are of. (KJV) 

• καὶ ἐπορεύθησαν εἰς ἑτέραν κώμην. (9:56) 
• ὁ γὰρ ὑιὸς τοῦ ἀνθρώπου οὐκ ἦλθεν ψυχὰς ἀνθρώπων ἀπολέσαι, αλλα σῶσαι καὶ ἐπορεύθησαν εἰς ἑτέραν κώμην. (TR) 
• Ja he vaelsivat toiseen kylään. (1938) 
• For the Son of man is not come to destroy men's lives, but to save them. And they went to another village. (KJV) 

—> TR:ssä jakeessa 54 opetuslasten kysymystä seuraa jatko ”kuten Eliakin teki”. Jakeessa 55 TR:n teksti jatkaa ”ja sanoi: ’Te ette tiedä, minkä hengen omia te olette’”, joka on RK:ssa ja 1992:ssa hakasuluissa. Jakeessa 56 on TR:ssä lisäys ”Ihmisen Poika ei tullut ihmisten sieluja hukuttamaan vaan pelastamaan”, joka on jälleen RK:ssa ja 1992:ssa hakasulkeissa.

Jakeen 54 ”kuten Elias teki” -variantti on mukana mm. Aleksandrinuksessa ja Efraemi Rescriptuksessa, vanhalatinalaisissa ja joissain syyrian- ja boharinkielisissä käännöksissä. Lyhyempi teksti löytyy kuitenkin monista vanhoista käsikirjoituksista kuten P45:sta, P75:sta, Sinaiticuksesta, Vaticanuksesta, Vulgatasta ja joistain syyrian- ja koptinkielisistä käsikirjoituksista. Jos pidempi lukutapa olisi alkuperäinen, olisi vaikea keksiä miksi se olisi poistettu. Metzger antaa lyhyelle lukutavalla B:n.

Jakeiden 55 ja 56 lisäykset ovat paljon heikommin tuettu käsikirjoitustraditiossa kuin jakeen 54 lisäys. Jakeen 56 lisäys kuulostaa samalta kuin Luukas 19:10 (”sillä Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan sitä, mikä kadonnut on”). Metzger antaa jakeiden lyhyelle lukutavalle A:n.

11:2 Isä meidän -rukous lisäykset (Harmonisaatio Matt. 6)

• εἶπεν δὲ αὐτοῖς ὅταν προσεύχησθε λέγετε πάτερ ἁγιασθήτω τὸ ὄνομά σου ἐλθέτω ἡ βασιλεία σου. 
• εἶπεν δὲ αὐτοῖς Ὅταν προσεύχησθε λέγετε Πάτερ ἡμῶν ὁ ἐν τοῖς οὐρανοις, ἁγιασθήτω τὸ ὄνομά σου· ἐλθέτω ἡ βασιλεία σου· γενηθήτω τὸ θέλημά σου ὡς ἐν οὐρανῳ, καὶ ἐπὶ τὴς γὴς. (TR) 
• Niin hän sanoi heille: ”Kun rukoilette, sanokaa: Isä, pyhitetty olkoon sinun nimesi; tulkoon sinun valtakuntasi; [tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa]”. (1938) 
• Niin Hän sanoi heille: ”Kun rukoilette, sanokaa: 'Isä (meidän joka olet taivaissa), pyhitetty olkoon sinun nimesi, tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa’”. (Koilo) 
• And he said unto them, When ye pray, say, Our Father which art in heaven, Hallowed be thy name. Thy kingdom come. Thy will be done, as in heaven, so in earth. (KJV) 

—> TR:n tekstissä Isä meidän -rukous on pidemmässä muodossa (ks. myös edellisessä tekstissä käsittelemäni Matteuksen evankeliumin jae 6:13). TR:n tekstissä on tässä kohden kaksi erillistä lisäystä: Isä-sanan jälkeen tutumpi ”meidän, joka olet taivaissa” ja ”tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa”, joka on RK:ssa hakasulkeissa (ainoastaan 1992-käännös kääntää vain lyhyen tekstin).

Koska Luukkaan alkuperäisversiossa rukous on todella lyhyt, tässä on tapahtunut harmonisaatio pidemmän ja tutumman tekstin eli Matteuksen evankeliumin version kanssa. ”Joka olet taivaissa” -maininta tulee Matteus 6:9:sta ja ”tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa” -maininta tulee Matteus 6:10:sta. On itse asiassa jopa yllättävää, miten monissa käsikirjoituksissa tätä kiusausta pidentää tekstiä sen tutumpaan muotoon on kyetty vastustamaan. Jos Luukkaan teksti olisi alun perin ollut Matteuksen mukainen pitkä versio, ei ole mitään järkevää syytä sille, että se olisi leikelty lyhyeksi. Lyhyt versio löytyy mm. käsikirjoituksista P75, Vaticanus, family 1 ja joistain syyrian- ja armeniankielisistä käsikirjoituksista. Metzger antaa lyhyelle lukutavalle A:n. Itse asiassa muutamissa myöhemmissä minuskeleissa on vielä teksti ”Tulkoon Pyhä Henkesi meidän yllemme ja puhdistakoot meidät” ja lukutapa oli tuttu mm. Gregorius Nyssalaiselle (335-394 jKr.). Ks. myös White 2009, 314 ja Bock 1996, 1064.

12:31 ”Hänen” vai ”Jumalan” valtakunta?

• πλὴν ζητεῖτε τὴν βασιλείαν αὐτοῦ καὶ ταῦτα προστεθήσεται ὑμῖν. 
• πλὴν ζητεῖτε τὴν βασιλείαν τοῦ Θεοῦ, καὶ ταῦτα πάντα προστεθήσεται ὑμῖν. 
• Etsikää hänen valtakuntaansa, niin te saatte myös kaiken tämän. (1992 + RK) 
• Vaan etsikää Jumalan valtakuntaa, niin myös nämä teille annetaan sen ohessa. (1938) 
• But rather seek ye the kingdom of God; and all these things shall be added unto you. (KJV) 

—> TR:n tekstissä nähtävästi alkuperäinen pronomini ”hänen” on muutettu muotoon τοῦ Θεοῦ eli ”Jumalan” ja tämä näkyy jopa 38-käännöksessä, mutta ei 92&RK-käännöksissä. Rinnakkaiskohta TR:n tekstille löytyy Matteuksen evankeliumin jakeesta 6:33 (”Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa…”). Kriittinen teksti löytyy mm. Sinaiticuksesta ja Vaticanuksesta sekä koptinkielisestä käännöksestä, kun taas τοῦ Θεοῦ (”Jumalan”) on mukana mm. P45:ssa, Aleksandrinuksessa, latinassa ja syyriassa. Vaikka Jumala-varianttiakin tukee hyvät käsikirjoitukset, on paljon todennäköisempää, että muutos kulki hänestä Jumalaan kuin Jumalasta Häneen. Metzger antaa Hänen-variantille B:n. Ero on kuitenkin täysin minimaalinen.

12:39: Talon isäntä, ole varuillasi! (Harmonisaatio Matt. 24:43)

• τοῦτο δὲ γινώσκετε ὅτι εἰ ᾔδει ὁ οἰκοδεσπότης ποίᾳ ὥρᾳ ὁ κλέπτης ἔρχεται οὐκ ἂν ἀφῆκεν διορυχθῆναι τὸν οἶκον αὐτοῦ. 
• τοῦτο δὲ γινώσκετε ὅτι εἰ ᾔδει ὁ οἰκοδεσπότης ποίᾳ ὥρᾳ ὁ κλέπτης ἔρχεται ἐγρηγόρησεν ἂν καὶ οὐκ ἄν, ἀφῆκεν διορυγῆναι τὸν οἶκον αὐτοῦ. (TR) 
• Mutta se tietäkää: jos perheenisäntä tietäisi, millä hetkellä varas tulee, hän ei sallisi taloonsa murtauduttavan. (1938) 
• And this know, that if the goodman of the house had known what hour the thief would come, he would have watched, and not have suffered his house to be broken through. (KJV) 

—> Alkuperäisessä Luukkaan tekstissä ei nähtävästikään ole ollut mukana sanoja ἐγρηγόρησεν ἂν καὶ eli ”hän olisi ollut varuillaan” (näin mm. P75 ja Sinaiticuksen alkuperäinen teksti [jota on siis myöhemmin korjattu]). Tekstin pidempi muoto, jossa alleviivatut sanat ovat mukana, löytyy Matteuksen evankeliumin rinnakkaiskohdasta (24:43): ”Mutta se tietäkää: jos perheenisäntä tietäisi, millä yövartiolla varas tulee, totta hän valvoisi, eikä sallisi taloonsa murtauduttavan”. Jos Luukkaan teksti olisi alun alkaen ollut pidempi versio, on vaikea keksiä hyvää syytä sille, että sanonta olisi lyhennetty. Metzger antaa lyhyelle lukutavalle B:n.

17:36 Kaksi miestä on pellolla: toinen otetaan, toinen jätetään (Harmonisaatio Matt. 24:40)

• Jae puuttuu kokonaan (näin myös 1938). 
• δυο εσονται εν τω αγρω ο εις παραληφθησεται και ο ετερος αφεθησεται. (TR) 
• [”Kaksi miestä on pellolla: toinen otetaan, toinen jätetään.”] (1992 + RK). 
• Two men shall be in the field; the one shall be taken, and the other left. (KJV) 

—> Vaikka tämä jae on mukana monissa käsikirjoituksissa, kuten Bezaessa ja family 13:ssa, mutta se puuttuu monista tärkeistä käsikirjoituksista, kuten P75:sta, Sinaiticuksesta, Vaticanuksesta sekä Aleksandrinuksesta ja jopa muista bysanttilaisista teksteistä. Variantti on mahdollista selittää kahdella eri tavalla. Koska edellisessä jakeessa sanonta on miltei identtinen, kopioitsija on saattanut vahingossa jättää jakeen 36 kopioimatta täysin (=homoeoteleuton, tämä tekninen termi tarkoittaa päätteiden toistoa sanoissa). Kuitenkin, koska jae puuttuu niin monista tärkeistä käsikirjoituksista, parempi selitys on se, että se on myöhempi lisäys ja se on tehty Matteuksen evankeliumin jakeen 24:40 rinnakkaiskohdan perusteella (”Silloin on kaksi miestä pellolla; toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään”). Metzger antaa jakeen poistolle A:n. 

Koska jaetta ei juuri esiinny bysanttilaisissa teksteissä, tämä jae ei ole mukana Robinsonin & Pierpointin Byzantine Text -editiossa (2005). 

22:64: He löivät häntä kasvoihin (harmonisaatiota?)

• καὶ περικαλύψαντες αὐτὸν ἐπηρώτων λέγοντες προφήτευσον τίς ἐστιν ὁ παίσας σε. 
• καὶ περικαλύψαντες αὐτὸν ἔτυπτον αὐτοῦ τὸ πρόσωπον, καὶ ἐπηρώτων αὐτὸν, λέγοντες Προφήτευσον τίς ἐστιν ὁ παίσας σε. (TR) 
• Ja he peittivät hänen kasvonsa ja kysyivät häneltä sanoen: ”Profetoi, kuka se on, joka sinua löi!” (1938) 
• And when they had blindfolded him, they struck him on the face, and asked him, saying, Prophesy, who is it that smote thee? (KJV) 

—> Käsikirjoituksiin on tullut tässä kohden monia erilaisia variantteja, mutta TR:ään on ajautunut seuraava alleviivattu lisäys, joka on mukana jo Aleksandrinuksessa ja family 13:ssa: ”Ja he peittivät hänen kasvonsa, löivät häntä kasvoihin ja kysyivät häneltä sanoen: ’Profetoi, kuka se on, joka sinua löi!’” Sitä ei kuitenkaan ole mukana P75:ssa tai Vaticanuksessa. Lienee selvää, että tässä on vain selvennetty lausetta, koska Jeesusta selvästikin lyödään jos häneltä kerran kysytään ”kuka sinua löi?”

Markus 14:65:ssä teksti kuuluu ”Ja muutamat rupesivat sylkemään häntä ja peittivät hänen kasvonsa ja löivät häntä nyrkillä ja sanoivat hänelle: ’Profetoi!’” ja Matteus 26:67-68:ssa ”Silloin he sylkivät häntä silmille ja löivät häntä nyrkillä kasvoihin; ja toiset sivalsivat häntä poskelle ja sanoivat: ’Profetoi meille, Kristus, kuka se on, joka sinua löi’.” Kyseessä saattaa olla myös harmonisaatiota, joskin tilanteet ovat hieman erilaiset.

23:17: Hänen näet täytyi aina juhlan aikana päästää heille joku vanki vapaaksi (Harmonisaatio Matt. 27:15 / Mark. 15:6)

• Jae puuttuu kokonaan (näin myös 1938) 
• νάγκην δέ εἶχεν ἀπολύειν αὐτοῖς κατὰ ἑορτὴν ἕνα. (TR) 
• ”[Hänen näet täytyi aina juhlan aikana päästää heille joku vanki vapaaksi.] (1992 + RK) 
• (For of necessity he must release one unto them at the feast.) (KJV, suluissa) 

—> Tämä kyseinen lisäys ”Hänen näet täytyi aina juhlan aikana päästää heille joku vanki vapaaksi”, jolla selitetään Pilatuksen toimintaa, on mukana monissa käsikirjoituksissa (Sinaiticus, Family 1+13 ja bysanttilaiset), mutta se puuttuu tärkeimmistä käsikirjoituksista (mm. P75, Vaticanus, Aleksandrinus). Lisäksi tämä jae liikkuu: sen lisäksi, että se on monissa käsikirjoituksissa juuri tässä, se on joissain asetettu jakeen 19 jälkeen (näin mm. Bezaessa ja joissain syyriankielisissä käännöksissä). Vielä kahdessa käsikirjoituksessa sanajärjestys poikkeaa TR:n sanajärjestyksesä (800-luvun Koridethissa ja 900-luvun Lavrensiksessa). Jae on siirtynyt tähän muista evankeliumeista, joko jakeesta Matt. 27:15 (”Oli tapana, että maaherra juhlan aikana päästi kansalle yhden vangin irti, kenenkä he tahtoivat”) tai Mark. 15:6 (”Mutta juhlan aikana hän tavallisesti päästi heille yhden vangin irti, sen, jota he anoivat”). Metzger antaa jakeen puuttumiselle A:n.

On hyvä tiedostaa, että tämä TR:stä löytyvä jae ei ole mukana Farstadin ja Hodgesin editoimassa Majority Text -editiossa, eikä Pierpointin ja Robinsonin editoimassa Byzantine Text -editiossa. Kolme muuta esimerkkiä tämäntapaisista eroavuuksista näiden editioiden välillä ovat Ap.t. 8:37; 15:34 ja 24:6b-8a (Porter 2013, 52).

23:38: ”Tämä on juutalaisten kuningas” kolmella kielellä (harmonisaatio Joh. 19:20)

• ἦν δὲ καὶ ἐπιγραφὴ ἐπ᾽ αὐτῷ ὁ βασιλεὺς τῶν Ἰουδαίων οὗτος. 
• ἦν δὲ καὶ ἐπιγραφὴ γεγραμμένη ἐπ᾽ αὐτῷ γράμμασιν Ἑλληνικοῖς, καὶ Ρωμαικοῖς καὶ Ἑβραικοῖς, οὗτος ἐστὶν Ὁ βασιλεὺς τῶν Ἰουδαίων. (TR) 
• Oli myös hänen päänsä päällä kirjoitus: ”Tämä on juutalaisten kuningas”. (1938) 
• Hänen yläpuolelleen oli myös kirjoitettu päällekirjoitus (kreikan, latinan ja heprean kirjaimin): ”Tämä on juutalaisten kuningas.” (Koilo) 
• And a superscription also was written over him in letters of Greek, and Latin, and Hebrew, This Is The King Of The Jews. (KJV) 

—> On hyvin selvää, että tässä tapauksessa selvennys siitä, miten Jeesuksen pään yllä oleva kirjoitus oli ”kirjoitettu kreikaksi, latinaksi ja hepraksi” on otettu Johanneksen evankeliumista (19:20), joka on evankeliumeissa ainoa teksti, jossa tällainen maininta on alun perin ollut. Sen lisäksi, että maininta puuttuu parhaimmista käsikirjoituksista (mm. P75, Sinaiticuksen ensimmäinen korjaus, Vaticanus, Efraemi Rescriptuksen alkuperäinen teksti ja monet syyriankieliset käännökset), lisäyksen muoto eroaa eri käsikirjoituksissa toisistaan. Ei ole myöskään hyvää syytä uskoa, että tämä selvennys olisi jätetty pois, jos se olisi alkuperäinen. Metzger antaa lyhyelle tekstille A:n.

JOHANNEKSEN EVANKELIUMI

Johanneksen evankeliumin kohdalla käsittelemme yhdeksän jaetta tai jaejaksoa. Yhdessä kohdassa on hieman pidempi lisäys (5:3b-4) ja toisessa kohdassa kyse on siitä kuuluisasta toisesta 12 jakeen mittaisesta myöhemmästä lisäyksestä (7:53-8:11). Tässä lista tiivistettynä:


1:18: Ainutsyntyinen Jumala vai Poika?
3:13: Ihmisen poika (joka on taivaissa)
5:3b-4: He odottivat veden liikuttamista, jonka sai aikaan Herran enkeli!
6:47: Joka uskoo (minuun)…
7:8 Mennäkkö vai eikö mennä Jerusalemiin
7:53-8:11: Aviorikoksesta tavattu nainen
8:59: Jeesus poistuu pyhäköstä (käyden heidän keskitsensä, lainaus Luuk. 4:30)
9:35 Ihmisen Poika vai Jumalan Poika?
16:16 … koska minä menen Isäni luo

1:18 Ainutsyntyinen Jumala vai Poika?

• θεὸν οὐδεὶς ἑώρακεν πώποτε μονογενὴς θεὸς ὁ ὢν εἰς τὸν κόλπον τοῦ πατρὸς ἐκεῖνος ἐξηγήσατο. 
• θεὸν οὐδεὶς ἑώρακεν πώποτε· ὁ μονογενὴς υἱός, ὁ ὢν εἰς τὸν κόλπον τοῦ πατρὸς ἐκεῖνος ἐξηγήσατο. (TR) 
• Jumalaa ei ole kukaan milloinkaan nähnyt. Ainutsyntyinen Jumala , joka on Isän rinnalla , on hänet ilmoittanut. (RK) 
• Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt; ainokainen Poika, joka on Isän helmassa, on hänet ilmoittanut. (1938) 
• No man hath seen God at any time, the only begotten Son, which is in the bosom of the Father, he hath declared him. (KJV) 
• Ylimmällä rivillä alleviivaus vain vertailun helpottamiseksi. 

—> Tämä on klassinen esimerkkijae tekstikriittisessä kirjallisuudessa. Kirjoittiko Johannes, että Jeesus on ainutsyntyinen (tai paremminkin ”ainutlaatuinen”, ks. alla) ”Jumala” vai ”Poika”? Suomenkieliset käännöksetkin jakautuvat tässä kohden kahtia, koska ainoastaan RK-käännös (+UT2020) on valinnut Jumala-variantin, kun taas 38&92-käännökset ratsastavat Poika-variantilla, joka ajautui ajan kanssa myös käsikirjoitusten enemmistöön ja siitä tuli siten TR:n lukutapa.

* Itse asiassa, koska sanat kirjoitettiin nomina sacra -tyylillä, niiden ero on vain yhdessä kirjaimessa (ensimmäinen sana on Jumala, toinen Poika): ΘΣ vs. ΥΣ (sanojen päälle kuuluisi lisäksi vaakaviiva).

Ulkoisista todisteista voidaan sanoa, että parhaat aleksandrialaiset käsikirjoitukset tukevat Jumala-varianttia, näin mm. P66, P75, Sinaiticus ja Vaticanus (P66&P75 ovat vanhimmat tunnetut käsikirjoitukset tästä kohdasta). ”Poika”-varianttia tukevat taas lähinnä muiden tekstisukujen käsikirjoitukset. Kaikki todisteet huomioon ottaen näyttää vahvasti siltä, että parhaissa aleksandrialaisissa käsikirjoituksissa kyettiin vastustamaan helpompaa lukutapaa ja niissä säilyi Johanneksen käyttämä alkuperäinen muoto, ”μονογενὴς θεὸς”, joka on nähtävästikin Johannesmaisen tyylin vuoksi vaihdettu muissa käsikirjoituksissa tutumpaan "ainutsyntyinen Poika" -varianttiin (vrt. Joh. 1:14; 3:16, 18, jossa Jeesus on nimenomaan Poika). Mezger antaa lukutavalle B:n eli se on todennäköisesti oikea. Todettakoot kuitenkin, että en löisi niin kovin suurta rahamäärää vetoa tästä variantista ja ymmärrän varsin hyvin myös toisen puolen perusteluja. Esimerkiksi Cambridgessa sijaitsevan Tyndale Housen The Greek New Testament -editiossa ollaan päädytty laittamaan tekstiksi ὁ μονογενὴς υἱός, "ainutlaatuinen Poika". 

Mielestäni on tärkeää huomata, että kumpikin variantti sopii hyvin Johanneksen kokonaisteologiaan, koska Jeesus on Jumala (näin jae 1:1) mutta hän on myös Jumalan Poika (näin mm. jae 3:16, samaa painottaa Gurry 2019, 205-206).

Yksi merkittävä viimeaikainen puolustus Poika-variantille on tullut Bart Ehrmanin (2011, 92-96) kynästä, mutta hän nojaa suuresti nimenomaan sisäisiin todisteisiin varianttia arvottaessaan. Hän tekee monia hyviä huomioita, mutta hänen ennakko-oletukseensa siitä, millaisessa teologisessa ympäristössä ja miksi tämä variantti muutettiin Jumala-variantiksi, on syytä suhtautua erittäin suurella varauksella (ks. Marcellon 2019, 224-226 ja Millerin 2011, 72-77 kritiikit). Kysymys siitä, miten sanat tulisi kääntää, on aiheuttanut hieman päänvaivaa, mutta käännös termille μονογενὴς θεὸς tulisi olla "the Only One, himself God" eli molemmat sanat toimivat tässä rinnasteisina substantiiveina (huomaa, että μονογενὴς-sana toimii jo jakeessa 14 substantiivina). Suomeksi käännös voisi olla vaikkapa "Ainutlaatuinen, itse Jumala". Ks. yksityiskohdista tarkemmin netissä Daniel Wallacen artikkelista (2006). 


* Yksi pieni huomio. Nykytutkimus on nähtävästi nyt osoittanut, että kreikan sana μονογενής (jakeissa Joh. 1:14, 18; 3:16, 18; 1. Joh. 4:9) ei oikeastaan tarkoita ”ainutsyntyistä”, vaan ”ainutlaatuista”. 1900-luvun kielitutkimus osoitti, että sanan loppu ei viittaa gennaō-verbiin (”syntyä”), vaan genos-sanaan (”luokka”, ”laatu”). Huomaa, että samaa sanaa käytetään esimerkiksi Herpealaiskirjeen jakeessa 11:17 Aabrahamin pojasta Iisakista, vaikka Iisak ei ollut Aabrahamin ”ainoa poika” (hänhän oli toinen poika Ismaelin jälkeen), mutta hän oli Aabrahamin ”ainutlaatuinen poika”! Ks. aiheesta Grudemin (2000, 1231-32) analyysi ja netissä lyhyesti NET Biblen kätevä viite jakeen Joh. 1:14 kohdalla. (NET Biblessa on siis kyseessä raamatunkäännös, joka on varustettu erittäin runsailla viitemerkinnöillä, jossa selitetään niin sanojen merkityksiä kuin tekstikriittisiä ongelmia ja sen taustalla häärii erityisesti Daniel Wallace).

3:13 Ihmisen poika (joka on taivaissa)

• καὶ οὐδεὶς ἀναβέβηκεν εἰς τὸν οὐρανὸν εἰ μὴ ὁ ἐκ τοῦ οὐρανοῦ καταβάς ὁ υἱὸς τοῦ ἀνθρώπου. 
• καὶ οὐδεὶς ἀναβέβηκεν εἰς τὸν οὐρανὸν εἰ μὴ ὁ ἐκ τοῦ οὐρανοῦ καταβάς ὁ υἱὸς τοῦ ἀνθρώπου ὁ ὤν ἐν τῷ οὐρανῷ. 
• Ei kukaan ole noussut ylös taivaaseen, paitsi hän, joka taivaasta tuli alas, Ihmisen Poika, joka on taivaassa. (1938) 
• Kukaan ei ole noussut taivaaseen, paitsi hän, joka on taivaasta tänne tullut: Ihmisen Poika. 
• And no man hath ascended up to heaven, but he that came down from heaven, even the Son of man which is in heaven. (KJV) 

—> Käsikirjoitukset jakautuvat siinä, seuraako Ihmisen Poikaa lisälauseke ὁ ὤν ἐν τῷ οὐρανῷ, ”joka on taivaissa”, kuten jopa 1938-käännös sanoo, siinä kun 1992 ja RK-käännökset eivät sisällytä mainintaa. Tämä on kaiken kaikkiaan hankala variantti ja se käy ilmi siitäkin, miten Metzger selittää komitean jakautuneen näkemyksissään. Alleviivattu teksti puuttuu monista käsirjoituksista, kuten P66, P75, Sinaiticus, Vaticanus ja monista koptinkielisistä käsikirjoituksista. Patristinen eli kirkkoisien todistusaineista tukisi kuitenkin pidemmän tekstin alkuperäisyyttä, joskin heidänkin äänensä jakautuvat. Metzger antaa lyhyelle lukutavalle B:n. (Ks. myös White 2009, 325-327.)

5:3b-4: He odottivat veden liikuttamista, jonka sai aikaan Herran enkeli!

• 3. ἐν ταύταις κατέκειτο πλῆθος τῶν ἀσθενούντων τυφλῶν χωλῶν ξηρῶν. 
• 3a. ἐν ταύταις κατέκειτο πλῆθος πολὺ τῶν ἀσθενούντων τυφλῶν χωλῶν ξηρῶν 3b. ἐκδεχομένων τὴν τοῦ ὕδατος κίνησιν 4. ἄγγελος γὰρ κατὰ καιρὸν κατέβαινεν ἐν τῇ κολυμβήθρᾳ, καὶ ἐτάρασσεν τὸ ὕδωρ· ὁ οὖν πρῶτος ἐμβὰς μετὰ τὴν ταραχὴν τοῦ ὕδατος, ὑγιὴς ἐγίνετο, ᾧ δήποτε κατειχετο νοσήματι. (TR) 
• 3a. Niissä makasi suuri joukko sairaita, sokeita, rampoja ja näivetystautisia, 3b. jotka odottivat veden liikuttamista. (1938) 
• 3a. ja niissä makasi suuri joukko sairaita: sokeita, rampoja ja halvaantuneita. [3b. Nämä odottivat, että vesi alkaisi liikkua. 4. Aika ajoin näet Herran enkeli laskeutui lammikkoon ja pani veden kuohumaan, ja se, joka ensimmäisenä astui kuohuvaan veteen, tuli terveeksi, sairastipa hän mitä tautia tahansa.] (1992 + RK) 
• 3a. Joissa makasi suuri joukko sairaita, sokeita, ontuvia, halvatuita, 3b. jotka veden liikuttamista odottivat. 4. Sillä enkeli tuli alas määrätyllä ajalla lammikkoon ja sekoitti veden: joka siis ensimäisenä veteen astui, kuin se sekoitettu oli, niin se parani, ehkä missä ikänä taudissa hän oli. (Biblia) 
• 3a. In these lay a great multitude of impotent folk, of blind, halt, withered, 3b. waiting for the moving of the water. 4. For an angel went down at a certain season into the pool, and troubled the water: whosoever then first after the troubling of the water stepped in was made whole of whatsoever disease he had. (KJV) 

—> Johanneksen evankeliumin jakeet 5:3b-4 on yksi tunnetuimpia esimerkkejä siitä, miten myöhemmin ehkä tekstien marginaaliin tullut lisäys on ajan kanssa päätynyt mukaan itse tekstiin. Pitkähkö selitys siitä, miten enkeli laskeutui aika ajoin Jerusalemissa sijaitsevaan Betesdan lammikkoon sekoittamaan vettä niin, että ensimmäisenä siihen astunut parani heti, ei ole osa alkuperäistä tekstiä, eikä sitä siten ole sisällytetty moderneihin käännöksiin, vaikka se on tietenkin mukana 1700-luvun Bibliassa.

Asia ei ole kuitenkaan aivan näin yksinkertainen. Pelkästään suomenkielisiä käännöksiä lukeva huomaa, että asia on hieman monimutkaisempi. Siinä kun 1992- ja RK-käännökset ottavat alkuperäiseksi tekstiksi vain lauseen 3a eli ”ja niissä makasi suuri joukko sairaita: sokeita, rampoja ja halvaantuneita”, 1938-käännöksessä on vielä mukana jae 3b eli ”jotka odottivat veden liikuttamista”, joskin koko jae 4 puuttuu myös siitä. (UT2020:ssa jakeet 3b-4 kerrotaan alaviitteessä.) Pitkä versio, jossa on mukana sekä 3b että 4, on nähtävissä Bibliassa ja KJV:ssa. Tämä sekava tilanne johtuu yksinkertaisesti siitä, että tilanne on erittäin sekava myös itse käsikirjoituksissa.

Onneksemme tunnettu helluntai-teologi ja maailmanluokan tekstikriitikko Gordon Fee kirjoitti jaejaksosta artikkelin vuonna 1982. Fee osoittaa, että käsikirjoituksissa on itse asiassa viisi erilaista tekstivarianttia:

• Jakeet 3b-4 ovat kokonaisuudessaan mukana. 
• Jakeet 3b-4 ovat kokonaisuudessaan mukana, mutta käsikirjoituksessa on jakeiden kohdalla on tekstikriittisiä symboleja osoittamassa jaejakson epäilyttävää historiaa. 
• Vain jae 4 on mukana. 
• Vain jae 3b on mukana. 
• Jakeet 3b-4 puuttuvat täysin. 

Variantti 3 löytyy mm. 400-luvun codex Bezaesta ja se on 1938-käännöksen lukutapa. 1992- ja RK taas seuraavat varianttia 5, joskin ne antavat hakasuluissa variantin 1. Koska parhaimmat käsikirjoitukset, kuten P66, P75, Sinaiticus, Vaticanus, Efraemi Rescriptuksen alkuperäinen teksti ja monet varhaiset käännökset suosivatkin variantti 5:sta, se on nykyisen kriittisen edition lukutapa.

Kuten Fee toteaa, käsikirjoitusaineisto osoittaa lisäyksen tulleen asteittain eli kyseessä ei olla mikään yksittäinen lisäys tai poisto. Hänen mukaansa jaejaksoon on tullut kaksi itsenäistä lisäystä (variantit 3 ja 4), jotka ovat sittemmin yhdistyneet yhteen (variantti 1). On selvää, että variantit 3, 4 ja 5 olisi hyvin vaikea selittää jos jakeet 3b-4 olisivat osa alkuperäistä tekstiä. (Todettakoon, että Feen artikkelin lopussa on myös lyhyt teologinen kommentti siitä, että tämän myöhemmän lisäyksen sisältämä teologia ei ole UT:n mukaista.)

* Lukija voi katsoa tästä tekstivariantista Daniel Wallacen 15-minuuttisen luennon. Kuten Fee, myös Wallace kritisoi tämän myöhemmän lisäyksen sisältämää teologiaa. Luento on ”Lesson 30” sarjassa ”Textual Criticism”, joka on katsottavissa ilmaiseksi sivustolla BiblicalTraining.org. Sivustolla on paljon hyödyllistä ja ilmaista materiaalia, kunhan vain tekee tilin, jolla ensin kirjautuu sisään.

** Johanneksen evankeliumin 5. luvun alkuun liittyy myös olennaisen tärkeä arkeologinen löytö. 1890-luvulla arkeologit itse asiassa löysivät Betesdan lammikon Jerusalemista, joskin siitä oli olemassa maininta jo eräässä Kuolleen meren kirjakäärössä. (Ks. Blomberg 2001, 109; McRay 2008, 186-188.)

6:47: Joka uskoo (minuun)…

• ἀμὴν ἀμὴν λέγω ὑμῖν ὁ πιστεύων ἔχει ζωὴν αἰώνιον. 
• ἀμὴν ἀμὴν λέγω ὑμῖν ὁ πιστεύων εἰς ἐμὲ, ἔχει ζωὴν αἰώνιον. (TR) 
• Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo, sillä on iankaikkinen elämä. (1938) 
• Verily, verily, I say unto you, He that believeth on me hath everlasting life. (KJV) 

—> TR:n tekstiin on ajautunut hyvin lyhyt, kahden sanan mittainen lisäys (εἰς ἐμὲ). Näin ollen Jeesus sanoo, ”joka uskoo minuun, sillä on iankaikkinen elämä”. On itse asiassa ihme, miten moni varhainen kopioitsija vastusti kiusausta lisätä nämä sanat (lisäys ei ole mukana mm. P66:ssa, P75:ssa, Sinaiticuksessa ja Vaticanuksessa). Ironista tässä on tietenkin se, että moni KJV Only -tyyppi on syyttänyt moderneja käännöksiä siitä, että ne vähentävät Jeesukseen uskomiseen tärkeyttä! Syytös on tietenkin jälleen outo ja epäjohdonmukainen, koska usko Jeesukseen painottuu selvästi muissa jakeissa, ks. 6:35 (”joka uskoo minuun, se ei koskaan janoa”), 6:40 (”jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä”), 7:38 (”Joka uskoo minuun…”), 11:25&26 (”joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut / Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole”), 12:44 (”Joka uskoo minuun, se ei usko minuun, vaan häneen, joka on minut lähettänyt”) ja 12:46 (”Minä olen tullut valkeudeksi maailmaan, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen”). Lukijan on hyvä huomata, että tämä on tietenkin tyypillistä TR:ää suosivien epäloogisuutta (johon olen itsekin törmännyt): joissain kohdin modernit käännökset pimittävät jotain, mutta ne tekevät sen niin huonosti, että ne ovat jättäneet vahingossa ison kasan tekstejä sanomaan sen aivan saman asian. Selitys tälle kaikelle on — kuten nämä monet esimerkit osoittavat — paljon simppelimpi.

7:8 Mennäkkö vai eikö mennä Jerusalemiin

• ὑμεῖς ἀνάβητε εἰς τὴν ἑορτήν ἐγὼ οὐκ ἀναβαίνω εἰς τὴν ἑορτὴν ταύτην ὅτι ὁ ἐμὸς καιρὸς οὔπω πεπλήρωται. 
• ὑμεῖς ἀνάβητε εἰς τὴν ἑορτήν· ταύτην ἐγὼ οὔπω ἀναβαίνω εἰς τὴν ἑορτὴν ταύτην· ὅτι ὁ καιρὸς ὁ ἐμὸς οὔπω πεπλήρωται. 
• Menkää te vain juhlille. Minä en tule tähän juhlaan, sillä minun aikani ei ole vielä tullut. (1992) 
• Menkää te ylös juhlille; minä en vielä mene näille juhlille, sillä minun aikani ei ole vielä täyttynyt. (1938 + RK) 
• Go ye up unto this feast: I go not up yet unto this feast: for my time is not yet full come. (KJV) 
• Ensimmäisessä lauseessa alleviivaus lisätty vain vertailun helpottamiseksi.

—>  Pelkästään suomenkielisiä käännöksiä lukevat voivat huomata, että alkutekstissä lienee jotain kummallista. Tämä jae onkin hyvä esimerkki tahallisesta muutoksesta, jonka kopioitsijat ovat tehneet jo melko varhain. Ero on siinä, sanooko Jeesus ettei hän mene juhlille ollenkaan (οὐκ) vai että hän menee sinne myöhemmin, mutta ei vielä (οὔπω): 92-käännös valitsee aiemman variantin ja 38&RK&KJV-käännökset jälkimmäisen variantin.

Tässä kohden jopa parhaimmat käsikirjoitukset eroavat toisistaan: kolmessa tärkeässä käsikirjoituksessa (P66, P75, Vaticanus) lukee "οὔπω", "en vielä", ja tästä tuli ajan kanssa enemmistötekstien lukutapa, kun taas Sinaiticuksessa, Bezaessa ja latinan- sekä joissain syyriankielisissä käännöksissä  lukee οὐκ, "en". Paras selitys on mielestäni se, että alkuperäinen "en" on korvattu myöhemmälle "en vielä", jotta jakeiden 8 ja 10 välinen (oletettu!) ristiriita saadaan pois - Jeesushan lopulta menee juhlille.

Metzger antaa "en mene" -variantille C:n eli päätös on hyvin epävarma. Epävarmuutta lisää selvästikin se, että "en mene vielä" on mukana niin hyvissä käsikirjoituksissa. (Tämä on yksi niistä harvoista kohdista, joissa KE ei seuraa Vaticanuksen lukutapaa evankeliumeissa.)

7:53-8:11: Aviorikoksesta tavattu nainen

Tämä jaejakso on toinen niistä kahdesta 12 jakeen mittaisesta lisäyksestä (yhdessä Markuksen ”pitkän lopun” kanssa), jotka eivät olleet osa alkuperäistä teosta. Vaikka harvat tutkijat aina silloin tällöin puolustavat sen aitoutta (kuten Bailey 2008, 240, joskin hänkin ymmärtää, ettei kertomuksen sanasto ole johannesmaista), suurin osa pitää sitä myöhempänä lisäyksenä. Teksti on toki mukana kaikissa moderneissa käännöksissä, mutta joissain niissä teksti on hakasuluissa (1992+RK). Syy on se, että Nestle-Alandissa teksti on tuplahakasulkeissa [[]]. Mainittakoot kuitenkin, että Tyndale Housen tekemässä The Greek New Testament -editiossa (jonka pääeditorina toimii Dirk Jongkind) teksti on uskallettu jättää täysin pois päätekstistä, mutta se löytyy pienellä tekstillä ala-apparaatista. Tekstikriittinen aineisto jaejakson alkuperäisyyttä vastaan on suoraan sanottuna massiivinen:

1. Jakeita ei löydy vanhimmista ja tärkeimmistä käsikirjoituksista. Neljä tärkeintä ovat ehdottomasti 200-luvun papyrukset P66 ja P75 ja 300-luvun majuskelit Sinaiticus ja Vaticanus. (Wallacea lainatakseni, ”minun kohdallani tämä päättää tekstikriittisen keskustelun tähän.”) Kohta puuttuu kuitenkin myös Efraemi Rescriptuksesta ja (evankeliumien osalta) bysanttilaista tekstisukua edustavasta Aleksandrinuksesta(!), kuin myös monista monista muista myöhemmistä majuskelikoodekseista; itse asiassa kohta puuttuu miltei kaikista käsikirjoituksista aina 700-luvulle saakka. Mitä käännöksiin tulee, niin jaejakso puuttuu kaikista tärkeimmistä käännöksistä eli latinalaisista, syyrialaisista ja miltei kaikista koptinkielisistä käsikirjoituksista (paitsi joistain myöhäisistä boharilaisista). Myöskään suurin osa lektionaareista ei tunne tätä jaejaksoa. Todistusaineisto jaejaksoa vastaan on erittäin varhaista ja hyvin laajalle levinnyttä. 
2. Kirkkoisät eivät koskaan kommentoi jaejaksoa ennen 1100-lukua (näin Metzger & Wallace), joka on siis merkki sen puuttumisesta (ja ensimmäinen kirkkoisä, joka kommentoi tekstiä eli 1100-luvulla elänyt Euthymius Zigabenus, mutta hänkin toteaa, ettei kohtaa löydy parhaimmista käsikirjoituksista.
3. Monissa niissä käsikirjoituksissa, joissa jaejakso on mukana, on tekstikriittisiä merkintöjä (asteriks), jotka osoittavat kopioitsijan tienneen kohtaan liittyvistä ongelmista. Niitä löytyy mm. 700-luvun codex Basilensiksesta, vuoden 949 Vaticanus 354:sta ja 800-luvun codex Athous Dionysiouksesta (ks. Jongkind 2019, 83.)
4. Jaejakso ”liikkuu” käsikirjoituksissa eli se on nk. ”kelluva teksti”. Moni itse asiassa todennäköisesti yllättyy, kun heille selviää ensimmäisen kerran, miten moneen sijaintiin tämä kertomus on eri käsikirjoituksissa asetettu. Sen lisäksi, että pelkästään Johanneksen evankeliumin 7. luvussa se esiintyy kolmessa eri kohdassa (esim. 225:ssa jaejakso on asetettu heti jakeen 7:36 jälkeen, kun taas joissain georgiankielisissä käsikirjoituksissa se on jakeen 44 jälkeen), käsikirjoituksissa 1, 565, 1076, 1570 ja 1582 sekä monissa armeniankielisissä käsikirjoituksissa se on asetettu vasta jakeen 21:25 jälkeen. Family 13 käsikirjoituksissa sitä ei itse asiassa ole lainkaan Johanneksella, vaan se löytyy Luukkaalta jakeen 21:38 jälkeen! Monissa käsikirjoituksissa jaejakson puuttumista ja/tai liikkumista myös kommentoidaan. Esimerkkinä voisi toimia minuskeli 1 (1100-luvulta), jossa kertomus on asetettu evankeliumin loppuun, lukuun 21, ja jossa kopioitsija toteaa, että kohtaus puuttuu suurimmasta osasta hänen tuntemiaan käsikirjoituksia ja hän mainitsee myös sen erikoisuuden, etteivät kirkkoisät näytä tuntevan kyseistä tekstiä. (Ks. Hughes 2013, 250; Lanier 2019, 126.) 
5. Kertomus esiintyy eri muodoissa eri käsikirjoituksissa eli teksti ”elää” melkoisesti, esimerkiksi Bezaen teksti eroaa jokseenkin myöhemmistä bysanttilaisista teksteistä. Tämä taas saattaa olla merkki siitä, että kertomus liikkui pitkään nimenomaan suullisesti (näin Wallace.) 
6. Jaejakso katkaisee selvästi Johanneksen tekstin logiikan ja ”ajatuksenjuoksun”. Kertomus jatkuu luontevasti jakeesta 7:53 jakeeseen 8:12 (Metzger 1994, 188; White 2009, 328-329). 
7. Kertomuksen sanasto ja kieli ei ole tyypillistä Johannekselle; se on pikemminkin lähempänä Luukasta. Tästä aiheesta ks. erityisesti Hughes 2013, joka pyrkii myös selvittämään kertomuksen alkuperää.

Vaikka kertomus ei ole osa Johanneksen alkuperäistä kertomusta, se on kaikin puolin historiallinen kertomus Jeesuksen ja aviorikoskesta tavatun naisen kohtaamisesta. Tai Daniel Wallacea lainatakseni, on erotettava se, mikä on kanonista ja mikä on historiallista: vaikka teksti ei kuulu Johanneksen evankeliumiin, meillä ei ole hyviä syitä epäillä sen historiallista arvoa. Voit lukea aiheesta Markus Mäenpään artikkelin (2017), joka on vapaasti luettavissa netissä. Mäenpään mukaan ”Jeesuksen toiminta tekstikohdassa on hyvin leimallista Jeesukselle”. Lisäksi hän toteaa, että ”kun kaikkia tekijöitä tarkastellaan, raportoitu tilanne palautuu suurella todennäköisyydellä Jeesuksen elämään” (2017, 101, 102, ks. myös Hughes 2103, 248). Saman asian on toki sanonut jo Metzger (1994, 188) todetessaan, että "tässä kertomuksessa on kaikki historiallisen totuudenmukaisuuden tuntomerkit" (ks. myös Bailey 2008, 240-241; Jongkind 2019, 83). Olen samaa mieltä.

* Monia asiaan syvemmälle sukeltavia saattaa kiinnostaa lukea Hortin tekemät huomio osiosta Notes on Select Readings (s. 82-88), joka löytyy Westcott & Hortin teoksen The New Testament in the Original Greek loppupuolelta.

8:59: Jeesus poistuu pyhäköstä (käyden heidän keskitsensä, lainaus Luuk. 4:30)

• ἦραν οὖν λίθους ἵνα βάλωσιν ἐπ᾽ αὐτόν· Ἰησοῦς δὲ ἐκρύβη καὶ ἐξῆλθεν ἐκ τοῦ ἱεροῦ. 
• ἦραν οὖν λίθους ἵνα βάλωσιν ἐπ᾽ αὐτόν· Ἰησοῦς δὲ ἐκρύβη καὶ ἐξῆλθεν ἐκ τοῦ ἱεροῦ διελθὼν διὰ μέσου αὐτῶν· καὶ παρῆγεν οὕτως. (TR) 
• Silloin he poimivat kiviä heittääksensä häntä niillä; mutta Jeesus lymysi ja lähti pyhäköstä. (1938) 
• Niin he poimivat kiviä, laskettaaksensa häntä. Mutta Jesus lymyi ja läksi ulos templistä, käyden heidän keskeltänsä; ja niin hän pääsi ulos. (Biblia) 
• Then took they up stones to cast at him: but Jesus hid himself, and went out of the temple, going through the midst of them, and so passed by. (KJV) 

—> Ei ole mitään epäselvää siinä, että, että maininta ”käyden heidän keskitsensä, ja näin Hän poistui” [Koilon käännös] on myöhempi lisäys, koska se puuttuu niin monesta tärkeästä käsikirjoituksesta (mm. P66, P75, Sinaiticus, Vaticanus, Beazae + monet varhaiset käännökset). Jo itse Erasmus ja myös Calvin olivat sitä mieltä, että lauseke oli lainattu Luukkaalta (4:30), jossa Jeesus joutuu ongelmiin puhuttuaan kovan tekstin Nasaretin synagogassa ja jossa hän poistui vihaisen väkijoukon läpi vain kulkella pois heidän keskeltään ((White 2009, 114).). Lisäksi lisäys tasoittaa tietä jakeelle 9:1, jossa lukee ”Ja ohi kulkiessaan hän näki miehen, joka syntymästään saakka oli ollut sokea”. Metzger antaa lyhyelle lukutavalle A:n.

9:35 Ihmisen Poika vai Jumalan Poika?

• ἤκουσεν Ἰησοῦς ὅτι ἐξέβαλον αὐτὸν ἔξω καὶ εὑρὼν αὐτὸν εἶπεν σὺ πιστεύεις εἰς τὸν υἱὸν τοῦ ἀνθρώπου. 
• Ἤκουσεν ὁ Ἰησοῦς ὅτι ἐξέβαλον αὐτὸν ἔξω καὶ εὑρὼν αὐτὸν εἶπεν αὐτῷ Σὺ πιστεύεις εἰς τὸν υἱὸν τοῦ Θεοῦ. (TR) 
• Jeesus sai kuulla, että mies oli ajettu ulos, ja tavatessaan tämän hän kysyi: ”Uskotko Ihmisen Poikaan?” (1992 + RK) 
• Ja Jeesus sai kuulla heidän ajaneen hänet ulos; ja hänet tavatessaan hän sanoi hänelle: ”Uskotko sinä Jumalan Poikaan?” (1938) 
• Jesus heard that they had cast him out; and when he had found him, he said unto him, Dost thou believe on the Son of God? (KJV) 
• Ensimmäisessä lauseessa alleviivaus lisätty vertailun helpottamiseksi.

—> TR:n/KJV:n tekstissä (sekä 1938:ssa) lukee ”Uskotko sinä Jumalan Poikaan?”, kun taas modernissa kriittisessa tekstissä lukee ”Uskotko sinä Ihmisen Poikaan?”. Moni KJV:n kannattaja siteeraa tätä(kin) jaetta todisteena modernien käännösten vihamielisyydestä Kristuksen jumaluutta vastaan. He kuitenkin unohtavat sen, että Danielin kirjan luvun 7 perusteella Ihmisen Poika -titteliin kuuluu selvästikin suuri valta, aivan kuten Matt. 9:6 (”mutta tietääksenne, että Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi”) ja 12:8 (”sillä Ihmisen Poika on sapatin herra”) osoittavat. (White 2009, 265-266.)

Käsikirjoitusaineisto tukee selvästi Ihmisen Poika -varianttia: se on P66:n ja P75:n lukutapa (nämä ovat varhaisimmat olemassaolevat papyrukset), mutta se löytyy myös Sinaiticuksesta, Vaticanuksesta, (läntisestä) Bezaesta ja monista koptinkielisistä käännöksistä. Jumalan Poika -variantti löytyy Aleksandrinuksesta ja latinankielisistä käännöksistä ja se ajautui ajan kanssa myös käsikirjoitusten enemmistöön. Metzger antaa lukutavalle A:n.

16:16 … koska minä menen Isäni luo

• μικρὸν καὶ οὐκέτι θεωρεῖτέ με καὶ πάλιν μικρὸν καὶ ὄψεσθέ με. 
• Μικρὸν καὶ οὐ θεωρεῖτέ με καὶ πάλιν μικρὸν καὶ ὄψεσθέ με ὅτι ἐγὼ ὑπάγω πρὸς τὸν πατέρα. (TR) 
• Vähän aikaa, niin te ette enää minua näe, ja taas vähän aikaa, niin te näette minut. (1938) 
• A little while, and ye shall not see me: and again, a little while, and ye shall see me, because I go to the Father. (KJV) 

—> TR:ssä Jeesuksen sanoja ”Vähän aikaa, niin te ette enää minua näe, ja taas vähän aikaa, niin te näette minut” seuraa vielä selitys ”koska minä menen Isän luo”. Vaikka monet TR:ää suosivat syyttävät jälleen moderneja käännöksiä (ja niiden pohjatekstiä) saksimisesta eli jotain on taas leikelty pois, selitys on kuitenkin paljon yksinkertaisempi. Jos luemme jakeen 17, niin siinä lukee näin: Silloin muutamat hänen opetuslapsistansa sanoivat toisilleen: ”Mitä se tarkoittaa, kun hän sanoo meille: 'Vähän aikaa, niin te ette minua näe, ja taas vähän aikaa, niin te näette minut', ja: 'Minä menen Isän tykö’?”. Lisäksi, kun luemme lukua 16 kokonaisuudessaan, huomaamme, että jo jakeessa 5 Jeesus sanoo ”Mutta nyt minä menen hänen tykönsä, joka on minut lähettänyt, eikä kukaan teistä kysy minulta: 'Mihin sinä menet?’”, jakeessa 10 ”minä menen Isän tykö, ettekä te enää minua näe” ja jakeessa 28 ”Minä olen lähtenyt Isästä ja tullut maailmaan; jälleen minä jätän maailman ja menen Isän tykö”.

Kuten olen jo aiemmin todennut, meidän tulee kiinnittää huomiota kahteen asiaan. Ensinnäkin, jos joku halusi pakosta leikata irti maininnan Jeesuksen Isän luo menemisestä jakeessa 16, hän teki työtä kuin sokea, koska hän jätti koskematta jakeet 10 ja 28! Toiseksi, on melko ymmärrettävää jos kopioitsija haluaa hieman selventää jakeen 16 ja 17 välistä yhteyttä ja lisätä (jo olemassaolevan ajatuksen, vaikka sitä ei tekstissä olekaan painotettu erikseen tässä kohden) maininnan Jeesuksen menemisestä Isän luo, koska silloin jae 17 seuraa luonnollisemmin jaetta 16. Tämän logiikan mukaan ajatus TN:n lisäyksestä on paljon parempi teoria. Metzger antaakin lyhyelle lukutavalle A:n.

 

JOHTOPÄÄTÖS

Olemme nyt käsitelleet kaikki neljä evankeliumia. Huomasimme, että lukumäärältään olennaiset eroavuudet kriittisen tekstin ja Textus Receptuksen välillä olivat Matteus 17x, Markus 20x, Luukas 14x ja Johannes 9x. Ainoastaan kahdessa kohdassa törmäsimme 12 jakeen mittaiseen lisäykseen eli Markuksen evankeliumin lopussa ja Johanneksen 7-8 lukujen välillä. Nämä ovat poikkeuksia Uuden testamentin tekstimassassa, eikä meillä ole mitään vastaavaa missään muualla. 

Teen nyt viisi perushuomiota olemassaolevasta datasta.

(1) Evankeliumeissa tapahtuu paljon harmonisaatiota. Koska sama kertomus on kerrottu useassa eri evankeliumissa, monesti kopioitsijat harmonisoivat näitä tekstejä ja materiaalia siten liikkuu evankeliumeista toiseen. Tämän analyysin perusteella näin on tapahtunut Matteuksen evankeliumin jakeille 1:25; 5:44; 17:21; 19:9; 16-17; 20:22; 23:14; 25:13; 27:35, Markuksen evankeliumin jakeille 6:11; 11:26 ja 15:28, Luukkaan evankeliumin jakeille 4:4; 9:35; 11:2; 12:39; 22:64(?); 23:17, 38 ja mahdollisesti Johanneksen evankeliumin jakeelle 8:59, mutta muuten Johanneksen tekstille harmonisaatiota ei juurikaan tapahdu. Monet kopioitsijat ovat kuitenkin vastustaneet tätä kiusausta ja juuri siksi me tiedämmekin, että harmonisaatiota on tapahtunut!

(2) Joissain tapauksissa pienet lisäykset tai muutokset ovat tulleet joko saman evankeliumin tai toisen evankeliumin muun materiaalin perusteella. Näin on tapahtunut Matteuksen evankeliumissa jakeissa 6:1; 18:11; 19:9; 20:16 ja Markuksen evankeliumin jakeissa 7:8, 16; 9:44, 46; 10:21; 11:10; 13:33; 15:28. Johanneksella 16:16 on tästä hyvä esimerkki. Toisin sanoen - ja tätä ei sopisi unohtaa - monissa myöhemmissä lisäyksissä on kyse sellaisesta materiaalista, joka on joka tapauksessa esillä jossain evankeliumeissa! Tämä huomio pätee melko pitkälle myös nk. Markuksen pitkään loppuun eli jakeisiin 16:9-20, joskin hieman monimutkaisemmin.

(3)  Joissain teksteissä on vain haluttu joko parannella lausetta tai lisätä hieman selventävää tekstiä. Näin on tapahtunut jakeissa Matt. 9:13; 13:51; 25:13, Mark. 1:2, 14, 42; 3:29; 13:14; 14:27, Luuk. 4:8; 12:31; 22:64(?). Johannes 5:3b-4 on seurausta miltei varmasti juuri tämän tapaisesta motiivista, mutta itse kertomuksen sisältö on lievästi kyseenalainen. 

(4)  Vain joissain harvoissa kohdissa tekstiä on muutettu tai sitä on karsittu teologisista syistä. Tämä selittänee parhaiten jakeessa Matt. 24:36 olevan TR-variantin, josta "ei edes Poika" -maininta puuttuu, mutta kuten huomasimme, muutos saattaa aivan hyvin olla peräisin jo itse Matteukselta, joten asia jää auki. Paaston lisääminen jakeeseen Mark. 9:29 on myös tehty teologisista syistä. Luukkaan jakeessa 2:22 olevat variantit ovat voineet syntyä siksi, että se aiheutti teologista hämmennystä suhteessa VT:n tekstiin ja jakeissa 2:33 ja 2:43 on vain haluttu painottaa Jeesuksen neitseellistä syntymää, joskin tämä asia on täysin selvä ilman näitä variantteja (jotka eivät muutenkaan ole TR:ssä läsnä johdonmukaisesti!). 

(5)  Vain ani harvoissa (jos edes missään) tapauksissa TR:n teksti on mielestäni oikeassa ja kriittinen teksti väärässä. Matteus 24:36 näyttäisi tällä hetkellä olevan paras kandidaatti tekstiksi, jossa TR:ään ajauttunut lukutapa saattaa olla alkuperäinen. Myös Johannes 1:18 on sellainen, että Jumala/Poika-varianttien kanssa täytyy olla ehkä hieman nöyrällä mielellä, vaikka Jumala-variantilla menee mielestäni hieman paremmin.

Sitten vielä kaksi erillistä huomiota. 

Kuten jokainen lukija on varmasti laittanut merkille, monissa kohdissa nk. KJV Only -kannattajien kritiikki on todella epäjohdonmukaista. Heidän selityksensä siitä, että kriittisessä tekstissä olisi monissa kohdin kyse "saksimisesta", on käytännössä naurettava. Tulemme huomaamaan saman epäjohdonmukaisuuden Paavalin kirjeiden kohdalla. 

Lopuksi, haluaisin muistuttaa jokaista lukijaa siitä, että runsaan (ja myös melko varhaisen) tekstimateriaalin olemassaolon vuoksi me nimenomaan voimme tehdä näitä huomioita: me tunnistamme harmonisaatiot ja muunlaiset myöhemmät lisäykset juuri siksi, että meillä on niin paljon käsikirjoituksia ja osa niistä on pysynyt immuunina muutoksille! Tässä mielessä suuri määrä käsikirjoituksia, jotka eroavat paikka paikoin toisistaan,  on meille rikkaudeksi.

Lopuksi haluan vielä tehdä yhteenvedon ns. "puuttuvista jakeista", jotka mietityttävät monia raamatunlukijoita. 

Puuttuvat jakeet

Olen koonnut kasaan listan kaikista evankeliumeissa esiintyvistä "puuttuvista jakeista". Listasta käy myös ilmi, millaisella logiikalla ne näkyvät meidän käännöksissämme: 

• Matt. 17:21 puuttuu 38, mutta hakasuluissa 92 ja RK. 
• Matt. 18:11 puuttuu 38, mutta hakasuluissa 92 ja RK. 
• Matt. 23:14 puuttuu 38, mutta hakasuluissa 92 ja RK. 
• Mark. 7:16 mukana 38, mutta hakasuluissa 92 ja RK. 
• Mark. 9:44, 46: puuttuu 38, mutta hakasuluissa 92 ja RK. 
• Mark. 11:26: puuttuu 38, mutta hakasuluissa 92 ja RK. 
• Mark. 15:28: puuttuu 38, mutta hakasuluissa 92 ja RK. 
• Mark. 15:28: puuttuu 38, mutta hakasuluissa 92 ja RK.
• Luuk. 17:36 puuttuu 38, mutta hakasuluissa 92 ja RK.
• Luuk. 23:17: puuttuu 38, mutta hakasuluissa 92 ja RK.
• Joh. 5:4: puuttuu kokonaan 38, 3b-4 hakasuluissa 92 ja RK.

Yhtä poikkeusta lukuunottamatta (Mark. 7:16) sääntönä näyttää siis olevan, että 1938-käännös jättää helpommin epäilyttävät jakeet kokonaan pois, kun taas 1992- ja Raamattu kansalle -käännökset pyrkivät laittamaan ne hakasulkuihin. Mitä tästä pitäisi ajatella? Mikä olisi paras ratkaisu sellaisten jakeiden kohdalla,  jotka eivät kuulu alkuperäiseen tekstiin? Jakeiden kokonaan poisjättäminen herättää tietysti tekstikritiikkiä ymmärtämättömien ihmisten mielessä hankalia kysymyksiä, mutta tämä on siitä huolimatta kaikkein selvin tapa osoittaa, milloin mikäkin jae ei ole osa alkuperäistä tekstiä. Tekstin jättämisessä hakasulkuihin on puolestaan omat hyvät puolensa, mutta se taas ei tee asiaa aivan yhtä selväksi ja saattaa antaa vaikutelman, että "ehkä tämä teksti sittenkin pitäisi olla täällä". 

Syyt tähän ikävään tilanteeseen ovat yksinkertaiset: jaemerkinnät tehtiin vasta sen jälkeen, kun TR-editiot olivat yleistyneet, joten ne ovat riippuvaisia TR:n pidemmästä tekstistä. Nyt kun me tiedämme, että monet TR:ään ajautuneet tekstit ovatkin myöhempiä lisäyksiä, seuraus on jakeiden poistaminen eli niiden puuttuminen. Olen käsitellyt asiaa lyhyesti tällä videolla. 

Mainittakoot kuitenkin myös se, että kriittiset editiot ovat itsessään kohdelleet näitä jakeita eri tavoin. Siinä kun nykyinen Nestle-Aland / United Bible Societyn The Greek New Testament (GNT) jättävät nämä jakeet kokonaan pois, tulevassa uudessa painoksessa (NA29/UBS6) jakeet palautetaan uudelleen päätekstiin tuplahakasulkeisiin [[]] asetettuna. Voit lukea tästä uudesta muutoksesta lyhyesti täältä. Se, onko tämä hyvä asia, on sitten kokonaan toinen kysymys...

Perimmäisenä haasteena on tietenkin se, että seurakunnissa ei kyetä opettamaan kristityille riittävästi Uuden testamentin tekstien historiaa, eikä aihetta juurikaan avata minkään raamatunkäännöksen alkusivuilla. Tämä blogi onkin perustettu osakseen paikkaamaan tätä aukkoa. 

KIRJALLISUUS

Bailey, Kenneth E. 2008. Jeesus Lähi-idän asukkaan silmin. Suom. Anne Leu. Perussanoma.

Bauckham, Richard. 2017. The Christian World Around the New Testament. Baker Academic.

Blomberg, Craig. 2001. The Historical Reliability of John’s Gospel. Issues & Commentary. IVP.

Bock, Darrell.

• 1994. Luke, Volume 1. 1:1-9:50. Baker Exegetical Commentary on the New Testament. Baker Academic. 
• 1996. Luke, Volume 2. 9:51-24:53. Baker Exegetical Commentary on the New Testament. Baker Academic.

Ehrman, Bart D. 2011. Orthodox Corruption of Scripture. Updated edition. Oxford University Press.

Fee, Gordon D. 1982. "On the Inauthenticity of John 5:3b-4." The Evangelical Quarterly 54.4. (Sivut 207-218.)

Gurry, Peter. 2019. ”Myths about Variants.” Teoksessa Myths & Mistakes in New Testament Textual Criticism. Ed. Elijah Hixson & Peter Gurry. IVP. (Sivut 191-210.)

Grudem, Wayne. 2000. Systematic Theology. An Introduction to Biblical Doctrine. Zondervan.

Hodges, Zane & Farstad, Arthur. 1984. The Greek New Testament According to the Majority Text. Thomas Nelson. Luettavissa täällä. 

Hughes, Kyle R. 2013. "The Lukan Special Material and the Traditi History of the Pericope Adulterae." Ovum Testamentum 55. (Sivut 231-251.)

Jongkind, Dirk. 2019. An Introduction to the Greek New Testament. Crossaway. 

Lanier, Gregory R. 2011. ”Dating Myths, Part Two: How Later Manuscripts Can Be Better Manuscripts.” Teoksessa Myths and Mistakes in New Testament Textual Criticism. Eds. Elijah Hixson & Peter J. Gurry. IVP. (Sivut 110-129.)

Marcello, "Myths about Orthodox Corruption.” Teoksessa Myths & Mistakes in New Testament Textual Criticism. Ed. Elijah Hixson & Peter Gurry. IVP. (Sivut 211-227.)

McRay, John. 2008 [1991]. Archaeology & the New Testament. Baker Academic.

Metzger, Bruce M. 1994. A Textual Commentary on the Greek New Testament, 2nd edition. A Companion Volume to the United Bible Societies. United Bible Societies.

Nestle-Aland. Novum Testamentum Graece. 28th rev. ed. 2013. Deutsche Bibelgesellschaft.

Miller, Philip M. 2011. ”The Least Orthodox Reading is to be Preferred: A New Canon for New Testament Textual Criticism?” Teoksessa Revisiting the Corruption of the New Testament. Ed. Daniel Wallace. Kregel Academic. (Sivut 57-89.)

Mäenpää, Markus. 2017. ”Pericope Adulterae ja historiallinen Jeesus - tulkinta ja merkitys." Iesus Aboensis 2. (Sivut 86-103.)

Porter, Stanley E. 2013. How We Got the New Testament. Baker Academic. 

Robinson, Maurice A. & Pierpont, William G. Eds. 2005. The New Testament in the Original Greek: Byzantine Textform. Chilton Book Publishing.

Thiessen, Matthew. 2012. ”Luke 2:22, Leviticus 12, and Parturient Impurity.” Novum Testamentum 54. (Sivut 16-29.)

Tyndale House, Cambridge. The Greek New Testament. 2017. Ed. Dirk Jongkind. Crossway. 

UT2020. Uusi testamentti ja Psalmit (2024). Suomen Pipliaseura. 

Wallace, Daniel. 

• 2006. "The Gospel according to Bart." Luettavissa ilmaiseksi sivustolla Bible.Org.
• "Some Famous Textual Problems: John 5:3b-4. Luento 30 sarjassa Textual Criticism. Sivustolla BiblicalTraining.Org. 
• ”Some Famous Textual Problems John 7:53-8:11.” Luento 33 sarjassa Textual Criticism. Sivustolla BiblicalTraining.Org. 

Westcott, B F. & Hort, F. J. A. 1882. The New Testament in the Original Greek. Introduction and Appendix. Uusintapainos 2012, Forgotten Books. 

White, James. 2009. The King James Only Controversy. Can You Trust Modern Translations? Bethany House.