Pieni huomio Koraanista

Päivitystä...

Käänsimme hiljattain vaimoni Saran kanssa elämässä uuden sivun Suomen Vammalassa. Sara aloitti työt Iso Kirja -opistossa ja itse siirryin seurakuntapastoriksi Vammalan helluntaiseurakuntaan, jonka lisäksi opetan Isossa Kirjassa Vanhan testamentin kurssia maanantaisin. Tolkuttomasti tunteja on kulunut uusiin ihmisiin tutustumiseen, muuttamisiin (ainakin yksi vielä edessä), asioiden hoitamiseen, Vancouverin virallisten asioiden taaksejättämiseen ym. Samaan aikaan pöydälläni on ollut eri aiheeseen liittyvää kirjallisuuta, koska olen pikku hiljaa varautunut tuleviin haasteisiin sekä seurakunnassa että lehtien palstoilla. Yksi tähän liittyvä aihe on ollut nimenomaan islam ja sen kautta Koraani. Ajattelin julkaista lyhyen tekstin  nimenomaan liittyen Koraanin väitteeseen ja siihen mitä siitä tulisi ajatella sekä tekstikriittisesti että loogisesti.


Koraanin ristiriitaiset väitteet & muslimien huonot argumentit

En ala tässä kohtaa tiivistämään muslimien näkemystä Koraanista, koska olen hiljattain tiivistellyt sitä toisessa kirjoituksessani. Koraani kuitenkin esittää väitteitä, jotka minusta näyttää parillakin tapaa ongelmallisilta. Odotan tietenkin mielenkiinnolla jos kommenttikenttään ilmestyy aiheesta enemmän tajuavien korjauksia. Tekstini perustuu joka tapauksessa useampaan aihetta käsittelevään kirjaan (ks. alla). 

Eräs kristityksi kääntynyt muslimi avaa asiaa seuraavasti:

Muslimien käsitys pyhistä kirjoituksista on tämä: Koska ihminen on helppo johtaa harhaan, Jumala on lähettänyt maailmaan historian aikana profeettoja, jotka ovat tuoneet ihmisille hänen ilmoituksensa. Islamin uskon mukaan kaikki Koraania edeltävät Jumalan ilmoitukset ovat joko kadonneet tai niitä on muuteltu ja vääristelty. Ne eivät ole enää aitoja eivätkä luotettavia eikä niiden luonne sen vuoksi sitova. Koraani on muslimien mukaan Jumalan viimeinen sana ihmiskunnalle. Se on ainoa häneltä saatu aito, sitova ja luotettava tieto, koska se on ainoa tieto, jota ei ole muuteltu ja väristelty. Tilanne ei kuitenkaan ole aivan näin yksinkertainen. Vaikka islamin näkemys on se, mitä muslimiteologit ja -apologeetat sanovat, Koraani itse antaa asiasta hyvin erilaisen kuvan. (Saleebin kirjoitus 2010, 16.)

Mikä tämä kuva sitten on? Kuten Koraani ja aihetta esittelevä kirjallisuus tekee selväksi, Koraani näyttää samanaikaisesti allekirjoittavan kaksi olennaista asiaa Uudesta testamentista. (Kiinnostukseni on nyt pelkästään UT:ssa!) 

Koraani ensinnäkin väittää, että Uusi testamentti on inspiroitua Jumalan sanaa. Katsokaamme seuraavia kohtia:

• 4:47: "Te, joille on annettu Kirja, uskokaa siihen, minkä olemme lähettäneet todistamaan oikeaksi sen, mitä teillä jo oli..."
• 5:46-47: "Heidän jälkeensä me lähetimme Jeesuksen, Marian pojan todistamaan oikeaksi Tooran, joka oli ennen häntä. Hänelle me annoimme evankeliumin, jossa on johdatus ja valo ja joka todistaa oikeaksi Tooran, joka oli ennen sitä. Me annoimme sen johdatukseksi ja varoitukseksi hurskaille. Evankeliumiin uskovat tuomitkoot sen mukaan, mitä Jumala on heille lähettänyt. Joka ei tuomitse sen mukaan, mitä Jumala on lähettänyt, on syntinen."
• 5:68: "Sano, Te [juutalaiset + kristityt] joilla on Kirja, teidän uskonne ei perustu mihinkään ennen kuin noudatatte Tooraa, Evankeliumia ja sitä, minkä olette saaneet Herraltanne [Koraani]."

Kuten kirjallisuus tuo esille, ehkä kaikkein merkittävin suuran jae tässä kohtaa on 10:94, jossa Allah itse sanoo Muhammadille:

• "Jos epäilet sitä, mitä olemme sinulle lähettäneet, kysy niiltä, jotka ovat lukeneet ennen sinua Kirjaa. Sinä olet saanut totuuden Herraltasi; älä siis epäile!"

Abdul Haqq on todennut, että islamin oppineet ovat erittäin häpeissään tämän jakeen kohdalla, koska Muhammadin epäilys tulisi selvittää juuri aiemmista Kirjoista (sit. Geisler & Saleeb, s. 217). Näin siis Koraani vahvistaa Uuden testamentin sanoman inspiroituna Jumalan sanana. Kuten suomen johtava islam-tutkija Jaakko Hämeen-Anttila (s. 144) toteaa, "Pyhät kirjat ovat kaikki sisältäneet islamin opin kanssa yhtenevän opin."

Mutta asiassa on myös toinen puoli. Saleeb Abdul selittää ongelmaa, joka nousi esiin:

Koska muhammed itse ei kuitenkaan ollut hyvin sivistynyt, hänellä ei ollut ensi käden tietoa kristityistä ja juutalaisista pyhistä kirjoituksista. Kun muslimit joutuivat myöhemmin historian kuluessa tekemisiin juutalaisten ja kristittyjen yhteisöjen kanssa ja alkoivat lukea Raamattua, he huomasivat, että Vanha ja Uusi testamentti ovat Koraanin kanssa ristiriidassa hyvin tärkeissä kysymyksissä. (s. 17)

Jokainen vähääkään islamia ja kristinuskoa tuntevat tietävät mitkä suuret oppikokonaisuudet eivät ole yhteensovitettavissa Uuden testamentin ja Koraanin kanssa. Uusi testamentti (kuten Josefus ja Tacitus) opettaa, että Jeesus ristiinnaulittiin, mutta Koraani kieltää tämän. Uusi testamentti sisältää näkemyksen Jumalasta, jota voidaan kuvata vain kolminaisuudella. Koraani puolestaan kieltää ehdottomasti asettamasta ketään yhden Allah-persoonan rinnalle ja se esittää kolminaisuusopin karkeasti väärin Jumalana, Mariana ja Jeesuksena. Näin muutama ristiriita mainittuna. 

Kuten Gleason Archer tiivistää, ongelma on seuraava:

Koraanin kirjoittaja (author) todella uskoi täydelliseen Vanhan testamentin ja Uuden testamentin evankeliumeiden inspiraatioon eli ne sisälsivät velvoittavan Jumalan Sanan. Toiseksi, heprealais-kristillisen Raamatun tulisi vahvistaa, että se mikä on ilmoitettu Koraanissa, on Jumalan totuus. (Sit. Groothuis, s. 605.)

Nyt tarkkana: mikä on ratkaisu tähän ongelmaan? Jos sekä Uusi testamentti että Koraani ovat Jumalan sanaa, miksi ne eroavat oleellisesti keskenään? Peliin astuu nk. tahrif-oppi (sana on arabiaa ja tarkoittaa vääristelyä). Juutalaiset ja kristityt ovat vääristelleet pyhiä kirjoituksiaan!  (Tällaiseen viitataan myös Koraanissa, 4:46; 5:13, 41.) Tämä vääristely voi tarkoittaa kahta asiaa eli (a) joko Jeesuksen alkuperäinen sanoma vääristyi ennen kuin se kirjoitettiin edes ylös tai sitten (b) alkuperäiset Uuden testamentin dokumentit alunperin kulkivat käsi kädessä Koraanin väitteiden kanssa, mutta teksti peukaloitiin myöhemmin ja se turmeltui monissa kohdissa. Douglas Groothuiksen (s. 604-05) mukaan juuri tämä jälkimmäinen väite on muslimien keskuudessa yleisempi juuri siksi, että Koraani vahvistaa myös Evankeliumeiden jumalallisen aseman. 

Kristityt ajattelijat ovat vastanneet tähän väitteeseen ainakin kahdella tasolla. Mainitsen niistä molemmat lyhyesti.


Filosofinen kritiikki

Filosofisen kritiikin pääpointti on siinä, että Koraanin väitteet ovat auttamatta ristiriidassa itsensä kanssa. Ensinnäkin jakeesta 10:94 (ks. yllä) näyttää seuraavan se, että aiemmat Kirjoitukset olivat todella säilyneet ainakin 600-luvulle Muhammadiin saakka. Allahin käskyssä ei olisi logiikkaa, jos Uuden testamentin teksti ei olisi ollut saatavilla sen alkuperäisessä muodossaan. Toisin sanoen, Allah ei voisi käskeä Muhammadia tarkistamaan asiaa korroptoituneesta tekstistä. Ongelma on kuitenkin seuraava:

• Nykyinen Uusi testamentti on edelleen samanlainen (perustekstiltään) kuin se oli Muhammadin aikana. Me siis voimme nyt tietää ja lukea mitä Uusi testamentti sanoo ja sanoi tuona aikana. 
• Muslimien on pakko allekirjoittaa Raamatun luotettavuus tässä kohtaa ja heidän on Koraanin mukaan sitouduttava siihen. 
• Tämä puolestaan johtaa siihen, että muslimien tulisi hyväksyä Jeesuksen ristiinnaulitseminen, hänen jumaluutensa, kolminaisuusoppi jne. 
• Tätä muslimit eivät kuitenkaan ole halukkaita tekemään, koska he valitsevat Koraanin. Soppa on valmis. 

On myös toinen looginen ongelma, johon tutkijat ovat puuttuneet:

• Koraanin mukaan Raamattu on Jumalan Sanaa.
• Jumalan sanaa ei kuitenkaan voi muuttaa ja turmella. 
• Kuten eräs tutkija toteaa, "jos molemmat näistä väitteistä pitää paikkansa...silloin siitä seuraa, että Raamattu ei ole muuttunut ja turmeltunut ennen eikä jälkeen Muhammadin" (sit. Geisler & Saleeb, s. 218). Mutta muslimien mukaan Raamatun teksti on turmeltunut. Tämä on ristiriita. 

Nämä kaksi filosofista huomiota on nostettu esiin Koraanin tekstin kohdalla. Mutta nyt vielä pari sanaa blogini kannalta oleellisemmasta asiasta eli tekstihistoriasta.

Tekstihistoriaan perustuva kritiikki

Tämä kritiikki on tietenkin oleellinen blogin tarkoituksen kannalta. En kuitenkaan kirjoita kovin pitkästi juuri siitä syystä, että muslimien tavallinen väite on niin heikko, että se ei kestä minkäänlaista historiallista analyysiä. Toisin sanoen, muslimien mukaan Uuden testamentin teksti on muuttunut niin paljon, että jopa olennaisemmat opit ovat turmeltuneet. Kuitenkin kaikki Uuden testamentin tekstikriitikot (joita olen itse lukenut) hylkäävät tällaisen väitteen 100%. Tässä lainaus kahdeksalta alan perustutkijalta:

Johann Albrecht Bengel (1687-1752) oli hyvin tietoinen oman aikansa varianteista, mutta hän päätyi huomaamaan, että yksikään niistä ei vaikuttanut millään tavalla kristillisiin oppeihin. (Metzger & Ehrman 2005, 158).

Sir Frederic Kenyon (1863-1952), aikansa yksi tunnetuin tekstikriitikko, on kirjoittanut: ”Yksikään kristillisen uskon perusopeista ei ole epäilyksenalaisen lukutavan varassa… Uuden testamentin käsikirjoitusten, varhaisten käännösten ja kirkon varhaisimpien kirjoittajien siitä käyttämien lainausten lukumäärä on niin suuri, että on käytännöllisesti katsoen varmaa, että jokaisen epäilyksenalaisen kohdan oikea lukutapa on säilynyt ainakin jossakin näistä teksteistä. Tätä ei voida sanoa mistään muinaisesta kirjasta maailmassa.” (sit. Luttinen 1985, 39-40.) 

F. F. Bruce (1992, 266) toteaa samantapaisesti, kun hän kommentoi käsikirjoituksissa olevia eroavaisuuksia: ”Kaikki todistajat ja kaikki muodot, joita ne edustavat, ovat yhtä mieltä jokaisesta kristillisen uskon ja elämän pääkohdasta.”

Yksi kaikkien aikojen tunnetuin tekstikriitikko Bruce Metzger (k. 2007) on myös todennut, että yksikään kristillinen tärkeä oppirakennelma ei ole riippuvainen eri tekstivaihtoehdoista (sit. Brown 1997, 48). 

Harold Greenlee (k. 2015) toteaa, että “Yksikään kristillinen oppi ei ole riippuvainen tekstivarianteista” (2012, 61).

Leon Vaganay & Christian-Bernard Amphoux toteavat oppaassaan, että “mikään kristillisen opin ydinkohta ei ole riippuvainen tekstivarianteista.” (1991, 3.)

Saman asian on todennut ”liberaalina” tunnettu tekstikriitikko Bart Ehrman kirjassaan Misquoting Jesus. Ehrman viittaa Metzgeriin, jonka väitteen hän allekirjoittaa: ”Olennaiset kristilliset opit eivät ole uhattuna tekstivarianteilla Uuden testamentin tekstitraditiossa.”  Lainattakoot tässä myös yksi lause, joka on nähtävästi jäänyt suuren peiton alle monien Ehrman-fanien keskuudessa. Ehrman nimittäin toteaa, että jos hänet ja hänen mentorinsa Metzger laitettaisiin samaan huoneeseen tarkoituksena kasata konsensus-näkemys alkuperäisestä Uudesta testamentista, heillä olisi (kaikkien olemassaolevien varianttien kohdalla!) tusinan tai kahden verran kohtia, joista he eivät pääsisi yksimielisyyteen. (Ehrman 2005, 252.)

Kuten kaikki Uuden testamentin tekstikritiikkiin perehtyneet ymmärtävät, muslimien argumentit Uuden testamentin rajun korruptoitimisväitteen taustalla ei ole ainoatakaan kestävää historiallista argumenttia. 

Sen sijaan väite siitä, että Koraani ei olisi koskaan turmeltunut matkallaan millään tavalla ei ole aivan niin selvä. Ehkä palaan asiaan myöhemmin.


KIRJALLISUUTTA

Brown, Raymond. 1997. An Introduction to the New Testament. New York: Doubleday.

Bruce, F. F. 1992. Raamatun juuret. Suom. Michael Cox & Mervi Pöntinen. Kauniainen: PerusSanoma.

Ehrman, Bart. 2005. Misquoting Jesus. The Story Behind Who Changed the Bible and Why. Harper Collins.

Geisler, Norman. L. & Saleeb, Abdul. 2002. Answering Islam. 2. edition. Grand Rapids, MI: Baker Books. (Luku 10.)

Greenlee, Harold. J. 2012. [1995.] Introduction to New Testament Textual Criticism. Revised edition. Grand Rapids, MI: Baker Academic.

Groothuis, Douglas. 2011. Christian Apologetics. A Comperehensive Case for Biblical Faith. Downers Grove, IL: IVP Academic / Nottingham England: Apollos. (Luku 24.)

Hämeen-Anttila, Jaakko.2004. Islamin käsikirja. Helsinki: Otava.
Koraani. Suomentanut Jaakko Hämeen-Anttila vuonna 2015. Helsinki: Basam Books.

Luttinen, Tapio. 1985. Voiko raamattukritiikkiin luottaa? Hyvinkää: Kristityn kasvu.

Metzger, Bruce. M. & Ehrman, Bart. D. 2005. The Text of the New Testament. Its Transmission, Corruption, and Restoration. 4. painos. Oxford University Press.

Sproul, R. C. & Saleeb, Abdul. 2010. Muslimien ja kristittyjen Jumala. Suom. Anne Leu. Kauniainen: PerusSanoma.

Vaganay, Leon & Amphoux, Christian-Bernard. 1991. An Introduction to New Testament textual criticism. Translation: Jenny Heimerdinger. Cambridge University Press.