Mauno Mattilan väärä todistus lähimmäisestä

Mattilan Kritiikki

Päätin kirjoittaa lyhyen selvennyksen blogissani mahdollisesti vierailleille "uusille tyypeille" perustuen Mauno Mattilan puheeseen, jonka hän kävi pitämässä 17.10.2018 Kurikassa jossain ”rukous- ja raamattupiirissä”. (Ongelma on puheessa noin 16 minuutin kohdalla.) Tämä on siitä mielenkiintoinen paikka, että se on vain reilun 20 kilometrin päässä synnyinpaikastani Jurvasta, jonka Mattila tuo puheessaan epäsuorasti esille. Mistä nyt sitten on kyse..?

Mattila valittaa yllälinkitetyssä puheessaan sitä, että teologisista oppilaitoksista ja eritoten Isosta Kirjasta valmistuu nuoria miehiä — baptisteja ja helluntailaisia — jotka johtavat seurakuntamme liberalismin aavikolle. Mattilan mukaan "eräskin mies Isosta Kirjasta valmistunut", jonka synnyinpaikka ei ole kaukana Kurikasta (eli Janne Saarela) pitää sellaista blogia kuin ”tekstikriittinen blogi”. Ongelma on siis siinä, että blogini on KRIITTINEN. Ja ongelma on siinä, että olen vapaiden suuntien edustaja, jonka ei saisi pitää tällaista blogia. Miksi? Koska Mattilalle ”tekstikriittisyys” on sama asia kuin liberaaliteologia. Lisäksi minä Mattilan mukaan suhtaudun kriittisesti Raamatun syntyyn. (Olisi kiva tietää minkä tekstin/puheen perusteella tällainen johtopäätös on vedetty.)

Lienee paikallaan selventää paksusta rautalangasta vääntämällä mistä tässä blogissa on kysymys. 



Mattilan Kummallinen Kriteeri

Videolla Mattila kysyy 0tammeko me Raamatun Sanan niinkuin se on kirjoitettu?  Seurakuntalaiset tietenkin aina nyökyttelevät myöntävästi: totta kai. Mutta Mattila selvästi tietää saman asian kuin minä: ensimmäinen kysymys kuuluu ”mutta mikä se teksti on mikä alunperin kirjoitettiin?” Mattila itse asiassa tietää tämän niin hyvin, että hän julkaisi aikoinaan noin tunnin mittaisen opetusvideon, jossa hän käsittelee tätä ongelmaa esitellen käsikirjoituksissa olevia eroavuuksia. 

Juuri tässä on Mattilan kritiikin pimeä kohta: hän syyttää minua siitä, että pidän esillä tekstikriittistä suhtautumista Uuteen testamenttiin, vaikka tällä hetkellä YouTubessa Mattila itse johtaa minua toistaiseksi minuuteissa siinä, kuinka paljon aihe on esillä meidän kummankin puhumana. Toisin sanoen, tällä hetkellä voit löytää YouTubista viisi minun pitämääni lyhyttä videoa Uuden testamentin tekstikritiikistä, joiden yhteisaika on noin 45 minuuttia. Mattilan Uskonpuhdistajien Raamattu -luento on puolestaan kestoltaan noin tunnin ja se on alusta loppuun tekstikritiikkiä! Jos seuraamme Mattilan logiikkaa, niin hän on YouTube-minuuteilla mitattuna jopa liberaalimpi kuin minä. (Teksteillä mitattuna pokaali kuitenkin lähtisi minun matkaani.)

Miksi "Kritiikki"?
 

Mutta miksi minä pidän esillä sanaa kritiikki? Olen jo muutaman kerran kehottanut itse Mattilaa lukemaan blogiani, joka vastaa tähän kysymykseen hyvin selkeästi. Ikävä kyllä hän ei ole tätä tehnyt. Jos Mattila olisi esimerkiksi käyttänyt viitisen minuuttia tekstini ”Tekstejä ja Kritiikkiä” lukemiseen (joka julkaistiin heti blogin perustamishetkellä) hän olisi huomannut miten yritin selittää peruslukijalle mitä sana ”kritiikki” blogissani oikeastaan tarkoittaa. Tässä se on, vielä kerran: 

Kuitenkin, kun me puhumme Uudesta testamentista, me puhumme myös tavalla tai toisella kritiikistä. Monille kritiikki on vaarallinen sana ja joidenkin mukaan se on aina negatiivinen sellainen. Mutta Uuden testamentin kohdalla kritiikki on välttämätön asia, ellei haluta lähteä mukaan ”veikkauksen maailmaan”. Tätä lausetta on syytä selittää.

Luet sinä mitä suomalaista käännöstä tahansa, ehkä jotain niistä kaikkein käytetyimmistä, kuten 1933/38, 1992 tai Raamattu Kansalle -käännöstä, sen taustalla on satojen tuhansien tuntien tekstikriittinen työ. Sitä työtä eivät suurimmaksi osaksi tehneet kääntäjät, vaan monet henkilöt ennen heitä, varsinkin viimeisen 300 vuoden aikana.

Uskon vilpittömästi, että tämä on erittäin helppotajuinen teksti ja se on kaikkien ymmärrettävissä. Mutta jos ei ole, niin sitä seuraa sitten muutama huomio, jossa tiivistän miksi tekstikritiikkiä on pakko tehdä. 

Vielä kerran: (1) Uuden testamentin alkuperäiset teokset eivät ole säilyneet: meillä on vain kopioita, niiden kopioita jne… (Tätä Mattilakaan ei kyseenalaista.) (2) Näitä teoksia kopioitiin käsin noin 1500 vuotta ja tässä prosessissa käsikirjoituksiin tuli muutoksia eli variantteja. Ei ole olemassa kahta täysin samanlaista Uuden testamentin tekstiä sisältävää käsikirjoitusta. (Tätä Mattilakaan ei kyseenalaista.) (3) Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että me emme tiedä mitään mitä esimerkiksi Paavali laajassa mielessä kirjoitti: totta kai me tiedämme! (Tätä Mattilakaan ei kyseenalaista.) (4) Näistä syistä tekstikritiikki on pakollista. Ja jokainen suomenkielistä käännöstä lukeva henkilö huomaa tämän, koska hänen Raamatussaan on alaviitteitä, joissa lukee ”tämä jae puuttuu vanhimmista käsikirjoituksista” jne. (Tätä Mattilakaan ei kyseenalaista.) 

Missä siis on ongelma? Siinä, että Mattila tekee itse tekstikritiikkiä minkä ehtii, mutta hän ei vain koskaan käytä sanaa "kritiikki". Ja toisekseen ongelma on nähtävästi siinä, että olen tullut eri johtopäätökseen siitä millä tavalla tekstikriittisiä ongelmia ratkaistaan. Ironista tässä on se, että itse olen samassa leirissä kuin ehkä reilu 90% seurakuntalaisistamme, jotka lukevat moderneja käännöksiä olettaen niiden olevan parempia käännöksiä kuin Mattilan suosimat 1600-luvun King James ja myöhempi Biblia. Puhujapöntön takana oleva Mattila uskoo suurimman osan kuulijoitaan olevan tässä asiassa väärässä.

Josko alkaisimme käyttäytymään aikuisten tavoin...

Minulla on sellainen olo, että suurin osa Mattilaa kuuntelevista henkilöistä tiedostavaa, että hänen kritiikissään minua kohtaan on jotain vikaa. Näin varsinkin sellaisten kuuntelijoiden kohdalla, jotka ovat istuneet kymmeniä tunteja kuuntelemassa raamattuluentojani seurakunnissa. Voin toki olla väärässä. 

Haluan kuitenkin vilpittömästi uskoa, että perus-seurakuntalainen ymmärtää, että Mattilan kritiikki ampuu taivaalle, olemattomaan kohteeseen. 

Jos tekstikriittinen työ on sama asia kuin liberalismi, Mattilan on syytä poistaa King James ja Biblia -käännöksiä puoltava videonsa YouTubesta: se on alusta loppuun tekstikritiikin tekemistä, mutta vain sillä erotuksella, että Mattila tekee huonoa historiaa. Kuten aiemmassani pitkähkössä vastauksessani Mattilalle yritin sanoa: aihe on oikea, ongelma on vain Mattilan johtopäätöksissä. 

P.S.

Vaikka tätä kommenttia eivät nähneet kuin harvat ja valitut, Mattila kommentoi joitain kuukausia sitten Facebookissa, että minä olen todennäköisesti vapaiden suuntien tuleva Heikki Räisänen. Hetken asiaa mietittyäni tulin siihen johtopäätökseen, että tämä on itse asiassa positiivinen kommentti. Jos minä olen tällä hetkellä teologisesti pahinta mitä vapaiden suuntien keskuudessa on liikkeellä, silloin tulevaisuutemme on - Jumalalle kiitos - positiivinen. Sukupolvemme tulee jatkamaan Raamattu-uskollisena, konservatiivisena, kaikien puolin Sanaa kunnioittavana ruumiin ylösnousemukseen toivonsa laittavana joukkona, jotka kuitenkin pyrkivät käyttämään myös päätään. 

ἀμήν.