UT2020-käännös vertailussa

Johdanto

Uusi suomenkielinen Uuden testamentin (UT) käännös on UT2020. Raamattu.fi-sivustolla tätä käännöstä esitellään seuraavalla tavalla:

Uusi testamentti 2020 on Suomen Pipliaseuran Uuden testamentin uusi käännös koineekreikasta suomen kielelle. UT2020 on ensimmäinen raamatunkäännös, joka on käännetty alkukielestä mobiilikäyttäjille, myös kansainvälisesti.

UT2020-käännöksen erityislaatuna on, että se käännettiin ajatellen vastaanottajaa, joka on samaan aikaan puhelimen käyttäjä, tekstin lukija tai kuuntelija. Tämä on vaikuttanut itse käännöstekstin muotoiluun.

Tavoitteena oli tuottaa ymmärrettävä ja rikas nykysuomen käännös, joka on mahdollisimman uskollinen alkutekstin merkityksille ja jota voi lukea ilman Googlea, sanakirjaa tai välitöntä teologin apua. (Lisätietoa voit lukea täältä.)

Tämä lyhyt teksti ei ole UT2020-käännöksen laajamittainen arvio. Sen sijaan olen valinnut neljä tekstiä tai teemaa, joiden kohdalla vertaan neljää eri käännöstä toisiinsa (1938, 1992, Raamattu kansalle ja UT2020 -käännökset). Erityisesti kahdessa tekstikohdassa (esimerkit 2&3) tutkimuksellinen näkökulma on viime vuosikymmenien aikana joko muuttunut tai tarkentunut, joten käännösten vertailu antaa meille samalla ikkunan myös siihen, miten hyvin kääntäjät seuraavat nykykeskustelua kommentaarien ja tieteellisten artikkeleiden tasolla. Kommentoin lopuksi myös lyhyesti uuden käännöksen tapaa soljua kirjaimellisen ja dynaamisen käännöstavan välillä.

KIRJAESITTELY: James White: The King James Only Controversy

 

Bethany House, 2009, 364 sivua.

JOHDANTO

James White on tunnettu yhdysvaltalainen kristitty apologi, joka tykkää debatoida paljon niin ateistien, muslimien kuin toisinajattelevien kristittyjenkin kanssa. White on laajasti perehtynyt erilaisiin teemoihin, kuten Koraaniin ja Uuden testamentin tekstikritiikkiin. Hän toimii johtajana Alpha & Omega Mininstries -nimisessä organisaatiossa. Tässä tekstissä esitelty kirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1995, mutta siitä ilmestyi toinen korjattu painos vuonna 2009, johon tämä teksi perustuu.  

Monelle suomalaiselle raamatunlukijalle saattaa tulla hieman yllätyksenä se, millaisia kierroksia raamatunkäännöskysymykset ottavat Amerikassa. Erityisesti konservatiivisten (monesti baptistien) kristittyjen piireissä on nostettu yksi käännös ylitse muiden: alun perin vuonna 1611 julkaistu King James Version (johon viittaan jatkossa lyhennöksenä KJV). (Käännökseen viitataan kirjallisuudessa monesti myös sanoilla English Authorised Version.) Kuten pian huomaamme, tämä yltiöpäinen KJV:n fanitus voi saada hyvin erilaisia painotuksia, mutta pääpointtina on se, miten se nostetaan ylitse muiden käännösten, tavalla tai toisella. Vaikka en ole lainkaan paras henkilö arvioimaan sitä, millaisia näkemyksiä Suomessa liikkuu käännöskysymyksiin liittyen, osaan sen verran kuitenkin sanoa, että meilläkin on olemassa yksilömme, jotka vannovat tavalla tai toisella juuri KJV:n varaan (toinen ryhmittymä taas painottaa erityisesti 1933/38-käännöstä, mutta se ei nyt kuulu tämän tekstin piiriin edes teoriassa). Erilaisten käännösten arvioimisen taustalla on tässä tapauksessa myös se tilanne, että KJV perustuu erilaiseen ”alkutekstiin” kuin modernit raamatunkäännökset ja juuri tämä on aiheuttanut paljon painia ja keskustelua siitä, mitä ”alkutekstiä” meidän nyt sitten tulisi seurata. Tässä kohden totean vain tiivistäen, että siinä kun meidän suomenkieliset käännöksemme aina 1900-luvulta alkaen ovat perustuneet kriittiseen kreikankieliseen editioon (Nestle-Alandin editiot), vanhemmat käännökset, kuten meidän Biblia tai heidän KJV perustuvat nk. Textus Receptukseen, jonka teksti on monissa yksityiskohdissa yleensä hieman pidempi. Mutta ei tästä nyt vielä enempää, annetaan Whiten selittää asiat auki tarkemmin!

Markuksen evankeliumin loppu (16:9-20) - tekstikriittinen analyysi

Johdanto

Jokainen Markuksen evankeliumia lukeva henkilö huomaa, että evankeliumin viimeisissä jakeissa 16:9-20 on jotain häikkää. Esimerkiksi omassa Raamatussani (UT = Raamattu Kansalle vuodelta 1999) nämä jakeet on laitettu []-merkkien sisälle, jota seuraa alaviitemerkintä ”Jakso puuttuu joistakin käsikirjoituksista.” Tämän lisäksi jotkut muut raamatunkäännökset mainitsevat joitain muitakin vaihtoehtoja evankeliumin lopulle kuin jakeet 16:9-20, näin mm. englanninkieliset ESV ja NLT sekä uusi suomenkielinen UT2020.

Mistä on kyse? Lyhyesti sanottuna tämä on toinen esimerkki 12 jakeen mittaisesta lisäyksestä, joka on ajan saatossa tullut Uuden testamentin teksteihin (toinen esimerkki on aviorikoksesta tavattu nainen -kertomus Johanneksen evankeliumin 7 ja 8 luvun välissä). Tämän tekstin tarkoitus on avata reilusti ja kunnolla se, millaisia erilaisia haasteita Markuksen evankeliumin loppuun liittyy ja millaisia erilaisia lopetuksia eri käsikirjoituksista löytyy. Kyseessä on siis laaja tekstikriittinen analyysi. Tarkoitukseni on argumentoida, että (a) käsikirjoitusaineisto tukee selvästi näkemystä siitä, että jakeet 16:9-20 ovat myöhempi lisäys ja (b) Markus todella halusi päättää evankeliuminsa jakeeseen 16:8, eikä alkuperäinen loppu ole kateissa, kuten monet ovat väittäneet (mukaan lukien minä joitain vuosia sitten). 

Uusi luento aiheesta "Uuden testamentin teksti ja käsikirjoitukset"

Käy kuuntelemassa uusin luentoni Uuden testamentin tekstistä ja käsikirjoituksista. Luento toimii melko hyvänä perus johdantona aiheeseen. Käsittelen puheessani erityisesti neljää eri teemaa:

1. Millä tavoin antiikin ajan teokset ovat säilyneet ja miten tämä liittyy tekstikritiikin tarpeeseen? Saat hyvän kuvan siitä, miten vähän meille on yleensä ottaen jäänyt tekstimateriaalia monista klassisista teoksista, kuten Tacituksen Keisarillisen Rooman historiasta. Uuden testamentin kohdalla pullat ovat paremmin uunissa, kun puhutaan (a) käsikirjoitusten määrästä, (b) sen historiallisen aukon pituudesta, joka on alkuperäisen tekstin ja parhaimman säilyneen käsikirjoituksen välillä ja (c) tekstimassan säilymisessä. 
2. Mistä teoksista modernit Uuden testamentin käännökset tehdään? Saat lyhyen kuvauksen Nestle-Aland-nimisestä kriittisestä editiosta, sekä siitä, miltä tämä opus konkreettisesti näyttää. 
3. Esimerkkejä tekstivarianteista. Esittelen neljä tunnettua tekstivarianttia eli sellaista kohtaa, joissa olemassaolevat käsikirjoitukset jakaantuvat. Monet näistä varianteista on helposti ratkaistavissa, kun taas toiset ovat hieman kinkkisempiä. Pahimmissa tapauksissa jotkut rakentavat teologisia näkemyksiään väärien varianttien varaan. 
4. Kolme myyttiä. Esittelen ja ammun alas kolme myyttiä Uuden testamentin teksteihin liittyen. Ensimmäisen myytin mukaan Uusi testamentti on käännetty niin monta kertaa, ettei siihen voi enää luottaa (väite on naiivi); toisen myytin mukaan sen teksti on syvätasoon saakka turmeltunut (muslimien tahrif-oppi, jota tekstikriitikot eivät tunnista) ja kolmannen myytin mukaan "mitä vanhempi käännös, sitä parempi" (todellisuudessa mitä uudempi käännös, sitä paremmille teksteille se perustuu). 

Jos haluat minut pitämään luennon aiheeseen liittyvistä teemoista esimerkiksi omaan seurakuntaasi, älä pelkää ottaa yhteyttä. Voit lähettää mailia osoitteeseen saarelanjanne[at]gmail.com.

Hyvää juhannuksen jatkoa kaikille! 

Jumalan synty: Isän ja Pojan kätketty historia - Kritiikki

JOHDANTO 

Helsingistä tuli taas shokeeraava kirja. Toki nyt Ville Mäkipellon aiemmassa sensurointia ja peukalointia painottavan kirjan kirjoittajapari Paavo Huotari on kadonnut ja kaksi uutta on tullut tilalle: Juha Pakkala (VT-mies) ja Raimo Hakola (UT-mies). Tällä kertaa poraudutaan Isän ja Pojan kätkettyyn historiaan. Jälleen kerran kirjan kannet ovat hienot ja otsikkojen ja aiheen esittelyn klikkimäisyys tuonee paljon kolikkoja kirstuun. Edellisen kirjan kohdalla kuuluin niihin viimeisimpiin, jotka saivat kirjan käsiinsä ja joulukuulla 2023 julkaisemani kriittinen arvio oli jonossa melko hännillä, koska moni muu oli ehtinyt tarttua pullaan jo ennen minua. Nyt asiat lienevät päinvastoin, koska ostaessani kirjan se oli vasta saapunut lämpimänä hyllylle.

Olemme siis jälleen kriittisen arvion äärellä. Kuten edellisen kirja-arvioni kohdalla, en tässäkään aio puuttua kaikkeen. Itse asiassa keskityn nyt melko rajaavasti ainoastaan kirjan viimeiseen suureen osioon, jossa käsitellään Jeesusta. Sivuilla paljon huomiota saavat erityisesti ylösnousemus-usko ja kristologia eli jälleen kerran ne aiheet, joiden äärellä olen itsekin aikaani viettänyt. Itse asiassa julkaisin viime vuonna ensimmäisen kirjani nimenomaan ylösnousemuksesta — Ylösnousemus ja kuoleman jälkeinen elämä (Aikamedia, 2024) — joten tämä aihe tulee luonnollisesti olemaan melko suuressa roolissa tässä tekstissä. Lupaan itse asiassa antaa joitain sellaisia uusia huomioita, joita ei löydy kirjastani, eikä itse asiassa tutkimuskirjallisuudesta muutenkaan kovin laajasti. Totean jo nyt, että jos lukijaa kiinnostaa vaikkapa pelkästään ylösnousemus-osio, hän voi siirtyä suoraan sitä käsittelevään otsikkoon 2.6.

Etenen taas kuten ennenkin: kirjoitan kulttuurimme pikaruokamaisuuden vastaisesti pitkästi ja pyrin dokumentoimaan väitteeni parhaani mukaan. Tekstin lopusta lähdeluettelon lisäksi löytyy myös kasa muita arvioita + linkkejä: niiden tarkoitus on ohjata lukijoita kirjassa esiinnostettujen aiheiden äärelle muualla erilaisesta näkökulmasta katsottuna. 

Uusi tutkimus Codex Vaticanuksen distigmoista (”kahdesta pisteestä”)

JOHDANTO

Olemme viettäneet tämän viikon Saran kanssa Tyndale House -nimisessä tutkimuskeskuksessa Cambridgessa. Sara valmistelee tulevaa teologis-eksegeettistä kirjaansa ja minä olen rustannut kasaan Uuden testamentin tekstikritiikkiin liittyvää artikkelia, joka tulee ulos alkusyksystä — jos Herra suo. Koska nyt on ollut enemmän aikaa pyöriä tekstikritiikin rintamalla, halusin postata eräästä uudesta ja monella tapaa myös melko shokeeraavastakin uutisesta. Tämä postaus on poikkeuksellisesti suunnattu pikemminkin teologeille, jotka ovat mahdollisesti tietoisia aiheeseen liittyvistä taustakertomuksista, mutta jokainen on vapaa lukemaan tekstin ja jopa kommentoimaan sitä kommenttiosioon. Yritän kertoa meneillään olevan tilanteen nyt mahdollisimman lyhyesti ja selvästi. Se liittyy uusimpaan Codex Vaticanuksesta tehtyyn mustetutkimukseen. 

Koska Raamattu jaettiin lukuihin ja jakeisiin?

Tässä tekstissä vastataan sekä lyhyesti että pitkästi monien mieltä askarruttavaan kysymykseen "koska Raamattuihin tuli luku- ja jaenumerointi?"

Vastaus lyhyesti

Nykyinen lukujako tuli käyttöön 1200-luvulla ja nykyinen jaenumerointi yleistyi vasta 1500-luvulla. Lukujaottelun kohdalla olennaisin nimi on Stephen Langton (n. 1150-1228) ja jaenumeroinnin kohdalla Robert Estienne (1503-1559), joka tunnetaan myös nimellä Stefanos.