UUDEN TESTAMENTIN TEKSTIHISTORIA (3/5) - Erasmus & Textus Receptus

JOHDANTO

Tässä tekstissä keskitytään 1500-luvun tapahtumiin Uuden testamentin tekstiin liittyen. Valokeilaan nousee Erasmus Rotterdamilainen ja hänen käsissään syntynyt Uuden testamentin kreikankielinen editio, joka alkoi lopulta kantaa nimeä Textus Receptus. Samaan aikaan tämä teksti auttaa ymmärtämään esimerkiksi King James -käännöksessä ja suomalaisessa Novumissa  käytettyä pohjatekstiä. Kirjoituksen pääkohdat löytyvät jälleen tekstin lopusta Pointit-otsikosta.

ERASMUS ROTTERDAMILAINEN

Hollantilainen Erasmus Rotterdamilainen (1469-1536) oli aikansa tunnetuin humanisti ja edellisessä tekstissä mainittu Ximenes jopa pyysi häntä opettajaksi perustamaansa yliopistoon, tuloksetta. Erasmus on erityisesti henkilö, jonka monet muistavat massiivisesta riidasta Martti Lutherin kanssa. Itse asiassa he tulivat aluksi aivan hyvin toimeen, mutta Erasmuksen oli katolisena lopulta otettava selvä askel pois protestanttien uudesta meiningistä ja hän päätti kirjoittaa Lutheria vastaan kirjan. Lutherin raskas teos Sidottu ratkaisuvalta olikin suunnattu juuri tätä Erasmuksen teosta vastaan. Tämä ei kuitenkaan nyt kiinnosta meitä.

Olennaisempaa on painottaa, että Erasmus oli - Kummelia lainatakseni - "kova luu", jonka tuotanto otettiin ajan kanssa kovastikin huomioon. Jo paljon ennen kuin Luther kiipesi vasaransa kanssa hakkaamaan kirkon oveen teesejään (1517), Erasmuksen nimi tunnettiin laajalti. Hän mm. julkaisi teoksen ”Enchiridion militis Christiani” (Kristityn sotilaan käsikirja), jonka William Tyndale lopulta käänsi englanninkielelle, sekä kasan muita teoksia. Meille olennaista on kuitenkin tarkastella lähemmin  Erasmuksen viittä Uuden testamentin editiota, joissa kreikankielisten tekstien perusteella lähdettiin haastamaan latinankielisen Vulgatan pyhää asemaa.

Erasmus Rotterdamilainen

Erasmus opiskeli mm. Pariisin yliopistossa, mutta hänellä oli myös olennainen linkki Englantiin ja siellä erityisesti Cambridgen yliopistoon, jossa hän toimi välillä jopa kreikan kielen opettajana. Hän hallitsi tietenkin hyvin latinan, koska se oli hänen äidinkielensä, mutta kreikan kielen kanssa häntä auttoivat eri henkilöt eri paikoissa, joiden seuraan hän jatkuvasti hakeutui. Kreikan kieleen syväsukellus tapahtui erityisesti Italiassa, koska (1453) kaatuneesta Konstantinopolista saapuneet kreikkaa puhuvat henkilöt olivat rantautuneet erityisesti sinne ja he olivat auliisti auttamassa tässä asiassa.


Erasmus & Lorenzo Valla

Muutama sana on kuitenkin sanottava henkilöstä, jolla oli ainutlaatuinen vaikutus Erasmuksen Uuden testamentin projektiin. Kyseessä on Italiassa vaikuttanut Lorenzo Valla (1407-57), joka opetti klassista retoriikkaa kovissa kouluissa, mm. Pariisissa ja Roomassa. Valla muistetaan yleensä siitä, miten hän kykeni osoittamaan, että Konstantinoksen lahjakirja -niminen teos oli itse asiassa myöhempi väärennös! Hän sovelsi järkeään ja uusia tekstikriittisiä tekniikoita myös Raamattuun ja hän kasasi mittavat muistiinpanot Vulgatan ja kreikankielisten käsikirjoitusten eroavuuksista. Teos kantoikin nimeä Collatio eli "vertailu". Opus valmistui lopulta vuonna 1442, mutta se jäi suurelta maailmalta piiloon luostariin.

Reilu 60 vuotta myöhemmin, vuonna 1504, Erasmus sai käsiinsä tämän teoksen Leuvenin kaupungissa (nyk. Belgia) ja hän tuli vakuuttuneeksi siitä, että Vulgatan tekstissä oli itse asiassa hyvin paljon ongelmia. Erasmus päätti julkaista Vallan teoksen vuonna 1505. (Painotan edelleen sitä, että näin isoja asioita tapahtui vain, koska painokone oli nyt saatavilla.) Erasmus alkoi myös itse kääntämään uutta latinankielistä käännöstä Englannissa vuonna 1506 John Coletin (1466-1519) kanssa ja hän sai projektin loppuun vuoteen 1513 mennessä. Hänen kirjeistään käy ilmi, että hän halusi julkaista uuden latinankielisen käännöksen.


Erasmus & kreikankielinen Uusi testamentti

Lopulta vuoden 1514 elokuussa Erasmus päätyi Baselin kaupunkiin Sveitsiin tapaamaan tunnettua kirjapainajaa Hieronymus Frobenia (1501-63). Tähän liittyen historiasta on säilynyt Frobenin työntekijänä toimineen Beatus Rhenanuksen kirje, jossa hän kirjoitti kaverilleen kirjeessä syyskuussa "Erasmus Rotterdamilainen, tunnettu tutkija, on saapunut Baseliin hiljattain mukanaan iso kasa mahtavia kirjoja...". 

Useat tutkijat ovat olleet sitä mieltä, että Erasmuksen pääasiallinen tarkoitus oli julkaista nimenomaan uusi latinankielinen käännös Uudesta testamentista. Mutta vuonna 1515 - nähtävästi Frobenin yllytyksestä - mukaan piti saada myös kreikankielinen teksti. Näyttää siltä, että Froben oli saanut vihiä edellisessä tekstissä mainitusta Ximenesin Polyglot-projektista, joka oli siis parasta aikaa meneillään Espanjassa. Bisneksen osaavana kaverina hän halusi vimmatusti ehtiä itse julkaisemaan samanlaisen teoksen Uudesta testamentista. On toki mahdollista, että Erasmuksen omat motiivit painoivat vaakakupissa enemmän.

Oli asia niin tai näin, niin huhtikuun 17. päivänä vuonna 1515 Froben kirjoitti Erasmukselle kirjeen Englantiin, jossa hän totesi haluavansa julkaista kreikankielisen Uuden testamentin edition. Erasmus itse väitti myöhemmässä kirjeessä, että kyse oli hänen painostuksestaan Frobenin taholta. Valtava kiire, joka koko projektia leimasi alusta loppuun viittaa mielestäni kohtuullisen selvästi meneillään olleeseen sotaan siitä "kuka ehtii julkaista ensin?", Ximenes vai Froben. 

Erasmus saapui lopulta Baseliin heinäkuussa 1515, mutta hän ei ollut valmistautunut kunnolla, eikä hänellä ollut saatavilla kunnollisia kreikankielisiä käsikirjoituksia. Tästä syystä hänen täytyi turvautua niihin käsikirjoituksiin, joita sattui olemaan lähistöllä. Tutkijat ovat nyttemmin osoittaneet, että Erasmus käytti seuraavaa seitsemää käsikirjoitusta projektissaan. (Jos haluat tietää tarkemmin minuskeleista, lue otsikko 3.3. täältä.) Niistä kuusi oli saatavilla paikallisessa dominikaanisessa kirjastossa (lue kirjaimet numeroiden perässä yläindeksissä):

• Codex 1eap: 1100-luvulta peräisin oleva minuskeli, joka sisältää koko UT:n lukuunottamatta Ilmestyskirjaa. Itse asiassa tämä käsikirjoitus oli aivan kelpo ja laadultaan parempi kuin muut tässä listatut, mutta Erasmus käytti sitä ikävä kyllä kaikkein vähiten. Se nimittäin erosi melko paljon muista käsikirjoituksista ja Erasmus luuli sen olevan huonompilaatuinen.
• Codex 1r: 1100-luvulta peräisin oleva minuskeli, joka sisältää Ilmestyskirjan kokonaisuudessaan kirjan kuutta viimeistä jaetta (22:16-21) lukuunottamatta. 
•    Codex 2e: 1100-luvulta peräisin oleva minuskeli, joka sisältää evankeliumit. Juuri tämä käsikirjoitus toimi pohjana painajalle evankeliumiteksteissä. 
•    Codex 2ap: 1100-luvulta peräisin oleva minuskeli, joka sisältää Apostolien teot ja kirjeet. Myös tämä käsikirjoitus meni painajalle.
• Codex 4ap: 1400-luvulta peräisin oleva minuskeli, joka sisältää Apostolien teot ja kirjeet.
• Codex 7p: 1000-luvulta oleva minuskeli, joka sisältää Paavalin kirjeet.
• Codex 817: 1400-luvulta oleva minuskeli, joka sisältää evankeliumit.

Erasmuksella oli siten käsissään kolme käsikirjoitusta evankeliumeista ja Apostolien teoista, neljä käsikirjoitusta Paavalin kirjeistä ja vain yksi Ilmestyskirjasta. Kaikkia käsikirjoituksia ei kuitenkaan käytetty tasaveroisesti ja olenkin asettanut eniten käytetyt hieman erikseen. Lisäksi kaikki käsikirjoitukset olivat siis minuskuleita ja tässä tapauksessa ajalta 1000-1400. Päällisin puolin Erasmus kuitenkin käytti vain 1100-luvun koodeksia: 2e ja 2ap. Hän teki jonkin verran korjauksia käsikirjoituksiin, mutta jotkut eivät menneet painajalta läpi. 

Mitä tulee Ilmestyskirjan kuuten viimeiseen jakeeseen, niin Erasmus joutui tietenkin kääntää nämä jakeet Vulgatasta kreikaksi! Tuloksena oli tietenkin kasa tekstivariantteja, joita ei ole edelleenkään olemassa ainoassakaan kreikankielisessä käsikirjoituksessa. (Näin siis tapahtuu, kun yrität latinan kielen avulla pohtia mistä kreikan kielen sanoista käännös on mahdollisesti tehty.) [Ks. esimerkit viitteestä 1.]

On tärkeää huomata, että työ tehtiin melkoisessa kiireessä. Erasmus saapui Baseliin heinäkuussa 1515 ja painaminen alkoi heti elokuussa ja se oli kokonaan valmis maaliskuun 7. päivä 1516. Kesäkuun 1. päivä Erasmus lähettikin helpottuneen kirjeen ystävälleen:

Lopulta olen päässyt pakanemaan Baselin työtalosta, jossa jouduin tehdä kuuden vuoden työt kahdeksassa kuukaudessa. 

Erasmus teki siis suomeksi sanottuna juosten kustua työtä, ja hän tiesi sen itsekin. Frederick Henry Ambrose Scrivener (1813-1891) totesikin, että Erasmuksen editio on huonoin teos, jonka hän on koskaan tavannut! Itse asiassa tässäkin Erasmus itse sanoi "praecipitatum verius quam aeditum" eli teos ”oli pikemminkin heitetty kasaan kuin editioitu”. Kuten jo todettu, taustalla vaikutti nähtävästi juuri Froben pakkomielle saada kreikka-latina-editio ensimmäisenä uunista ulos ja myyntiin.


Viisi editiota

Erasmuksen teoksesta tuli lopulta yhteensä viisi editiota ja jokaiseen liittyy tiettyjä historiallisia yksityiskohtia ja korjauksia. Tässä tiivistelmä Erasmuksen projektista.

1. editio vuonna 1516. Tätä noin 1000-sivuista teosta tehtiin noin 1200 kappaletta ja se omistettiin paavi Leo X:lle. (Paavi kirjoitti vastapalvelukseksi ystävällisen kirjeen, joka päätyi tietenkin seuraaviin editioihin kaikkien nähtäville.) Toisella sarakkeella teksti oli kreikaksi, toisella sarakkeella oli latinankielinen Vulgata. Uuden testamentin tekstiä seurasi sitten noin 300 sivua Erasmuksen kommentteja. 

Erasmus alkoi suunnitella pikaisesti korjattua editiota, mutta ei halunnut pitää siitä kovaa ääntä, että kansa ei jättäisi ensimmäistä editiota ostamatta. Mainittakoon, että ensimmäisessä editiossa Erasmuksen omia kommentteja oli 294 sivun verran, mutta määrä kasvoi koko ajan siten, että viides editio sisälsi niitä jo 783 sivua! Iso osa tästä materialaista on kirkon kritisoimista ja kehotuksia Raamattuun palaamisesta. Erasmus kuitenkin myönsi, että teksiin oli päässyt paljon virheitä ja ongelmia ja hän halusi tehdä toisen parannellun edition.

2. editio vuonna 1519. Nyt teoksen otsikko muuttui Novum Instrumentumista Novum Testamentumiin. Satoja painovirheitä korjailtiin (noin 400 korjausta), mutta pääteksti pysyi kuitenkin aika lailla samana eli sitä ei juuri tarkisteltu muilla käsikirjoituksilla. Monet repivät pelihousunsa, koska tähän editioon Erasmus poisti toisesta sarakkeesta ensimmäisessä editiossa käytetyn latinankielisen Vulgatan ja korvasi sen omalla uudella latinankielisellä käännöksellä. 

3. editio vuonna 1522. Tämä editio eroaa toisesta editiosta 118:ssa kohdassa. Ja nyt tarkkana: tämä editio tunnetaan erityisesti siitä, että Erasmus joutui (ikävä kyllä!) lisäämään 1. Johanneksen kirjeen tekstiin jakeisiin 1. Joh. 5:7-8 nk. Comma Johanneumin. Tässä jaejakso alkuperäisenä ja lisäyksen kanssa, sekä kreikaksi, englanniksi että suomeksi:

"ὅτι τρεῖς εἰσιν οἱ μαρτυροῦντες ἐν τῷ οὐρανῷ, ὁ πατὴρ, ὁ λόγος, καὶ τὸ ἅγιον πνεῦμα καὶ οὗτοι οἱ τρεῖς ἕν εἰσιν καὶ τρεῖς εἰσιν οἱ μαρτυροῦντες ἐν τῇ γῇ, τὸ πνεῦμα, καὶ τὸ ὕδωρ, καὶ τὸ αἷμα καὶ οἱ τρεῖς εἰς τὸ ἕν εἰσιν" (Textus Receptus)

"For there are three that bear record in heaven, the Father, the Word, and the Holy Ghost: and these three are one. And there are three that bear witness in earth, the Spirit, and the water, and the blood: and these three agree in one.

"Sillä kolme on, jotka todistavat taivaassa: Isä, Sana ja Pyhä Henki, ja nämä kolme ovat yksi. Ja kolme on, jotka todistavat maassa: Henki, vesi ja veri, ja nämä kolme pitävät yhtä. (1. Joh. 5:7-8, King James -käännös.)

Tekstissä pienennetty ja kursivoitu jakso on lisäys, jonka Erasmus joutui laittamaan kolmanteen editioonsa. Kuten todettu, se tunnetaan yleisesti nimellä Comma Johanneum ('comma' tarkoittaa lyhyttä lausetta).

Mistä on kysymys? Vaikka Vulgatassa teksti esiintyykin sen pidemmässä muodossa, Erasmus oli aivan oiken jättänyt lisätyn jakson pois ensimmäisistä editioistaan siksi, että hän ei tuntenut ainoatakaan kreikankielistä käsikirjoitusta, joissa tämä lisäys olisi ollut mukana. Paska-Myrsky, joka tästä seurasi oli melkoinen! Jotkut väittivät, että Erasmus on nyt areiolainen, joka väheksyy kolminaisuutta, joka tässä lisäyksessä on selvästi läsnä. (Tätä syytöstä käytetään edelleen joidenkin niiden taholta, jotka puolustavat tätä kohtaa alkuperäisenä - usko pois, on kokemusta!) Ironinen historiallinen tosiasia on kuitenkin se, että kolminaisuusoppi oli lyötä kirkolliskokouksissa lukkoon paljon ennen kuin kyseinen lisäys oli päätynyt joihinkin latinankielisiin käsikirjoituksiin ja lopulta itse Vulgataan. Alkutekstiin se ei kuitenkaan varmuudella kuulunut ja Erasmus tiesi sen olemassaolevien kreikankielisten käsikirjoitusten perusteella. 

Monesti sanotaan, että Erasmus antoi lupauksen, jonka mukaan hän laittaisi lisäyksen editioonsa jos se löytyisi edes yhdestä kreikankielisestä käsikirjoituksesta. Erasmus-tutkimuksen spesialisti Henk jan de Jongen mukaan ei kuitenkaan ole olemassa mitään konkreettista todistetta siitä, että Erasmus koskaan antoi tällaista lupausta. On siis hieman epäselvää antoiko Erasmus koskaan tällaista lupausta, mutta pian hänelle joka tapauksessa toimitettiin tällainen käsikirjoitus, jossa kohta "yllättäen" olikin mukana! Kyseessä on minuskeli 61 eli codex Montfortianus. On julkinen salaisuus, että Comma Johanneum laitettiin kyseiseen käsikirjoitukseen juuri tätä tarkoitusta varten. Käsikirjoituksen laati vuonna 1520 Oxfordissa Froy/Roy-niminen kaveri.

On hyvä asia, että Erasmus jätti jakeet pois seuraavista editioista. Virhe oli kuitenkin jo tapahtunut. Äärimmäisen suosion saavuttanut King James -käännöksen pohjatekstinä käytettiin nimittäin juuri Erasmuksen 3. edition tekstiä, joten tämä lisäys levisi laajasti englanninkieliseen maailmaan. Mainittakoot, että lisäys ei onneksi koskaan ajautunut Lutherin saksankieliseen käännökseen, koska Luther käytti käännöksen pohjana Erasmuksen 1. ja 2. editiota. Joka tapauksessa näyttää siltä, että Erasmus liitti tämän kohdan teokseensa tietäen varsin hyvin, että se ei sinne kuuluisi. Kritiikki oli kuitenkin niin rajua, että hän ei halunnut koko työn kärsivän tästä pienestä yksityiskohdasta, joten hän antoi periksi. 

Tässä vielä lyhyt tekstikriittinen analyysi Comma Johanneumista. Nykyään kyseinen lisäys löytyy vain kahdeksasta kreikankielisestä (ja hyvin myöhäisestä) käsikirjoituksesta, mutta niissä kaikissa on kyseessä käännös latinasta kreikaksi. Ensimmäisen kerran lisäys löytyy kreikankielisestä tekstistä vuonna 1215! Ainoakaan kreikankielinen kirkkoisä ei lainaa tätä lisättyä tekstiä ja se olisi ollut varmuudella kolminaisuuskiistan ytimessä jos se olisi käsikirjoituksista löytynyt. Tämän lisäksi ainoakaan varhainen käännös (kopti syyria, arabia, slaavi, vanha latina) ei sisällytä lisäystä, eikä se ollut mukana Hieronymuksen käännöksessä. Ensimmäinen kerran koskaan tekstiä lainataan eräässä teoksessa 300-luvun lopulla. Se päätyi todennäköisesti tekstiin sivun reunaan kirjoitetusta huomiosta ja levisi sitten laajalle latinankielisiin käsikirjoituksiin ja lopulta Vulgataan. Sisäisillä todisteilla mitattuna ei ole mitään hyvää syytä, että se olisi jätetty kopioimatta ja se katkaisee Johanneksen ajatuksen. (Ks. Metzger, s. 647-49.)

4. editio vuonna 1527. Tässä vaiheessa Erasmus oli saanut käsiinsä Ximenesin korkeampilaatuisen Polyglot-edition, jota hän käyttikin korjaamaan editiotaan. Esimerkiksi Ilmestyskirjan kohdalla hän teki noin 90 muutosta Polyglotin valossa. Tähän painokseen Erasmus myös lisäsi kolmannelle sarakkeelle Vulgatan tekstin, jonka hän oli poistanut 2. editioon.

5. editio maaliskuussa vuonna 1535 vähän ennen Erasmuksen kuolemaa. Nyt Vulgatan teksti oli jälleen jätetty kokonaan pois: jäljellä oli enää kreikka ja Erasmuksen oma käännös latinaksi. Itse pääteksti pysyi miltei koskemattomana 4. edition tekstinä.

Vaikka Erasmukseen viitataan aina ensimmäisenä henkilönä, joka julkaisi kreikankielisen Uuden testamentin edition, monet tutkijat ovat väittäneet, että Erasmuksen päätarkoitus oli saada aikaiseksi parempi latinankielinen käännös ja kreikan kieli oli vain osoittamassa tämän käännöksen pätevyyttä (näin Combs 1996 ja Yamauchi 1987). Tätä väitettä tukee seuraavat huomiot: 

1. Erasmus itse selitti kirjeessään paaville nimenomaan uudistaneensa latinankielisen käännöksen ja hän jopa suoraan toteaa muualla, että kreikankielinen teksti oli vain osoittamassa käännöksen pätevyyden.
2. Erasmus ei oikeastaan koskaan lähtenyt uudistamaan kreikankielistä teksiä, vaan se pysyi koko ajan aika lailla samana. Kriitikoille hän ainoastaan puolusti latinankielistä käännöstään.
3. Erasmuksen teos kulki ensin tittelillä Novum Instrumentum...recognitum et emendatum eli Uusi testamentti...korjattuna ja kehitettynä. Tämä täytyy viitata latinankieliseen tekstiin, koska kreikankielistä tekstiä ei ollut vielä liikkeellä.

Oli Erasmuksen motiivien taso ja Froben painostamisen laatu mikä tahansa, kreikankielisestä editiosta tuli pian menestys, josta tuli "uusi Vulgata", ja jonka haastaminen paremmilla kreikankielisillä editioilla tulisi viemään muutaman vuosisadan (kuten seuraava teksti tulee osoittamaan). 

On vielä painotettava sitä, että Erasmuksen projekti oli kaikinpuolin heikkotasoisempi kuin massiivisempi Polyglot-editio, mutta (a) koska Erasmuksen teksti ehti ensimmäisenä markkinoilla ja (b) se oli halvempi ja helppokäyttöisempi, se levisi huomattavan paljon laajemmalle kuin kilpailijansa.


Erasmuksen projekti käännöksien kivijalkana

Raamatun käännöstyö on ollut yllättävän hidasta. Kun Gutenberg sai painokoneensa valmiiksi, Raamattu oli saatavilla osittain tai kokonaan ainoastaan reilu 30:llä kielellä. Uskonpuhdistuksen aika laittoi isot rattaat pyörimään tällä saralla.

Vaikka Erasmus ja Luther ottivat kovasti yhteen teologisista eroistaan, Luther sai olla isossa kiitollisuudenvelassa Erasmuksen editiolle. Luther sai ensimmäistä kertaa käsiinsä Erasmuksen ensimmäisen edition opettaessaan vuosina 1515-1516 Roomalaiskirjeen lukua 9 Wittenbergissä. Teoksesta oli hänelle jatkuvaa hyötyä myöhemminkin erityisesti Galatalaiskirje-kommentaarissaan vuonna 1519. Kun Luther alkoi kääntää Uutta testamenttia saksaksi, hän käytti nimenomaan Erasmuksen toista editiota. Käännös oli valmis pikavauhtia, koska projekti kesti vain vuoden 1521 joulukuusta seuraavan vuoden maaliskuuhun. 

Kun William Tyndale käänsi Uutta testamenttia englanniksi vuonna 1525, hän käytti Vulgataa ja Erasmuksen kolmatta editiota yhdessä Lutherin saksankielisen käännöksen kanssa. Oma sankarimme Mikael Agricola puolestaan suomensi Uuden testamentin vuonna 1548 nojaten Erasmuksen teokseen, mutta hän käytti apunaan myös Lutherin saksannosta. Vuonna 1560 valmistunut Geneve Raamattu oli ensimmäinen englanninkielinen Raamattu, jossa teksti oli jaettu jaenumeroihin. Mutta ehkä tunnetuin monille on King James -käännös, joka valmistui 1611. 


Painaminen jatkuu: Textus Receptus

Mainitsen lyhyesti muutamia olennaisia nimiä, jotka olivat omalla toiminnallaan takaamassa Erasmuksen projektin leviämistä. Muutamat henkilöt nimittäin jatkoivat käytännössä Erasmuksen editioiden levitämistä, koska he painoivat uusia ja vain vähän muokattuja editioita. (Suomenkielisiä lukijoita saattaa myös kiinnostaa Novum-teoksen linkki tähän otsikkoon, joten jatka lukemista.)

Robert Estienne

Pariisilainen kirjapainaja ja julkaisija Robert Estienne (1503-1559), joka tunnetaan myös nimellä Stefanos, julkaisi neljä UT:n tekstilaitosta, kolme Pariisissa (1546, 1549, 1550) ja yhden Genevessä (1551). Kaksi ensimmäistä laitosta olivat yhdistelmä Erasmuksen ja Ximenesin toimittamia laitoksia, mutta kolmas oli jo miltei identtinen Erasmuksen neljännen ja viidennen edition kanssa. 

Tämä kolmas editio (1550) on tärkeä kahdesta syystä. (1) Siitä tuli kreikankielen standarditeksti monille kristityille eritoten Englannissa ja se toimi pohjateoksena monissa englanninkielisissä käännöksissä Isossa-Britaniassa ja USA:ssa. Esimerkiksi vuonna 1557 käännetyn Geneve-Raamatun Uusi testamentti perustuu tähän editioon. (2) Kolmas laitos tunnetaan siitä, että se oli ensimmäinen koskaan julkaistu editio, joka sisälsi kriittisen apparaatin. Tämä tarkoittaa sitä, että päätekstin lisäksi teokseen on listattu erikseen variantteja, joita löytyy muista käsikirjoituksista tai editioista. Lukija siis kykeni tämän apparaatin avulla vertaamaan eri sanojen ja lauseiden variantteja keskenään. Estienne keräsi apparaattiinsa 14 eri käsikirjoituksen ja Compultensian Polyglot-Raamatun variantit.

Estiennen 4. editiossa (1551) kreikankielistä tekstiä reunusti latinaksi sekä Vulgata että Erasmuksen käännös. Tämä editio on puolestaan kuuluisa siitä, että ensimmäistä kertaa koskaan teksti oli jaettu numeroituihin jakeisiin - sama jaejako on edelleen Raamatuissamme! (Lukujako oli tullut vuonna 1205 Canterburyn arkkipiispa Stephen Langtonin työn kautta.) 

Toinen suomenkielisiä lukijoita kiinnostava yksityiskohta lienee se, että Estiennen kolmas laitos valittiin NOVUM-selitysteoksen pohjatekstiksi (Novum 1, s. 11). NOVUMin lukijan onkin hyvä tiedostaa, että teoksen kreikan kieli seuraa eri ”pohjatekstiä” kuin esimerkiksi modernit käännöksemme (1938, 1992 ja Raamattu Kansalle).

Estiennen neljäs editio. (Kuva: https://en.wikipedia.org/wiki/Textus_Receptus)

Theodore Beza

Genevessä Calvinin seuraajana tunnettu oppinut Théodore de Bèze, eli Beza (1519-1605) puolestaan julkaisi yhdeksän editiota vuosien 1565-1604 välillä, kymmenennen edition tullessa uunista ulos hänen kuolemansa jälkeen vuonna 1611. Tarkemmin sanottuna vain neljä näistä (1565, 1582, 1588-89 ja 1598) olivat itsenäisiä editioita ja muut vain niiden uudelleenpainoksia. Beza teki jonkin verran tekstikriittistä työtä ja mm. oman latinankielisen käännöksen, mutta käytännössä Bezan teokset poikkesivat itse asiassa vain vähän Estiennen neljännestä laitoksesta (1551). Hänen suurin merkityksensä oli lähinnä siinä, että hänen tunnettavuutensa auttoi Erasmuksen tekstilaitosta vakiinnuttamaan asemansa kansan keskuudessa.

Ironinen historiallinen tosiasia on se, että Bezalla olisi ollut kotona pöydällään Coxed Beza 400-luvulta [juuri hänen mukaansa nimetty!] ja Codex Claromontanus 500-luvulta. Hän ei koskaan käyttänyt niitä editiossaan, koska niiden teksti erosi jokseenkin heidän käyttämistään minuskeleista. King James -käännöksen laatijat käyttivät melko paljon hyödykseen juuri Bezan editioita käännösprosessissaan.

Elzevirin veljekset

Vielä lopuksi mainitsen hollantilaiset "Elzevirin veljekset".  Elzevirin painopaikka, jonka oli perustanut Louis Elzevier (1540-1617), julkaisi useita kauniita editioita klassisista teoksista 1600-luvulla. Bonaventura ja Abraham Elzevir tekivät seitsemän painosta vuosien 1624 ja 1678 välillä. (Oikeasti Bonaventura oli Abrahamin veljenpoika eli he eivät olleet veljeksiä.) On painotettava, että he eivät olleet editoijia tai tekstikriitikoita, vaan nimenomaan painattajia, jotka tekivät vain bisnestä olemassaolevalla materiaalilla. Käytännössä heidän painattamansa teksti oli Bezan vuoden 1565 painos. Se mikä on olennaista on se, että vuoden 1633 toisen laitoksen esipuheessa oli tämä teksti: 

”Textum ergo habes, nunc ab omnibus receptum: in quo nihil immutatum aut corruptum damus” // ”Tässä siis sinulla on kaikkien hyväksymä/vastaanottama teksti, eikä mikään ole turmeltunut tai muuttunut." (Metzger & Ehrman, s. 152; Greenlee, s. 65.)

Tämä lause tiivisti Erasmuksen editioiden suosion, joka oli siis käytännössä taustalla näissä monissa uudelleenpainatuksissa. Teos sai tästä syystä itselleen nimen Textus Receptus (viitataan lyhennöksenä "TR"), joka oli viesti siitä, että kyseessä oli kaikkialle levinnyt ja kaikkien hyväksymä teksti. Suppeassa merkityksessä TR viittaa juuri tähän Elzevirien veljesten toiseen laitokseen, mutta yleisesti ottaen sillä viitataan kaikkiin niihin kaikkiin editioihin, jotka perustuivat Erasmuksen aloittamalle editiojulkaisulle. 

Nyt liikkeellä oli siis laajan suosion saanut Textus Receptus, jonka teksti pohjautui 1000-luvun minuskuleihin. Tulevina vuosisatoina tekstikriittinen työ jatkuisi ja veisi kauan, ennen kuin TR:n suosio kyettiin minimoimaan parempien käsikirjoituslöytöjen ja editioiden saapuessa. 1. 

Lainaan lopuksi tunnettua tekstikriitikkoa Harold Greenleeta, joka muistuttaa mistä on kysymys (ja mistä ei): 

TR ei ole "paha" tai harhaanjohtava teksti teologisesti tai käytännöllisesti ottaen. Teknisesti se on kuitenkin kaukana alkuperäisestä tekstistä. Silti kesti kolme vuosisataa ennen kuin tutkijat voittivat kamppailun ja saivat syrjäytettyä tämän pikaisesti kasatun tekstin sellaisella tekstillä, joka oli lähempänä Uuden testamentin alkuperäistä tekstiä. (Greenlee, s. 65.)

Tästä prosessista lisää seuraavassa tekstissä. 

POINTIT:

• Erasmus Rotterdamilainen oli oppinut mies. Hän sai 1504 käsiinsä Lorenzo Vallan Collatio-teoksen, joka osoitti monia ongelmia Vulgatan tekstissä kreikankielisten käsikirjoitusten perusteella. Erasmuksen oma uusi latinankielinen käännös valmistui 1513.
• Erasmuksen kreikankielisen edition projekti perustui valtavalle kiireelle ja käytettyinä käsikirjoituksina toimi kourallinen 1000-1200-lukujen minuskuleita. 
• Erasmus haastoi Vulgata-käännöksen omalla käännöksellään ja tämä aiheutti paljon kritiikkiä. Pian kreikankielinen editio kuitenkin vakiinnutti asemansa kansan keskuudessa.
• Erasmuksen kolmennessa editiossa oli mukana Comma Johanneumiksi kutsuttu lisäys, joka päätyi ikävä kyllä King James -käännökseen.
• Estiennen kolmas editio (1550) oli miltei identtinen Erasmuksen 4. ja 5. edition kanssa ja siitä tuli standarditeksti monille englanninkielisille käännöksille. Se oli ensimmäinen, jossa oli käytössä apparaatti varianteille. Se on myös suomenkielisen Novum-teoksen pohjateksti. Estiennen 4. editio (1551) oli ensimmäinen teos, jossa teksti oli numeroitu jakeisiin. 
• Bezan editiot auttoivat vakiinnuttamaan Erasmuksen tuottamaa kreikankielistä tekstiä kansakunnan keskuudessa. 
• Elzevirin veljeksien toisessa editiossa (1633) oli teksti, joka vakiinnutti Erasmuksen projektille tittelin Textus Receptus eli "kaikkien hyväksymä teksti".
• Lukijan on oltava tietoinen siitä, että kaikki vanhat käännökset (mm. King James, Geneve, Biblia) perustuvat käytännössä kouralliseen minuskeli-käsikirjoituksia, jotka ovat ajalta 1000-luvun jälkeen.

* Erasmuksen editio --> Estienne --> Beza -->Elzevirin veljekset

Siirry seuraavaan tekstiin.

Viitteet

1. Tässä muutamia esimerkkejä sellaisista kreikankielen sanoista, jotka löytyy Erasmuksen editiosta Ilmestyskirjan viimeisestä luvusta, mutta joita ei ole olemassa ainoassakaan kreikankielisessä käsikirjoituksessa, koska hän käänsi ne latinasta kreikaksi: 22:16: ὀρθρινός; 22:17 Ἐλθε [x2] ja ἐλθέτω; 22:18 Συμμαρτυροῦμαι γὰρ...ἐπιτιθῇ πρὸς ταῦτα; 22:19 ἀφαιρῇ βίβλου... ἀφαιρήσει, βίβλου; 22:21 ὑμῶν. (Metzger & Ehrman, s. 145, viite 17.) 

Jos suomennamme viimeisen esimerkin, niin kriittisen tekstin mukaan Johannes kirjoittaa ἡ χάρις τοῦ κυρίου Ἰησοῦ μετὰ πάντων / Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa. TR:ssä lukee kuitenkin Ἡ χάρις τοῦ κυρίου ἡμῶν Ἰησοῦ Χριστοῦ μετὰ πάντων ὑμῶν / Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armo olkoon kaikkien teidän kanssanne. 

* KIRJALLISUUS MAINITAAN VIIMEISESSÄ TEKSTISSÄ