UUDEN TESTAMENTIN TEKSTIHISTORIA: 400-LUVULTA 1500-LUVULLE
Kuten totuus kuuluu kaiken historian kanssa, nykyisyyttä ei voida kunnolla ymmärtää ilman menneisyyttä. Ymmärtääksemme miksi me olemme nyt juuri tässä, me joudumme syleillä historiaa. TV:stä tutut ohjelmat, joissa eri-ikäiset ihmiset etsivät kadonneita biologisia vanhempiaan, tietävät tasan tarkkaan mistä on kysymys: menneisyydellä ja niissä piilevissä linkeissä on merkitystä! Vaikka asia ei ole aivan yhtä tunteikas kokemus tällä osa-alueella, sama totuus koskee Uuden testamentin alkuperäisen tekstin selvittämistä nykytutkimuksessa.
Tässä sarjamme toisessa tekstissä käsittelemme todella pitkän historiallisen aikavälin, noin vuodet 400-1500. Teksti on hieman pitkä, mutta pääpointit löytyy tekstin lopusta lyhyesti tiivistettynä. Voit siis vaikkapa lukea ensin lopusta supertiivistyksen otsikosta Pointit, ennen kuin alat lukemaan itse tekstiä.
Varhaista historiaa
Ennen kuin hyppäämme ajassa vuosiin 500-1500, muutama sana voidaan sanoa tätä varhaisemmasta ajasta. Jo kirkkohistorian aamuhämäristä me voimme löytää kristillisiä vaikuttajia, jotka olivat tietoisia tiettyjen jakeiden kohdalla olevista tekstivarianteista. Esimerkiksi Irenaeus (k. 202) kertoo suosineensa tiettyä lukutapaa Ilmestyskirjan jakeen 13:18 kohdalla, koska se variantti "löytyy kaikista hyvistä ja vanhimmista käsikirjoituksista". Toisena esimerkkinä on Origenes (k. 254), joka oli hyvin tuottelias kirjoittaja. Monissa kommentaareissaan hän viittaa lukutapoihin, joista joitain tukee "harvat", "monet" tai "suurin osa" olemassaolevista käsikirjoituksista. Hän myös valittaa monien kopioitsijoiden huolimatonta työtä. Hieronymus (k. 420) puolestaan suosi vanhempia käsikirjoituksia varianttien kohdalla ja hän myös suosi lukutapaa, joka sopii kieliopillisesti ja asiayhteydellisesti paremmin tekstikohtaan. (Wegner 2006, 208.) Näin ollen tekstikriittisiä huomioita Uuden testamentin tekstiin on annettu jo kristikunnan (miltei) alusta saakka.
Siirryn nyt äärettömän tärkeään aiheeseen, joka määritti kauan kristillistä historiaa - latinankieliseen Vulgataan.
Olipa kerran Vulgata - ja kauan!
On tunnettu tosiasia, että jo ennen 200-luvun taitetta Uuden testamentin tekstiä oli käännetty latinaksi, koptiksi ja syyriaksi. Esimerkiksi Pohjois-Afrikassa kirjoittaneiden teologien, kuten Tertullianuksen (n. 150-220) ja Kyprianuksen (n. 200-258) kirjotuksissa lainataan paljon Raamattua latinan kielellä. Pian eri maantieteellisillä alueilla kiersi erilaisia latinankielisiä käännöksiä, mutta niiden ongelmana oli niiden suurehko eroavuus toinen toisistaan. Kuin sieniä sateella ilmestyneitä käännöksiä on jälkeenpäin osattu lajitella jopa kolmeen eri tekstiperheeseen. Käytännöllinen esimerkki löytyy Augustinukselta (354-430), joka tiivisti asiaa seuraavasti:
Ne, jotka käänsivät Kirjoituksia hepreasta kreikaksi, voidaan laskea, mutta latinalaiset käännökset ovat lukemattomat. Uskon alkuaikoina jokainen, jolla oli hallussaan [Uuden testamentin] kreikankielisiä käsikirjoituksia, ja joka ajatteli omaavansa edes vähän taitoa molemmissa kielissä, pyrki tekemään oman käännöksen. (Kristillinen opetus 2:16, sit. Metzger 2011.)
Näin ollen latinankielisiä käännöksiä oli saatavilla useita, mutta esiin nousi valtava tarve viralliselle ja koulutettujen henkilöiden tekemälle editiolle. Täästä pääsemmekin henkilöön nimeltä Hieronymus (engl. Jerome).
Hieronymus (n. 347-420) oli saanut kovan koulutuksen latinankielisestä klassisesta kirjallisuudesta, joten tällä saralla hän oli oikea mies tarkastamaan latinankielisen tekstin. Kreikan kielen kanssa hän oli kuitenkin hieman vähemmän pätevä ja näyttää siltä, että hän oppi sitä vasta Antiokiassa vuosina 373-374 hänen ollessaan reilu 20-vuotias. Heprean kieleen hän puolestaan tutustui ensimmäisen kerran viiden vuoden Syyrian aavikolla viettämänsä ajanjakson keskellä vuosina 374-379, jossa häntä opetti juutalaisuudesta kristinuskoon kääntynyt henkilö. Hän jatkoi kielenopiskelua myöhemmin asettuessaan Beetlehemiin vuoden 385 jälkeen, jossa hänen apunaan toimi rabbi bar-Anina.
300-luvun loppupuolella latinankielisten tekstien monimuotoisuutta ei enää siedetty. Niinpä vonna 382 paavi Damasus 1 pyysi Hieronymusta apuun virallisen latinankielisen käännöksen tekemiseen. Paavi halusi saada aikaan latinankielisen Uuden testamentin, josta voisi tulla standarditeksti. Koska Hieronymus sattui olemaan pätevä kaveri ja paavin hyvä tuttava, homma lankesi luonnollisesti hänelle (vaikka hän ei aluksi halunnutkaan lähteä peliin mukaan, koska tiesi mitä siitä seuraa...). Hieronymus teki työnsä evankeliumeiden kohdalla, mutta edelleen pienoiseksi mysteeriksi on jäänyt se, kuka tai ketkä olivat vastuussa muun Uuden testamentin käännöksestä. Joka tapauksessa, pian levityksessä oli uusi latinankielinen käännös, joka alkoi kantaa myöhemmin nimeä Vulgata, joka tarkoittaa "yleisesti käytettyä". 600-luvulle tultaessa Vulgata olikin kansan Raamattu.
Pointti on tässä: Hieronymuksen projektista eli Vulgatasta tuli koko länsimaisen kristinuskon virallinen Raamattu seuraavaksi tuhanneksi vuodeksi. Käytännössä siis "Raamattu" tarkoitti vuosien 500-1500 välisenä aikana latinankielistä Vulgataa. Vulgata hallitsi Euroopassa Uuden testamentin tekstinä tuhannen vuoden ajan.
 |
| Konstantinopoli kartalla |
Kreikan kieli oli laajoilla alueilla käytännössä sammunut ja kreikankielisiä käsikirjoituksia kopioitiin ja tarkisteltiin enää Konstantinopolissa (ks. kartta) eli hyvin pienellä maantieteellisellä alueella. Käytännössä kreikan kieli oli tuntematon Euroopassa noin tuhannen vuoden ajan. Tämä historiallinen kehitys selittää sen, miksi meillä on Vulgatasta noin 8000 käsikirjoitusta. Vulgatan teksti kärsi historian aikana useista kopiointiprojekteista ja sen tekstiä tarkistettiin myöhemmin useasti, näin mm. Alkuin-nimisen kaverin pöydällä 800-luvun taitteessa. 1500-luvun nurkilla kirkko joutui pohtia hyvin käytännöllistä kysymystä: lähtisikö se korjaamaan Vulgatan tekstiä, vai pitäisikö lähteä liikkeelle kohti uutta raikasta käännöstä alkutekstien pohjalta? Vulgata kuitenkin toimi usean raamatunkäännösprojektin kivijalkana, mm. John Wycliffen englanninkielisessä käännöksessä 1300-luvulla ja ensimmäisessä saksankielisessä käännöksessä vuonna 1466. [Viite 1]
Renessanssi ja humanismi tulee: eikä väliä oletko valmis!
1300-1400-luvuilla alkoi puhaltaa sellaiset uudet tuulet, jotka tulivat lopulta muuttamaan latinakielisen Raamatun aseman kukkulan kuninkuudesta muualle. Periaate oli seuraava: ihmiset alkoivat haikailla takaisin "lähteille" huutaen "ad fontes!". Pian kovin kaveri ei ollut se, joka vetää 200kg penkistä, vaan se, joka osasi kolmea kieltä: kreikkaa, latinaa ja hepreaa. Paluu "lähteisiin" tapahtui kaiken kirjallisuuden kanssa. Esimerkiksi latinan kieltä uudistettiin roomalaisen Ciceron (106-43 eKr.) teoksien avulla "puhtaaksi". Pian latina, heprea ja kreikka olivat protestanttien kouluissa pakollisena opiskeltavana.
Tämän lisäksi tapahtui maatajärisyttävä tapahtuma: Konstantinopoli [uusi Rooma], tämä valtava kreikankielinen keskus, joka oli seisonut tuhannen vuotta paikallaan, luhistui muslimien hyökkäyksessä ja valtava määrä kreikkaa puhuvia ihmisiä valui kohti läntistä Eurooppaa. (Vertaa tätä vaikka parin vuoden takaiseen maahanmuuttoaaltoon Euroopassa niin saat asiasta jonkinlaisen käsityksen.) Tämä tapahtui vuonna 1453. Kaikki yhdessä johti siihen, että kreikan kieli elpyi uudelleen ja sitä kautta halu palata kreikankielisiin klassikoihin, takaisin teoksien alkujuurille. Seuraavassa otsikossa mainittu painokoneen kehitys oli tietenkin kuin bensaa liekkeihin, koska nyt teoksia oli mahdollista painattaa uudella tekniikalla.
Tämä kaikki ei voinut olla vaikuttamatta myös suhtautumisessa Raamattuun ja erityisesti Uuteen testamenttiin: oli päästävä käsiksi kreikankielisiin teksteihin. Kun joku alkoi todella tutkia latinanakielisen Vulgatan tekstiä rinnakkain kreikankielisten käsikirjoitusten kanssa, johtopäätös oli varsin selvä: niissä oli eroja. Ongelma oli lähinnä siinä, että Vulgatan nähtiin olevan inspiroitu Raamattu, jonka vierellä jopa kreikankieliset tekstit kalpenivat, joskaan ei kaikkien mielestä.
Gutenberg & painokone
Kaiken edellämainitun seassa 1400-luvulla tapahtui yksi suurimpia ja tärkeimpiä keksintöjä koko modernissa maailmassa. Saksalainen metallityömies ja keksijä Johannes Gutenberg (1398-1468) kehitti 1430-luvulla ensimmäisenä Euroopassa painokoneen, jonka avulla saatiin tuotettua kirjallisuutta ennennäkemättömällä nopeudella ja tarkkuudella - keksinnön arvoa länsimaiselle kulttuurille ei voi korostaa liikaa! Jos istut jonain päivänä Haluatko Miljonääriksi -ohjelmassa ja olet vastaamassa kysymykseen "Mikä oli ensimmäinen koskaan Euroopassa painettu kirja?", sinun kannattaa valita vaihtoehto "Latinankielinen Vulgata". Vuosina 1454-55 Gutenberg nimittäin painatti Mainzissa (Saksassa) Biblia Latinan eli nk. Gutenbergin Raamatun.
 |
| Gutenbergin Raamattu. Latinankielinen teksti on kahdella sarakkeella, rivejä on 42. (Kuva: https://fi.wikipedia.org/wiki/Gutenbergin_Raamattu) |
Teosta kutsuttiin myös nimellä "42-rivinen Raamattu", koska jokaisella sivulla teksti oli jaettu 42:een riviin, kahdelle vierekkäiselle sarakkeelle. Vuonna 1499 ilmestynyt Cologne Chronicle kuvaa painattamisen lyhyttä historiaa keskittyen mm. 1450-lukuun seuraavasti:
"Se oli kultainen aikakausi. Silloin ihmiset alkoivat painattaa kirjoja ja ensimmäinen painettu teos oli latinankielinen Raamattu." Kirjoittaja jatkaa kuvaten, että vastuussa tästä projektista oli "Mainzin kansalainen Junker Johann Gutenberg." (Sit. Pelikan, s. 146.)
Uuden painokoneen arvo nousi mittaamattomaksi kaiken uuden kirjallisuuden osalta. Itse asiassa uskonpuhdistusta ei olisi koskaan tapahtunut (ainakaan siinä mittakaavassa) ilman tätä uutta tekniikkaa.
Lienee hyvä mainittava, että Vanhan testamentin kanssa oli meneillään yhtä mittavia projekteja. Ensimmäinen hepreankielinen Vanha testamentti painettiin ja julkaistiin vuonna 1488. Tähän liittyen saksalainen humanisti Johann Reuchlin (1455-1522) teki kirjan, joka auttoi oppimaan heprean kielen kielioppia ja tämä oli korvaamaton apu monille, jotka palasivat hepreankieliseen Vanhaan testamenttiin. Katolinen kirkko mm. painatti Sixto-Clementine-nimisen Vulgata-edition vuonna 1592 ja siitä tuli katolisen kirkon virallinen Raamattu aina 1900-luvulle saakka.
Mutta kun puhumme kreikankielisestä Uudesta testamentista, ensimmäistä editiota täytyi odottaa todella kauan - ensimmäinen editio nimittäin tuli painosta vasta vuonna 1514! Tähän viipymiseen on olemassa ainakin kaksi syytä. Ensinnäkin kreikan kirjainten erilaiset fontit olivat haastavia ja kalliita tehdä. Suurin syy oli kuitenkin eittämättä latinankielisen Vulgatan suosio ja arvo: kreikankielistä Uutta testamenttia ei osattu arvostaa. Jos tutkijat saisivat helposti käsiinsä kreikankielistä tekstiä, Vulgata-käännöksen arvioiminen ja kritisoiminen olisi entistä helpompaa. (Näin Metzger & Ehrman, s 138.)
Katolinen kirkko ja Polyglot-Raamattu
Historiallisesti ottaen käsissämme on hauska tilanne, koska ensimmäinen koskaan painettu kreikankielinen Uusi testamentti oli eri teos kuin ensimmäinen koskaan julkaistu Uuden testamentin kreikankielinen teos. Kunnia ensimmäisestä painetusta editiosta menee herralle nimeltä Ximenes, kun taas kunnia ensimmäisestä julkaistusta editiosta menee Erasmukselle, joka on seuraavan tekstimme aihe.
Francisco Jiménez de Cisneros (1436-1517), joka tunnetaan nimellä Ximenes, oli tunnettu katolilainen kirkonmies ja lopulta jopa arkkipiispa, joka laittoi uudet tuulet puhaltamaan kirkon sisällä. Hän liittyy tekstiimme olennaisesti siksi, että hän perusti yliopiston Alcalá de Henarekseen Espanjaan ja palkkasi sinne päteviä opettajia sen avautuessa vuonna 1508. Juuri täällä alkoi Zimenesin valvovan silmän ja paksun kukkaron alaisuudessa valmistua massiivinen teos. Meneillään oli nimittäin kokonaisen Raamatun julkaiseminen usealle eri kielelle samojen kansien sisällä. Teos kantoi ilmestyessään nimeä Compultension Polyglot, joka viittaakin sekä teoksen monikielisyyteen (polyglot) että sen painopaikan latinankieliseen nimeen (Complutum). Ximenes oli vakuuttunut siitä, että Raamatun ymmärtämiseksi on sukellettava sen alkuperäisiin kieliin. Tämä massiivinen teos oli 6-osainen seuraavalla tavalla:
Tätä teosta painettiin noin 600 kappaletta. Me tiedämme, että teos oli painettu kokonaisuudessaan valmiiksi jo vuonna 1514. Ikävä kyllä paavi Leo X:n lupa Raamatun teoksen myymiseksi viipyi ja se saatiin ulos vasta maaliskuussa vuonna 1520, joskin teos lähti todella myyntiin vasta vuonna 1522. (Ximenes itse oli ikävä kyllä tällöin jo kuollut eli hän ei koskaan saanut siitä iloa, joka projektin julkaisemisesta seurasi.) Kun tämä hyvin valmisteltu teos lopulta pääsi markkinoille, oli aika lailla jo liian myöhäistä saada sille riittävää myyntimenestystä, koska eräs toinen kaveri oli jo ehtinyt samantapaisessa projektissa edelle heikompitasoisen projektinsa kanssa. Tämä johtaakin meidät sopivasti Erasmus Rotterdamilaiseen. Tämä teksti saa kuitenkin odottaa ensi kertaan.
Pysy näöllä!
POINTIT:
Viitteet
1. Wycliffe ei suoranaisesti itse kääntänyt Raamattua, vaan hänen muutama ystävänsä. Lisäksi on muistettava, että nämä käännökset olivat käsinkopioituja, koska painokonetta ei ollut vielä keksitty. Ensimmäinen vuoden 1382-versio oli hyvin sanatarkka englanninkielinen käännös, mutta 1388-käännös oli jo paljon vapaammin käännetty. Koska käännös perustui aikansa Vulgataan, Vanhassa testamentissa oli mukana myös apogryfiteokset. Apogryfiset teokset olivat mukana myös vuonna 1611 valmistuneessa King James -käännöksessä. (Mutta kuten Bruce Metzger selittää, King James -käännös ei itse asiassa ollut niinkään käännös, vaan useiden aiempien editoiden uudelleentarkistus, jossa käytännössä kunnia monista asioista palautuu Wycliffen käännökseen!) Joka tapauksessa vuonna 1415 kirkko tuomitsi Wycliffe-Raamatun ja se käskettiin tuhota. Vuonna 1428 paavi Martinus V käski jopa polttaa Wycliffen ruumiin ja heittää sen tuhkat jokeen. Meidän onneksemme vajaa 200 kopiota on edelleen säilynyt Wycliffe-Raamatuista, jotka tehtiin ennen vuotta 1450. Kuolemanrangaistus kosketti myös myöhempää englanninkielisen käännöksen tekijää William Tyndalea vuonna 1536. Hänen käännöksensä perustui kuitenkin nyt alkuteksteihin, ei Vulgataan.
* KIRJALLISUUS MAINITAAN VIIMEISESSÄ TEKSTISSÄ
Katolinen kirkko ja Polyglot-Raamattu
Historiallisesti ottaen käsissämme on hauska tilanne, koska ensimmäinen koskaan painettu kreikankielinen Uusi testamentti oli eri teos kuin ensimmäinen koskaan julkaistu Uuden testamentin kreikankielinen teos. Kunnia ensimmäisestä painetusta editiosta menee herralle nimeltä Ximenes, kun taas kunnia ensimmäisestä julkaistusta editiosta menee Erasmukselle, joka on seuraavan tekstimme aihe.
Francisco Jiménez de Cisneros (1436-1517), joka tunnetaan nimellä Ximenes, oli tunnettu katolilainen kirkonmies ja lopulta jopa arkkipiispa, joka laittoi uudet tuulet puhaltamaan kirkon sisällä. Hän liittyy tekstiimme olennaisesti siksi, että hän perusti yliopiston Alcalá de Henarekseen Espanjaan ja palkkasi sinne päteviä opettajia sen avautuessa vuonna 1508. Juuri täällä alkoi Zimenesin valvovan silmän ja paksun kukkaron alaisuudessa valmistua massiivinen teos. Meneillään oli nimittäin kokonaisen Raamatun julkaiseminen usealle eri kielelle samojen kansien sisällä. Teos kantoi ilmestyessään nimeä Compultension Polyglot, joka viittaakin sekä teoksen monikielisyyteen (polyglot) että sen painopaikan latinankieliseen nimeen (Complutum). Ximenes oli vakuuttunut siitä, että Raamatun ymmärtämiseksi on sukellettava sen alkuperäisiin kieliin. Tämä massiivinen teos oli 6-osainen seuraavalla tavalla:
- Osat 1-4 sisälsivät Vanhan testamentin kolmelle kielellä: hepreaksi, latinaksi (Vulgata) ja kreikaksi (LXX, jossa oli lisäksi interlineaari latinaksi). Vulgatan teksti loisti läsnäolollaan keskimmäisellä sarakkeella, koska Jeesuskin roikkui keskimmäisellä ristillä kahden ryövärin välissä.
- Osa 5 sisälsi Uuden testamentin tekstin kreikan kielellä ja latinaksi (Vulgata).
- Osa 6 sisälsi monenlaisia teknisiä apuneuvoja lukijalle liittyen tekstiin ja sisältöön, kuten heprean- ja arameankielisen sanakirjan, johdannon heprean kielioppiin ja kreikan-, aramean- ja hepreankielisten nimien selityksiä.
 |
| Polyglot-Raamatun sivu Matteuksen evankeliumin alusta: vasemmalla kreikankielinen teksti, oikealla Vulgatan teksi. (Kuva: https://en.wikipedia.org/wiki/Complutensian_Polyglot_Bible) |
Tätä teosta painettiin noin 600 kappaletta. Me tiedämme, että teos oli painettu kokonaisuudessaan valmiiksi jo vuonna 1514. Ikävä kyllä paavi Leo X:n lupa Raamatun teoksen myymiseksi viipyi ja se saatiin ulos vasta maaliskuussa vuonna 1520, joskin teos lähti todella myyntiin vasta vuonna 1522. (Ximenes itse oli ikävä kyllä tällöin jo kuollut eli hän ei koskaan saanut siitä iloa, joka projektin julkaisemisesta seurasi.) Kun tämä hyvin valmisteltu teos lopulta pääsi markkinoille, oli aika lailla jo liian myöhäistä saada sille riittävää myyntimenestystä, koska eräs toinen kaveri oli jo ehtinyt samantapaisessa projektissa edelle heikompitasoisen projektinsa kanssa. Tämä johtaakin meidät sopivasti Erasmus Rotterdamilaiseen. Tämä teksti saa kuitenkin odottaa ensi kertaan.
Pysy näöllä!
POINTIT:
- Jo varhaisina vuosisatoina teologit tiedostivat, että eri käsikirjoitusten välillä on pieniä eroavuuksia.
- Noin 400-luvun taitteessa Hieronymus oli tarkistanut latinankieliset käännökset ja uusi käännös alkoi kantaa Vulgata-titteliä. Tämä oli läntisen kristikunnan Raamattu 1500-luvulle saakka.
- Johannes Gutenbergin kehittämä painokone muutti historiaa 1400-1500 -luvuilla. Latinankielinen Vulgata tuli uunista ulos ensimmäisenä, joka symboloi tämän teoksen arvoa omana aikaan.
- Ensimmäinen painettu Uuden testamentin kreikankielinen teos oli Ximenesin 6-osainen Polyglot Raamattu (1514).
Viitteet
1. Wycliffe ei suoranaisesti itse kääntänyt Raamattua, vaan hänen muutama ystävänsä. Lisäksi on muistettava, että nämä käännökset olivat käsinkopioituja, koska painokonetta ei ollut vielä keksitty. Ensimmäinen vuoden 1382-versio oli hyvin sanatarkka englanninkielinen käännös, mutta 1388-käännös oli jo paljon vapaammin käännetty. Koska käännös perustui aikansa Vulgataan, Vanhassa testamentissa oli mukana myös apogryfiteokset. Apogryfiset teokset olivat mukana myös vuonna 1611 valmistuneessa King James -käännöksessä. (Mutta kuten Bruce Metzger selittää, King James -käännös ei itse asiassa ollut niinkään käännös, vaan useiden aiempien editoiden uudelleentarkistus, jossa käytännössä kunnia monista asioista palautuu Wycliffen käännökseen!) Joka tapauksessa vuonna 1415 kirkko tuomitsi Wycliffe-Raamatun ja se käskettiin tuhota. Vuonna 1428 paavi Martinus V käski jopa polttaa Wycliffen ruumiin ja heittää sen tuhkat jokeen. Meidän onneksemme vajaa 200 kopiota on edelleen säilynyt Wycliffe-Raamatuista, jotka tehtiin ennen vuotta 1450. Kuolemanrangaistus kosketti myös myöhempää englanninkielisen käännöksen tekijää William Tyndalea vuonna 1536. Hänen käännöksensä perustui kuitenkin nyt alkuteksteihin, ei Vulgataan.
* KIRJALLISUUS MAINITAAN VIIMEISESSÄ TEKSTISSÄ
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti