BEETLEHEMIN LASTENSURMA — Historiallinen analyysi

Silloin Herodes, nähtyään, että tietäjät olivat hänet pettäneet, vihastui kovin ja lähetti tappamaan kaikki poikalapset Beetlehemistä ja koko sen ympäristöstä, kaksivuotiaat ja nuoremmat, sen mukaan kuin hän oli aikaa tietäjiltä tarkoin tiedustellut. (Matteus 2:16)

Johdanto

Matteuksen evankeliumin 2. luvusta löytyy tunnettu kertomus uutta kuningasta katsomaan tulleista idän tietäjistä, joiden liikehdintä herättää alueen kuninkaan Herodes Suuren huomion. Herodes ei ota uutista uudesta kuninkaasta vastaan kovinkaan hienovaraisesti: kun hänelle selviää, että tietäjät eivät palaakaan takaisin kertomaan, mistä tämä uusi kuningasvauva löytyy, hän päättää surmauttaa Beetlehemistä ja sen ympäristöstä kaikki alle 2-vuotiaat poikalapset sen tiedon perusteella, jonka tietäjät olivat hänelle kertoneet heitä opastaneen tähden perusteella. 

Kuva: https://en.wikipedia.org/wiki/Massacre_of_the_Innocents 

Pastoraalikirjeiden kirjoittajuuskysymys

JOHDANTO

Uuden testamentin opiskelijat joutuvat Paavalin kirjeiden osalta tottumaan miltei kaikkialla toistettuun mantraan, jonka mukaan vain seitsemän Paavalin kolmestatoista kirjeestä ovat todella aitoja (Roomalaiskirje, 1. ja 2. Korinttilaiskirje, Galatalaiskirje, Filippiläiskirje, 1. Tessalonikalaiskirje ja kirje Filemonille), kun taas muut kirjeet ovat myöhemmän ”Paavalin koulukunnan” tuottamia teoksia. Kaikkien kirjeiden kohdalla skeptisyys ei ole kuitenkaan samalla tasolla, mutta erityistä skeptisyyttä on osoitettu nk. ”pastoraalikirjeitä” kohtaan, termi, jolla viitataan siis 1. ja 2. Timoteuskirjeeseen ja Tiituskirjeeseen. Kaikki tutkijat eivät suinkaan ole tätä näkemystä hyväksyneet. Yksi hyvä esimerkki on Gordon Feen teos Pauline Christology (2007), joka on mammuttimainen tutkimus Paavalin kristologiasta. Fee pitää kaikkia 13 Paavalin kirjettä aitona ja esittää aika ajoin murskaavaa kritiikkiä vastapuolen argumentaatiolle. Omasta puolestani muistan, kun jouduimme Regent Collegen Uuden testamentin johdantokurssilla kirjoittamaan esseen jonkun Uuden testamentin teoksen kirjoittajuuskysymyksestä ja päätin silloin tarttua Efesolaiskirjeen haasteisiin. Kirjapinon edessä huomasin kerta toisensa jälkeen, miten huonoja argumentteja tämän kirjeen aitoutta vastaan oikeasti esitettiin (olin oikeasti odottanut jotain murskaavampaa). 

Barnabaan evankeliumi — Jeesus Muhammadin edelläjuoksijana

JOHDANTO

Barnabaan evankeliumi on keskiajalla syntynyt, Barnabaksen nimiin laitettu väärennetty evankeliumi. Ikävä kyllä monet muslimit ovat pitäneet sitä jo pidemmän aikaa autenttisena 1. vuosisadan evankeliumina, joka kertoo asiat niin kuin ne ”oikeasti menivät”. Lyhykäisyydessään teoksen Jeesus väittää olevansa pelkkä Jumalan palvelija — ei Jumalan Poika tai Jumala! — joka vain valmistaa tietä suuremmalle ja lopulliselle profeetalle ja Messiaalle eli Muhammadille. Teos tunnetaan myös erityisesti siitä, että Jeesusta ei todellisuudessa ristiinnaulittu lainkaan, vaan petturi Juudas Iskariot ristiinnaulittiin hänen sijaisenaan Jeesuksen näköisenä. Teos antaa siis yhdenlaisen selityksen Koraanin väitteelle, jonka mukaan Jeesus ei kuollut ristillä, vaan ”se vain näytti siltä” (ks. 4:157-159). Barnabaan evankeliumi on tietojeni mukaan ainoa olemassaoleva evankeliumi, jossa Jeesus kuvataan todellisena muslimina.

Tämän kirjoituksen tarkoitus on ensin avata lyhyesti sitä, mitä tutkijat ovat Barnabaan evankeliumista sanoneet (luvut 1-5). Useiden johdantokysymysten käsittelyn jälkeen käyn sitten evankeliumin läpi kronologisesti eli luku luvulta ja teen joitain huomioita kirjan sisällöstä (luku 6). 

KIRJAESITTELY (2/2): Gordon Nickel — The Gentle Answer to the Muslim Accusation of Biblical Falsification

Saavumme nyt Gordon Nickelin kirjan The Gentle Answer to the Muslim Accusation of Biblical Falsification esittelyssä toiseen tekstiin. Kirjan osien 1-2 sisältöä on esitelty aiemmassa tekstissä. Tämä teksti keskittyy kirjan osiin 3 ja 4.

OSA 3

Osan 3 luvut 13-18 käsittelevät täysin Koraania ja sen syntyhistoriaa parhaimman olemassaolevan tutkimuksen näkökulmasta.

KIRJAESITTELY (1/2): Gordon Nickel — The Gentle Answer to the Muslim Accusation of Biblical Falsification

Gordon Nickel, The Gentle Answer to the Muslim Accusation of Biblical Falsification (Bruton Gate, 2015), 493 sivua.

Tämä teksti on ensimmäinen osa kahden tekstin sarjaa. Tarkoitukseni on esitellä kattavasti kristityn islam-tutkija Gordon Nickelin kirjaa The Gentle Answer to the Muslim Accusation of Biblical Falsification (Lempeä vastaus muslimien syytökselle Raamatun turmeltuneisuudesta). Omasta puolestani voin jo tässä kohden todeta, että vaikka olen tähän saakka lukenutkin jo pienen kassillisen erilaista kirjallisuutta islamista ja erityisesti islamin suhteesta kristinuskoon, Nickelin kirja on ehdottomasti paras, selkein, syvällisin ja kaikin tavoin suosittelemisen arvoinen opus. Ainoa harmitukseni on se, etten ole tiennyt hankkia kirjaa käsiini jo aiemmin. Mutta kuka on Godron Nickel ja mistä tässä kirjassa nyt sitten on kyse?

ISLAMIN VÄITTEET MUHAMMADISTA — KRITIIKKI

 

JOHDANTO

Islamin ja kristinuskon välisestä suhteesta on kirjoitettu paljon apologeettista kirjallisuutta, molemmilta puolilta. Yksi mielestäni loistava teos on vuonna 1993 ja uudistettuna versiona vuonna 2002 ilmestynyt teos Answering Islam. Kirjoittajina kirjassa on tunnettu kristitty apologi Norman Geisler sekä muslimista kristityksi kääntynyt Abdul Saleeb (salanimi). Kirja koostuu kolmesta osasta: osassa 1 (luvut 1-6) esitellään mahdollisimman tarkasti islamin perus-paketti ja olennaiset uskonkohdat, osassa 2 (luvut 7-9) annetaan kriittinen vastaus islamin jumalakuvalle, Muhammadille ja Koraanille ja osassa 3 (luvut 10-13) puolustetaan kristillistä näkemystä ja sen peruspilareita, kuten Raamatun luotettavuutta ja Jeesuksen todellista persoonaa.

Yleisesti ottaen Muhammadin paremmuutta ja erinomaisuutta suhteessa aiempiin profeettoihin ja uskontoihin on argumentoitu useammalla erilaisella väitteellä (ks. s. 87), mutta tässä tekstissä niistä keskitytään vain seuraavaan kolmeen:

1. Sekä Vanha että Uusi testamentti sisältävät selkeitä profetioita Muhammadista. 
2. Muhammadin kutsu profeetaksi on ihmeenomainen. 
3. Muhammadin tekemät ihmeet ovat jumalallinen sinetti hänen profeetan asemalleen. [1] 

Tässä tekstissä tehdään lyhyt syväsukellus näihin kolmeen väitteeseen. Kaikki esiinnostamani huomiota tulevat Geislerin & Saleebin kirjasta, muuhun kirjallisuuteen viittaan erikseen viitteissä [].

Tekstikriittinen keskustelu teoksessa Etsin Allahia, löysin Jeesuksen

Johdanto

Olen viime päivinä lukenut uudelleen läpi Nabeel Qureshin kirjaa Etsin Allahia, löysin Jeesuksen (Perussanoma, 2015). Kirja on rehellinen ja syväluotaava kuvaus siitä, miten hurskas muslimi alkaa toden teolla tutustua tarkemmin niin Raamattuun kuin Koraaniin ja Jeesukseen ja Muhammadiin sillä seurauksella, että hän päättää lopulta hylätä islamin ja kääntyä kristinuskoon. 

Koska olen viime aikoina sekä kirjoittanut että puhunut muslimien tahrif-opista eli väitteestä, jonka mukaan Raamattu ja erityisesti Uusi testamentti on turmeltunut syvätasolla, halusin käydä uudelleen läpi sen, millä tavoin Qureshi muutti mielensä tässä asiassa (luin kirjan ensimmäisen kerran jo vuosia sitten). Tässä tekstissä käyn läpi mainitun kirjan lukuja 21&22. Näissä luvuissa Qureshi tiivistää, millaista keskustelua hän kävi ystävänsä Davidin kanssa aiheesta. Tarkoitukseni on osoittaa, millaisia argumentteja muslimeille aiheesta opetetaan. Paljastuu, että oikeastaan pelkät perus tiedot Uuden testamentin tekstikritiikistä riittävät vaientamaan perus väitteet Uuteen testamenttiin liittyen. 

Mukana Niiranen & Marjokorpi -ohjelmassa

Viikko sitten olin tuttuun tapaan opettamassa Uuden testamentin tekstikritiikin perusteita Ryttylän Kansanlähetysopiston apologialinjalla. Siihen jatkeeksi teimme Miikkan ja Santerin kanssa samasta aiheesta haastattelun Niiranen & Marjokorpi -ohjelmaan. Jaksossa käsitellään useita aihealueita, kuten Uuden testamentin tekstejä suhteessa muuhun antiikin ajan kirjallisuuteen. Käykäähän katsomassa!

Mikä on 1. Korinttilaiskirjeen jakeen 8:3 alkuperäinen teksti?

Johdanto

Tässä tekstissä käsitellään tekstivarianttia, joka löytyy 1. Korinttilaiskirjeen jakeesta 8:3. Tarkoitukseni on osoittaa, että nykyisissä kriittisissä tekstilaitoksissa esitetty pääteksi on itse asiassa toissijainen ja jakeen todellinen lukutapa on se, joka löytyy papyrus 46:sta ja Klemens Aleksandrialaiselta. 1. Kor. 8:3:n alkuperäisessä tekstissä on lukenut ”mutta jos joku rakastaa, hän [todella] tietää”. Ainoastaan näin ymmärrettynä jakeiden 8:1-3 pointti voidaan ymmärtää oikein.

Ennen kuin voimme sukeltaa olemassaoleviin tekstivariantteihin, on syytä luoda hieman taustaa käsittelyn kohteena oleville jakeille. 

Textus Receptus vs. kriittinen teksti, osa 4: Apostolien teot

JOHDANTO

Saavumme kriittistä editiota (KE) ja Textus Receptusta (TR) vertailevassa tekstisarjassamme nyt Apostolien tekoihin. Löydät aiemmat tätä aihetta käsittelevät tekstit täältä: osa 1, osa 2, osa 3. Apostolien teoissa on kymmenen jaetta tai jaejaksoa, joissa kriittinen teksti eroaa merkittävällä tavalla TR:n tekstistä. Sisällysluettelo näkyy tässä:


2:30: Jumala asettaa Daavidin jälkeläisen, Kristuksen, valtaistuimelle
4:25: Pyhän Hengen kautta
8:37: Etiopialaisen hoviherran uskontunnustus
9:5-6: Lisäyksiä ja harmonisaatiota jakeiden 22:10 & 26:14 kanssa, mutta täysin ilman kreikankielisten tekstien tukea
10:30: ”(Paastosin ja) rukoilin”
15:34: Mutta Silas päätti kuitenkin jäädä heidän luokseen…
16:7: Jeesuksen Henki ei sallinut sitä
23:9: ”Älkäämme taistelko Jumalaa vastaan!” (harmonisaatio, jae 5:39)
24:6-8: Selitys Paavalin kiinniottamisen hetkeen
28:29: Juutalaiset lähtivät pois väitellen kiivaasti keskenään

Textus Receptus vs. kriittinen teksti, osa 3: Luukkaan ja Johanneksen evankeliumit

Johdanto

Etenemme tässä kriittistä tekstiä ja Textus Receptusta vertailevassa tekstisarjassa nyt Luukkaan ja Johanneksen evankeliumeihin. Tekstin lopussa teen sitten omat johtopäätökseni evankeliumien perusteella siiitä, millä viidellä eri tavalla kriittisen edition (KE) teksti eroaa Textus Receptuksen (TR) tekstistä. Lisäksi teen yhteenvedon nk. "puuttuvista jakeista".

Textus Receptus vs. kriittinen teksti, osa 2: Matteuksen ja Markuksen evankeliumit

JOHDANTO

Edellinen teksti toimi johdantona pidempään tekstisarjaan, jossa tarkoitukseni on verrata Textus Receptuksen (TR) tekstiä kriittisen kreikankielisen edition kanssa (KE). Sen lisäksi, että esittelin Keith Wardin KJVParallelBible-sivustoa, tein omat yhdeksän huomioitani TR:n ja KE:n välisistä eroavuuksista. Nyt on kuitenkin aika sukeltaa hieman syvemmällä ja keskittyä hieman olennaisimpiin muutoksiin näiden kahden eri tekstin välillä. Jotta tekstini ei valuisi aivan liian pitkäksi, julkaisen nyt huomioni evankeliumeista kahdessa osassa: tämä teksti käsittelee vain Matteuksen ja Markuksen evankeliumeissa olevia eroavuuksia ja tuleva teksti Luukkaan ja Johanneksen evankeliumeissa olevia eroavuuksia. Muun UT:n osat julkaisen ripotellen joskus myöhemmin. 

Kirjaesittely: Keith Small — Holy Books Have a History

 

Keith E. Small, Holy Books Have a History: Textual Histories of the New Testament & the Qur’an (Avant, 2011), 126 sivua.

Johdanto

Tämä kirjaesittely käsittelee sitä toista Keith E. Smallin Koraanin tekstihistoriaa käsittelevää teosta, johon lupasin palata aiemman kirjaesittelyni kohdalla. Sen lisäksi, että tässä kirjassa ei käsitellä ainoastaan Koraania vaan sen tekstihistoria laitetaan rinnakkain Uuden testamentin tesktihistorian kanssa, tämä kirja on selvästi suunnattu populaariyleisölle ja asioita väännetäänkin eri tavalla rautalangasta.

Kirjan pääasiallinen tarkoitus on arvioida kriittisesti muslimien tekemiä väitteitä niin Koraanista kuin Raamatusta. Syväänjuurtuneen islamilaisen uskomuksen mukaan Raamatun sanoma on niin pahasti turmeltunut, että Allahin täytyi välittää uusi puhdas viesti ihmiskunnalle Koraanin kautta. Väitteeseen sisältyy myös laajalle levinnyt uskomus siitä, että Koraanin teksti on kuitenkin välittynyt täydellisesti, ilman muutoksia, läpi historian. Ikävä kyllä, tämä on pikemminkin uskoon perustuva iskulause eikä niinkään tutkimukseen nojautuva tosiasia (s. vii-ix). Näitä väitteitä voidaan onneksi tarkastella nimenomaan tekstikritiikin avulla ja juuri tämä työ on ollut Smallin väitöstutkimuksen ytimessä, josta nämä kirjat kumpuavatkin. Kirja on ainutlaatuinen opus juuri siksi, että se asettaa rinnakkain sekä Koraanin että Uuden testamentin tekstikriittisen tutkimuksen ja se on ainakin ensimmäinen juuri tähän keskittyvä teos jonka minä olen saanut käsiini. 

Textus Receptus vs. kriittinen teksti, osa 1: KJVParallelBible-sivuston esittelyä

JOHDANTO

Tämä teksti on osa pidempää tekstisarjaa, jossa käsittelen erityisesti Textus Receptuksen tekstiä suhteessa nykyiseen kriittiseen kreikankieliseen editioon. Aihe liittyy olennaisesti aiempaan postaukseeni, jossa esittelin James Whiten kirjaa The King James Only Controversy. Tässä tekstissä esittelen ensin hieman Textus Receptusta, jonka jälkeen esittelen Mark Wardin luomaa sivustoa, jonka avulla lukija voi helposti löytää kaikki olennaiset erot Textus Receptuksen ja kriittisen edition välillä. Tämän sivuston pohjalta olen tehnyt omat huomioni Textus Receptuksen ja kriittisen tekstin välillä ja jakanut ne yhdeksään eri aihealueeseen. 

Kirjaesittely: Keith Small - Textual Criticism and Qur’ān Manuscripts

Keith E. Small, Textual Criticism and Qur’ān Manuscripts (Lexington Books, 2011), 208 sivua.

Johdanto

Keith E. Small (1959-2018) oli yksi aikamme merkittävimpiä Koraanin ja erityisesti sen tekstihistorian tutkijoita. Hänen vuonna 2011 ilmestyneestä teoksesta Textual Criticism and Qur’ān Manuscripts - joka perustui osittain hänen vuoden 2008 väitöskirjaansa - on tullut alan standardi teos. Itse asiassa teos oli jopa uraauurtava, koska Uuden testamentin teksteihin verrattuna Koraanin tekstikriittinen tutkimus on edelleen aivan lapsenkengissä. Siinä kun UT:n tutkijat odottelevat Nestle-Alandin 29. painosta, Koraanista ei ole vieläkään tullut ensimmäistäkään kunnollista kriittistä tekstilaitosta. Koraanin painettu versio ei siis perustu kriittiseen tekstilaitokseen, kuten UT.

* Smallin kirja on ainakin toistaiseksi kokonaisuudessaan luettavissa täällä. Koska päätin kaiken tasoisia lukijoita huomioidakseni kääntää suomeksi kaikki tekemäni suorat lainaukset, innokkaimmat voivat ainakin tarkistaa ne suoraan alkutekstistä - Small nimittäin kirjoittaa aika ajoin hirvittävän intensiivisiä ja hankalasti käännettäviä lauseita!

Pyrin pitämään tämän kirjaesittelyn poikkeuksellisesti mahdollisimman lyhyenä. Tiivistän ensin Smallin kirjan sisällön, jonka jälkeen teen muutamia huomioita Koraanin ja Uuden testamentin suhteesta tekstikritiikin pelikentällä lainaamalla muutamien UT-tutkijoiden näkemyksiä. 

UT2020-käännös vertailussa

Johdanto

Uusi suomenkielinen Uuden testamentin (UT) käännös on UT2020. Raamattu.fi-sivustolla tätä käännöstä esitellään seuraavalla tavalla:

Uusi testamentti 2020 on Suomen Pipliaseuran Uuden testamentin uusi käännös koineekreikasta suomen kielelle. UT2020 on ensimmäinen raamatunkäännös, joka on käännetty alkukielestä mobiilikäyttäjille, myös kansainvälisesti.

UT2020-käännöksen erityislaatuna on, että se käännettiin ajatellen vastaanottajaa, joka on samaan aikaan puhelimen käyttäjä, tekstin lukija tai kuuntelija. Tämä on vaikuttanut itse käännöstekstin muotoiluun.

Tavoitteena oli tuottaa ymmärrettävä ja rikas nykysuomen käännös, joka on mahdollisimman uskollinen alkutekstin merkityksille ja jota voi lukea ilman Googlea, sanakirjaa tai välitöntä teologin apua. (Lisätietoa voit lukea täältä.)

Tämä lyhyt teksti ei ole UT2020-käännöksen laajamittainen arvio. Sen sijaan olen valinnut neljä tekstiä tai teemaa, joiden kohdalla vertaan neljää eri käännöstä toisiinsa (1938, 1992, Raamattu kansalle ja UT2020 -käännökset). Erityisesti kahdessa tekstikohdassa (esimerkit 2&3) tutkimuksellinen näkökulma on viime vuosikymmenien aikana joko muuttunut tai tarkentunut, joten käännösten vertailu antaa meille samalla ikkunan myös siihen, miten hyvin kääntäjät seuraavat nykykeskustelua kommentaarien ja tieteellisten artikkeleiden tasolla. Kommentoin lopuksi myös lyhyesti uuden käännöksen tapaa soljua kirjaimellisen ja dynaamisen käännöstavan välillä.

KIRJAESITTELY: James White: The King James Only Controversy

 

Bethany House, 2009, 364 sivua.

JOHDANTO

James White on tunnettu yhdysvaltalainen kristitty apologi, joka tykkää debatoida paljon niin ateistien, muslimien kuin toisinajattelevien kristittyjenkin kanssa. White on laajasti perehtynyt erilaisiin teemoihin, kuten Koraaniin ja Uuden testamentin tekstikritiikkiin. Hän toimii johtajana Alpha & Omega Mininstries -nimisessä organisaatiossa. Tässä tekstissä esitelty kirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1995, mutta siitä ilmestyi toinen korjattu painos vuonna 2009, johon tämä teksi perustuu.  

Monelle suomalaiselle raamatunlukijalle saattaa tulla hieman yllätyksenä se, millaisia kierroksia raamatunkäännöskysymykset ottavat Amerikassa. Erityisesti konservatiivisten (monesti baptistien) kristittyjen piireissä on nostettu yksi käännös ylitse muiden: alun perin vuonna 1611 julkaistu King James Version (johon viittaan jatkossa lyhennöksenä KJV). (Käännökseen viitataan kirjallisuudessa monesti myös sanoilla English Authorised Version.) Kuten pian huomaamme, tämä yltiöpäinen KJV:n fanitus voi saada hyvin erilaisia painotuksia, mutta pääpointtina on se, miten se nostetaan ylitse muiden käännösten, tavalla tai toisella. Vaikka en ole lainkaan paras henkilö arvioimaan sitä, millaisia näkemyksiä Suomessa liikkuu käännöskysymyksiin liittyen, osaan sen verran kuitenkin sanoa, että meilläkin on olemassa yksilömme, jotka vannovat tavalla tai toisella juuri KJV:n varaan (toinen ryhmittymä taas painottaa erityisesti 1933/38-käännöstä, mutta se ei nyt kuulu tämän tekstin piiriin edes teoriassa). Erilaisten käännösten arvioimisen taustalla on tässä tapauksessa myös se tilanne, että KJV perustuu erilaiseen ”alkutekstiin” kuin modernit raamatunkäännökset ja juuri tämä on aiheuttanut paljon painia ja keskustelua siitä, mitä ”alkutekstiä” meidän nyt sitten tulisi seurata. Tässä kohden totean vain tiivistäen, että siinä kun meidän suomenkieliset käännöksemme aina 1900-luvulta alkaen ovat perustuneet kriittiseen kreikankieliseen editioon (Nestle-Alandin editiot), vanhemmat käännökset, kuten meidän Biblia tai heidän KJV perustuvat nk. Textus Receptukseen, jonka teksti on monissa yksityiskohdissa yleensä hieman pidempi. Mutta ei tästä nyt vielä enempää, annetaan Whiten selittää asiat auki tarkemmin!

Markuksen evankeliumin loppu (16:9-20) - tekstikriittinen analyysi

Johdanto

Jokainen Markuksen evankeliumia lukeva henkilö huomaa, että evankeliumin viimeisissä jakeissa 16:9-20 on jotain häikkää. Esimerkiksi omassa Raamatussani (UT = Raamattu Kansalle vuodelta 1999) nämä jakeet on laitettu []-merkkien sisälle, jota seuraa alaviitemerkintä ”Jakso puuttuu joistakin käsikirjoituksista.” Tämän lisäksi jotkut muut raamatunkäännökset mainitsevat joitain muitakin vaihtoehtoja evankeliumin lopulle kuin jakeet 16:9-20, näin mm. englanninkieliset ESV ja NLT sekä uusi suomenkielinen UT2020.

Mistä on kyse? Lyhyesti sanottuna tämä on toinen esimerkki 12 jakeen mittaisesta lisäyksestä, joka on ajan saatossa tullut Uuden testamentin teksteihin (toinen esimerkki on aviorikoksesta tavattu nainen -kertomus Johanneksen evankeliumin 7 ja 8 luvun välissä). Tämän tekstin tarkoitus on avata reilusti ja kunnolla se, millaisia erilaisia haasteita Markuksen evankeliumin loppuun liittyy ja millaisia erilaisia lopetuksia eri käsikirjoituksista löytyy. Kyseessä on siis laaja tekstikriittinen analyysi. Tarkoitukseni on argumentoida, että (a) käsikirjoitusaineisto tukee selvästi näkemystä siitä, että jakeet 16:9-20 ovat myöhempi lisäys ja (b) Markus todella halusi päättää evankeliuminsa jakeeseen 16:8, eikä alkuperäinen loppu ole kateissa, kuten monet ovat väittäneet (mukaan lukien minä joitain vuosia sitten). 

Uusi luento aiheesta "Uuden testamentin teksti ja käsikirjoitukset"

Käy kuuntelemassa uusin luentoni Uuden testamentin tekstistä ja käsikirjoituksista. Luento toimii melko hyvänä perus johdantona aiheeseen. Käsittelen puheessani erityisesti neljää eri teemaa:

1. Millä tavoin antiikin ajan teokset ovat säilyneet ja miten tämä liittyy tekstikritiikin tarpeeseen? Saat hyvän kuvan siitä, miten vähän meille on yleensä ottaen jäänyt tekstimateriaalia monista klassisista teoksista, kuten Tacituksen Keisarillisen Rooman historiasta. Uuden testamentin kohdalla pullat ovat paremmin uunissa, kun puhutaan (a) käsikirjoitusten määrästä, (b) sen historiallisen aukon pituudesta, joka on alkuperäisen tekstin ja parhaimman säilyneen käsikirjoituksen välillä ja (c) tekstimassan säilymisessä. 
2. Mistä teoksista modernit Uuden testamentin käännökset tehdään? Saat lyhyen kuvauksen Nestle-Aland-nimisestä kriittisestä editiosta, sekä siitä, miltä tämä opus konkreettisesti näyttää. 
3. Esimerkkejä tekstivarianteista. Esittelen neljä tunnettua tekstivarianttia eli sellaista kohtaa, joissa olemassaolevat käsikirjoitukset jakaantuvat. Monet näistä varianteista on helposti ratkaistavissa, kun taas toiset ovat hieman kinkkisempiä. Pahimmissa tapauksissa jotkut rakentavat teologisia näkemyksiään väärien varianttien varaan. 
4. Kolme myyttiä. Esittelen ja ammun alas kolme myyttiä Uuden testamentin teksteihin liittyen. Ensimmäisen myytin mukaan Uusi testamentti on käännetty niin monta kertaa, ettei siihen voi enää luottaa (väite on naiivi); toisen myytin mukaan sen teksti on syvätasoon saakka turmeltunut (muslimien tahrif-oppi, jota tekstikriitikot eivät tunnista) ja kolmannen myytin mukaan "mitä vanhempi käännös, sitä parempi" (todellisuudessa mitä uudempi käännös, sitä paremmille teksteille se perustuu). 

Jos haluat minut pitämään luennon aiheeseen liittyvistä teemoista esimerkiksi omaan seurakuntaasi, älä pelkää ottaa yhteyttä. Voit lähettää mailia osoitteeseen saarelanjanne[at]gmail.com.

Hyvää juhannuksen jatkoa kaikille! 

Jumalan synty: Isän ja Pojan kätketty historia - Kritiikki

JOHDANTO 

Helsingistä tuli taas shokeeraava kirja. Toki nyt Ville Mäkipellon aiemmassa sensurointia ja peukalointia painottavan kirjan kirjoittajapari Paavo Huotari on kadonnut ja kaksi uutta on tullut tilalle: Juha Pakkala (VT-mies) ja Raimo Hakola (UT-mies). Tällä kertaa poraudutaan Isän ja Pojan kätkettyyn historiaan. Jälleen kerran kirjan kannet ovat hienot ja otsikkojen ja aiheen esittelyn klikkimäisyys tuonee paljon kolikkoja kirstuun. Edellisen kirjan kohdalla kuuluin niihin viimeisimpiin, jotka saivat kirjan käsiinsä ja joulukuulla 2023 julkaisemani kriittinen arvio oli jonossa melko hännillä, koska moni muu oli ehtinyt tarttua pullaan jo ennen minua. Nyt asiat lienevät päinvastoin, koska ostaessani kirjan se oli vasta saapunut lämpimänä hyllylle.

Olemme siis jälleen kriittisen arvion äärellä. Kuten edellisen kirja-arvioni kohdalla, en tässäkään aio puuttua kaikkeen. Itse asiassa keskityn nyt melko rajaavasti ainoastaan kirjan viimeiseen suureen osioon, jossa käsitellään Jeesusta. Sivuilla paljon huomiota saavat erityisesti ylösnousemus-usko ja kristologia eli jälleen kerran ne aiheet, joiden äärellä olen itsekin aikaani viettänyt. Itse asiassa julkaisin viime vuonna ensimmäisen kirjani nimenomaan ylösnousemuksesta — Ylösnousemus ja kuoleman jälkeinen elämä (Aikamedia, 2024) — joten tämä aihe tulee luonnollisesti olemaan melko suuressa roolissa tässä tekstissä. Lupaan itse asiassa antaa joitain sellaisia uusia huomioita, joita ei löydy kirjastani, eikä itse asiassa tutkimuskirjallisuudesta muutenkaan kovin laajasti. Totean jo nyt, että jos lukijaa kiinnostaa vaikkapa pelkästään ylösnousemus-osio, hän voi siirtyä suoraan sitä käsittelevään otsikkoon 2.6.

Etenen taas kuten ennenkin: kirjoitan kulttuurimme pikaruokamaisuuden vastaisesti pitkästi ja pyrin dokumentoimaan väitteeni parhaani mukaan. Tekstin lopusta lähdeluettelon lisäksi löytyy myös kasa muita arvioita + linkkejä: niiden tarkoitus on ohjata lukijoita kirjassa esiinnostettujen aiheiden äärelle muualla erilaisesta näkökulmasta katsottuna. 

Uusi tutkimus Codex Vaticanuksen distigmoista (”kahdesta pisteestä”)

JOHDANTO

Olemme viettäneet tämän viikon Saran kanssa Tyndale House -nimisessä tutkimuskeskuksessa Cambridgessa. Sara valmistelee tulevaa teologis-eksegeettistä kirjaansa ja minä olen rustannut kasaan Uuden testamentin tekstikritiikkiin liittyvää artikkelia, joka tulee ulos alkusyksystä — jos Herra suo. Koska nyt on ollut enemmän aikaa pyöriä tekstikritiikin rintamalla, halusin postata eräästä uudesta ja monella tapaa myös melko shokeeraavastakin uutisesta. Tämä postaus on poikkeuksellisesti suunnattu pikemminkin teologeille, jotka ovat mahdollisesti tietoisia aiheeseen liittyvistä taustakertomuksista, mutta jokainen on vapaa lukemaan tekstin ja jopa kommentoimaan sitä kommenttiosioon. Yritän kertoa meneillään olevan tilanteen nyt mahdollisimman lyhyesti ja selvästi. Se liittyy uusimpaan Codex Vaticanuksesta tehtyyn mustetutkimukseen. 

Koska Raamattu jaettiin lukuihin ja jakeisiin?

Tässä tekstissä vastataan sekä lyhyesti että pitkästi monien mieltä askarruttavaan kysymykseen "koska Raamattuihin tuli luku- ja jaenumerointi?"

Vastaus lyhyesti

Nykyinen lukujako tuli käyttöön 1200-luvulla ja nykyinen jaenumerointi yleistyi vasta 1500-luvulla. Lukujaottelun kohdalla olennaisin nimi on Stephen Langton (n. 1150-1228) ja jaenumeroinnin kohdalla Robert Estienne (1503-1559), joka tunnetaan myös nimellä Stefanos.