Säilyneitä käsikirjoituksia

Minulla on ystävä, joka tietää historiasta kaiken. En ole ainakaan vielä onnistunut kysymään kysymystä, johon hänellä ei olisi antaa itsevarmaa vastausta, on kysymys sitten Hitlerin pituudesta tai antiikin ajan keisareiden käytöksestä. Historia yksinkertaisesti kiinnostaa joitakin ihmisiä. Mutta hetkinen. Kun me puhumme esimerkiksi Rooman valtakunnan keisareiden käytöksestä, mistä me oikeastaan nämä tiedot ongimme? Wikipediasta tai Historia.net -sivustolta, saattaa kuulua vastaus. Mutta näiden sivujen kirjoittajat eivät olleet itse paikalla Neron ruokapöydässä. He joutuvat turvautumaan aikalaislähteisiin eli niihin teoksiin, jotka kirjoitettiin lähellä näitä tapahtumia, kuten Suetoniukseen tai Tacitukseen. 

Monille voi kuitenkin tulla yllätyksenä, miten vähäisten tekstien varassa osa antiikin historiantietämystämme itse asiassa onkaan. Kuten sanottu, alkuperäisiä teoksia ei ole säilynyt. Meillä on vain kopioita. Kysymys kuuluu: mikä on näiden kopioiden suhde alkuperäisiin teoksiin?

Nostan Rooma-näkökulman esiin siksi, että monesti ihmiset kysyvät "skeptisiä" kysymyksiä Uuden testamentin tekstistä unohtaen kysyä samoja kysymyksiä muiden antiikin teosten kohdalla. Koska Uusi testamentti kirjoitettiin jonkin aikaa ennen Aku Ankan keksimistä, sitä täytyy tarkastella sen omaa aikakauttaan vasten ja sen tekstihistoriaa täytyy verrata tuon ajan teosten tekstihistoriaan. Avuksi tähän tehtävään päätin ottaa ehkä merkittävimmän roomalaisen historioitsijan: Cornelius Tacituksen.

Tacitus & Rooman valtakunta

Roomalaista Tacitusta (56-118 jKr.) pidetään yhtenä parhaana antiikin ajan historioitsijoista. Nimi ei ole kaikille tuttu, mutta jos olet koulussa opiskellut jotain Rooman valtakunnan historiasta, kirjan tekijät ovat varmuudella nojanneet tämän kaverin teksteihin. Tacitus kirjoitti mm. kaksi merkittävää teosta, joiden varaan historioitsijat rakentavat suuren osan kuvaamme siitä, mitä tapahtui Rooman valtakunnassa ensimmäisellä vuosisadalla ja erityisesti keisareiden elämässä. Tässä ei ole tarpeen esitellä näitä teoksia tarkemmin, mutta otan lyhyen zoomauksen toiseen näistä teoksista.

Tacitus sai vuonna 115 valmiiksi teoksen ”Keisarillisen Rooman historia”, latinaksi Annales. Teos kattoi alunperin Rooman historiaa keisari Augustuksen kuolemasta (14 jKr.) aina keisari Neron kuolemaan (68 jKr.) saakka. Ikävä kyllä kaikki sivut tästä 16-osaisesta teoksesta eivät ole säilyneet. Ja se, mitä on säilynyt, ei ole kovin paljon. Tietomme teoksen sisällöstä nimittäin seisovat melko vähäisen paperikasan päällä. Teoksen ensimmäiset kuusi kirjaa ovat säilyneet ainoastaan yhdessä käsikirjoituksessa. Käsikirjoitus on peräisin 800-luvulta. Kirjat 11-16 ovat toisessa käsikirjoituksessa, joka on kopioitu joskus 1000-luvulla. (Ne muutamat kymmenet käsikirjoitukset, jotka ajoittuvat 1400-luvulle, on kopioitu näistä kahdesta käsikirjoituksesta.)

Tämän Tacituksen tekstin kopion ja alkuperäisen teoksen välillä aikaa on kulunut vajaa 1000 vuotta.

(Kuva: https://en.wikipedia.org/wiki/Annals_(Tacitus)) 

Voimme tehdä tässä vaiheessa muutaman olennaisen huomion: (1) Aikaväli alkuperäisen tekstin ja parhaimman säilyneen käsikirjoituksen välillä on keskimäärin 800 vuotta. Tämä huomio ei kosketa pelkästään Tacituksen tekstejä, vaan se pätee itse asiassa suurimpaan osaan muita antiikin ajan teoksia. (2) Käsikirjoituksiä on säilynyt ikävän vähän, vain muutama. Monissa tapauksissa osia alkuperäisestä teoksesta on kadonnut lopullisesti. (3) Tutkijoiden asenne on melko yleisesti ottaen se, että nämä käsikirjoitukset sisältävät enemmän tai vähemmän sen tekstin, jonka Tacitus alunperin kirjoitti.

Uusi testamentti

Siirrymme nyt Tacituksesta Uuteen testamentiin. Mikä on tilanne käsikirjoitusten kohdalla tässä tapauksessa? Lyhyesti: millään muulla antiikin ajan teoksella ei ole niin runsaita tekstitodisteita kuin Uudella testamentilla. Kreikankielisiä käsikirjoituksia on säilynyt noin 6000. Kun laskemme mukaan varhaiset käännökset ja lektionaarit (ks. alla), kokonaislukema nousee lähelle 25 000 käsikirjoitusta. Merkittävää on huomata, että jopa Uuden testamentin teoksista harvimmin säilynyt teos, Ilmestyskirja, esiintyy ainakin osittain noin 300:ssa eri käsikirjoituksessa. 

Tacitus tarjoaa meille esimerkin siitä, että aikaväli alkuperäisen teoksen ja vanhimman säilyneen käsikirjotuksen välillä on todella suuri, noin 800 vuotta. Tässä kohden Uudella testamentilla on pullat paremmin uunissa. Vanhin säilynyt käsikirjoitus, joka sisältää koko Uuden testamentin tekstin Matteuksesta Ilmestyskirjaan, on peräisin 300-luvulta. Tämä aika on reilusti puolet lyhyempi kuin muiden antiikin ajan teosten kohdalla. (Puhumattakaan niistä useista katkelmallisista teksteistä, jotka tulevat vielä varhaisemmalta ajalta.)

Yleisessä mielessä voidaan sanoa, että samaan aikaan, kun muiden antiikin teosten tutkijat valittavat käsikirjoitusten vähyyttä, Uuden testamentin tutkijat ovat hukkuneet käsikirjoitusten paljouteen. 

Tekstit eivät ole ainoa asia, jotka ovat monesti kateissa koskien Rooman valtakuntaa. Forum Romanum ei enää näytä aivan alkuperäistä loistoaan...

Säilyneiden käsikirjoitusten jaottelu

Mitä nämä säilyneet käsikirjoitukset sitten yleisesti ottaen ovat? Alan kirjallisuudessa nämä tekstit jaotellaan kolmeen pääryhmään:

1 KREIKANKIELISET KÄSIKIRJOITUKSET

Papyrukset

Majuskelit

Minuskelit

Lektionaarit

2 VARHAISET KÄÄNNÖKSET

Latinan kieli

Syyrian kieli

Koptin kieli

Jne…

3 KIRKKOISIEN LAINAUKSET

Tolkuton määrä lainauksia…

Tämä jaottelu on hyvin yleinen ja se antaa melko hyvän yleiskuvan aiheesta. Kuvaus on kuitenkin jossain mielessä hieman harhaanjohtava, koska esimerkiksi sana ”papyrus” viittaa materiaaliin, kun taas sanat ”majuskeli” ja ”minuskeli” viittaavat kirjoitustyyliin. ”Majuskeli” tarkoittaa Caps Lockilla kirjoittamista eli SUURIA KIRJAIMIA, ”minuskeli” taas pieniä kirjaimia. Lektionaarilla tarkoitetaan teosta, johon Uuden testamentin tekstiä on kopioitu aiheittain. Esimerkiksi joulun aikana seurakunnissa luettiin Jeesuksen syntymään liittyviä tekstejä, joita oli koottu aiheittain yhteen. 

Varhaiset käännökset ovat ymmärrettävästi sellaisia käsikirjoituksia, joissa Uuden testamentin teksti on säilynyt jollain muulla kuin kreikan kielellä. Uuden testamentin kääntäminen eri kielille alkoi jo 100-luvulla. Kirkkoisillä tarkoitetaan varhaisessa kristinuskossa vaikuttaneita henkilöitä, jotka tekivät paljon työtä Uuden testamentin tekstin äärellä saarnaten ja kommentoiden. Karkeasti ottaen henkilöt tässä kategoriassa elivät vuosina 100-500.

Tässä vaiheessa en sukella näihin teemoihin tarkemmin, koska lukijan kahvikupin pohja saattaa alkaa pian näkyä. Haluan kuitenkin sanoa, että  useampi tiistai tulee kulumaan näiden kolmen luokituksen käsittelyssä. Tulen esittelemään tarkemmin jokaiseen eri osa-alueeseen kuuluvia tekstejä ja niiden lukumääriä. Ennen sitä tehdään kuitenkin lyhyt katsaus materiaaleihin ja tekniikoihin, joita kirjoittajat varhaisina vuosisatoina käyttivät.