Harry Potter & lukukokemus
Oletko koskaan miettinyt miltä tuntuisi ostaa kirjakaupasta kaikki Harry Potter -kirjasarjan seitsemän kirjaa (ja sen uuden kahdeksannen!), jotka olisivatkin kirjan sijaan painettu pitkään kääröön? Sen sijaan, että tarinan edetessä kääntelisit sivuja ja ennen nukkumaanmenoa taittaisit sivunlaidan hiirenkorvalle, joutuisitkin lukiessasi vasemmalla kädellä rullata kääröä ”sisään” samalla kun oikealla kädellä rullaisit lisää paperia ”auki”.
Mistä nämä niin mukavat ja helppokäyttöiset kirjat oikein tulivat? Kenellä niin sanotusti välähti? Vastaus löytyy ensimmäiseltä vuosisadalta. Ja se liittyy läheisesti Uuteen testamenttiin ja kristittyihin.
Kääröjen maailma
Juutalaiset olivat ensimmäisellä vuosisadalla levittäytyneet ympäri Rooman valtakuntaa. He tapasivat toisensa paikallisissa synagogissa eli ns. rukoushuoneissa joka lauantai, ja kokouksen kulkuun liittyi olennaisesti Pyhien Kirjoitusten (”Vanha Testamentti”) lukeminen. Yksikään juutalainen ei kuitenkaan lukenut näitä tekstejä kirjasta, vaan kääröistä. Tämä näkyy myös Uuden testamentin sivuilla: Luukas kertoo Jeesuksen olleen lukuvuorossa paikallisessa synagogassa ja hänelle ojennettiin profeetta Jesajan kirjan käärö. 1938-käännös toteaa ”Jeesus avasi kirjan” (4:17). Tekstissä oleva kreikankielen sana (ἀναπτύσσω) tarkoittaa kuitenkin nimenomaan käärön avaamista, kuten jakeesta 20 käy tarkemmin ilmi. Juutalaisten pyhät tekstit olivat siis talletettu kääröihin. Mm. tästä syystä oletettiin, että kristityt tallensivat pitkän aikaa omat tekstinsä kääröihin.
Esterin kirja käärössä.
Kuva ladattu osoitteesta: https://en.wikipedia.org/wiki/Scroll
Näkemys muuttuu
Kaikki Uuden testamentin tutkimusta seuraavat tietävät, että 1900-luku on ollut todella merkittävää aikaa, koska uutta informaatiota Jeesuksen ajan maailmasta on tullut esiin ennennäkemättömällä tavalla. Kuuluisin ja tärkein esimerkki lienee Qumranin yhteisön kirjakääröjen löytyminen 1900-luvun puolivälissä.
Samantapaisia löytöjä on tehty myös Uuden testamentin tekstikritiikkiin liittyen. Vielä 100 vuotta sitten tutkijoilla oli Uuden testamentin tekstistä käsissään kirjamuodossa olevia tekstejä, joista vanhimmat olivat peräisin 300-luvulta. Nämä tekstit eivät kuitenkaan juuri auttaneet ymmärtämään 1. ja 2. vuosisadan aikana tapahtunutta dokumenttien kopiointia ja niiden muotoa. Varhaisten papyrusten löytäminen 1900-luvun alkupuolella toi kuitenkin mukanaan paljon uutta tietoa. Nykyään tiedetään, että todennäköisesti jo ensimmäisen vuosisadan loppupuolella kristittyjen käsikirjoituksissa tapahtui merkittävä muutos. Kristityt alkoivat kasata papyrusarkeista kirjaa. Kristittyjen maailmaan ilmestyi, latinankieltä hyväksikäyttääksemme, koodekseja.
Koodeksin etu suhteessa kääröön
Monia eri näkökulmia on nostettu esiin selittämään koodeksi-muotoon siirtymistä. Jotkut huomiot ovat mahdollisia, mutta arveluttavia, toiset taas hieman varmempia. Yksi varma asia on ainakin se, että koodeksi-muotoon siirtyminen avasi mahdollisuuden kerätä enemmän tekstimassaa samojen kansien sisälle. Kuten muistamme, papyrusrullien maksimipituus liikkui noin 10 metrin kohdilla, eikä Luukkaan kaksoisteosta (evankeliumia ja Apostolien tekoja) ollut mahdollista tallettaa yhdelle rullalle. Koodeksi-muoto sitä vastoin antoi mahdollisuuden säilyttää tätä kaksoisteosta samojen kansien sisällä. Se antoi myös mahdollisuuden säilyttää samassa paketissa muutamia muita teoksia, kuten Matteuksen, Markuksen ja Johanneksen evankeliumeja. (Paavaliin palaamme myöhemmin.)
Jotkut ovat huomauttaneet, että kirja-muodosta oli helpompi löytää haluttu kohta kuin kääröstä. (Kuvittele rullaavasi kääröä etsiessäsi Kuoleman Varjelukset -kirjasta sivua 356!) Väitettä näyttäisi tukevan se huomio, että ne harvat ei-kristilliset teokset, jotka kopioitiin koodeksi-muotoon, olivat hyvin vaikeita ja teknisiä kirjoja, kuten kommentaareja tai leksikkoja eli sanakirjoja. On myös mahdollista, että koodeksi tuli ajanmittaan halvemmaksi, koska sivuille saattoi kirjoittaa molemmille puolille, joka taas ei ollut mahdollista kääröjen kohdalla.
Kaikki kuitenkin viittaa siihen, että kirja-muotoista teosta oli paljon helpompi kuljettaa mukana, koska se ei tarvinnut erillistä suojakoteloa, toisin kuin käärö. Sitä oli myös mahdollista käsitellä yhdellä kädellä. Esimerkiksi roomalainen runoilija Martialis (n. 40-104 jKr.) totesi aikoinaan: ”Jättäkää puiset laatikot, joissa joudutte säilyttää kääröjä ja pitäkää tätä [kirjaa] yhdellä kädellä!” Kirja ei tarvinnut erillistä kantolaatikkoa, koska sen omat kannet suojasivat tekstiä. Tutkijat kiistelevät edelleen siitä, meneekö kirjan keksiminen kristittyjen vai tämän kaverin piikkiin...
Koodeksi & teologiset painotukset
Kaikkeen tähän liittyi edellämainittujen käytännöllisten hyötyjen lisäksi paljon syvällisempiä motiiveja kuin monet ehkä osaavat odottaa. Se, että kristityillä oli nyt mahdollisuus kerätä useampia teoksia samojen kansien sisälle piti sisällään syvällisen teologisen painotuksen. Koodeksi-muotoon siirtymisellä kristityt erottivat itsensä muiden yhteisöjen toiminnasta. Juutalaiset nimittäin jatkoivat edelleen elämäänsä kääröjen maailmassa ja esimerkiksi Egyptissä ei-kristillisten teosten kohdalla koodekseihin siirryttiin yleisesti vasta 300-luvulla. Tehtiinkö tämä harkittu siirto sen osoittamiseksi, että kristityt eivät ole vain pieni lahko juutalaisuudessa, vaan he näkivät itsensä erillisenä ryhmittymänä, todellisen Israelin täyttymyksenä?
Lopuksi ja ehkä kaikkein tärkeimmäksi… On selvää, että koodekseihin siirtyminen antoi mahdollisuuden alkaa koostaa pyhiä kirjoituksia eli Uuden testamentin tulevaa kaanonia samojen kansien sisälle. Se, että joku teos, esimerkiksi Matteuksen evankeliumi, pääsi mukaan koodeksiin, näytti olevan merkki siitä, että teos katsottiin arvovaltaiseksi teokseksi erotuksena muista, ei-arvovaltaisista teoksista. Tätä väitettä tukee huomio siitä, että toisella vuosisadalla Egyptissä ei-kristillisiä teoksia kopioitiin miltei aina (97%) kääröihin, ei koodekseihin. Näin ollen jonkun teoksen mukaanottaminen koodeksiin näytti olevan sen arvovallan hyväksymistä. On helppo huomata miten tekstikritiikki ja Uuden testamentin kaanonin muodostumisen historia kulkevat pitkän matkaa käsi kädessä, ystävinä.
Tämä viimeinen huomio nivoutyy läheisesti yhteen lähetystyön kanssa. Kristityt nimittäin matkustivat paljon ja veivät evankeliumin mukanaan. Heillä näytti myös olevan tärkeää saada siirrettyä omia Pyhiä Kirjoituksia uusille paikkakunnille nopeasti ja turvallisesti. Koodeksi-muoto auttoi tässä työssä suuresti.
Tiivistettynä koodeksiin siirtyminen toi siis mukanaan seuraavat edut. Olen kursivoinut ne väitteet, jotka näyttäisivät olevan varmemmin osoitettavissa:
- Mahdollisuus kerätä enemmän tekstiä samojen kansien sisälle
- Helpompi löytää teoksesta haluttu kohta
- Taloudellinen etu
- Helpompi ja turvallisempi kuljettaa kuin kääröä
- Erotus muista uskonnollisista yhteisöistä, erityisesti juutalaisuudesta
- Omien Pyhien Kirjoitusten kerääminen samojen kansien sisälle
Yksi asia on ainakin varma: kristityt olivat kovin innokkaita käyttämään hyväksi ajan parhaimpia ja uusimpia ideoita ja saavutuksia. (Tämä kun sovellettaisiin aina seurakunnassa jopa musiikkiin!)
Samaan teemaan liittyy vielä yksi kummallisuus, joka antoi erityisen leiman juuri kristillisille teoksille. Siitä lisää ensi tiistaina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti