Jeesuksen ylösnousemus on ollut alusta saakka mittavan keskustelun kohteena. Ihmiskunta on — ja tulee loppuun saakka olemaan — jakautunut mielipiteessään liittyen kristinuskon alkuun. Herättikö Israelin Jumala Jeesus Nasaretilaisen kuolleista vai ei? Monet apologeetat (minä mukaanlukien, ks. Saarela 2024) ovat antaneet mittavia historiallisia perusteluja sille, että näin todella tapahtui. Samantapaisesti on aina ollut joukko, jotka ovat kiistäneet tapahtuman. Millä tavoin tapahtunutta on sitten lähdetty kiistämään, riippuu tutkijasta. Törmäsin kuitenkin hiljattain erityisen radikaaliin lähestymistapaan, josta en ollut aiemmin kuullut. Koska aihe liittyy vahvasti juuri tekstikritiikkiin, julkaisen tekstin juuri tässä blogissa. []-merkeissä alla on lisää aihetta koskevaa informaatiota.
Robert M. Price on siitä erityinen skeptikko, että hänen lähestymistapaansa ei voida oikeastaan sijoittaa edes tutkimuskentän vasempaan laitaan, vaan hänen systeeminsä muodostaa oikeastaan oman laatikkonsa laajemman tutkimuskentän ulkopuolella. Tämä johtuu siitä, että Price ottaa erittäin radikaalin lähestymistavan Jeesukseen ja Uuden testamentin tutkimukseen: hänen mukaansa Jeesus Nasaretilainen ei koskaan ollut historiallinen henkilö (ks. Price 2010 ja samassa teoksessa olevat muiden tutkijoiden kritiikit). [1] Pricen lähestysmistapa on radikaali siinäkin mielessä, että hän pyrkii tekemään jotain, mitä muut eivät ole oikeastaan koskaan tehneet (tai ainakaan minä en ole tähän törmännyt). Hän nimittäin väittää, että 1. Korinttilaiskirjeen luvun 15 jakeet 3-11 ovat myöhempi interpolaatio eli jonkun kirjurin tekemä lisäys, ei Paavalin itse kirjoittama teksti 50-luvulla (Price 2005).
Tämä isku on tarkasti harkittu ja hyvin suunniteltu, koska kuten kaikki ylösnousemus-kirjallisuutta lukeneet tietävät, nämä jakeet ovat erityisen arvokas tekstikokonaisuus, koska niissä Paavali lainaa jo Jerusalemin alkuseurakunnassa 30-luvun alussa syntynyttä traditiota, jonka mukaan (a) Jeesus kuoli, (b) hänet haudattiin, (c) hänet herätettiin kuolleista ja (d) hän ilmestyi useammalle henkilölle ja erityisesti joukoille. [Ks. viite 2.] Jos Pricen väite pitää paikkansa, jonka mukaan jakeet 15:3-11 ovat todella myöhempi toisella vuosisadalla tehty lisäys, ylösnousemuskirjallisuudessa hyvin vahvana pidetty argumentti menettää merkityksensä.
Kysymys toki kuuluu: onko meillä mitään hyviä syitä uskoa, että Price on oikeassa?
Kuten jokainen vähääkään Uuden testamentin tekstikritiikkiin perehtynyt henkilö tiedostaa, tällainen väite tuntuu olevan miltei mahdoton perustella. Onkin tärkeä huomata, että Price myöntää itsekin, että (a) hänellä ei ole minkäänlaista käsikirjoitustukea väitteensä puolesta (s. 92), (b) varhaisesta patristisesta kirjallisuudesta voi löytää pieniä mainintoja ja viitteitä kyseisiin jakeisiin (s. 93) ja (c) lopulta kyse on ”alustavasta hypoteesista, joka ei tapauksen luonteen vuoksi voi olla mitään muuta kuin toteennäyttämätöntä spekulaatiota” (s. 93). Juuri näin!
En lähde tässä tekstissä purkamaan tarkemmin auki Pricen (hyvin) monimutkaista hypoteesien kerrosta, jonka varaan hän keissinsä rakentaa (ja kyseessä on aika paljon ei-niin-itsestäänselviä-väitteitä), vaan keskityn aika lailla täysin tekstikriittisiin huomioihin. Mainittakoot, että en ole ensimmäinen, joka on ampunut alas Pricen väitteitä: William Lane Craig antoi mielestäni kuolinuskon tällä teorialle jo vuonna 1999 debatissaan Pricen kanssa Jeesuksen ylösnousemuksesta, joten iso osa huomioistani on juuri Craigin tekemiä huomioita, joskin olen kaivanut tarkemmin esiin aiheen kannalta olennaisia tekstejä. [3] Teen nyt kourallisen verran huomioita Pricen pääväitettä vastaan.
Huomio 1: yksinäinen ääni
Oikeastaan kukaan muu Uuden testamentin tutkija ei kannata Pricen väitettä ja tämän pitäisi lähtökohtaisesti herättää hälytyskellot soimaan.
Huomio 2: monimutkainen teoria
Pricen teoria on äärimmäisen monimutkainen. Kuten Craig kieli poskella tiivistää, jakeet 3-11 ovat Pricen mukaan ”an interpolation of an interpolation of a fabrication of a quotation” (koska kopioitsija lisää interpolaatioita interpolaatioon). Miksi ihmeessä meidän tulisi siis hyväksyä näin monimutkainen näkemys, kun tarjolla on paljon yksinkertaisempikin, kaikkien muiden hyväksymä näkemys: Paavali kirjoitti nämä sanat itse.
Huomio 3: ei käsikirjoitusevidenssiä
Kuten Price itsekin myöntää, jakeet eivät puutu ainoastakaan olemassaolevasta käsikirjoituksesta. Teknisesti sanottuna väitteen tueksi ei voi esittää tekstikriittisesti mitään ulkoisia todisteita. Tämä on itsessään jo melko raskas kritiikki interpolaatio-teoriaa kohtaan, koska Uuden testamentin tekstit ovat säilyneet paremmin ja monimuotoisemmin kuin minkään muun antiikin ajan teoksen tekstit. Ja kuten olen muualla hiljattain muistuttanut, tällainen väite ei nähdäkseni perustu alan kovimpien ammattilaisten, kuten Alandien näkemykseen, joiden mukaan Uuden testamentin tekstissä on huomattavissa sinnikkyys (engl. tenacity): olemassaolevat variantit ovat olemassa jossain olemassaolevassa käsikirjoitusmassassa. [4] Toisin sanoen Price pyytää meitä uskomaan asioita, josta alan johtavat ammattilaiset ovat eri mieltä.
Huomio 4: käsikirjoitusten väheksyminen
Pricen yksi argumentti on muistuttaa lukijoitaan siitä, että meillä ei ole käsikirjoituksia 1. ja 2. vuosisadalta eli siltä ajanjaksolta, jolloin jakeet Pricen mukaan lisättiin kirjeeseen. Kyllä, mutta tulee muistaa, että tämä sama huomio pätee kaikkiin antiikin ajan teksteihin. Olen kuitenkin painotuksissani aivan eri mieltä Pricen kanssa. Paavalin kirjeet löytyvät tietenkin tunnetusta Chester Beatty -papyruskokoelmasta, jotka on yleisesti ajoitettu noin vuoteen 200 jKr. Papyrus 46 sisältää suurimman osan Paavalin kirjeistä, mukaan lukien 1. Korinttilaiskirjeen. Muistuttaisin siitä, että (a) tämä on todella varhaista käsikirjoitusmateriaalia ja (b) käsikirjoituksen kopioitsijalla on toki ollut edessään tätä vanhempaa materiaalia eli se käsikirjoitus, josta P46 on kopioitu, tulee 2. vuosisadalta. Tulee myös muistaa, että ehkä kaikkein tärkein koodeksi-käsikirjoitus, codex Vaticanus, joka tulee 300-luvulta, on kopioitu käsikirjoituksesta, joka juontaa juurensa aikaan ennen papyrus 75:sta eli jo 2. vuosisadan loppupuolelle (ks. Gordon Feen ja Eldon Eppin tekniset artikkelit aiheesta) [5].
Huomio 5: varhaiset lainaukset kyseisestä jaejaksosta
Kun puhumme tekstikritiikistä, meidän ei tule ottaa huomioon ainoastaan käsikirjoituksia, joihin Uuden testamentin teokset on kopioitu (huomio 4), vaan meidän tulee ottaa huomioon myös henkilöt, jotka omissa teoksissaan lainaavat uuden testamentin tekstejä jo hyvin varhaisessa vaiheessa ja kaiken lisäksi ympäri Rooman valtakuntaa. Otan vähän pidempään käsittelyyn Origeneen, Tertullianuksen ja Ignatioksen lainaukset näistä jakeista.
5.1 Origenes
Äärimmäisen oppinut ja tuottelias kirkkoisä Origenes kirjoitti noin vuonna 240 viisiosaisen teoksen Kelsosta vastaan (käännetty englanniksi: Chadwick 1953), joka oli kirjoitettu noin 70 vuotta aiemmin. Ja kuten yllä totesin, tulee muistaa, että Origenes käyttää toki tätä vanhempia käsikirjoituksia, kun hän lukee Uutta testamenttia. Kirjansa 2-osassa Origenes vastaa Kelsoksen vasta-argumenttiin, jonka mukaan Jeesuksen olisi pitänyt ilmestyä myös kaikille niille, jotka tappoivat hänet. Origenes vastaa Kelsoksen kritiikkiin tiivistämällä 1. Korinttilaiskirjeen jakeiden 15:3-11 sisältöä:
Origenes palaa samaan tekstiin hetkeä myöhemmin:
Näin ollen on täysin selvää, että Origeneen vuonna 240 käyttämissä 1. Korinttilaiskirjeen kopioissa jakeet 15:3-11 ovat selvästi osa kirjettä, eikä hän koskaan huomauta missään, että jakeisiin liittyisi mitään outoa.
5.2 Tertullianus
Hieman Origenestä varhaisempi lähde on Tertullianus, joka asui Karthagossa, Pohjois-Afrikassa (toisin kuin Origenes, joka asui Palestiinan maaperällä). Hänen tekstinsä aiheeseen liittyen tulee vuodelta 213 (ks. Pihkala, 2012, 33, joka on suomentanut teoksen). Teoksessaan Vastakirjoitus Prakseaalle Tertullianus viittaa ohimennen 1. Korinttilaiskirjeen luvun 15 jakeisiin 3-4:
Kuten lukija helposti huomaa, Tertullianus viittaa tässä mm. 1. Korinttilaiskirjeen jakeeseen 15:3. [6] Erittäin selvä viittaus jaejaksoon tulee Tertullianuksen teoksen kohdassa 29:1:
Tässä meillä on päivänselvä viittaus jakeeseen 1. Kor. 15:3. Myös Tertullianuksen kohta 30:4 viittannee tähän varhaiseen traditioon, koska hän kirjoittaa ”Poika siis sekä kuoli että heräsi Raamatun mukaan henkiin Isän vaikutuksesta” (näin Pihkala, s. 144).
Näin ollen heti 200-luvun alussa pohjois-Afrikassa Paavalin kirjeitä lukevan Tertullianuksen edessä on selvästikin itseään vanhempi käsikirjoitus, jossa ainakin jae 15:3 on läsnä (eikä meillä ole mitään syytä olettaa, etteikö mukana ollut kaikki muutkin jakeet). Tulee muistaa, että kirkkoisät lainaavat tekstejä vain niiltä kohdin, jotka sopivat heidän meneillään olevaan argumenttiinsa.
5.3 Ignatios Antiokialainen
Antiokian seurakunnassa piispana toiminut Ignatios Antiokialainen lähetettiin uskonsa vuoksi teloitettavaksi Roomaan vuonna 110. [7] Matkallaan kohti marttyyrikuolemaa Ignatios kirjoitti seitsemän kirjettä eri seurakunnille. Roomalaisille kirjoittamassaan kirjeessä on nähtävillä viitteitä käsittelemäämme 1. Korinttilaiskirjeen jaejaksoon.
Tämä on tutkijoiden mukaan (mm. Holmes 2007, 235) selvä viittaus Paavalin omiin sanoihin jakeissa 1. Kor. 15:8-9, jossa Paavali kirjoittaa ”Mutta kaikkein viimeiseksi hän näyttäytyi minullekin, joka olen ikäänkuin keskensyntynyt. Sillä minä olen apostoleista halvin enkä ole sen arvoinen, että minua apostoliksi kutsutaan, koska olen vainonnut Jumalan seurakuntaa.”
Olen nyt nostanut esiin kolme merkittävää varhaista kristillistä kirjoitusta, joissa viitataan juuri niihin jakeisiin, jotka Pricen mukaan ovat myöhempi lisäys 1. Korinttilaiskirjeeseen. Price myöntää itsekin näiden tekstien olemassaolon, mutta asiaa kommentoidessaan hän tekee kaksi mielenkiintoista huomiota: (a) jaejaksoon kyllä viitataan, mutta kyse on vain pätkistä (engl. snippets) ja (b) joidenkin teosten kirjoitusajankohta on liian myöhäinen ja toisen teosten kirjoitusajankohdasta voidaan kiistellä.
Kuten jokainen vähääkään Uuden testamentin tekstikritiikkiin perehtynyt henkilö tiedostaa, tällainen väite tuntuu olevan miltei mahdoton perustella. Onkin tärkeä huomata, että Price myöntää itsekin, että (a) hänellä ei ole minkäänlaista käsikirjoitustukea väitteensä puolesta (s. 92), (b) varhaisesta patristisesta kirjallisuudesta voi löytää pieniä mainintoja ja viitteitä kyseisiin jakeisiin (s. 93) ja (c) lopulta kyse on ”alustavasta hypoteesista, joka ei tapauksen luonteen vuoksi voi olla mitään muuta kuin toteennäyttämätöntä spekulaatiota” (s. 93). Juuri näin!
En lähde tässä tekstissä purkamaan tarkemmin auki Pricen (hyvin) monimutkaista hypoteesien kerrosta, jonka varaan hän keissinsä rakentaa (ja kyseessä on aika paljon ei-niin-itsestäänselviä-väitteitä), vaan keskityn aika lailla täysin tekstikriittisiin huomioihin. Mainittakoot, että en ole ensimmäinen, joka on ampunut alas Pricen väitteitä: William Lane Craig antoi mielestäni kuolinuskon tällä teorialle jo vuonna 1999 debatissaan Pricen kanssa Jeesuksen ylösnousemuksesta, joten iso osa huomioistani on juuri Craigin tekemiä huomioita, joskin olen kaivanut tarkemmin esiin aiheen kannalta olennaisia tekstejä. [3] Teen nyt kourallisen verran huomioita Pricen pääväitettä vastaan.
Huomio 1: yksinäinen ääni
Oikeastaan kukaan muu Uuden testamentin tutkija ei kannata Pricen väitettä ja tämän pitäisi lähtökohtaisesti herättää hälytyskellot soimaan.
Huomio 2: monimutkainen teoria
Pricen teoria on äärimmäisen monimutkainen. Kuten Craig kieli poskella tiivistää, jakeet 3-11 ovat Pricen mukaan ”an interpolation of an interpolation of a fabrication of a quotation” (koska kopioitsija lisää interpolaatioita interpolaatioon). Miksi ihmeessä meidän tulisi siis hyväksyä näin monimutkainen näkemys, kun tarjolla on paljon yksinkertaisempikin, kaikkien muiden hyväksymä näkemys: Paavali kirjoitti nämä sanat itse.
Huomio 3: ei käsikirjoitusevidenssiä
Kuten Price itsekin myöntää, jakeet eivät puutu ainoastakaan olemassaolevasta käsikirjoituksesta. Teknisesti sanottuna väitteen tueksi ei voi esittää tekstikriittisesti mitään ulkoisia todisteita. Tämä on itsessään jo melko raskas kritiikki interpolaatio-teoriaa kohtaan, koska Uuden testamentin tekstit ovat säilyneet paremmin ja monimuotoisemmin kuin minkään muun antiikin ajan teoksen tekstit. Ja kuten olen muualla hiljattain muistuttanut, tällainen väite ei nähdäkseni perustu alan kovimpien ammattilaisten, kuten Alandien näkemykseen, joiden mukaan Uuden testamentin tekstissä on huomattavissa sinnikkyys (engl. tenacity): olemassaolevat variantit ovat olemassa jossain olemassaolevassa käsikirjoitusmassassa. [4] Toisin sanoen Price pyytää meitä uskomaan asioita, josta alan johtavat ammattilaiset ovat eri mieltä.
Huomio 4: käsikirjoitusten väheksyminen
Pricen yksi argumentti on muistuttaa lukijoitaan siitä, että meillä ei ole käsikirjoituksia 1. ja 2. vuosisadalta eli siltä ajanjaksolta, jolloin jakeet Pricen mukaan lisättiin kirjeeseen. Kyllä, mutta tulee muistaa, että tämä sama huomio pätee kaikkiin antiikin ajan teksteihin. Olen kuitenkin painotuksissani aivan eri mieltä Pricen kanssa. Paavalin kirjeet löytyvät tietenkin tunnetusta Chester Beatty -papyruskokoelmasta, jotka on yleisesti ajoitettu noin vuoteen 200 jKr. Papyrus 46 sisältää suurimman osan Paavalin kirjeistä, mukaan lukien 1. Korinttilaiskirjeen. Muistuttaisin siitä, että (a) tämä on todella varhaista käsikirjoitusmateriaalia ja (b) käsikirjoituksen kopioitsijalla on toki ollut edessään tätä vanhempaa materiaalia eli se käsikirjoitus, josta P46 on kopioitu, tulee 2. vuosisadalta. Tulee myös muistaa, että ehkä kaikkein tärkein koodeksi-käsikirjoitus, codex Vaticanus, joka tulee 300-luvulta, on kopioitu käsikirjoituksesta, joka juontaa juurensa aikaan ennen papyrus 75:sta eli jo 2. vuosisadan loppupuolelle (ks. Gordon Feen ja Eldon Eppin tekniset artikkelit aiheesta) [5].
Huomio 5: varhaiset lainaukset kyseisestä jaejaksosta
Kun puhumme tekstikritiikistä, meidän ei tule ottaa huomioon ainoastaan käsikirjoituksia, joihin Uuden testamentin teokset on kopioitu (huomio 4), vaan meidän tulee ottaa huomioon myös henkilöt, jotka omissa teoksissaan lainaavat uuden testamentin tekstejä jo hyvin varhaisessa vaiheessa ja kaiken lisäksi ympäri Rooman valtakuntaa. Otan vähän pidempään käsittelyyn Origeneen, Tertullianuksen ja Ignatioksen lainaukset näistä jakeista.
5.1 Origenes
Äärimmäisen oppinut ja tuottelias kirkkoisä Origenes kirjoitti noin vuonna 240 viisiosaisen teoksen Kelsosta vastaan (käännetty englanniksi: Chadwick 1953), joka oli kirjoitettu noin 70 vuotta aiemmin. Ja kuten yllä totesin, tulee muistaa, että Origenes käyttää toki tätä vanhempia käsikirjoituksia, kun hän lukee Uutta testamenttia. Kirjansa 2-osassa Origenes vastaa Kelsoksen vasta-argumenttiin, jonka mukaan Jeesuksen olisi pitänyt ilmestyä myös kaikille niille, jotka tappoivat hänet. Origenes vastaa Kelsoksen kritiikkiin tiivistämällä 1. Korinttilaiskirjeen jakeiden 15:3-11 sisältöä:
Paul also in the closing section of the First Epistle to the Corinthians implies that he was not seen publicly just as he had been in the period before his passion, when he writes these words: ’For I delivered unto you first of all that which I also received, how that Christ died for our sins according to the scriptures, and that he appeared to Cephas, then to the twelfe; then he appeared to above five hindred brethen at once, of whom the greater part remain until now, but some are fallen asleep. The he appeared to James, then to all the apostles. And last of all, as to one born out of due time, he appeared to me also.’” (2:63 = Chadwick, s. 114).
Origenes palaa samaan tekstiin hetkeä myöhemmin:
Cephas, that is Peter, who was as it were the firsfruits of the apostles, was able to see this, and after him the twelfe, Matthias having been appointed in place of Judas; and after them he appeared to more than five hundred brethen at once; then he appeared to James, then to all the apostles as distinct from the twelfe (probably the seventy); and last of all to Paul who, as one born out of due time, knew in what sense he meant the words ’To me who am less than the least of all saints was this grace given’. Probably the phrase ’less than the least’ is equivalent to ’on born out of due time’.” (2:65 = Chadwick s. 116)
Näin ollen on täysin selvää, että Origeneen vuonna 240 käyttämissä 1. Korinttilaiskirjeen kopioissa jakeet 15:3-11 ovat selvästi osa kirjettä, eikä hän koskaan huomauta missään, että jakeisiin liittyisi mitään outoa.
5.2 Tertullianus
Hieman Origenestä varhaisempi lähde on Tertullianus, joka asui Karthagossa, Pohjois-Afrikassa (toisin kuin Origenes, joka asui Palestiinan maaperällä). Hänen tekstinsä aiheeseen liittyen tulee vuodelta 213 (ks. Pihkala, 2012, 33, joka on suomentanut teoksen). Teoksessaan Vastakirjoitus Prakseaalle Tertullianus viittaa ohimennen 1. Korinttilaiskirjeen luvun 15 jakeisiin 3-4:
…kutsutaan Jeesukseksi Kristukseksi. Hän on kärsinyt, kuollut, ja haudattu — niin kuin oli kirjoitettu — ja Isä on herättänyt hänet kuolleista ja ottanut taivaaseen istumaan oikealle puolelleen…” (2:1 = Pihkala s. 89)
Kuten lukija helposti huomaa, Tertullianus viittaa tässä mm. 1. Korinttilaiskirjeen jakeeseen 15:3. [6] Erittäin selvä viittaus jaejaksoon tulee Tertullianuksen teoksen kohdassa 29:1:
Sillä myös apostoli, joka selvästikin vain vaivoin saa lausutuksi, että Kristus on kuollut, liittää siihen sanat ’kirjoitusten mukaan’ lieventääkseen Raamatun arvovallalla lausuman kovuutta ja estääkseen kuulijoita loukkaantumasta.” (Pihkala, s. 141.)
Tässä meillä on päivänselvä viittaus jakeeseen 1. Kor. 15:3. Myös Tertullianuksen kohta 30:4 viittannee tähän varhaiseen traditioon, koska hän kirjoittaa ”Poika siis sekä kuoli että heräsi Raamatun mukaan henkiin Isän vaikutuksesta” (näin Pihkala, s. 144).
Näin ollen heti 200-luvun alussa pohjois-Afrikassa Paavalin kirjeitä lukevan Tertullianuksen edessä on selvästikin itseään vanhempi käsikirjoitus, jossa ainakin jae 15:3 on läsnä (eikä meillä ole mitään syytä olettaa, etteikö mukana ollut kaikki muutkin jakeet). Tulee muistaa, että kirkkoisät lainaavat tekstejä vain niiltä kohdin, jotka sopivat heidän meneillään olevaan argumenttiinsa.
5.3 Ignatios Antiokialainen
Antiokian seurakunnassa piispana toiminut Ignatios Antiokialainen lähetettiin uskonsa vuoksi teloitettavaksi Roomaan vuonna 110. [7] Matkallaan kohti marttyyrikuolemaa Ignatios kirjoitti seitsemän kirjettä eri seurakunnille. Roomalaisille kirjoittamassaan kirjeessä on nähtävillä viitteitä käsittelemäämme 1. Korinttilaiskirjeen jaejaksoon.
Muistakaa rukouksissanne Syyrian [Antiokian] seurakuntaa. Minun sijastani sitä kaitsee nyt Jumala. Yksin Jeesus Kristus ja teidän rakkautenne on sen piispa. Häpeän tulla mainituksi Syyrian kristittyjen joukossa. En ole siihen riittävän arvokas, koska olen heistä vähäisin ja pelkkä keskonen. (Kirje roomalaisille, luku 9:1-2 = Apostoliset isät, s. 88.)
Tämä on tutkijoiden mukaan (mm. Holmes 2007, 235) selvä viittaus Paavalin omiin sanoihin jakeissa 1. Kor. 15:8-9, jossa Paavali kirjoittaa ”Mutta kaikkein viimeiseksi hän näyttäytyi minullekin, joka olen ikäänkuin keskensyntynyt. Sillä minä olen apostoleista halvin enkä ole sen arvoinen, että minua apostoliksi kutsutaan, koska olen vainonnut Jumalan seurakuntaa.”
Olen nyt nostanut esiin kolme merkittävää varhaista kristillistä kirjoitusta, joissa viitataan juuri niihin jakeisiin, jotka Pricen mukaan ovat myöhempi lisäys 1. Korinttilaiskirjeeseen. Price myöntää itsekin näiden tekstien olemassaolon, mutta asiaa kommentoidessaan hän tekee kaksi mielenkiintoista huomiota: (a) jaejaksoon kyllä viitataan, mutta kyse on vain pätkistä (engl. snippets) ja (b) joidenkin teosten kirjoitusajankohta on liian myöhäinen ja toisen teosten kirjoitusajankohdasta voidaan kiistellä.
Muistuttaisin kuitenkin, että sillä ei ole mitään merkitystä ovatko viittaukset ”pätkittäisiä”, koska jo pätkittäinen lainaus osoittaa, että lainattavassa tekstissä on tekstiä, jota lainata! Näin ollen kohta (a) ei ole mikään vasta-argumentti. Mitä tulee huomioon (b), niin muistuttaisin kolmesta asiasta. Ensinnäkin, vaikka Origenes ja Tertullianus kirjoittavat 200-luvulla (vuosina 213 ja 240), heillä on toki käytössään tätä vanhempia käsikirjoituksia, joten heidän tekstinsä tulee tässä mielessä ajoittaa tätäkin varhaisempaan aikaan. Toiseksi, on äärimmäisen tärkeä huomata, että kirjoittajat elävät hyvin eri paikoissa Rooman valtakunnassa. Siinä kun Ignatios ja Origenes asustavat Palestiinan maaperällä, Tertullianus kirjoittaa pohjois-Afrikassa ja varhaiset käsikirjoitukset tulevat nähtävästi Egyptistä. Juuri tämä maantieteellinen levinneisyys on yksi akilleen kantapää Pricen teoriassa, koska meidän pitäisi uskoa, että yhden kopioitsijan tekemä myöhempi lisäys päätyi valtavalla nopeudella moniin eri käsikirjoituksiin ympäri Rooman valtakuntaa, eikä minnekään jäänyt mitään todisteita alkuperäisestä tekstistä, missä jakeita 15:3-11 ei ollut mukana lainkaan. Väite tuntuu uskomattomalta. Kolmanneksi, Price joutuu kyseenalaistamaan Ignatioksen kirjeen ajoituksen, jolla on nähdäkseni hyvin heikko tuki nykytukimuksessa.
Näin ollen varhaiset kristilliset lainaukset käsittelemästämme jaejaksosta muodostavat mielestäni ylipääsemättömän ongelman Pricen spekulatiiviselle teorialle, joka joutuu lakaisemaan sivuun valtavan määrän historiallista dataa. [8]
Huomio 6: sisäiset todisteet
Nyt kun olen käsitellyt ulkoiset todisteet (eli olemassaolevat käsikirjoitukset ja jaejaksosta tehdyt varhaiset lainaukset), on sanottava muutama sana sisäisistä todisteista. Pricen yksi pääargumentti onkin kiinnittää huomiota siihen, miten huonosti jakeet 3-11 sopivat luvun asiayhteyteen. Tämä on kuitenkin tekstikriittisesti ongelmallista jos me hylkäämme suorilta käsin ulkoiset todisteet ja alamme päättää tekstivariantteja pelkästään sisäisiin todisteisiin vedoten. Teen nyt kolme huomiota jakeiden sisäisestä logiikasta, jotka osoittavat mielestäni varsin selväsi, miksi jakeet ovat olleet osa kirjettä alusta saakka.
(1) Jos Price on oikeassa, silloin Paavalin lupaus jakeessa 1 jää täyttämättä. Paavali nimittäin toteaa, että hän haluaa nyt palauttaa korinttilaisten mieleen sen evankeliumin, jonka he ovat Paavalin kautta ottaneet vastaan. Jos Paavalin teksti jatkuisi jakeesta 2 suoraan jakeeseen 12, tämä ”muistuttaminen” jäisi täyttämättä.
(2) On tärkeä huomata, että jakeissa 15:12-15 on useita monikkomuotoisia persoonapronomineja. Paavali siis painottaa monikossa erilaisia asioita, kuten ”turha on silloin meidän saarnamme”, ”silloin meidät myös havaitaan vääriksi Jumalan todistajiksi, koska me olemme todistaneet Jumalaa vastaan”. Kysymys kuuluu, keihin nämä monikkomuodossa olevat persoonapronominit viittaavat? Kaikkein luonnollisin selitys on se, että tässä viitataan takaisin jakeisiin 9-11 eli Paavaliin ja muihin apostoleihin, jotka ovat saarnanneet samaa sanomaa alusta alkaen. Toisin sanoen, jos jakeet 3-11 ovat interpolaatio, silloin meillä ei ole enää olemassa viittauskohdetta näille monikollisille persoonapronomeneille. [9]
(3) Tulee lisäksi huomata, että jae 12 ”Mutta jos Kristuksesta saarnataan, että hän on noussut kuolleista” viittaa selvästikin takaisin jakeeseen 11 (”Olinpa siis minä tai olivatpa he: näin me saarnaamme, ja näin te olette uskoon tulleet”). [10]
Huomio 7: Paavalin asema tekstissä
Pricen mukaan pääasiallinen syy jakeiden interpolaatioon oli se, että joku halusi nostaa Paavalin asemaa muiden apostoleiden rinnalle (s. 90). Mutta tämä herättää vakavan kysymyksen siitä, että miksi ihmeessä kirjoittaja olisi sitten kirjoittanut jakeen 9 (”Sillä minä olen apostoleista halvin/vähäisin enkä ole sen arvoinen, että minua apostoliksi kutsutaan, koska olen vainonnut Jumalan seurakuntaa”). Jos kyseessä olisi apologia Paavalin puolesta eli tarkoitus on nostaa häntä muiden arvostettujen apostolien rinnalle, tämä jae kuulostaa kertakaikkiaan oudolta.
Huomio 6: sisäiset todisteet
Nyt kun olen käsitellyt ulkoiset todisteet (eli olemassaolevat käsikirjoitukset ja jaejaksosta tehdyt varhaiset lainaukset), on sanottava muutama sana sisäisistä todisteista. Pricen yksi pääargumentti onkin kiinnittää huomiota siihen, miten huonosti jakeet 3-11 sopivat luvun asiayhteyteen. Tämä on kuitenkin tekstikriittisesti ongelmallista jos me hylkäämme suorilta käsin ulkoiset todisteet ja alamme päättää tekstivariantteja pelkästään sisäisiin todisteisiin vedoten. Teen nyt kolme huomiota jakeiden sisäisestä logiikasta, jotka osoittavat mielestäni varsin selväsi, miksi jakeet ovat olleet osa kirjettä alusta saakka.
(1) Jos Price on oikeassa, silloin Paavalin lupaus jakeessa 1 jää täyttämättä. Paavali nimittäin toteaa, että hän haluaa nyt palauttaa korinttilaisten mieleen sen evankeliumin, jonka he ovat Paavalin kautta ottaneet vastaan. Jos Paavalin teksti jatkuisi jakeesta 2 suoraan jakeeseen 12, tämä ”muistuttaminen” jäisi täyttämättä.
(2) On tärkeä huomata, että jakeissa 15:12-15 on useita monikkomuotoisia persoonapronomineja. Paavali siis painottaa monikossa erilaisia asioita, kuten ”turha on silloin meidän saarnamme”, ”silloin meidät myös havaitaan vääriksi Jumalan todistajiksi, koska me olemme todistaneet Jumalaa vastaan”. Kysymys kuuluu, keihin nämä monikkomuodossa olevat persoonapronominit viittaavat? Kaikkein luonnollisin selitys on se, että tässä viitataan takaisin jakeisiin 9-11 eli Paavaliin ja muihin apostoleihin, jotka ovat saarnanneet samaa sanomaa alusta alkaen. Toisin sanoen, jos jakeet 3-11 ovat interpolaatio, silloin meillä ei ole enää olemassa viittauskohdetta näille monikollisille persoonapronomeneille. [9]
(3) Tulee lisäksi huomata, että jae 12 ”Mutta jos Kristuksesta saarnataan, että hän on noussut kuolleista” viittaa selvästikin takaisin jakeeseen 11 (”Olinpa siis minä tai olivatpa he: näin me saarnaamme, ja näin te olette uskoon tulleet”). [10]
Huomio 7: Paavalin asema tekstissä
Pricen mukaan pääasiallinen syy jakeiden interpolaatioon oli se, että joku halusi nostaa Paavalin asemaa muiden apostoleiden rinnalle (s. 90). Mutta tämä herättää vakavan kysymyksen siitä, että miksi ihmeessä kirjoittaja olisi sitten kirjoittanut jakeen 9 (”Sillä minä olen apostoleista halvin/vähäisin enkä ole sen arvoinen, että minua apostoliksi kutsutaan, koska olen vainonnut Jumalan seurakuntaa”). Jos kyseessä olisi apologia Paavalin puolesta eli tarkoitus on nostaa häntä muiden arvostettujen apostolien rinnalle, tämä jae kuulostaa kertakaikkiaan oudolta.
Näiden seitsemän huomion vuoksi pidän Pricen hypoteesia kestämättömänä ja turhana.
JOHTOPÄÄTÖS
Pelkästään tekstikriittisten huomioiden valossa Pricen hypoteesi kaatuu omaan mahdottomuuteensa. Tässä kohtaa meidän olisikin oikeasti hyvä kiinnittää huomiota pikemminkin siihen, että miksi Price lähtee ylipäätään näin epätoivoiseen yritykseen ja miksi juuri tämän jaejakson kanssa. Vastaus tuntuu ilmeiseltä: näissä jakeissa on niin paljon historiallista dataa Jeesuksen ylösnousemuksen puolesta, että skeptikot pääsisivät huomattavasti helpommalla jos koko jaejakso saataisiin yksinkertaisesti katoamaan kuin tuhka tuuleen. Kuten Price itsekin myöntää (s. 74), Paavali käyttää jaejaksossa sanoja (paradidōmi [välittää] ja paralambanō [vastaanottaa]), jotka ovat teknisiä rabbiinisia termejä traditioiden välittämisestä eteenpäin ja niiden vastaanottamisesta. Kuten tekstin alussa totesin, jakeiden 15:1-11 arvo on ennenkaikkea siinä, että nyt meillä on varma pääsy siihen, mitä Jerusalemin alkuseurakunnassa julistettiin alusta saakka. Toisin sanoen opetus Kristuksen (a) kuolemasta, (b) hautaamisesta, (c) ylösnousemuksesta ja (d) ylösnousemusilmestyksistä ei ollut mikään vuosikymmeniä myöhemmin kyhätty keksintö tai legenda, vaan nämä kristinuskon abc-palikat ovat olleet kristittyjen julistajien muistiinpanoissa alusta saakka. Ja siksi Price haluaisi näistä jakeista eroon — hinnalla millä hyvänsä.
VIITTEET
1) ”I will argue that it is quite likely there never was any historical Jesus” (s. 55). Hän toki toteaa heti seuraavalla sivulla, että ”I was for half a dozen years pastor of a Baptist church and am now a happy Episcopalian. I rejoice to take the Eucharist every week and to sing the great hymns of the faith.” Jätän lukijan pohtimaan tällaista elämäntyyliä ja valintaa itse. James Dunnin vastaus Pricen artikkeliin samassa teoksessa alkaa mieleenpainuvalla lausahduksella: "Gosh! So there are still serious scholars who put forward the view the the whole account of Jesus' doings and teachings are a later myth foisted on an unknown, obscure historical figure" (s. 94).
2) Tutkijat ovat jakautuneita siinä, miten pitkälle traditio jatkuu jakeesta 3b eteenpäin, mutta varmuudella Paavali lainaa häntä varhaisempia traditioita muiden kuin itsensä kohdalla. Pointti on siinä, että traditio pitää sisällään kaikki suurimmat pääväitteet eli (a) Jeesuksen kuoleman, (b) hänen hautaamisensa, (c) hänen ylösnousemuksensa ja (d) hänen ilmestymisensä. Nämä asiat eivät siis olleet myöhäisempi keksintö, vaan ne olivat mukana kristittyjen julistustoiminnassa alusta saakka. Jakeista tarkemmin Saarela 2024, luku 10.
3) Craigin vasta-argumentit voi kuunnella kohdista 41.50—47.40 ja 1.04.20—1.07.45. Kristitty filosofi Norman Geisler on kirjoittanut koko teoksesta kriittisen arvion ja se löytyy täältä.
4) Viittaan kriittiseen kirja-arviooni Sensuroitu-kirjasta. Ks. tekstin otsikko 6.
5) Aihe on esillä Eppin ja Feen kirjan (1994) luvuissa 13 ja 14. Ks. erityisesti s. 289-90. Toisin sanoen logiikka menee seuraavasti: papyrus 75, joka kuuluu nk. Bodmer papyruksiin, on kopioitu viimeistään vuonna 200, ehkä jo vuonna 175. Codex Vaticanus tulee puolestaan 300-luvun alusta. Fee on osoittanut, että käsikirjoitusten läheinen samankaltaisuus ei johdu siitä, että Vaticanus olisi kopioitu papyrus 75:sta, vaan siitä, että molempien tekstien taustalla on tätä vanhempi yhteinen käsikirjoitus. Näin ollen prosessi vie meidän pitkälle 2. vuosisadalle. Lukijan on hyvä tiedostaa, että tässä puhutaan 1900-luvun lopun ja 2000-luvun alun merkittävimmistä tekstikriitikoista, ei ”harrastajista”.
6) Myös Pihkala toteaa sivun 33 alaviitteessä kyseessä olevan viittauksen 1. Kor. 15:3:een. En ole ottanut mukaan kohtaa sivulla 114 olevaa viittausta jakeeseen 15:8, vaikka Pihkala itse listaa 1. Kor. 15:3, 8 taustatekstiksi. Suora lainaus ei ole mielestäni varma.
7) Ignatioksen kirjoitusten ajoituksesta ks. Metzger 1997, 43, joka viittaa tässä kohden noin vuoteen 110 jKr. Holmes 2007, 170, toteaa, että Lightfootin ajoista lähtien tutkijoilla on ollut konsensus siitä, että Ignatios kuoli marttyyrina keisari Trajanuksen aikana vuosina 98-117 jKr. Ignatioksen kuolemaan viittaa Eusebius Kirkkohistoria-teoksessaan (3.36). Ne, jotka ovat haastaneet ajoitusta, puhuvat silti vuosista 117-138 jKr. eli meidän kannaltamme äärimmäisen varhaisesta ajanjaksosta.
8) Pricen argumentti ei mielestäni ota millään tavalla huomioon sitäkään, että Paavalin kirjeistä oli olemassa laajempi kokoelma jo 1. vuosisadan loppupuolella! Olen käsitellyt aihetta hieman laajemmin täällä ja täällä.
9) Price yrittää kiertää tämän argumentin toteamalla, että kirjeessä on nähtävillä pikaisia vaihtoja ”minän” ja ”meidän” välillä. Hän viittaa tässä jakeisiin 1:1 (Soostenes), 3:6-9 (Apollos), 9:5-6 (Barnabas) ja 1:23; 2:13; 4:9-10 (apostolit ylipäätään). Lisäksi jakeissa 9:3-4 Paavali muuttaa nopeasti ”minun vastaukseni niille, jotka minua arvostelevat on tämä: eikö meillä ole oikeus…” (s. 94). Tämä ei kuitenkaan toimi. Esimerkiksi jakeiden 9:3-4 kohdalla Paavali hyvin nopeasti selventää, että hän puhuu itsestään ja Barnabaksesta (9:6) eli ”meidän” sisältö on helposti nähtävissä. Samalla tavoin jakeissa 15:12-15 kaikkein luonnollisin viittauskohde on jakeissa 9-11 mainitut apostolit.
10) Vasta-argumentti, jonka mukaan jae 12 viittaa itse asiassa takaisin jakeeseen 1 ei toimi, koska Paavali käyttää siellä eri kreikankielen sanaa. Jakeessa 1 Paavali käyttää julistamisesta sanaa εὐηγγελισάμην/eueeggelisameen, kun taas jakeissa 11 ja 12 hän käyttää sanoja κηρύσσεται/keerussetai ja κηρύσσομεν/keerussomen. Jälleen kerran, kaikkein luontevin viittaus on jakeesta jakeeseen 11.
KIRJALLISUUS
Apostoliset isät. 2020. Kokoelma varhaiskristillisiä kirjoituksia. Toim. Niko Huttunen, Joona Salminen ja Ulla Tervahauta. Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja.
Eusebius, Kirkkohistoria. Suom. Ivar Heikel vuonna 1937. WSOY.
Epp, Eldon Jay & Fee, Gordon D. 1994. Studies in the Theory and Method of New Testament Textual Criticism. Eerdmans.
JOHTOPÄÄTÖS
Pelkästään tekstikriittisten huomioiden valossa Pricen hypoteesi kaatuu omaan mahdottomuuteensa. Tässä kohtaa meidän olisikin oikeasti hyvä kiinnittää huomiota pikemminkin siihen, että miksi Price lähtee ylipäätään näin epätoivoiseen yritykseen ja miksi juuri tämän jaejakson kanssa. Vastaus tuntuu ilmeiseltä: näissä jakeissa on niin paljon historiallista dataa Jeesuksen ylösnousemuksen puolesta, että skeptikot pääsisivät huomattavasti helpommalla jos koko jaejakso saataisiin yksinkertaisesti katoamaan kuin tuhka tuuleen. Kuten Price itsekin myöntää (s. 74), Paavali käyttää jaejaksossa sanoja (paradidōmi [välittää] ja paralambanō [vastaanottaa]), jotka ovat teknisiä rabbiinisia termejä traditioiden välittämisestä eteenpäin ja niiden vastaanottamisesta. Kuten tekstin alussa totesin, jakeiden 15:1-11 arvo on ennenkaikkea siinä, että nyt meillä on varma pääsy siihen, mitä Jerusalemin alkuseurakunnassa julistettiin alusta saakka. Toisin sanoen opetus Kristuksen (a) kuolemasta, (b) hautaamisesta, (c) ylösnousemuksesta ja (d) ylösnousemusilmestyksistä ei ollut mikään vuosikymmeniä myöhemmin kyhätty keksintö tai legenda, vaan nämä kristinuskon abc-palikat ovat olleet kristittyjen julistajien muistiinpanoissa alusta saakka. Ja siksi Price haluaisi näistä jakeista eroon — hinnalla millä hyvänsä.
VIITTEET
1) ”I will argue that it is quite likely there never was any historical Jesus” (s. 55). Hän toki toteaa heti seuraavalla sivulla, että ”I was for half a dozen years pastor of a Baptist church and am now a happy Episcopalian. I rejoice to take the Eucharist every week and to sing the great hymns of the faith.” Jätän lukijan pohtimaan tällaista elämäntyyliä ja valintaa itse. James Dunnin vastaus Pricen artikkeliin samassa teoksessa alkaa mieleenpainuvalla lausahduksella: "Gosh! So there are still serious scholars who put forward the view the the whole account of Jesus' doings and teachings are a later myth foisted on an unknown, obscure historical figure" (s. 94).
2) Tutkijat ovat jakautuneita siinä, miten pitkälle traditio jatkuu jakeesta 3b eteenpäin, mutta varmuudella Paavali lainaa häntä varhaisempia traditioita muiden kuin itsensä kohdalla. Pointti on siinä, että traditio pitää sisällään kaikki suurimmat pääväitteet eli (a) Jeesuksen kuoleman, (b) hänen hautaamisensa, (c) hänen ylösnousemuksensa ja (d) hänen ilmestymisensä. Nämä asiat eivät siis olleet myöhäisempi keksintö, vaan ne olivat mukana kristittyjen julistustoiminnassa alusta saakka. Jakeista tarkemmin Saarela 2024, luku 10.
3) Craigin vasta-argumentit voi kuunnella kohdista 41.50—47.40 ja 1.04.20—1.07.45. Kristitty filosofi Norman Geisler on kirjoittanut koko teoksesta kriittisen arvion ja se löytyy täältä.
4) Viittaan kriittiseen kirja-arviooni Sensuroitu-kirjasta. Ks. tekstin otsikko 6.
5) Aihe on esillä Eppin ja Feen kirjan (1994) luvuissa 13 ja 14. Ks. erityisesti s. 289-90. Toisin sanoen logiikka menee seuraavasti: papyrus 75, joka kuuluu nk. Bodmer papyruksiin, on kopioitu viimeistään vuonna 200, ehkä jo vuonna 175. Codex Vaticanus tulee puolestaan 300-luvun alusta. Fee on osoittanut, että käsikirjoitusten läheinen samankaltaisuus ei johdu siitä, että Vaticanus olisi kopioitu papyrus 75:sta, vaan siitä, että molempien tekstien taustalla on tätä vanhempi yhteinen käsikirjoitus. Näin ollen prosessi vie meidän pitkälle 2. vuosisadalle. Lukijan on hyvä tiedostaa, että tässä puhutaan 1900-luvun lopun ja 2000-luvun alun merkittävimmistä tekstikriitikoista, ei ”harrastajista”.
6) Myös Pihkala toteaa sivun 33 alaviitteessä kyseessä olevan viittauksen 1. Kor. 15:3:een. En ole ottanut mukaan kohtaa sivulla 114 olevaa viittausta jakeeseen 15:8, vaikka Pihkala itse listaa 1. Kor. 15:3, 8 taustatekstiksi. Suora lainaus ei ole mielestäni varma.
7) Ignatioksen kirjoitusten ajoituksesta ks. Metzger 1997, 43, joka viittaa tässä kohden noin vuoteen 110 jKr. Holmes 2007, 170, toteaa, että Lightfootin ajoista lähtien tutkijoilla on ollut konsensus siitä, että Ignatios kuoli marttyyrina keisari Trajanuksen aikana vuosina 98-117 jKr. Ignatioksen kuolemaan viittaa Eusebius Kirkkohistoria-teoksessaan (3.36). Ne, jotka ovat haastaneet ajoitusta, puhuvat silti vuosista 117-138 jKr. eli meidän kannaltamme äärimmäisen varhaisesta ajanjaksosta.
8) Pricen argumentti ei mielestäni ota millään tavalla huomioon sitäkään, että Paavalin kirjeistä oli olemassa laajempi kokoelma jo 1. vuosisadan loppupuolella! Olen käsitellyt aihetta hieman laajemmin täällä ja täällä.
9) Price yrittää kiertää tämän argumentin toteamalla, että kirjeessä on nähtävillä pikaisia vaihtoja ”minän” ja ”meidän” välillä. Hän viittaa tässä jakeisiin 1:1 (Soostenes), 3:6-9 (Apollos), 9:5-6 (Barnabas) ja 1:23; 2:13; 4:9-10 (apostolit ylipäätään). Lisäksi jakeissa 9:3-4 Paavali muuttaa nopeasti ”minun vastaukseni niille, jotka minua arvostelevat on tämä: eikö meillä ole oikeus…” (s. 94). Tämä ei kuitenkaan toimi. Esimerkiksi jakeiden 9:3-4 kohdalla Paavali hyvin nopeasti selventää, että hän puhuu itsestään ja Barnabaksesta (9:6) eli ”meidän” sisältö on helposti nähtävissä. Samalla tavoin jakeissa 15:12-15 kaikkein luonnollisin viittauskohde on jakeissa 9-11 mainitut apostolit.
10) Vasta-argumentti, jonka mukaan jae 12 viittaa itse asiassa takaisin jakeeseen 1 ei toimi, koska Paavali käyttää siellä eri kreikankielen sanaa. Jakeessa 1 Paavali käyttää julistamisesta sanaa εὐηγγελισάμην/eueeggelisameen, kun taas jakeissa 11 ja 12 hän käyttää sanoja κηρύσσεται/keerussetai ja κηρύσσομεν/keerussomen. Jälleen kerran, kaikkein luontevin viittaus on jakeesta jakeeseen 11.
KIRJALLISUUS
Apostoliset isät. 2020. Kokoelma varhaiskristillisiä kirjoituksia. Toim. Niko Huttunen, Joona Salminen ja Ulla Tervahauta. Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja.
Eusebius, Kirkkohistoria. Suom. Ivar Heikel vuonna 1937. WSOY.
Epp, Eldon Jay & Fee, Gordon D. 1994. Studies in the Theory and Method of New Testament Textual Criticism. Eerdmans.
Holmes, Michael W. 2007. The Apostolic Fathers. Greek Texts and English Translations. 3rd edition. Baker Academic.
Metzger, Bruce. 1997. The Canon of the New Testament. Its Origin, Development, and Significance. Clarendom Press.
Origen: Contra Celsum. Trans. Henry Chadwick vuonna 1953. Cambridge University Press.
Tertullianus. Vastakirjoitus Prakseaalle (Adversus Praxean). Suom. Juha Pihkala vuonna 2012. Suomalainen teologinen kirjallisuusseura.
Price, Robert.
Saarela, Janne. 2024. Ylösnousemus ja kuolemanjälkeinen elämä. Aikamedia.
Tertullianus. Vastakirjoitus Prakseaalle (Adversus Praxean). Suom. Juha Pihkala vuonna 2012. Suomalainen teologinen kirjallisuusseura.
Price, Robert.
- 2005. ”Apocryphal Apparations: 1 Corinthians 15:3-11 as a Post-Pauline Interpolation.” Teoksessa The Empty Tomb: Jesus Beyond the Grave. Ed. Robert M. Price & Jeffrey Jay Lowders. Prometheus Books. (Sivut 69-104.)
- 2010. ”Jesus at the Vanishing Point.” Teoksessa The Historical Jesus: Five Views. Ed. James K. Beilby & Paul R. Eddy. SPCK. (Sivut 55-83.)
Robert Price vs. William Lane Craig: ”Did Jesus Rise From The Dead?” vuodelta 1999.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti