Uusi tutkimus Codex Vaticanuksen distigmoista (”kahdesta pisteestä”)

JOHDANTO

Olemme viettäneet tämän viikon Saran kanssa Tyndale House -nimisessä tutkimuskeskuksessa Cambridgessa. Sara valmistelee tulevaa teologis-eksegeettistä kirjaansa ja minä olen rustannut kasaan Uuden testamentin tekstikritiikkiin liittyvää artikkelia, joka tulee ulos alkusyksystä — jos Herra suo. Koska nyt on ollut enemmän aikaa pyöriä tekstikritiikin rintamalla, halusin postata eräästä uudesta ja monella tapaa myös melko shokeeraavastakin uutisesta. Tämä postaus on poikkeuksellisesti suunnattu pikemminkin teologeille, jotka ovat mahdollisesti tietoisia aiheeseen liittyvistä taustakertomuksista, mutta jokainen on vapaa lukemaan tekstin ja jopa kommentoimaan sitä kommenttiosioon. Yritän kertoa meneillään olevan tilanteen nyt mahdollisimman lyhyesti ja selvästi. Se liittyy uusimpaan Codex Vaticanuksesta tehtyyn mustetutkimukseen. 

TARINA LYHYESTI

Codex Vaticanus (03/B) on yksi tärkeimpiä, ellei jopa kaikkein tärkein, käsikirjoitus Uuden testamentin teksteistä. Tunnettu Uuden testamentin tutkija Philip B. Payne julkaisi vuonna 1995 artikkelin, jossa hän kiinnitti huomiota siihen, että Vaticanuksen marginaalissa päätekstin vieressä on satoja kohtia, joissa on horisontaalisesti peräkkäin kaksi pistettä (ks. kuva). Payne nimitti pisteitä termillä ”umlauts”, mutta niiden nimitys on sittemmin vakiintunut termiin ”distigmai” (yks. ”distigme”). (Oikean termin löytyminen vaati monta asiantuntijoiden saunailtaa.) Käytän nyt jatkossa sanaa distigma viitatessani tällaisiin ”kahteen pisteeseen”. En osaa vastata siihen, miten ihmeessä tämä distigma-keskustelu nousi esiin vasta niinkin myöhään kuin vasta 30 vuotta sitten, mutta niin vain pääsi jostain syystä tapahtumaan; ehkä tutkijat ovat liiaksi kiinni ala-apparaateissa, eivätkä konkreettisissa käsikirjoituksissa. Anyway, tällä videolla Payne kertaa pitkästi sen, millä tavoin asiat etenivät. Huomaa, että Payne on julkaissut ainakin 10 artikkelia aiheeseen liittyen, enkä ole niitä itse ehtinyt lukemaan... 

Distigma (ympyröitynä) Markuksen evankeliumin jakeen 15:8 kohdalla marginaalissa. Kuva(t): Tyndale Housen vintiltä löytämäni valokuva-Vaticanus.

Tällaisia distigmoja käsikirjoituksessa on paljon, noin 765-857 kappaletta, riippuen keneltä kysytään. Ja tässä tulee tärkeä pointti: Paynen mukaan jo alkuperäinen Vaticanuksen kopioitsija (tai kopioitsijat) merkitsi käsikirjoituksen marginaaliin näitä distigmoja ja niiden tarkoitus oli osoittaa olemassaolevien tekstivarianttien olemassaolo muissa käsikirjoituksissa. Distigmoilla oli siis Paynen mukaan (a) tekstikriittinen merkitys eli ne osoittivat tekstivarianttien olemassaolon muissa käsikirjoituksissa ja (b) ja ne tehtiin (tai ainakin Paynen kannalta merkittävimmissä niistä) heti käsikirjoituksen valmistusvaiheessa eli ne ovat peräisin 300-luvulta. Tässä kohtaa voin tiivistää tutkimusta sen verran, että vaikka tekstikriitikot hyväksyivätkin kohdan (a) paikkansapitävyyden käsittääkseni täysin yksimielisesti, monet tekstikriitikot väittivät, että kohta (b) on väärässä ja distigmat ovat pikemminkin peräisin paljon myöhemmältä ajalta, 1500-luvulta (näin mm. Curt Niccum ja Pietro Versace).

(Asia on toki tätä teknisempi, koska käsikirjoitus ”uudelleen-musteistettiin” ehkä pariinkin otteeseen tulevien vuosisatojen aikana ja keskustelussa on kiinnitetty paljon huomiota musteen eri sävyihin/väreihin, ks. termit "apricot" ja "chocolate" alempana. Haluan nyt kuitenkin pitää pointin yksinkertaisena.) 

Payne on tunnettu siitä, että hän pitää 1. Korinttilaiskirjeen jakeita 14:34-35 interpolaationa eli myöhempänä lisäyksenä (kuten jo Gordon Fee ennen häntä). Koska yksi tällainen distigma esiintyy juuri näiden jakeiden vieressä, Payne on pitänyt sitä osoituksena siitä, että kopioitsija on ollut tietoinen käsikirjoituksesta, jossa tämä tekstiosuus ei ole ollut mukana. (Paynella on toki kasa muitakin argumentteja, mutta tämä on niistä yksi.) Osaltaan varmaan juuri tämän interpolaatioväitteen vuoksi Paynen monet artikkelit ovat saaneet osakseen valtavaa huomiota. Loistava esimerkki on Evangelical Textual Criticism -blogi, jota ylläpitää evankelikaalisten tutkijoiden kerma (joiden tekstejä lukiessa tulee aina sellainen tunne, ettei tässä ole itse ehtinyt perehtyä vielä juuri mihinkään). Jokainen voi lukea pääasialliset julkaisut itse klikkaamalla kirjallisuusosiossa listaamiani linkkejä (paljon matskua myös kommentteissa), mutta tässä tiivistys: 

Vuonna 2009 Peter Head kyseenalaisti eräässä SBL:n konferenssissa rajusti Paynen väitteen distigmojen ajoituksen suhteen. Headin mukaan kyseessä on yksi yhtenäinen systeemi, joka on tehty käsikirjoitukseen vasta 1500-luvulla. Koska argumentti tuotiin nopeasti ETC-blogiin (ks. kaksi Wassermanin 2009-artikkelia, jotka on kirjoitettu hirvittävällä kiireellä hotellissa), Payne vastasi siihen pitkästi tekstillä, joka jaettiin blogissa 5-osaiseksi. Se on nyt kuitenkin luettavissa yhtenä kokonaisuutena linkissä Payne 2010. Head ja Payne ovat siis samaa mieltä siitä, että distigmoilla on toden totta jokin tekstikriittinen merkitys, mutta he ovat eri mieltä siitä, milloin nämä merkinnät lisättiin käsikirjoitukseen (Head oli siis samaa mieltä kuin Niccum ja Versace). 

UUSIMPAAN TEKNOLOGIAAN PERUSTUVA MUSTETUTKIMUS

Marraskuussa 2023 Tommy Wasserman postasi aiheesta jälleen ETC-blogiin. Tällä kertaa hän tiivisti San Antoniossa marraskuussa 2023 pidettyä konferenssia. Esillä oli muutama tärkeä luento Ira Rabilta ja Nehemia Gordonilta. Isompi työryhmä oli tehnyt uusimpaan teknologiaan perustuvaa analyysiä Vaticanuksen distigmoista. Luennot olivat esimakua työryhmän isosta artikkelista, joka julkaistiin aivan hiljattain, vuoden 2024 lopulla (= Nehemia Gordon et al. 2024). Tästä Peter Head tiedotti ETC-blogiin hieman ennen joulua (Head 2024). Tutkimus osoitti, että kaikki testatut (!) distigmat on tehty vasta 1500-luvulla. Artikkelin abstract-osuudessa asia tiivistetään näin:

The fourth-century Greek Bible manuscript Codex Vaticanus B (Vat. gr. 1209) contains pairs of horizontally aligned marginal dots known as distigmai, which correspond to textual variants in other manuscripts. The production of the distigmai has been variously dated to the 4th or 16th centuries. A fourth-century date would prove the early existence of hundreds of textual variants, many of which are otherwise only witnessed by later manuscripts. Near infrared microscope reflectography combined with micro-X-ray fluorescence spectroscopy proved that the distigmai, both those categorized as “apricot” (which are visually similar to the ink of the original main text) and “chocolate” (which are visually similar to the reinking of the main text) were written with ink(s) made from chemically purified vitriol, a process that only became standard in the 16th century. As a result, there is no reasonable chance that the distigmai were written in the fourth century. Horizontal lines that have been hypothesized to function as text-critical obeloi were written in the same ink as the original main text, which differs completely from that of the distigmai. In other words, the distigmai and horizontal lines tested were not produced during the same writing session and are separated by more than 1,000 years, making it impossible for them to have functioned as conjoining text-critical symbols in the 4th century.

Tällä tutkimuksella on siis automaattisesti valtava vaikutus Philip Paynen väitteisiin ja juuri tästä syystä Payne on myös ollut paljon esillä ETC-blogissa. Payne on kuitenkin kritisoinut tätä testiä, koska hänen mukaansa 11 olennaista kohtaa jäi täysin testaamatta. Ainoa löytämäni lähde Paynen vastaukselle Nehemia Gordonin et al. artikkeliin on kuitenkin vain tämä 20-minuuttinen video. Minun silmiini näyttää siltä, että Paynen mukaan "tilanne on edelleen auki", kun taas ETX-blogin ja ison 2024 artikkelin mukaan "Paynen argumentti on haudattu". Jos Paynen huomio on reilu, keskustelu on ikävän puuduttavassa tilanteessa. 

Melkoista menoa siis ollut tekstikritiikin rintamalla viime aikoina! Toisten mukaan painimatsin viimeinen erä on vielä käynnissä, kun taas joidenkin mukaan turnaus on päättynyt jo viime vuonna ja Payne seisoskelee matolla yksin. Noh, aina ei siis kuitenkaan tehdä tikusta asiaa: joskus kyse on vain kahdesta pienestä pisteestä =)

KIRJALLISUUS

Head, Peter. 2024. ”A major new article on the Distigmai in Codex Vaticanus.” Evangelical Textual Criticism -blogi.  

Gordon, Nehemia; Andrist, Patrick; Hahn, Oliver; Vasileiadis, Pavlos D., Calvillo, Nelson ja Rabin, Ira. 2024. ”Did the Original Scribes Write the Distigmai in Codex Vaticanus B of the Bible (Vat. gr. 1209)?” The Vatican Library Review 3. (Sivut 125-156).  

Payne, Philip. 2010. ”Do the Marginalia of Vaticanus Support or Undermine the Originality of its Distigmai?” 

Wasserman, Tommy.

• 2009a. ”SBL New Orleans 2009 I: Peter Head Putting the Distigmai in the Right Place Pt. 1.” Evangelical Textual Criticism -blogi.
• 2009b. ”SBL New Orleans 2009 I: Peter Head Putting the Distigmai in the Right Place Pt. 2.” Evangelical Textual Criticism -blogi. --> Peter Headin luentoa ei ole julkaistu erillisenä artikkelina.
• 2023.”Distigmai Revisited: When Material Analysis Catches Up with Common Sense.” Evangelical Textual Criticism -blogi. —> Tämän tekstin kommenteissa on monia Paynen tekemiä huomioita. Payne ei ole kuitenkaan kommentoinut sivustolle mitään Peter Headin (joulukuun 2024) artikkeliin.