Kirjaesittely: Keith Small - Textual Criticism and Qur’ān Manuscripts

Keith E. Small, Textual Criticism and Qur’ān Manuscripts (Lexington Books, 2011), 208 sivua.

Johdanto

Keith E. Small (1959-2018) oli yksi aikamme merkittävimpiä Koraanin ja erityisesti sen tekstihistorian tutkijoita. Hänen vuonna 2011 ilmestyneestä teoksesta Textual Criticism and Qur’ān Manuscripts - joka perustui osittain hänen vuoden 2008 väitöskirjaansa - on tullut alan standardi teos. Itse asiassa teos oli jopa uraauurtava, koska Uuden testamentin teksteihin verrattuna Koraanin tekstikriittinen tutkimus on edelleen aivan lapsenkengissä. Siinä kun UT:n tutkijat odottelevat Nestle-Alandin 29. painosta, Koraanista ei ole vieläkään tullut ensimmäistäkään kunnollista kriittistä tekstilaitosta. Koraanin painettu versio ei siis perustu kriittiseen tekstilaitokseen, kuten UT.

* Smallin kirja on ainakin toistaiseksi kokonaisuudessaan luettavissa täällä. Koska päätin kaiken tasoisia lukijoita huomioidakseni kääntää suomeksi kaikki tekemäni suorat lainaukset, innokkaimmat voivat ainakin tarkistaa ne suoraan alkutekstistä - Small nimittäin kirjoittaa aika ajoin hirvittävän intensiivisiä ja hankalasti käännettäviä lauseita!

Pyrin pitämään tämän kirjaesittelyn poikkeuksellisesti mahdollisimman lyhyenä. Tiivistän ensin Smallin kirjan sisällön, jonka jälkeen teen muutamia huomioita Koraanin ja Uuden testamentin suhteesta tekstikritiikin pelikentällä lainaamalla muutamien UT-tutkijoiden näkemyksiä. 

UT2020-käännös vertailussa

Johdanto

Uusi suomenkielinen Uuden testamentin (UT) käännös on UT2020. Raamattu.fi-sivustolla tätä käännöstä esitellään seuraavalla tavalla:

Uusi testamentti 2020 on Suomen Pipliaseuran Uuden testamentin uusi käännös koineekreikasta suomen kielelle. UT2020 on ensimmäinen raamatunkäännös, joka on käännetty alkukielestä mobiilikäyttäjille, myös kansainvälisesti.

UT2020-käännöksen erityislaatuna on, että se käännettiin ajatellen vastaanottajaa, joka on samaan aikaan puhelimen käyttäjä, tekstin lukija tai kuuntelija. Tämä on vaikuttanut itse käännöstekstin muotoiluun.

Tavoitteena oli tuottaa ymmärrettävä ja rikas nykysuomen käännös, joka on mahdollisimman uskollinen alkutekstin merkityksille ja jota voi lukea ilman Googlea, sanakirjaa tai välitöntä teologin apua. (Lisätietoa voit lukea täältä.)

Tämä lyhyt teksti ei ole UT2020-käännöksen laajamittainen arvio. Sen sijaan olen valinnut neljä tekstiä tai teemaa, joiden kohdalla vertaan neljää eri käännöstä toisiinsa (1938, 1992, Raamattu kansalle ja UT2020 -käännökset). Erityisesti kahdessa tekstikohdassa (esimerkit 2&3) tutkimuksellinen näkökulma on viime vuosikymmenien aikana joko muuttunut tai tarkentunut, joten käännösten vertailu antaa meille samalla ikkunan myös siihen, miten hyvin kääntäjät seuraavat nykykeskustelua kommentaarien ja tieteellisten artikkeleiden tasolla. Kommentoin lopuksi myös lyhyesti uuden käännöksen tapaa soljua kirjaimellisen ja dynaamisen käännöstavan välillä.

KIRJAESITTELY: James White: The King James Only Controversy

 

Bethany House, 2009, 364 sivua.

JOHDANTO

James White on tunnettu yhdysvaltalainen kristitty apologi, joka tykkää debatoida paljon niin ateistien, muslimien kuin toisinajattelevien kristittyjenkin kanssa. White on laajasti perehtynyt erilaisiin teemoihin, kuten Koraaniin ja Uuden testamentin tekstikritiikkiin. Hän toimii johtajana Alpha & Omega Mininstries -nimisessä organisaatiossa. Tässä tekstissä esitelty kirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1995, mutta siitä ilmestyi toinen korjattu painos vuonna 2009, johon tämä teksi perustuu.  

Monelle suomalaiselle raamatunlukijalle saattaa tulla hieman yllätyksenä se, millaisia kierroksia raamatunkäännöskysymykset ottavat Amerikassa. Erityisesti konservatiivisten (monesti baptistien) kristittyjen piireissä on nostettu yksi käännös ylitse muiden: alun perin vuonna 1611 julkaistu King James Version (johon viittaan jatkossa lyhennöksenä KJV). (Käännökseen viitataan kirjallisuudessa monesti myös sanoilla English Authorised Version.) Kuten pian huomaamme, tämä yltiöpäinen KJV:n fanitus voi saada hyvin erilaisia painotuksia, mutta pääpointtina on se, miten se nostetaan ylitse muiden käännösten, tavalla tai toisella. Vaikka en ole lainkaan paras henkilö arvioimaan sitä, millaisia näkemyksiä Suomessa liikkuu käännöskysymyksiin liittyen, osaan sen verran kuitenkin sanoa, että meilläkin on olemassa yksilömme, jotka vannovat tavalla tai toisella juuri KJV:n varaan (toinen ryhmittymä taas painottaa erityisesti 1933/38-käännöstä, mutta se ei nyt kuulu tämän tekstin piiriin edes teoriassa). Erilaisten käännösten arvioimisen taustalla on tässä tapauksessa myös se tilanne, että KJV perustuu erilaiseen ”alkutekstiin” kuin modernit raamatunkäännökset ja juuri tämä on aiheuttanut paljon painia ja keskustelua siitä, mitä ”alkutekstiä” meidän nyt sitten tulisi seurata. Tässä kohden totean vain tiivistäen, että siinä kun meidän suomenkieliset käännöksemme aina 1900-luvulta alkaen ovat perustuneet kriittiseen kreikankieliseen editioon (Nestle-Alandin editiot), vanhemmat käännökset, kuten meidän Biblia tai heidän KJV perustuvat nk. Textus Receptukseen, jonka teksti on monissa yksityiskohdissa yleensä hieman pidempi. Mutta ei tästä nyt vielä enempää, annetaan Whiten selittää asiat auki tarkemmin!