Josefus & Jeesus: Testimonium Flavianum (T. C. Schmidt)

Johdanto

Jeesus-tutkimuksessa jysähti juuri melkoinen paukku! Yhdysvalloissa Fairfieldin yliopistossa apulaisprofessorina toimiva T. C. Schmidt, joka toimii myös vierailevana tutkijana Princetonin yliopistossa, julkaisi juuri kirjan Josephus and Jesus: New Evidence for the One Called Christ (Oxford University Press, 2025). Kirja (jonka voi ystävällisen lahjoituksen vuoksi ladata ilmaiseksi pdf:nä täältä) keskittyy erittäin kuuluisaan tekstiin, jota kutsutaan yleisesti sanaparilla Testimonium Flavianum. Kyseessä on lyhyt teksti, joka löytyy juutalaisen historioitsijan Josefuksen massiivisesta teoksesta Juutalaisten muinaishistoria (18.63-64), jonka tämä tunnettu Roomassa eläkepäiviään viettänyt tehopakkaus sai valmiiksi vuosien 93-94 aikana. [1] Teksti on kaikkein varhaisin Uuden testamentin ulkopuolinen maininta Jeesuksesta. 

Kyse ei ole siitä, etteikö Josefuksen tekstipätkää olisi tutkittu ja paljon. Kyse on siitä, että Schmidt tekee erityisesti kaksi isoa väitettä, jotka hän perustelee yksityiskohtaisella analyysillä, ja joilla on erittäin suuria vaikutuksia niin Josefus-tutkimukseen kuin Uuden testamentin tutkimukseen. Tiivistettynä Schmidt argumentoi lähinnä kahta teesiä:

1. Josefuksen tekstipätkä on kokonaisuudessaan aito eli siinä ei ole mukana myöhempiä kristillisiä interpolaatioita eli lisäyksiä toisin kuin usein väitetään. 
2. Josefus tunsi henkilökohtaisesti useita tekstissä mainittuja Jeesuksen tuominneita juutalaisia johtomiehiä ja hänen tiivistyksensä perustuu monien vaikutusvaltaisten juutalaisten johtomiesten silminnäkijäkertomuksiin - osa heistä oli jopa mukana Jeesuksen oikeudenkäynnissä ja moni heistä kävi rajua debattia varhaiskristillisen liikkeen kanssa heti 30-luvusta lähtien. 

Tässä tekstissä, joka on siis Schmidtin kirjan esittely, (1) annan ensin alustavan käännöksen Josefuksen tekstistä, (2) tiivistän sen, miten tekstiä luettiin vuosisatojen aikana, (3) tiivistän Schmidtin analyysin tästä tekstikappaleesta, kun hän puolustaa sen aitoutta, (4) tiivistän argumentin, jonka mukaan Josefus oli saanut tietonsa Jeesuksesta suoraan niiltä, jotka todella tiesivät melko paljon Jeesuksesta ja varhaiskristillisyydestä, ja joista osa oli jopa paikalla Jeesuksen oikeudenkäynnissä ja (5) lopuksi esitän tiivistyksen siitä, mikä on Josefuksen tekstin arvo. Extra-osuudessa esitän vielä lyhyesti, mikä merkitys Josefuksen lyhemmällä Jeesus-maininnalla on (sama teos kohta 20.200-201).

Textus Receptus vs. kriittinen teksti, osa 5: Roomalaiskirje

Johdanto

Tämä teksti jatkaa pidempää tekstisarjaa, jossa käsitellään kriittisen kreikankielisen edition ja Textus Receptuksen välisiä eroavuuksia. Tähän saakka sarjassa on jo ilmestynyt osat 1 (Johdanto), 2 (Matteus & Markus), 3 (Luukas & Johannes) ja 4 (Apostolien teot). Jos olet juuri tullut tälle sivustolle, suosittelen ensin tsekkaamaan aiempia tekstejä, että pääset kärryille siinä, mitä tässä tekstissä ajetaan takaa.

Tässä tekstissä vertailen Textus Receptusta kriittisen edition tekstiin pelkästään Roomalaiskirjeen osalta. Saavumme siis tässä pitkässä sarjassa Paavalin kirjeisiin! 

Yksi pieni huomio, jonka lukijan on hyvä huomata: siinä kun codex Aleksandrinus oli pääasiallinen bysanttilaista tekstisukua edustava käsikirjoitus evankeliumeissa, Paavalin kirjeissä sen teksti edustaa pikemminkin aleksandrialaista tekstimuotoa (joskin sen teksti on kuitenkin lähempänä Sinaiticusta kuin Vaticanusta).