Johdanto
Tässä tekstissä käsitellään tekstivarianttia, joka löytyy 1. Korinttilaiskirjeen jakeesta 8:3. Tarkoitukseni on osoittaa, että nykyisissä kriittisissä tekstilaitoksissa esitetty pääteksi on itse asiassa toissijainen ja jakeen todellinen lukutapa on se, joka löytyy papyrus 46:sta ja Klemens Aleksandrialaiselta. 1. Kor. 8:3:n alkuperäisessä tekstissä on lukenut ”mutta jos joku rakastaa, hän [todella] tietää”. Ainoastaan näin ymmärrettynä jakeiden 8:1-3 pointti voidaan ymmärtää oikein.
Ennen kuin voimme sukeltaa olemassaoleviin tekstivariantteihin, on syytä luoda hieman taustaa käsittelyn kohteena oleville jakeille.
Lukujen 8-10 laajempi konteksti
1. Korinttilaiskirje on monella tavalla uniikki kirje Uudessa testamentissa. Poikkeuksellisen tästä kirjeestä tekee erityisesti se, että Paavali käy Korinttin seurakunnan kanssa paikka paikoin hieman kuumaksikin käyvää dialogia. Isossa mittakaavassa kirje toimii siten, että luvuissa 1-6 Paavali käsittelee niitä ongelmia, joista hän on kuullut Kloen perheväeltä (ks. 1:11), kun taas luvuissa 7-16 hän käsittelee asioita, joita korinttilaiset ovat nostaneet esiin Paavalille osoitetussa kirjeessä (huomaa jae 7:1 ”mitä tulee siihen, mistä kirjoititte”). Koska Paavali vastaa suoraan moniin korinttilaisten kirjeessä esitettämiin kysymyksiin, ajoittain Paavali lainaa korinttilaisten mielipiteitä/iskulauseita, joita hän sitten joko tarkentaa tai kumoaa.
Jakeet 8:1-11:1 muodostavat oman itsenäisen kokonaisuuden. Paavali käsittelee epäjumalille uhratun lihan syömistä (huomaa, että termi ”εἰδωλοθύτων” [”epäjumalille uhrattu liha”] esiintyy luvuissa viidesti, jakeissa 8:1, 4, 7, 10; 10:19). Paavali tuomitsee aivan ehdottomasti sen, että uskovat voisivat jatkaa epäjumalien temppeleissä uhriaterioille osallistumista. Hän tuomitsee tällaisen käytöksen sekä eettisistä syistä (luku 8) että teologisista syistä (luku 10). Käsittelemämme jae 8:3 kuuluu siten tähän tematiikkaan.
Jakeet 8:1-3
Kaikki suomenkieliset käännökset seuraavat Nestle-Alandin päätekstiä jakeita 1-3 kääntäessään. Aloitamme nyt kuitenkin jakeesta 1. Se kuuluu 1938-käännöksessä näin:
1. Mitä sitten epäjumalille uhrattuun lihaan tulee, niin tiedämme, että meillä kaikilla on tieto. Tieto paisuttaa, mutta rakkaus rakentaa.
Jae 8:1 alkaa sanoilla περὶ δὲ. Sanat voidaan kääntää ajatuksella ”mitä tulee nyt siihen” eli Paavali siirtyy uuteen aiheeseen. Kuten Letteney (2016, 393) toteaa, περὶ δὲ -sanoja käytettiin tuona aikana tyypillisesti aiheen vaihtumisesta, joten tässä kirjeessä ne esiintyvätkin usein (7:1, 25; 8:1; 12:1; 16:1, 12). Aihe, jonka korinttilaiset ovat nostaneet esiin kirjeessään, on siis epäjumalille uhrattu liha. On tärkeää huomata, että luvuissa 8-10 sanalla viitataan jatkuvasti epäjumalien temppeleissä järjestettyihin uhriaterioihin! Mitä tulee saman lihan syömiseen torilta ostettuna yksityisesti kotona, se on täysin eri asia ja tätä käsitellään vasta jakeissa 10:23-11:1.
Sitten alkaa tulkinnalliset haasteet. Ikävä kyllä tämä asia ei näy käännöksissämme, mutta tutkijat ovat varsin yksimielisiä siitä, että lause ”meillä kaikilla on tieto” on suora lainaus korinttilaisten kirjeestä ja sanat tulisikin asettaa lainausmerkkeihin (ks. Fee 1987, 364; Hays 1997, 136; Wright 2004, 197; Letteney 2016, 392, näin mm. Good News Bible ja NET Bible). Tämä tieto selitetään jakeessa 4, joka on jälleen lainaus korinttilaisilta: heidän omien sanojensa mukaan ”maailmassa ei ole yhtään epäjumalaa” ja ”ei ole muuta Jumalaa kuin yksi”. Nämö iskulauseet — josta Paavali on sinänsä samaa mieltä — toimii joillekin korinttilaisille vapaalippuna siihen, että he voivat osallistua epäjumalien temppeleissä pidettäville uhriaterioille. Perus ongelma on kuitenkin siinä, että (a) kaikilla ei tätä tietoa itse asiassa ole (8:7) ja (b) nyt korinttilaisten käytös perustuu tietoon eikä rakkauteen, ja heidän käytöksensä on vaarassa tuhota joidenkin heikompien uskon kokonaan (8:7, 9).
Tästä syystä Paavali kirjoittaa luvussa 8 ja erityisesti sen jakeissa 1-3 mitä hän kirjoittaa: uskovan käytöstä tulisi ohjata rakkaus, eikä tieto! Näin ollen Paavalin välitön vastaus korinttilaisten iskulauseeseen (”meillä kaikilla on tieto”) on ”tieto paisuttaa, mutta rakkaus rakentaa”. Rakkaus-teemaa Paavali käsittelee tunnetusti laajemmin kirjeen luvussa 13 ja kuten pian huomaamme, siellä hän tekee täysin samantapaisia huomioita kuin jakeissa 8:1-3.
Sitten tulemme jakeisiin 2-3 ja nyt on meidän on siirryttävä käsikirjoituksissa oleviin tekstivariantteihin. Tarkasti ottaen jakeet 2-3 esiintyvät käsikirjoituksissa kolmessa eri muodossa, mutta asian yksinkertaisena pitämisen vuoksi esitän niistä tässä kohtaa vain ns. ”pitkän” (A) ja ”lyhyen” (B) version. A-lainauksessa (pitkä) näkyy, miten teksti kuuluu suurimmassa osassa käsikirjoituksia, ja joiden lukutapaa suomenkieliset käännökset seuraavat. B-lainauksessa näkyy, miten teksti kuuluu papyrus 46:ssa (joka on muuten kaikkein vanhin olemassaoleva käsikirjoitus Paavalin kirjeistä) ja Klemens Aleksandrialaisella (eli n. 150-220 jKr.). Teen lainaukset sekä kreikaksi että suomeksi. Olen alleviivauksilla auttanut lukijaa huomaamaan missä eroavuudet ovat. Olen kaiken lisäksi vielä muokannut 1938-käännöstä paremmin alkutekstiä vastaavaksi ja olen jaotellut tekstiä hieman helpommin seurattavaksi:
A: 2. εἴ τις δοκεῖ ἐγνωκέναι τι
οὔπω ἔγνω καθὼς δεῖ γνῶναι
3. εἰ δέ τις ἀγαπᾷ τὸν θεόν
οὗτος ἔγνωσται ὑπ᾽ αὐτοῦ.
B: 2. εἴ τις δοκεῖ ἐγνωκέναι
οὔπω ἔγνω καθὼς δεῖ γνῶναι
3. εἰ δέ τις ἀγαπᾷ
οὗτος ἔγνωσται.
A: 2. Jos joku luulee tietävänsä jotakin,
ei hän vielä tiedä niinkuin tietää tulee;
3. mutta jos joku rakastaa Jumalaa,
hänet Hän [=Jumala] tuntee.
B: 2. Jos joku luulee tietävänsä,
ei hän vielä tiedä niinkuin tietää tulee;
3. mutta jos joku rakastaa,
hän [todella] tietää.
Tarkoitukseni on nyt perustella samaa näkemystä, jota monet tutkijat, kuten Günther Zuntz (1953, 31-32) Gordon Fee (1987, 363-369), Anthony Thiselton (2000, 625-26), Mark Letteney (2016) ja Richard Horsley (1998, 118) ovat argumentoineet: Paavali kirjoitti alun perin lyhyemmän B-tekstin mukaisesti, mutta tämä teksti muokkaantui melko pian pidemmän A-tekstin muotoon. Aihe vaatii kuitenkin useamman erillisen huomion. Huomioni 1-2 liittyvät siihen, mitä Paavali olisi todennäköisemmin kirjoittanut, kun taas huomioni 3-4 liittyvät sitten siihen, millaisia valintoja kopioitsijat olisivat todennäköisesti tehneet. Huomio 5 keskittyy Klemens Aleksandrialaiseen.
1 — Asiayhteys tukee lyhyempää B-lukutapaa
Aivan ensimmäisenä tulee sanoa, että jokainen, joka lukee jakeita 8:1-3 tiukasti asiayhteydessä, huomaa melko pian, että A-lainauksen mukainen teksti on erittäin outo: miten se, kuka on Jumalan tuntema, sopii mitenkään kontekstiin? Juuri tästä syystä ei ole lainkaan yllättävää huomata, että monet niistä tutkijoista, jotka pitävät pidempää A-tekstiä oikeana, huokailevat ”me olettaisimme Paavalin sanovan näin, mutta hän sanookin näin”. Tässä kolme esimerkkiä:
- Nikolainen (1986, 69): ”Odottaisi, että hän sanoo sen tietävän oikein, joka rakastaa veljeään.”
- Morris (2008, 124): ”Paul surprises us here … we expect something like ’he has real knowledge’. Instead we read, he is known by God.”
- Hays (1997, 138): ”Implied here is that the one who knows rightly will love the brothers and sisters in the community. Paul, however, goes on to make a different point.
A-teksti ei yksinkertaisesti sovi kontekstiin ja sen kannattajat näyttävät tiedostavan tämän asian: heidän mukaansa Paavalin odottaisi puhuvan jotenkin B-tekstin mukaisesti, mutta hän ei yllättäen teekään sitä.
Näin ollen B-teksti sopii erinomaisesti jakeiden 8:1-3 pointtiin ja se tiivistää loistavasti ongelman ytimen: se joka toimii ilman rakkautta, ei vielä tiedä oikeastaan mitään, mutta rakkaudellinen toiminta (joka ottaa huomioon heikon lähimmäisen) on todellista tietoa. Sen lisäksi, että B-teksti sopii paremmin kontekstiin, tämä lyhyt maininta ”joka rakastaa, hän (todella) tietää” sopii myös erinomaisesti korinttilaisten iskulauseen vastapariksi. Kuten Günther Zuntz (1953, 31) totesi jo ennen isäni syntymää,
It [P46] alone gives the logical continuation of the preceding verse and fits the general argument of the section.
Myös Fee (1987, 367) on samoilla linjoilla todetessaan,
Toisekseen, lyhyt B-teksti käy täydellisesti yhteen sen kanssa, mitä Paavali kirjoittaa rakkaudesta ja tiedosta myöhemmin luvussa 13. Erityisesti kaksi jaetta luvusta 13 osoittaa tämän:
Näin ollen jakeiden 8:1-3 ja luvun 13 välillä on selvä yhteys ja niissä molemmissa on sama painotus. Samalla tavoin kuin jakeissa 8:1-3 ongelma ei ole suhde Jumalaan, vaan vääränlainen käytös toisia uskovia kohtaan, luvussa 13 aiheena ei ole suhde Jumalaan, vaan oikeanlainen käytös muita kohtaan. Rakkaus on suurempi ja tärkeämpi kuin mikään muu, mukaanlukien ”tieto” (ks. myös 10:24, 33). (Fee 1987, 369; Zuntz 1953, 31.)
Siirrymme nyt siihen, millaisia valintoja kopioitsijat olisivat todennäköisemmin tehneet. Kuten aiemmin totesin, todellisuudessa jakeet 8:2-3 ovat säilyneet kolmessa erilaisessa muodossa käsikirjoituksissa. Kolmas lukutapa on A:n ja B:n ”sekoitus”: codex Sinaiticuksen ja minuskeli 33:n teksti edustaa ”keskipitkää” lukutapaa, koska niissä on mukana sanat τὸν θεόν (”Jumalaa”), mutta niistä puuttuu sanat ὑπ᾽ αὐτοῦ (”Hänen toimestaan”). Sinaiticuksen ja 33:n tekstissä lukee siis jakeessa 3 näin (myöhemmin Sinaiticuksen korjaaja lisäsi jakeeseen vielä sanat ὑπ᾽ αὐτοῦ):
On hyvin merkittävää, että näissä käsikirjoituksissa ei ole lainkaan sanoja ὑπ᾽ αὐτοῦ määrittelemässä lauseen viimeistä ”tietää/tuntea”-sanaa. Jos näiden käsikirjoitusten kopioitsijoiden edessä oleva teksti olisi ollut A-teksti, on vaikea keksiä syytä sille, miksi nämä sanat olisi jätetty kopioimatta. Kaiken kukkuraksi Letteney (2016) on kyennyt osoittamaan, että molemmissa käsikirjoituksissa kopioitsijoilla on itse asiassa taipumus muokata tekstiä samantapaisesti kuin jakeessa 3 on tapahtunut.
Kuten Fee (1987, 367) huomauttaa, B-tekstissä jakeen 3 viimeinen sana ἔγνωσται (”tietää”) on joko perfektin passiivi- tai medium-muodossa. Fee itse uskoo, että verbi tulee tulkita mediumina eli se tarkoittaa sitä, miten henkilö on ”tullut tietämään/tuntemaan itsensä”. Toisin sanoen henkilö, joka rakastaa, on saavuttanut kunnollisen ”tiedon”. Kuitenkin, jos verbi on passiivissa, silloin ajatus on siinä, että Jumala tuntee henkilön ja juuri tämä voisi toimia selityksenä sille, että niin moniin käsikirjoituksiin lisättiin sanat τὸν θεόν (”Jumalaa”) ja ὑπ᾽ αὐτοῦ (”Hän tuntee”), koska ne haluttiin lisätä selittämään verbin passiivimuotoa.
Sen lisäksi, että lyhempi B-teksti esiintyy vanhimmassa olemassaolevassa Paavalin kirjeiden käsikirjoituksessa (P46), se löytyy Klemens Aleksandrialaiselta, hänen teoksestaan Stromateis (1.11.54.4). Meidän tulisi muistaa kaksi tärkeää asiaa.
Ensinnäkin on tärkeää tiedostaa, että erityisesti Paavalin kirjeiden osalta Klemensin lainaukset ovat yleensä erittäin tarkkoja ja ne käyvät hyvin yhteen edelleen meidän tuntemamme tekstin kanssa. Ei ole siis lähtökohtaisesti mitään hyvää syytä epäillä hänen lainaustaan tässä kohdin. Lisäksi hänen antamansa todistus vie meidät 2. vuosisadalle!
Toisekseen, asiantuntijoiden mukaan pidempi teksti sopisi erinomaisesti Klemensin teologiseen ajatteluun, mutta hän ei siitä huolimatta näytä tuntevan pidempää tekstiä lainkaan, eikä hän edes yritä tulkita tekstiä pidemmän tekstin mukaisesti. (Letteney 2016, 401-403, huomaa, että artikkeli on vapaasti luettavissa netissä).
1. Korinttilaiskirjeen luvun 8 alku on aluksi hieman hämmentävää luettavaa, mutta se käy järkeen, kun ottaa huomioon tilanteen, johon Paavali on vastaamassa. Jakeissa 8:1-3 Paavali haluaa aivan ensimmäisenä puuttua korinttilaisten väärään motiiviin ja hän painottaa rakkautta kaikenlaisen käytöksen pohjana vastoin korinttilaisten ”tietoa” (10:24, 33. Henkilö, joka ei toimi rakkaudesta käsin, eikä ota heikompaa veljeä huomioon rakkaudesta käsin, ei vielä todellisuudessa tiedä mitään. Mutta se, joka rakastaa, eikä aja omalla käytöksellään lähimmäistään tuhoon (8:11), ”todella tietää”.
Fee, Gordon. 1987. The First Epistle to the Corinthians. NICNT. Eerdmans.
Hays, Richard. 1997. First Corinthians. Interpretation: A Bible Commentary for Teaching and Preaching. John Knox Press.
Horsley, Richard A. 1998. 1 Corinthians. ANTC. Nashville.
Letteney, Mark. 2016. ”Toward a New Scribal Tendency: Reciprocal Corruptions and the Text of 1 Corinthians 8:2-3.” Journal of Biblical Literature, 135.2. (Sivut 391-404.)
Morris, Leon. 2008 [1985]. 1 Corinthians. Tyndale New testament Commentaries. IVP.
Nikolainen, Aimo T. 1986. Paavalin Korinttilaiskirjeet. Kirjapaja.
The latter reading fits the context so perfectly that it is either the Pauline original or else the work of an editorial genius.
2 — Luvun 13 sisältö tukee lyhyttä lukutapaa
Toisekseen, lyhyt B-teksti käy täydellisesti yhteen sen kanssa, mitä Paavali kirjoittaa rakkaudesta ja tiedosta myöhemmin luvussa 13. Erityisesti kaksi jaetta luvusta 13 osoittaa tämän:
”Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi.” (13:2)
Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa. (13:8)
Näin ollen jakeiden 8:1-3 ja luvun 13 välillä on selvä yhteys ja niissä molemmissa on sama painotus. Samalla tavoin kuin jakeissa 8:1-3 ongelma ei ole suhde Jumalaan, vaan vääränlainen käytös toisia uskovia kohtaan, luvussa 13 aiheena ei ole suhde Jumalaan, vaan oikeanlainen käytös muita kohtaan. Rakkaus on suurempi ja tärkeämpi kuin mikään muu, mukaanlukien ”tieto” (ks. myös 10:24, 33). (Fee 1987, 369; Zuntz 1953, 31.)
3 — Lyhyt lukutapa selittää codex Sinaiticuksen ja minuskeli 33:n tekstin
Siirrymme nyt siihen, millaisia valintoja kopioitsijat olisivat todennäköisemmin tehneet. Kuten aiemmin totesin, todellisuudessa jakeet 8:2-3 ovat säilyneet kolmessa erilaisessa muodossa käsikirjoituksissa. Kolmas lukutapa on A:n ja B:n ”sekoitus”: codex Sinaiticuksen ja minuskeli 33:n teksti edustaa ”keskipitkää” lukutapaa, koska niissä on mukana sanat τὸν θεόν (”Jumalaa”), mutta niistä puuttuu sanat ὑπ᾽ αὐτοῦ (”Hänen toimestaan”). Sinaiticuksen ja 33:n tekstissä lukee siis jakeessa 3 näin (myöhemmin Sinaiticuksen korjaaja lisäsi jakeeseen vielä sanat ὑπ᾽ αὐτοῦ):
εἰ δέ τις ἀγαπᾷ τὸν θεόν
οὗτος ἔγνωσται.
mutta jos joku rakastaa Jumalaa,
hän tietää.
On hyvin merkittävää, että näissä käsikirjoituksissa ei ole lainkaan sanoja ὑπ᾽ αὐτοῦ määrittelemässä lauseen viimeistä ”tietää/tuntea”-sanaa. Jos näiden käsikirjoitusten kopioitsijoiden edessä oleva teksti olisi ollut A-teksti, on vaikea keksiä syytä sille, miksi nämä sanat olisi jätetty kopioimatta. Kaiken kukkuraksi Letteney (2016) on kyennyt osoittamaan, että molemmissa käsikirjoituksissa kopioitsijoilla on itse asiassa taipumus muokata tekstiä samantapaisesti kuin jakeessa 3 on tapahtunut.
4 — ἔγνωσται-verbin (”tietää”) muoto selittää myöhemmät lisäykset
Kuten Fee (1987, 367) huomauttaa, B-tekstissä jakeen 3 viimeinen sana ἔγνωσται (”tietää”) on joko perfektin passiivi- tai medium-muodossa. Fee itse uskoo, että verbi tulee tulkita mediumina eli se tarkoittaa sitä, miten henkilö on ”tullut tietämään/tuntemaan itsensä”. Toisin sanoen henkilö, joka rakastaa, on saavuttanut kunnollisen ”tiedon”. Kuitenkin, jos verbi on passiivissa, silloin ajatus on siinä, että Jumala tuntee henkilön ja juuri tämä voisi toimia selityksenä sille, että niin moniin käsikirjoituksiin lisättiin sanat τὸν θεόν (”Jumalaa”) ja ὑπ᾽ αὐτοῦ (”Hän tuntee”), koska ne haluttiin lisätä selittämään verbin passiivimuotoa.
5 — Klemens Aleksandrialaisen teksti tulisi ottaa vakasti
Sen lisäksi, että lyhempi B-teksti esiintyy vanhimmassa olemassaolevassa Paavalin kirjeiden käsikirjoituksessa (P46), se löytyy Klemens Aleksandrialaiselta, hänen teoksestaan Stromateis (1.11.54.4). Meidän tulisi muistaa kaksi tärkeää asiaa.
Ensinnäkin on tärkeää tiedostaa, että erityisesti Paavalin kirjeiden osalta Klemensin lainaukset ovat yleensä erittäin tarkkoja ja ne käyvät hyvin yhteen edelleen meidän tuntemamme tekstin kanssa. Ei ole siis lähtökohtaisesti mitään hyvää syytä epäillä hänen lainaustaan tässä kohdin. Lisäksi hänen antamansa todistus vie meidät 2. vuosisadalle!
Toisekseen, asiantuntijoiden mukaan pidempi teksti sopisi erinomaisesti Klemensin teologiseen ajatteluun, mutta hän ei siitä huolimatta näytä tuntevan pidempää tekstiä lainkaan, eikä hän edes yritä tulkita tekstiä pidemmän tekstin mukaisesti. (Letteney 2016, 401-403, huomaa, että artikkeli on vapaasti luettavissa netissä).
Johtopäätös
1. Korinttilaiskirjeen luvun 8 alku on aluksi hieman hämmentävää luettavaa, mutta se käy järkeen, kun ottaa huomioon tilanteen, johon Paavali on vastaamassa. Jakeissa 8:1-3 Paavali haluaa aivan ensimmäisenä puuttua korinttilaisten väärään motiiviin ja hän painottaa rakkautta kaikenlaisen käytöksen pohjana vastoin korinttilaisten ”tietoa” (10:24, 33. Henkilö, joka ei toimi rakkaudesta käsin, eikä ota heikompaa veljeä huomioon rakkaudesta käsin, ei vielä todellisuudessa tiedä mitään. Mutta se, joka rakastaa, eikä aja omalla käytöksellään lähimmäistään tuhoon (8:11), ”todella tietää”.
KIRJALLISUUS
Fee, Gordon. 1987. The First Epistle to the Corinthians. NICNT. Eerdmans.
Hays, Richard. 1997. First Corinthians. Interpretation: A Bible Commentary for Teaching and Preaching. John Knox Press.
Horsley, Richard A. 1998. 1 Corinthians. ANTC. Nashville.
Letteney, Mark. 2016. ”Toward a New Scribal Tendency: Reciprocal Corruptions and the Text of 1 Corinthians 8:2-3.” Journal of Biblical Literature, 135.2. (Sivut 391-404.)
Morris, Leon. 2008 [1985]. 1 Corinthians. Tyndale New testament Commentaries. IVP.
Nikolainen, Aimo T. 1986. Paavalin Korinttilaiskirjeet. Kirjapaja.
Thiselton, Anthony. 2000. The First Epistle to the Corinthians. A Commentary on the Creek Text. NICTG. Eerdmans.
Wright, Tom. 2004. Paul for Everyone. 1 Corinthians. WJK.
Wright, Tom. 2004. Paul for Everyone. 1 Corinthians. WJK.
Zuntz, Günther. 1953. The Text of the Epistles. Schweich Lectures. British Academy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti