Josefus & Jeesus: Testimonium Flavianum (T. C. Schmidt)

Johdanto

Jeesus-tutkimuksessa jysähti juuri melkoinen paukku! Yhdysvalloissa Fairfieldin yliopistossa apulaisprofessorina toimiva T. C. Schmidt julkaisi juuri kirjan Josephus and Jesus: New Evidence for the One Called Christ (Oxford University Press, 2025). Kirja (jonka voi ystävällisen lahjoituksen vuoksi ladata ilmaiseksi pdf:nä täältä) keskittyy erittäin kuuluisaan tekstiin, jota kutsutaan yleisesti sanaparilla Testimonium Flavianum. Kyseessä on lyhyt teksti, joka löytyy juutalaisen historioitsijan Josefuksen massiivisesta teoksesta Juutalaisten muinaishistoria (18.63-64), jonka tämä tunnettu Roomassa eläkepäiviään viettänyt tehopakkaus sai valmiiksi vuosien 93-94 aikana. Teksti on kaikkein varhaisin Uuden testamentin ulkopuolinen maininta Jeesuksesta. Kyse ei ole siitä, etteikö Josefuksen tekstipätkää olisi tutkittu ja paljon. Kyse on siitä, että Schmidt tekee erityisesti kaksi isoa väitettä, jotka hän perustelee yksityiskohtaisella analyysillä, ja joilla on erittäin suuria vaikutuksia niin Josefus-tutkimukseen kuin Uuden testamentin tutkimukseen. Tiivistettynä Schmidt siis argumentoi lähinnä kahta teesiä:

1. Josefuksen tekstipätkä on kokonaisuudessaan aito eli siinä ei ole mukana myöhempiä kristillisiä interpolaatioita eli lisäyksiä. 
2. Josefus tunsi henkilökohtaisesti useita tekstissä mainittuja juutalaisia johtomiehiä ja hänen tiivistyksensä perustuu monien vaikutusvaltaisten juutalaisten johtomiesten silminnäkijäkertomuksiin, koska osa heistä oli mukana Jeesuksen oikeudenkäynnissä ja moni heistä kävi rajua debattia varhaiskristillisen liikkeen kanssa heti 30-luvusta lähtien. 

Tässä tekstissä, joka on siis Schmidtin kirjan esittely, (1) annan ensin alustavan käännöksen Josefuksen tekstistä, (2) tiivistän sen, miten tekstiä luettiin vuosisatojen aikana, (3) tiivistän Schmidtin analyysin tästä tekstikappaleesta, kun hän puolustaa sen aitoutta, (4) tiivistän argumentin, jonka mukaan Josefus oli saanut tietonsa Jeesuksesta suoraan niiltä, jotka todella tiesivät melko paljon Jeesuksesta ja varhaiskristillisyydestä, ja joista osa oli jopa paikalla Jeesuksen oikeudenkäynnissä ja (5) lopuksi esitän tiivistyksen siitä, mikä on Josefuksen tekstin arvo. 

1) Alustava käännös Testimonium Flavianuksesta

Ikävä kyllä Josefuksen tekstiin liittyy paljon hankalia kysymyksiä. Sen lisäksi, että monet tutkijat epäilevät joitain kertomuksen yksityiskohtia, muutamat kreikan kielen sanat ovat sen luonteisia, että niiden kääntäminen on haastavaa ja se vaikuttaa vahvasti siihen, miten Josefuksen teksti tulkitaan. Kuitenkin, jotta lukija saisi näin aluksi edes suurpiirteisen käsityksen Josefuksen tekstistä, esitän siitä Schmidtin antaman alustavan käännöksen englanniksi, jonka olen myös kääntänyt suomeksi parhaani mukaan:

And in this time there was a certain Jesus, a wise man, if indeed one ought to call him a man, for he was a doer of incredible deeds, a teacher of men who receive truism with pleasure. And he brought over many from among the Jews and many among the Greek. He was [thought to be] the Christ. And, when Pilate had condemned him to the cross at the accusation of the first men among us, those who at first were devoted to him did not cease to be so, for on the third day it seemed to them that he was alive again given that the divine prophets had spoken such things and thousands of other woderful things about him. And up till now the tibe of the Christians, who were named from him, has not dissapeared. (s. 6)

Ja tuona aikana eli eräs Jeesus, viisas mies, jos häntä ylipäätään voi kutsua mieheksi, sillä hän teki uskomattomia tekoja ja opetti ihmisiä, jotka ottivat itsestäänselvät opetukset mielellään vastaan. Hän sai puolelleen monia juutalaisia ja monia kreikkalaisia. Häntä pidettiin Kristuksena. Ja kun Pilatus oli tuominnut hänet ristille meidän keskuudessamme olevien johtavien miesten syytöksen perusteella, ne, jotka aluksi olivat hänelle uskollisia, eivät lakanneet olemasta sitä, sillä kolmantena päivänä heille näytti siltä, että hän oli jälleen elossa, koska jumalalliset profeetat olivat puhuneet sellaisia asioita ja tuhansia muita ihmeellisiä asioita hänestä. Ja tähän päivään asti kristittyjen heimo, joka sai nimensä hänen mukaansa, ei ole kadonnut.

2) Miten tekstiin on suhtauduttu?

Tutkijat ovat tunteneet tämän tekstin hyvin jo pitkään, mutta he ovat suhtautuneet siihen eri tavoin. Tiivistettynä tutkijoiden näkemykset voidaan tiivistää kolmeen eri kategoriaan:

• Hyvin pieni joukko tutkijoita pitää kohtaa kokonaisuudessaan kristillisenä interpolaationa eli myöhempänä lisäyksenä Josefuksen teokseen. Toisin sanoen mikään osa tekstistä ei ole todellisuudessa peräisin Josefukselta. 
• Suurin osa tutkijoista uskoo, että tekstin ydin tulee Josefuksen kynästä, mutta ei kaikki. Tämä porukka voidaan jakaa kahteen leiriin: (A) joidenkin mukaan tekstissä on melko paljon myöhempiä lisäyksiä, kun taas (B) toisten mukaan siinä on vain vähän myöhempiä kristittyjen tekemiä lisäyksiä. Suomenkielinen lukija voi törmätä tähän B-näkemykseen Lee Strobelin kirjassa Tapaus Kristus (Aikamedia, 2005), jonka luvussa 4 Edwin Yamauchi selittää, mitkä kohdat ovat myöhempiä lisäyksiä ja netistä voi lukea allekirjoittaneen aiempaa analyysiä, joka nojasi tämäntapaiseen oletukseen. 
• Jotkut tutkijat (ja viime aikoina kasvavin määrin) pitävät kohtaa kokonaan aitona ja juuri tätä on Schmidt pyrkii kirjassaan argumentoimaan. 

Tässä kohtaa voitaisiin mainita, että Josefuksen tekstin kääntäminen ei ole kovin yksinkertaista. Tekstissä on muutamia erityisen hankalia sanoja, jotka voidaan kääntää usealla eri tavalla. Tässä kaksi olennaista:

• ”Paradoksa”. Kun Josefus sanoo Jeesuksen tehneen ”ihmeellisiä tekoja”, hän käyttää kreikan paradoksa-sanaa. Käännöksen kannalta on kuitenkin elintärkeä kysymys, tulisiko sana kääntää positiivisessa mielessä ”miraculous deeds” (”ihmeellisiä tekoja”) vai negatiivisessa mielessä ”magical deeds” (”magian avulla tehtyjä tekoja”). Käy ilmi, että Schmidt pitää negatiivista sanaa parempana tulkintana. Kristityt eivät tätä sanaa olisi kuitenkaan käyttäneet, vaan he olisivat valinneet evankeliumeista tutummat sanat, kuten sēmeion-sanan (”ihme”, ”merkki”). 
• ”Epēgageto”. Kun Josefus sanoo, että Jeesus voitti puolelleen paljon seuraajia, hän käyttää kreikan kielen epēgageto-sanaa. Mutta mitä hän tarkoitti tällä sanalla? Tulkisiko se kääntää neutraalisti ”sai seuraajia” vai negativisesti ”johti harhaan”? ”sai seuraajia”? Riippuen siitä, kumpiko ratkaisu tehdään, tekstin tulkinta Jeesuksesta muuttuu.

Alla on laatikko, jossa Schmidt esittää kolme erilaista tulkintaa tekstistä: negatiivisen tulkinnan, neutraalin tulkinnan ja positiivisen tulkinnan (s. 138):

2.1) Varhainen reseptiohistoria

Luvussa 1 Schmidt käy läpi sitä, millä tavoin kreikankieliset lukijat ymmärsivät Josefuksen tekstiä vuosisatojen aikana. Käy ilmi, että nämä kreikankieliset kirjoittajat eivät juuri koskaan tulkinneet Josefuksen tekstipätkää kristillismyönteisenä tekstinä, vaan sen sijaan hieman hämmentävänä ja jopa negatiivisena. Tämä huomio itsessään sotii vahvasti sitä väitettä vastaan, että tekstissä olisi paljon myöhempiä kristillisiä lisäyksiä. Jos näin olisi, niin miksi ihmeessä teksti jäi edelleen niin monitulkintaiseksi tai jopa negatiiviseksi?

Mitä Origenekseen tulee, niin hän toteaa kahdessa eri teoksessa, ettei Josefus uskonut Jeesuksen messiaanisuuteen. Vaikka hän ei suoraan viittaa tähän pitkään tekstiin, ei ole mitään hyviä syitä uskoa, etteikö hän olisi tiennyt siitä: hänen kirjastonsa meni perintönä Eusebiukselle, joka taas lainaa Josefuksen tekstiä jopa kolmessa eri teoksessa. Mitä tulee siihen vanhaan, joidenkin harvojen tutkijoiden esittämään väitteeseen, että Eusebius olisi ollut vastuussa tekstin lisäämisestä Josefuksen materiaaliin, tälle ei ole olemassa mitään kunnollisia todisteita. Itse asiassa pelkästään se huomio, että satojen ja jopa tuhansien lainausten kohdalla Eusebiuksen ei ole koskaan osoitettu väärentävän lähteitään, osoittaa tällaisen väitteen epäuskottavuuden. Lisäksi olisi outoa, että Eusebius olisi jättänyt tekstiin useita outoja sanoja, jotka on helppo tulkita melko negatiivisesti. Olisi myös häkellyttävää, että vaikka Eusebius lainaa jopa kolmesti Josefuksen tekstiä, hän ei millään tavoin hyödynnä sen nk. kristillis-myönteisiä kohtia — tämä on outoa jos hän itse olisi kirjoittanut kohdat apologisessa tarkoituksessa! Tiivistettynä voidaan sanoa, että vaikka kokonaista 12 eri kreikankielistä kirjoittajaa mainitsee Josefuksen tekstin, ja 10 heistä lainaa sen kokonaisuudessaan, silti kukaan heistä ei koskaan painota niitä erityismainintoja, joita on yleensä pidetty kristillisinä lisäyksinä. Sen sijaan kirjoittajat keskittyvät tekstissä pelkästään kronologiaan, juutalaisten osuuteen Jeesuksen kuolemassa, Jeesuksen opetuksiin ja hänen opetuslapsiinsa. Voidaan siis sanoa, että kohdan vastaanottahistoria kreikankielisten kirjoittajien keskuudessa ei tue lainkana ajatusta siitä, että Josefuksen tekstissä olisi (runsaasti) kristillisiä lisäyksiä.

Luvussa 2 Schmidt käsittelee sitä, miten Josefuksen tekstiä käsiteltiin latinankielisten kirjoittajien keskuudessa. Tiivistettynä voidaan sanoa, että kolme kirjoittajaa, jotka käänsivät kreikankielisen tekstin latinaksi, näytti olevan tietoinen siitä, että alkuperäinen kreikan teksti ei ole täysin positiivinen kuvaus Jeesuksesta. Lisäksi syyrian- ja latinankieliset tekstit osoittavat, että alun perin kreikankielisessä tekstissä ei ole lukenut ”hän oli Kristus”, vaan ”hänen ajateltiin olevan Kristus”: Josefus siis vain raportoi joidenkin suhtautumista Jeesukseen, eikä hän esitä omaa uskonvakaustaan, koska hän ei pitänyt Jeesusta Messiaana.

3) Analyysi Josefuksen tekstistä 

Kirjan luvussa 3 Schmidt käy Josefuksen tekstin läpi pala palalta tarkoituksenaan osoittaa, että teksti on läpeensä tyypillistä Josefusta. En puuduta lukijaa tässä kohtaa monilla pienillä nippelitiedoilla, mutta tiivistän kunkin lausahduksen kohdalla muutamia tärkeitä huomioita:

• ”And [Jesus] became / tuli Jeesus.” Josefuksen aloitussanat ”ginetai de” viittaa Josefuksen teoksissa hyvin usein negatiiviseen sisältöön (noin 30 esimerkistä tätä tapahtuu puolessa tapauksia). , koska hän käyttää tätä termiparia miltei 30 kertaa ja noin puolessa on kyseessä tekstijakso, jossa kuvataan negatiivisia asioita. Tämä ei kuitenkaan ole automaatio. 
• ”In this time / tuona aikana”. Kreikaksi (kata touton ton khronon) tämä on hyvin tyypillinen Josefuksen maininta. 
• ”[A certain] Jesus / eräs Jeesus”. Kreikan tis-sana (eräs) on hyvin josefusmainen sana (hän tekee näin 26 kertaa muualla) ja monesti Josefus käyttää juuri ”eräs X”-lausetta, kun hän kuvaa negatiivisesti erilaisia kansan seasta esiinnousseita hankalia tyyppejä. Myös muualla ei-kristillisessä kirjallisuudessa Jeesukseen viitataan samantapaisesti, kun kyse on negatiivisesta viittauksesta: näin tekee mm. Tryfon Justinoksen teoksessa. Tästä syystä kristilliset kirjoittajat poistivat tis-sanan (”eräs”) kaikista kreikankielisistä käsikirjoituksista, mutta me tiedämme sen olleen mukana alkuperäisessä tekstissä, koska se on säilynyt yhdessä Eusebiuksen tekstissä sekä syyrian- että armeniakielisissä käännöksissä ja se näkynee myös slaavilaisessa käännöksessä. ”Eräs Jeesus” -maininta ei siis kuulosta lainkaan kristillisen kirjoittajan lausahdukselta. 
• ”a wise man / viisas mies”. Viittaus Jeesukseen ”viisaana miehenä” (sofos anēr) on tyypillistä Josefusta. Myös ei-kristitty syyrialainen filosofi Mara bar Serapion kutsuu Jeesusta viisaaksi, kuten pari muutakin ei-kristillistä lähdettä. On tärkeä huomata, että maininta ei ole automaattisesti mikään positiivinen väite tai kehu. Koska Uudessa testamentissa Jeesusta ei oikeastaan koskaan kutsuta tällaisella termillä, kristillinen vaikutus on erittäin kyseenalainen. Tämän maininnan tulkinta riippuu kuitenkin osaltaan seuraavasta maininnasta. 
• ”If indeed one ought to call him a man / jos häntä ylipäätään voi kutsua mieheksi”. Maininta itsessään on hyvin josefusmainen ja sille löytyy useampi rinnakkaiskohta hänen teoksistaan. Jotkut tutkijat ovat väittäneet tätä kristilliseksi lisäykseksi, jonka tarkoitus on painottaa Jeesuksen jumaluutta hänen ihmisyytensä kustannuksella. Schmidt pitää tätä kuitenkin hyvin kyseenalaisena väitteenä. Itse asiassa monet varhaiset teologit painottivat nimenomaan vahvasti juuri Jeesuksen todellista ihmisyyttä ja tässä väitteessä on se vaara, että sen olisi voinut tulkita niin, ettei Jeesus itse asiassa ollut todellinen ihminen. Ei ole siis kovinkaan todennäköistä, että kyseessä olisi kristillinen lisäys. Lisäksi on mahdollista tulkita maininta sarkastisesti niin, että se sanoo Jeesuksen olleen vähemmän kuin ihminen — Josefus nimittäin käyttää muualla teoksissaan sarkasmia jopa vihollisistaan. Jos näin, myös aiempi lause voidaan tulkita sarkasmina. Schmidt on kallellaan siihen, että Josefus on hieman epävarma siinä, miten Jeesukseen tulisi suhtautua. 
• ”For he was a doer of miraculous deeds / sillä hän teki uskomattomia tekoja”. Lauseen aloitus on tyypillistä Josefusta, koska hän käyttää muualla yli 40 kertaa mainintaa ”ēn gar” (”hän oli”). Mitä tulee Jeesukseen eräänlaisena ”ihmeidentekijänä” niin on tärkeä ymmärtää, ettei Josefus tässä sano mitään epätyypillistä, koska oli nimenomaan hyvin tavanomaista, että ei-kristillisissä lähteissä Jeesus ymmärrettiin ihmeidentekijäksi. Esimerkkeinä voitaisiin mainita Kelsos, jonka mukaan Jeesus suoritti ”paradoksa”, eli hän käyttää täsmälleen samaa sanaa tässä kuin Josefus. Myös Justinos Marttyyri raportoi juutalaisten uskoneen Jeesuksen tehneen ihmeitä, joskin magian avulla ja tunnetusti myös evankeliumeissa painottuu sama asia Jeesuksen vastustajien kohdalla (Matt. 9:34; 10:25; 12:24; Mark. 3:22; Luuk. 11:15). Babylonian Talmudissakin Jeesusta syytetään siitä, että hän harrasti magiaa (sorcery) ja Toledoth Yeshu -teoksessa, jossa suhtaudutaan kriittisesti Jeesukseen, häntä pidetään joka tapauksessa ihmeellisten asioiden tekijänä. Esimerkkejä olisi muitakin. Kuitenkin, kuten jo todettu, lause on hankala tulkita, koska Josefuksen käyttämä paradoksos-sana voidaan tulkita neutraalisti tai negatiivisesti. Sana tarkoitti siis yliluonnollista asiaa, mutta siihen saattoi liittyä kyseenalainen aspekti. Joka tapauksessa Uudessa testamentissa Jeesuksen ihmeitä kuvataan aivan eri sanastolla, kuten yleensä sēmeia-sanalla (”ihme”, ”merkki”). Muualla Josefus kuvaa mm. Egyptin tietäjien kyseenalaisia tekoja juuri tällä samalla sanalla. On siis kaikin puolin erittäin todennäköistä, että tämä sana on peräisin suoraan Josefukselta, koska kristityt olisivat käyttäneet vähemmän tulkinnanvaraista ja enemmän Uuden testamenin mukaista sanaa. 
• ”A teacher of men who receive truism with pleasure / ja opetti ihmisiä, jotka ottivat itsestäänselvät opetukset mielellään vastaan”. Lause on läpeensä Josefuksen kieltä (Josefus mm. käyttää didaskalos-sanaa (”opettaja”) 16 kertaa muualla ja yleensä negatiivisessa mielessä. Silti monet nykytutkijat suhtautuvat lauseeseen epäilevästi, koska se vaikuttaa niin positiiviselta kuvaukselta. Schmidt käyttää paljon mustetta siihen faktaan, että Josefus käyttää ēdonē-sanaa (”mielellään”) monesti negatiivisessa asiayhteydessä varsinkin, kun sana esiintyy yhdessä dekhomai-verbin kanssa (”vastaanottaa”). Josefus siis näyttää tässä sanovan, että ihmiset ottivat liian helposti vastaan Jeesuksen opetukset. Tätä tulkintaa tukee myös se, että eräs kopioitsija, joka kopioi aikoinaan Eusebiuksen Demonstration-teosta, muutti tätä kohtaa siten, että hän jätti ēdonē-sanan kokonaan pois. Samoin monet käännökset valitsivat tässä kohden hieman ”paremman” sanan. Mitä tekstissä käytettyyn totuus-sanaan tulee (talēthē), Josefus ei juurikaan käytä sanaa siinä merkityksessä, että se tarkoittaisi jotain mystistä totuutta. Sen sijaan sana tarkoittaa käytännössä ”itsestäänselvyyttä”. (Huomaa, että Josefus ei käytä tässä alētheia-sanaa, joka olisi parempi, jos tarkoitus olisi kuvata positiivisessa mielessä totuutta). Sana on tuskin peräisin kristityiltä, koska se ei esiinny kertaakaan LXX:ssä eikä Uudessa testamentissa. Juuri mikään tässä lauseessa ei siten viittaa siihen, että Josefus olisi kirjoittamassa positiivista kuvausta Jeesuksesta. Sen sijaan hän näyttää hieman kritisoivan Jeesuksen itsestäänselviä opetuksia vastaanottaneiden liian innokasta mielentilaa. 
• ”And he Brough over many of the jews and many also of the Greeks / Hän sai puolelleen monia juutalaisia ja monia kreikkalaisia”. Lausahdus ”sekä että” (polus men … polus de) on tyypillistä Josefusta. Lauseessa on outoa se, että se näyttää sanovan, että Jeesus johti sekä monia juutalaisia että monia kreikkalaisia ja tämä väite on todennäköisemmin peräisin juuri ei-kristityltä, koska todellisuudessa pakanat tulivat kuvioon vasta myöhemmin, Jeesuksen kuoleman jälkeen. Lauseessa näkyy siis pieni anakronismi. Iso ja tärkeä käännöskysymys liittyy epagomai-sanaan. Se voi tarkoittaa neutraalissa mielessä ”johtamista” tai ”puolelleen saamista”, mutta se voi yhtä hyvin tarkoittaa negatiivisessa mielessä ”harhaanjohtamista” tai ”houkuttelua”. Cassiodorus-niminen mies käänsikin tämän saman kreikan sanan Josefuksen teoksessa yleensöä latinaksi niin, että joku ”vakuutti seuraajiaan teeskennellen”. Itse asiassa Juutalaisten muinaishistoria teoksen kohdassa 17.327 Josefus käyttää tätä sanaa, kun hän kuvaa erästä vääränä henkilönä esiintyvää petkuttajaa, joka sai jotkut vakuuttuneeksi väärästä identiteetistään. Syynä tähän Josefuksen mukaan oli se, että kuulijat ”ottivat hänen sanansa vastaan iloiten” eli hän käyttää samoja sanoja kuin hän käytti juuri Jeesuksesta. On tärkeä huomata, että väite siitä, että Jeesus harhaanjohti kansaa, sopii erinomaisesti ei-kristityn juutalaisen mielipiteeksi, koska tämä oli juuri klassinen juutalainen kritiikki Jeesusta vastaan (Babylonian Talmudissa Jeesusta syytetään Israelin kansan harhaanjohtamisesta ja saman syytöksen esittää sekä Kelsos että Toledot Yeshu -teos). On toki mahdollista, että kuvaus on neutraali, mutta on myös vahvoja todisteita siitä, että kyse on negatiivisesta suhtautumisesta. 
• ”He was [thought to be] the Christ / Hän oli Kristus” tai ”hänen uskottiin olevan Kristus”. Tätä mainintaa on pidetty monesti epäilyttävänä, koska Josefus ei ole voinut uskoa Jeesuksen messiaanisuuteen. Tekstissä on kuitenkin tekstikriittisiä haasteita. Schmidt tekee hyvän keissin sen puolesta, että alun perin kreikankielisessä tekstissä on ollut mukana sana ”legomenos” eli käännös olisi ”häntä kutsuttiin Kristukseksi” tai ”häntä pidettiin Kristuksena”. Vaikka tämä sana ei olekaan mukana nykyisissä kreikankielisissä käsikirjoituksissa, sen läsnäolo näkyy selvästi varhaisissa käännöksissä, kuten Hieronymuksen (”hänen uskottiin olevan Kristus”) latinankielisessä käännöksessä. Myös syyriankielinen käännös sanoo tässä kohden ”uskottiin, että hän on Kristus”. Koska latinan- ja syyriankieliset käännökset ovat hyvin etäällä toisistaan maantieteellisesti, ne tuskin ovat vaikuttaneet toisiinsa, joten ne molemmat on käännetty vanhemmasta kreikankielisestä tekstistä, jossa legomenos-sana oli vielä mukana. Asiaa tukee sekin, että Josefus käyttää Jeesuksesta juuri tätä samaa mainintaa myöhemmässä kohdassa, 20.200, jossa hän kuvaa Jaakobin kuoleman. Tekstissä Jaakob esitellään sen Jeesuksen veljenä, ”jota kutsuttiin Kristukseksi”. 
• ”and when Pilate condemned him to the cross at the accussation of the first men among us / ja kun Pilatus oli tuominnut hänet ristille meidän keskuudessamme olevien johtavien miesten syytöksen perusteella”. Lauseelle löytyy paljon rinnakkaiskohtia Josefuksen teoksesta, eikä ole epäselvää siinä, etteikö se olisi Josefuksen kirjoittama. Ja tässä lauseessa on tärkeä yksityiskohta, jonka varaan Schmidt rakentaa myöhemmin toisen pääväitteensä. Josefus ei sano ”Pilatus oli tuominnut hänet ristille johtavien miesten syytöksen perusteella”, vaan ”Pilatus oli tuominnut hänet ristille meidän keskuudessamme olevien johtavien miesten syytöksen perusteella”. Tämä lisämaininta tarkoittaa sitä, että Josefus viittaa henkilöihin, jotka hän tuntee henkilökohtaisesti. Maininta siitä, miten juutalaiset olivat osasyyllisiä Jeesuksen ristinkuolemaan, löytää paralleelin mm. Justinos Marttyyrin Tryfolta, joka kerskuu siitä, että he juutalaisina ristiinnaulitsivat Jeesuksen (Dialogi 108.2) kuten myös Kelsokselta (Kelsosta vastaan 2.9). Lisäksi Babylonian Talmud ja Toledot Yeshu puhuvat siitä, miten juutalaiset tappoivat Jeesuksen pääsiäisen aattona. 
• ”those who loved him at first did not cease [doing so] / ne, jotka aluksi olivat hänelle uskollisia, eivät lakanneet olemasta sitä”. Sen lisäksi, että lause on hyvin josefusmainen, ”eivät lakanneet” -maininta liittyy Josefuksella yleensä negatiivisesti ryhmittymiin, joiden keskuudessa oli levottomuuksia. Mitä tulee ”niihin, jotka rakastivat häntä”, niin Josefuksen teksteissä on tällekin rinnakkaiskohta siitä, miten jotkut sitoutuivat seuraamaan kapinallista Aristobulosta (Juutalaissodan historia 1.171). Kohta on siis helppo lukea myös melko negatiivisesti. 
• ”For he appeared to them alive / heille näytti siltä, että hän oli jälleen elossa”. Lauseen alku on tyypillistä Josefusta, mutta monien mukaan väite siitä, että Jeesus ilmestyi seuraajilleen elossa, on liikaa vaadittu Josefuksen kirjoittamaksi: eihän Josefus voinut uskoa siihen, että Jeesus oikeasti ilmestyi elossa seuraajilleen kuolemansa jälkeen! Schmidt kuitenkin ehdottaa, että lausetta ei tulisi kääntää ”he appeared to them alive / hän ilmestyi heille elossa”, vaan ”he appeared to them to be alive / it seemed to them that he was alive / heistä vaikutti, että hän oli jälleen elossa”. Jälleen meillä on käsissämme myös käännöshaaste, koska kreikan fainō-sana voi tarkoittaa joko todellista ilmestymistä tai sitten sitä, että jokin vain näytti siltä. Lause tulisi siis tässä kohden kääntää niin, että opetuslapsista vain näytti siltä, että Jeesus ilmestyi heille elossa. Näin tämä kreikan sana toimii selvästi monissa aikalaislähteissä ja Josefus itse käyttää sanaa juuri tässä merkityksessä mm. Joosef-kertomuksessa, jossa Joosefin veljet kastavat hänen vaattensa vereen, että näyttäisi [fanein] siltä, että peto on hänet raadellut. Lopuksi, jos kristityt olisivat tämän kirjoittaneet, he olisivat pikemminkin valinneet horaō-sanan (”nähdä”), jota Uusi testamentti usein tässä yhteydessä käyttää (Matt. 28:7, 10; Luuk. 24:34; Ap. t. 13:31; 26:16; 1. Kor. 15:5-8). 
• ”on the third day again / sillä kolmantena päivänä”. Lauseen kreikka (joka on hieman outo) on pikemminkin Josefuksen tyyliä, kuin varhaiskristittyjen tyyliä. Josefus raportoi tässä varhaiskristillistä uskomusta, jonka mukaan opetuslapset uskoivat Jeesuksen nousseen kuolleista kolmantena päivänä. 
• ”given that the divine prophets spoke these and ten thousands other wonders concerning him / koska jumalalliset profeetat olivat puhuneet sellaisia asioita ja tuhansia muita ihmeellisiä asioita hänestä”. Lause on kokonaisuudessaan hyvin josefusmainen — hän esimerkiksi usein liioittelee juurikin sanomalla ”kymmenen tuhatta muuta asiaa”. Monet ovat kuitenkin suhtautuneet lauseeseen epäilevästi, koska eihän Josefus voi sanoa, että Kristus täytti Vanhan testamentin profetiat! Analyysi menee tässä kohden kieliopillisesti hieman tekniseksi, mutta lause voidaan Schmidtin mukaan lukea ihan hyvin niin, että se kuvaa opetuslasten, ei Josefuksen, mielipidettä. Lause siis voidaan lukea niin, että se selittää sitä, miksi opetuslapset luulivat, että Jeesus oli ilmestynyt heille. Käännös voisi siis olla englanniksi ”It seemed to them, given that the divine prophets had spoken such things and many other marvels about him, that he was alive on the third day” eli ”Heistä näytti siltä, koska jumalalliset profeetat olivat puhuneet tällaisia asioita ja monia muita ihmeellisiä asioita hänestä, että hän oli elossa kolmantena päivänä”. Lause on kuitenkin niin monitulkintainen, että se saattoi saada jotkut lukemaan tekstiä myös siten, että se alleviivasi sitä miten Jeesus täytti Vanhan testamentin profetiat. Mutta kokonaisuudessaan lausetta voidaan aivan hyvin pitää Josefuksen kirjoittamana. 
• ”until now / aina tähän saakka”. Tämä lausahdus (jossa on pieni tekstikriittinen haaste) on hyvin josefusmainen. 
• ”The tribe of the Christians, who were named from him, has not been disappeared / kristittyjen heimo, joka sai nimensä hänen mukaansa, ei ole kadonnut.” Tämä lause on hyvin josefusmainen ja erityisesti maininta ”heimosta” (fylon) on pelkästään ei-kristittyjen käyttämä nimitys kristityistä varhaisina vuosisatoina.

3.1) Schmidtin teesin voima

Schmidt totaakin heti kirjansa alussa (s. 5), että hänen tulkinnassaan on monia etuja suhteessa niihin näkemyksiin, että tekstissä olisi useita interpolaatioita:

1. Yksi etu tässä tulkinnassa on se, ettei tutkijan tarvitse hypoteesissaan nojata nk. konjektuaariseen emendaatioon, termi, joka tekstikriittisessä keskustelussa tarkoittaa sitä, että tutkija päättyy rekonsturoimaan tekstin vailla todellista olemassaolevaa käsikirjoitusaineistoa. 
2. Tulkinta kykenee ottamaan tosissaan sen, että tekstille kokonaisuudessaan on olemassa paljon rinnakkaiskohtia Josefus-materiaalissa. 
3. Tulkinta ottaa tosissaan myös tekstin reseptiohistorian eli sen, etteivät kristityt varhaisina vuosisatoina juuri lainkaan lukeneet Josefuksen tekstiä positiivisessa valossa. 
4. Tulkinta ottaa tosissaan myös sen, miksi tekstissä on (edelleen) kriittistä suhtautumista Jeesukseen. Lopputulos on se, että Josefuksen tiivistys Jeesuksesta on paikoin vihamielinen, mutta toisaalta melto neutraali.

Tai kuten Schmidt kirjan luvussa 7 tiivistää,

Kokonaisuutena tarkasteltuna ja objektiivisesti arvioituna Testimonium Flavianumissa [TF] on kaikki merkit aitoudesta. Syyt tähän, kun asiaa tarkastellaan olennaisten seikkojen valossa, löytyvät TF:n sanastosta, sanamuodoista, reseptiohistoriasta, sisällöstä ja kontekstista – jotka kaikki ovat yleisesti sopusoinnussa varhaisjuutalaisten suuntausten kanssa ja erityisesti Josefuksen tyylin kanssa. TF tulisi siis luotettavasti katsoa olevan Josefuksen kirjoittama teksti. (s. 198)

Siirrymme nyt Schmidtin kirjan toiseen pääväitteeseen, joka koskee kysymystä siitä, mistä Josefus on tietonsa hankkinut.

4) Mistä Josefus sai tietonsa Jeesuksesta?

Tässä kohden me siirrymme kirjan ehkä kovempaan väitteeseen. Lyhyesti sanottuna Schmidt argumentoi, että Josefus ei kirjoittanut tätä tekstiä ohuiden huhupuheiden perusteella, vaan hän sai tietonsa Jeesukselta monilta ei-kristityiltä juutalaisilta johtohenkilöiltä, joista osa oli ollut jopa mukana Jeesuksen oikeudenkäynnissä. Erityisesti kaksi asiaa puhuu tämän puolesta. Ensinnäkin Josefus sanoo tekstissään, että ”meidän keskuudessamme olevat juutalaiset johtomiehet syyttivät Jeesusta” ja Schmidt argumentoi väkevästi sitä, että tällä maininnalla Josefus tarkoittaa sitä, että hän tunsi näitä henkilöitä henkilökohtaisesti. Toiseksi, ja ensimmäiseen kohtaan liittyen, meillä on kaikki hyvät syyt uskoa olemassaolevan aineiston perusteella, että Josefus todella oli sellaisessa asemassa, että hän tunsi jopa kymmenkunta olennaisen tärkeää henkilöä, joilla oli joko perustiedot Jeesuksesta ja hänen varhaisten seuraajien toiminnasta tai jotka olivat jopa olleet mukana Jeesuksen oikeudenkäynnissä. Pyrinkin nyt maalaamaan lyhyesti sen perus kuvan, jonka Schmidt kirjassaan luvuissa 5-6 esittää. (Sanottakoot sekin, että vaikka aihe itsessään ei lukijaa kiinnostaisikaan, niin nämä luvut ovat loistava johdanto niin Josefuksen elämään kuin Uuden testamentin sivuilla vaikuttaviin tärkeisiin juutalaisiin dynastioihin kuten Herodeksen (monimutkaiseen) dynastiaan ja eri ylipappiperheiden hallintaan.)

4.1) Josefuksen kontakti silminnäkijöihin

Luvusta 5 käy ilmi seuraavias seikkoja. Josefus oli pappissukuun syntynyt mies, jonka vanhemmat asuivat Jerusalemissa. Hänen isänsä oli erittäin tunnettu henkilö ylimystön piirissä. Josefuksen isä ja äiti olivat kaikella todennäköisyydellä olleet Jerusalemissa Jeesuksen kuolinpäivänä. Erityisesti 50-luvulla Josefus liikkui aktiivisesti Jerusalemissa korkea-arvoisten juutalaisten johtomiesten keskuudessa. Josefus sanoo, että hän tunsi henkilökohtaisesti ylipappeja ja Jerusalemin ”johtavia miehiä”, joita hän tapasi säännöllisesti. Monet näistä henkilöistä olivat paikalla Jerusalemissa vuonna 30, kun Jeesus ristiinnaulittiin 20 vuotta aiemmin. Lisäksi 60-luvulla Josefus vietti paljon aikaa Galileassa (kun hän johti sotajoukkoja valmistuessaan sotaan roomalaisia vastaan) ja monissa niissä paikoissa, joissa Jeesus oli toiminut, joten ei olisi yllättävää, että täällä Josefus olisi helposti saattanut kohdata ihmisiä, jotka olivat seuranneet Jeesuksen toimintaa vain muutama vuosikymmen aiemmin. Schmidt toteaakin, että Josefus oli varmasti tavannut henkilöitä, jotka olivat nähneet Jeesuksen omin silmin (s. 147) ja kaiken kaikkiaan ei ole lainkaan todennäköistä, etteikö Josefus olisi 50-luvun alussa ollut tietoinen Jeesuksesta (s. 149).

Luvussa 6 Schmidt menee kuitenkin askeleen pidemmälle: hän ei ainoastaan väitä, että Josefus tunsi monia henkilöitä, jotka olivat nähneet Jeesuksen ja olleet läsnä hänen oikeudenkäynnissään, vaan hän väittää, että me voimme itse asiassa identifioida heistä melko monia. Schmidt listaakin kymmenkunta henkilöä, jotka Josefus tunsi, ja jotka ovat todennäköisesti olleet itse paikalla ainakin Jerusalemissa Jeesuksen oikeudenkäynnin ja kuoleman aikana. Itse painottaisin tässä kohden vielä sitä, että vaikka monet näistä pian mainituista henkilöistä eivät olleetkaan paikalle itse oikeudenkäynnissä, heillä kaikilla oli jonkinlainen kosketus Jeesukseen tai vähintään varhaiskristilliseen liikkeeseen aivan 30-luvun alussa — ja Josefus tunsi heistä kaikki.

Ensinnäkin Josefus tunsi monia henkilöitä Herodeksen perhekunnasta tai dynastiasta. (Olen kirjoittanut aiheesta laajasti erikseen muualla.) Tässä lyhyt tiivistelmä olennaisista henkilöistä (olen melkoisesti lyhentänyt Schmidtin analyysiä).

Josefus tunsi parhaiten Agrippa 2:n (eli noin 27-95 jKr.). Miehet olivat olleet tiukassa kirjeenvaihdossa ja Agrippa kutsui Josefusta läheiseksi ystäväkseen. Koska Agrippa oli asunut Galileassa 20-luvun ja 30-luvun taitteessa ja hän hallitsi myöhemmin pitkään Galilean lähellä olevia alueita, on hyvin todennäköistä, että Agrippa oli kuullut Jeesuksesta jo varhain. Myöhemmin, vuoden 59 nurkilla, Agrippa 2 oli mukana apostoli Paavalin oikeudenkäynnissä (ks. Ap. t. 25-26) eli hän oli tavannut kristinuskon pääasiallisen mekkihenkilön kasvokkain! Ennen tätä roomalainen Festus oli vielä informoinut Agrippaa Jeesus-liikkeestä (25:13-22), mutta Paavali oletti, että Agrippa kyllä oli tietoinen asioista itsekin (26:26). Lisäksi Agrippan sisko Berenice oli mukana Paavalin oikeudenkäynnissä ja on todennäköistä, että Josefus tunsi hänetkin (he olivat itse asiassa olleet jopa Roomassa samaan aikaan ja Josefus tunsi hyvin Berenicen rakastajan, Tituksen, tulevan keisarin). On vielä mainittava, että juuri Agrippa 2 joutui vuonna 62 erottamaan ylipapin virasta Ananias 2:n, joka oli tapattanut Jaakobin, Jeesuksen veljen. Lisäksi Agrippa 2:n isä oli Agrippa 1, joka oli tapattanut Jeesuksen opetuslapsi Jaakobin ja heitättänyt Pietarin vankilaan (Ap. t. 12). Agrippa 2 oli myös läheisissä tekemisissä Herodes Antipaan kanssa, joka oli tapattanut Johannes Kastajan ja jopa tavannut Jeesuksen lyhyesti pääsiäisenä (Luuk. 23:6-15). Agrippa 2:n on siten täytynyt tietää melko paljon varhaiskristillisestä liikkeestä. Huomaa: Josefus tunsi henkilökohtaisesti miehen, joka oli tavannut ainakin Paavalin ja joka oli varmuudella kohtuu hyvin perillä varhaiskristillisestä liikkeestä muuten.

Mainittakoot vielä Drusilla. Hän oli Agrippa 2:n sisko ja hän oli naimisissa roomalaisen Felixin kanssa, joka oli mukana Paavalin oikeudenkäynnissä (Ap. t. 24). Felixillä oli hyvät perustiedot kristillisestä liikkeestä ja hänellä olisi helposti ollut pääsy virallisiin arkistoihin (niin roomalaisiin kuin juutalaisiin) koskien Jeesusta. On todennäköistä, että Josefus tunsi henkilökohtaisesti Drusillan — ainakin he olivat olleet pitkään Roomassa samaan aikaan.

Herodes dynastia -kontaktien lisäksi Josefus tunsi ainakin yhden tunnetun rabbi Hillelin perhekuntaan kuuluneen miehen. Paavalin opettajana tunnettu (Ap. t. 22:3), arvostettu rabbi Gamaliel, kuului tähän nimenomaiseen perhekuntaan. Gamaliel tiesi paljon Jeesus-liikkeestä, kuten käy ilmi mm. Apostolien teoista (luku 5), jossa Gamaliel joutuu rauhoitella Sanhedrinia, joka vainoaa Pietaria ja muita opetuslapsia. Itse asiassa, koska Gamaliel oli yksi johtavia Sanhedriniin kuuluvia miehiä, hän oli yksi heistä, jotka olivat tuominneet Jeesuksen kuolemaan. Josefus viittaa kirjoituksissaan kolmesti Gamalieliin, mutta aina tietyn rabbi Simonin isänä. Gamalielin poika Simon oli erittäin merkittävä voimahahmo Sanhedrinissa ja Josefus sanoo tunteneensa hänet (Life 191-192). Simon oli paikalla, kun Paavali oli syytettynä Sanhedrinin edessä 50-luvulla (Ap. t. 22:30; 23:1-6) ja Paavali toteaa, miten hän on tuttu monille heistä (22:5). On mahdollista (ottaen huomioon hänen asemansa), että Simon on ollut paikalla Jeesuksen oikeudenkäynnissä. Näin ollen Simonin kautta Josefuksella olisi ollut mahdollista saada tietää melko paljon Jeesuksesta, Paavalista ja varhaiskristillisestä liikkeestä.

Lopuksi Josefuksella oli hyvät kontaktit useaan ylipappiperheen jäseneen. (Huomaa, että eri ylipappisuvut pitivät ylipapin asemaa vuoden 6-66 välillä, ks. taulukko tekstin lopusta.) Tässä tiivistys olennaisista henkilöistä.

• Ylipappi Joosua Gamalan poika toimi ylipappina vuodet 63-64. Hän oli Josefuksen läheinen ystävä (Life 204). Koska Joosua oli 60-luvulla jo vanha mies, hän on ollut jo aikuinen Jeesuksen oikeudenkäynnin aikana vuonna 30. Hän saattaa hyvinkin olla yksi niistä ”korkeimmassa asemassa olevista miehistä”, jotka olivat olleet syyttämässä Jeesusta. 
• Ismael Phiabin poika toimi ylipappina vuodet 59-61. Josefus viittaa häneen ”miehenä meidän keskuudessamme”, joka siis viittaa siihen, että hän tunsi hänet henkilökohtaisesti (Ant. 3.320). Josefus oli ollut myös Roomassa samaan aikaan hänen kanssaan, kun Ismael oli joutunut jäämään hetkellisesti panttivangiksi keisariperheen huomaan. Josefuksen ystävä ja yllämainittu Agrippa 2 oli asettanut Ismaelin ylipapiksi. Josefus siis suurella todennäköisyydessä tunsi Ismaelin henkilökohtaisesti, eikä ole mahdotonta, että Ismael oli ollut paikalla Jeesuksen oikeudenkäynnissä. 
• Joosef Simonin poika toimi ylipappina vuodet 61-62. Joosef oli yksi juutalaissodan aikaisista kenraaleista Josefuksen rinnalla, joten heillä on täytynyt olla jonkinlainen kontakti keskenään. Lisäksi hänkin antautui roomalaisille sodassa, kuten Josefus. Hänkin on saattanut olla paikalla Jeesuksen oikeudenkäynnissä. 
• Kaikkein olennaisin ylipappiperhe tässä suhteessa oli Ananiaksen perhekunta (evankeliumien Hannas). Kokonaista seitsemän miestä tästä perhekunnasta palveli ylipappeina vuosien 6-66 välillä! Ananias 1 (eli evankeliumien Hannas) oli itse toiminut ylipappina vuodet 6-15. Tunnetuin Ananiaksen perhekuntaan kuulunut ylipappi oli kuitenkin Kaifas (ylipappina 18-36), joka on Jeesuksen oikeudenkäynnissä evankeliumeissa mainittu ylipappi, ja joka oli naimisissa Ananiaksen tyttären kanssa (joskin tulee muistaa, että Ananias hääri koko ajan taustalla merkittävänä voimatekijänä, ks. Joh. 18). Tällä perhekunnalla oli merkittäviä kontakteja sekä suoraan Jeesukseen mutta myös hänen seuraajiinsa ja he olivat kirjeyhteydessä Saul Tarsolaisen (tulevan apostoli Paavalin) kanssa hänen vainotessaan kristittyjä (ks. Ap. t. 9:1-2; 22:5). Ja huomaa: Josefus tunsi hyvin ainakin kaksi tähän perhekuntaan kuuluvaa miestä, mutta olennaisin heistä on Ananias 2, joka oli Ananias 1:n poika ja hänen siskonsa oli siis naimisissa Kaifaan kanssa. Kaiken järjen mukaan Ananias 2 on ollut mukana Jeesuksen oikeudenkäynnissä. 

Schmidt päättelee näin: 

Niinpä, koska [Ananias 2] hän oli nepotistisen ylipapin poika – isän, joka huolehti siitä, että viisi hänen poikaansa ja myös hänen vävynsä nousivat ylipapeiksi – on täysin järkevää päätellä, että aikuiselle Ananus 2:lle oli varattu paikka aina, kun ”koko sanhedrin” ja ”kaikki ylipapit” [Mark. 14:53-55] kokoontuivat, kuten Jeesuksen oikeudenkäynnissä. On siis varsin todennäköistä, että Josefuksen tuttava, Ananus 2, oli yksi niistä ”ensimmäisistä miehistä keskuudessamme”, jotka Josefuksen mukaan syyttivät Jeesusta. (s. 190)

Kaiken kaikkiaan Josefus on ollut läheisissä tekemisissä monen olennaisen henkilön kanssa:

Itse asiassa Josefus on niin läheisessä yhteydessä Jeesukseen, että vain yksi askel erottaa hänet kustakin neljästä juutalaisesta johtajasta, joiden evankeliumien kirjoittajat kuvaavat osallistuneen Jeesuksen oikeudenkäyntiin: Ananias I, Kaifas, Herodes Antipas ja Gamaliel. (s. 200).

Kaiken kaikkiaan olemassaoleva aineisto osoittaa, että Josefuksen tuttavapiirissä oli useita henkilöitä, joilla oli eri tasoista tietoa Jeesuksesta ja varhaiskristillisestä liikkeestä ja hän tunsi ainakin muutamia miehiä, jotka olivat olleet paikalla Jeesuksen oikeudenkäynnissä. Tässä mielessä Josefuksen teksti toimii tärkeänä itsenäisenä historiallisena lähteenä Jeesuksesta. Käymme vielä lopuksi lyhyesti läpi Josefuksen tekstin merkitystä. 

5) Josefuksen tekstin historiallinen merkitys

Sivulla 211 Schmidt antaa hyvän yhteenvedon Josefuksen tekstin merkityksestä. Voisimme ilmaista asian niinkin, että jos meille ei olisi jäänyt historiaan mitään muuta jälkeä Jeesuksesta kuin Josefuksen lyhyt raportti, me tietäisimme seuraavaa (osa tiedoista perustuu yksinkertaisesti Josefuksen tekstin laajempaan kontekstiin ajoitusten kannalta):

Yhteenvetona historiallisesta Jeesuksesta Josefus esittää seuraavat kohdat vaihtelevassa määrin: Jeesus oli juutalainen, jonka Pontius Pilatus ristiinnaulitsi tetrarkki Herodes Antipaksen hallituskaudella ja ylipappi Kaifaan aikana, kun emeritus-ylipappi Ananus I:llä oli vielä suuri vaikutusvalta. Ennen kuolemaansa Jeesus tunnettiin viisaana miehenä, joka opetti yksinkertaisia, perustavia totuuksia, mutta joka oli myös kiistanalainen hahmo: jotkut pohtivat, oliko hän enemmän kuin ihminen, toiset taas ajattelivat hänen olevan jotain vähemmän. Hänellä oli monia opetuslapsia ja heidän joukossaan oli sekä juutalaisia että ei-juutalaisia. Nämä eivät ehkä olleet erityisen koulutettuja ja he olivat alttiita liioitellulle innokkuudelle. Opetustyön lisäksi Jeesus teki myös ihmeitä, joita jotkut pitivät noituutena. Toiset kuitenkin uskoivat hänen olevan Kristus. Sen jälkeen, kun Pontius Pilatus oli ristiinnaulinnut hänet juutalaisten johtajien vaatimuksesta, hänen opetuslapsensa väittivät, että hän oli noussut kuolleista kolme päivää myöhemmin ja oli näin täyttänyt juutalaisten profetiat. Näitä Jeesuksen seuraajia kutsuttiin ’kristityiksi’, ja heitä oli olemassa vielä ensimmäisen vuosisadan lopullakin.

Josefuksen teksti vahvistaa vielä senkin, että Jeesuksen seuraajat uskoivat alusta saakka Jeesuksen nousseen kuolleista kolmantena päivänä ja täyttäneen näin Vanhan testamentin profetiat. Juuri tämän väitteen Josefuksen tuntemat arvovaltaiset juutalaiset johtavassa asemassa olevat henkilöt olivat usein kuulleet Pietarilta, Johannekselta ja muilta Jeesuksen varhaisilta seuraajilta. Schmidtin mukaan Josefuksen teksti on yksi todistus sitä teoriaa vastaan, että varhaiset kristityt olisivat olleet rajusti erimielisiä suurista kysymyksistä (erit. s. 213).


* Kiinnostuitko aiheesta? Katso tunnin video, jossa Schmidt keskustelee Josefuksen tekstistä tunnetun ylösnousemustutkija Michael Liconan kanssa.

* Myös uusi tie -lehti on ehtinyt tehdä jutun kirjan sisällöstä. 

 

Ylipappiperheet (s. 176)