KIRJAESITTELY: Gordon Feen "Pauline Christology"

Fee, Gordon. D. Pauline Christology: An Exegetical-Theological Study (Grand Rapids: Baker Academic, 2013 [2007]), 707 sivua. 

On aika blogin ensimmäiselle kirjaesittelylle. Lukija voi kuitenkin hieman pohtia sitä, miksi huomiota annetaan kirjalle, joka keskittyy otsikon perusteella Paavalin kristologiaan. Sana kristologia juontaa juurensa kreikankielen sanasta Χριστός (khristos), joka tarkoittaa Kristusta ja sillä tarkoitetaan käytännössä suurin piirtein sitä millä tavalla (tässä tapauksessa) Paavali näki Jeesuksen ja mikä oli hänen suhteensa Isä-Jumalaan.

Perustelen valintaani kahdella syyllä. Ensimmäinen on se, että vaikka blogini tarkoitus onkin uiskennella Uuden testamentin tekstikritiikissä, se ei koskaan ole Jeesuksen seuraajille puhtaasti "harrastus", joka ei liity mihinkään muuhun. Päinvastoin, sillä on väliä ja merkitystä, koska sitä käytetään tässä tapauksessa tekstimassaan, joka on automaattisesti kristityn elämässä hyvin korkealla paikalla. Olenkin pyrkinyt aiemmissa teksteissäni ottamaan esille asioista, joissa tekstikriittinen työ on pyritty liittämään olennaisiin teologisiin kokonaisuuksiin ja monessa tekstissä juuri kristologiaan.

VASTAUS MAUNO MATTILALLE — Takaisin historiaan

1 JOHDANTO 

Aion tehdä tässä blogissa nyt jotain ennennäkemätöntä: puuttua Suomessa velloviin virheellisiin ajatuksiin koskien Uuden testamentin tekstiä, käännöksiä ja historiaa. 

Ajatukseni varmistui, kun ajauduin joitain päiviä sitten katsomaan YouTubessa Mauno Mattilan opetusvideota, joka on otsikoitu "Uskonpuhdistajien Raamattu" (2016). Katsojamääristä ja peukuista päättelen, että Mattilan selityksille on kysyntää. Koska tämä teksti on vastaus nimenomaiseen videoon, suosittelisin tietenkin sen katsomista tähän pohjalle, koska vasta silloin tekstini avautuu oikealla tavalla. On mahdollista, että lukija, joka ei ole käsiteltäviin asioihin juuri koskaan törmännyt, voi kokea olevansa hieman hakusessa. Tai sitten ei.

Anssi Tiittanen raportoi Ristin Voitossa (6.4.2011, s. 4) lehden teettämästä tutkimuksesta, jossa kyseltiin mitä raamatunkäännöstä helluntaikansa suosii. Vajaa 500:n vastaajan perusteella tulos oli seuraava:

• 1933/38-käännös: 58% 
• 1992-käännös: 28% 
• Raamattu Kansalle -käännös: 11% 
• Muu: 1% 

ILMESTYSKIRJA: Näkemys Jumalasta Uusiksi! 2/2

Tämä kirjoitus jatkaa siitä mihin edellinen kirjoitus jäi. 


3 Kuvaus Jeesuksesta

Käsittelen tässä rytäkässä lyhyesti Johanneksen kuvausta Jeesuksesta messiaana Daavidin jälkeläisenä, jakeissa 1:5-6 olevia tekstivariantteja ja Johanneksen antamaa doksologiaa Jeesukselle. Tässä vielä viittauksen apuna teksti, jota käsittelen:

"4. Johannes seitsemälle Aasian seurakunnalle: Armo teille ja rauha häneltä, joka on ja joka oli ja joka tuleva on, ja niiltä seitsemältä hengeltä, jotka ovat hänen valtaistuimensa edessä, 5.  ja Jeesukselta Kristukselta, uskolliselta todistajalta, häneltä, joka on kuolleitten esikoinen ja maan kuningasten hallitsija! Hänelle, joka meitä rakastaa ja on päästänyt meidät synneistämme verellänsä 6. ja tehnyt meidät kuningaskunnaksi, papeiksi Jumalalleen ja Isälleen, hänelle kunnia ja voima aina ja iankaikkisesti! Amen." (1:4-6, 1938-käännös.)

ILMESTYSKIRJA: Näkemys Jumalasta Uusiksi! 1/2

Voi miten pahasti laiminlyöty teos...

Olin muutama vuosi sitten mukana jumalanpalveluksessa, jossa eräs nuorehko nainen (tarkemmin sanottuna entinen tyttöystäväni ja nykyinen vaimoni) piti rohkeasti vajaa tunnin mittaisen opetuksen Ilmestyskirjan sisällöstä. Jumalanpalveluksen jälkeen kuulin erään vanhemman miehen sanovan (ipsissima vox) "nyt tätä kirjaa itse asiassa uskaltaa jopa lukea!" Kuulija oli siis sitä mieltä, että luennoitsija oli onnistunut tuomaan kirjasta esiin jotain sellaista, johon hän ei ollut aiemmin nähtävästi törmännyt. Jotain lohduttavaa.

Olen itse(kin) nähnyt melko paljon sitä miten monet käsittelevät Ilmestyskirjaa kuin kristallipalloa. Olen kuullut huhuja siitä miten Johannes varoittaa katolisista tai luterilaisista ja olen nähnyt kaavioita, joissa ohjuksien lentoratoja on selitetty profeettojen jaenumeroilla. Monella tavalla siis kirjan teologisesti rikas sisältö on joko jäänyt kaiken melskaamisen jalkoihin tai sitten kirjan sanomaan ei ole oikeastaan kunnolla edes paneuduttu. En oleta ymmärtäväni kirjan jokaista jaetta, mutta oletan ymmärtäväni ainakin jollain lailla miten Johannes pyrkii kuvaamaan Jeesusta kirjan alusta loppuun saakka. Jos olet kiinnostunut siitä kuka Jeesus Johanneksen mukaan (todella) on, tai itse asiassa, kuka Jumala Johanneksen mukaan on, sinnittele teksti loppuun. Se voi palkita. 

Ja kuten blogin sisältöön kuuluu, tulemme myös törmäämään tekstikriittisiin ongelmiin.

Jeesus Roomalaiskirjeen luvussa 14 - haaste enemmistölle

Johdanto

Jeesuksesta on suomalaisten keskuudessa melkoisia mielipiteitä. Luulisin, että en ole kovin vakavasti harhapoluilla jos sanoisin suurimman osan kansalaisistamme olevan itse asiassa autuaan tietämättömiä siitä miten esimerkiksi apostoli Paavali Jeesusta kirjeissään kuvaa. Jokainen meistä voisi koska vain tehdä lyhyen kyselyn paikallisen R-kioskin nurkalla ihmisiltä vaatien heiltä muutaman lauseen vastausta kysymykseen "kuka Jeesus oikeastaan oli tai on?!" Joka tapauksessa, tässä bloggauksessa aion esitellä melkoisen tekstin, joka liittyy jälleen kerran Paavalin näkemykseen Jeesuksesta, mutta joka on samalla miinakenttä tekstikriittisiin ongelmiin liittyen. 

Tervetuloa siis sukeltamaan Roomalaiskirjeen luvun 14 alkujakeisiin!

Luukkaan evankeliumin ja Apostolien tekojen varhainen avioero on vinkki varhaisesta evankeliumikokoelmasta

Johdantoa

Ei ole montaakaan päivää siitä, kun viimeksi osallistuin lyhyesti muutamalla selventävällä kommentilla internetissä keskusteluun, jossa väitettiin, että Uuden testamentin sisältö päätettiin vasta myöhään 300-luvulla, nähtävästi jonkilaisella arpapelillä. Samassa paketissa ihmeteltiin sitä, että miksi mikään niistä muista tunnetuista evankeliumeista ei päässyt mukaan Uuden testamentin kansien sisälle. Erityisesti tässä on asia, jossa Matti ja Maija Meikäläisten ajatukset kiertävät aivan eri kiertoradalla kuin mitä aiheen tutkimuksessa aiheesta ollaan tiedetty jo kauan. 

Galatalaiskirje 4:4-6: variantteja ja kolminaisuus-teologiaa

Johdantoa

Monella lukijalla on Paavalin kirjeitä lukiessaan kiusaus edetä nopealla temmolla pieniin yksityiskohtiin liikaa pysähtymättä. Kuitenkin jokainen, joka alkaa käyttää aikaansa Paavalin teologisten näkemysten selvittämiseen tulee huomaamaan nopeasti, että pienilläkin tekstin yksityiskohdilla on monesti äärimmäisen suuri merkitys. Kuten Timo Eskola eräässä kirjassaan kerran kehotti, Paavalia on opittava lukemaan hitaasti. [1] 

Tässä tekstissä haluan tuoda esiin yhden tällaisen esimerkin, jossa pysähtyminen yksityiskohtiin avaa eteemme teologisia aarteita. Kyseessä on Galatalaiskirjeen jae 4:6 ja se liittyy erityisesti kristologiaan eli näkemykseemme Jeesuksesta ja hänen asemastaan Jumalan pelastussuunnitelmassa. Aloitan tekemällä muutamia tekstikriittisiä huomioita, jonka jälkeen siirryn kuvaamaan aiheen asiantuntijoiden löytöjä jakeen ympäriltä. Tekstin tarkoitus on osoittaa, että Jeesus ei ole Paavalin teologiassa kuka tahansa, vaan hän on Jumalan henkilökohtainen itseilmoitus, aivan kuten Pyhän Hengen toiminta. Paavali uskoi Jeesuksen ennaltaolemiseen, ja hänen inkarnaatioonsa (eli lihaksi tulemiseen). Tavalla tai toisella Jeesus ja Henki tulee siten lukea sisään sanaan "Jumala". Lopuksi käsittelen Paavalin tekstissä painottamaa uutta exodusta, jossa Jumalan persoona ja henkilöllisyys on ilmoitettu lopullisesti Jeesuksessa ja Hengen toiminnassa. (Paavali ei tunnetusti kykene tekemään teologiaa ilman, että hän on vanhatestamentillisen kertomuksen kielikuvien kyllästämä.) Lyhyesti sanottuna: olemme jälleen kolminaisuuden äärellä.