Laiminlyöty kaksikko: minuskelit & lektionaarit

Kaksi viimeistä ryhmää on vielä käsittelemättä kreikankielisistä käsikirjoituksista. Tässä lyhyt katsaus minuskeleihin ja lektionaareihin.

Minuskelit

700-800-luvuilla alkoi kehittyä uudenlainen kirjoitustyyli, jota kutsutaan minuskelikirjoitukseksi. Kysymys on siis pienistä aakkosista ja kursiivikirjoittamisesta, joka korvasi majuskelit 900-luvulle tultaessa kokonaan. Minuskelikäsikirjoituksissa Uuden testamentin tekstiä myös alettiin pilkuttaa ja pisteyttää lukemisen helpottamiseksi. Uusi kirjoitustyyli säästi myös tilaa ja näin ollen rahaa. 

Minuskeleita on löydetty noin 3000 kappaletta ja vanhin niistä on kirjattu vuodelle 835. Vain alle 10 sisältää kokonaisen Raamatun tekstin. Ehdottomasti suurin osa olemassaolevista käsikirjoituksista on tallettanut evankeliumeiden tekstin. Koska minuskelit ovat niin paljon nuorempia kuin papyrukset ja majuskelit, niiden käyttöarvo ei joitain poikkeuksia lukuunottamatta ole kovin korkea. Minuskelit merkataan numerolla (1, 2, 3 jne.). Erasmuksen vuonna 1516 julkaistu ensimmäinen kreikankielinen Uuden testamentin edition perustui nimenomaan kouralliseen minuskelikäsikirjoituksia, jotka olivat vuosien 1000-1200 väliltä. Seuraavassa lyhyt esittely merkittävimmistä minuskuleista.

33. Tätä käsikirjoitusta kutsutaan minuskuleiden kuningattareksi. Se on peräisin 800-luvulta ja sisältää kaikki Uuden testamentin teoksen Ilmestyskirjaa lukuunottamatta. 

1739. Käsikirjoitus on peräisin 900-luvulta ja se sisältää Paavalin kirjeiden lisäksi Apostolien teot ja katoliset kirjeet. mutta sen tärkeys on siinä, että se on kopioitu vanhasta 300-400-luvun käsikirjoituksesta. 

Jotkut minuskelit tunnetaan käsikirjoitusperheenä, kuten perhe 13. Tämä kokoelma sisältää evankeliumitekstit 13:ssa käsikirjoituksessa, jotka ovat peräisin vuosilta 1000-1400.

Tämä kuva tiivistää melko näppärästi sen huomion, että suurin osa säilyneistä käsikirjoituksista on minuskuleita.
Taulukko: James White: The Kings James Only Controversy (2009). Minneapolis: Bethany House, s. 196-97.

Lektionaarit

Viimeisin ja kaikkein vähiten tekstikritiikissä hyödynnetty käsikirjoituskasa tunnetaan lektionaareina. Lektionaari on sellainen käsikirjoitus, jota ei ole suunniteltu kokonaisen kirjan tallettamiseksi, vaan se sisältää erinäisiä Uuden testamentin katkelmia aiheesta riippuen. Esimerkiksi joulupäivän varalle suunnatussa lektionaarissa tekstit olivat yleensä seuraavat katkelmat: Matteus 1:18-25; 2:1-12; Galatalaiskirje 4:4-7. Nämä kaikki jakeet keskitttyvät tavalla tai toisella Jeesuksen syntymään ja näin ollen joulunpyhiin. Yksi asia, joka yhdistää kaikkia lektionaareja on Ilmestyskirjan täydellinen syrjiminen. 

Lektionaareihin sisältyy paljon hankaluuksia, eikä niiden alkuperää tiedetä kovin varmaksi. Ne näyttätävt tullee käyttöön 300-luvulla, koska Kyrillos Alexandrialainen (376-444) ja Johannes Krysostos (347-407) hyödynsivät niitä. Lektionaarit merkataan l-kirjaimelle ja numerolla. Niitä tunnetaan noin 2500 kappaletta ja ne ovat peräisin suurelta aikajaksolta (300-1400). Suurin osa on kuitenkin vuosituhanteen vaihteen tältä puolelta. 

Hyvin varhaisista ajoista lähtien Uuden testamentin tekstiä alettiin kääntää muille kielille. Tämä oli eräänlainen jatkumo prosessille, joka oli aiemmin tapahtunut varhaiskristittyjen Raamatulle eli Vanhalle testamentille. Siitä lisää ensi viikolla.