Laiminlyöty kaksikko: minuskelit & lektionaarit

Kaksi viimeistä ryhmää on vielä käsittelemättä kreikankielisistä käsikirjoituksista. Tässä lyhyt katsaus minuskeleihin ja lektionaareihin.

Minuskelit

700-800-luvuilla alkoi kehittyä uudenlainen kirjoitustyyli, jota kutsutaan minuskelikirjoitukseksi. Kysymys on siis pienistä aakkosista ja kursiivikirjoittamisesta, joka korvasi majuskelit 900-luvulle tultaessa kokonaan. Minuskelikäsikirjoituksissa Uuden testamentin tekstiä myös alettiin pilkuttaa ja pisteyttää lukemisen helpottamiseksi. Uusi kirjoitustyyli säästi myös tilaa ja näin ollen rahaa. 

Minuskeleita on löydetty noin 3000 kappaletta ja vanhin niistä on kirjattu vuodelle 835. Vain alle 10 sisältää kokonaisen Raamatun tekstin. Ehdottomasti suurin osa olemassaolevista käsikirjoituksista on tallettanut evankeliumeiden tekstin. Koska minuskelit ovat niin paljon nuorempia kuin papyrukset ja majuskelit, niiden käyttöarvo ei joitain poikkeuksia lukuunottamatta ole kovin korkea. Minuskelit merkataan numerolla (1, 2, 3 jne.). Erasmuksen vuonna 1516 julkaistu ensimmäinen kreikankielinen Uuden testamentin edition perustui nimenomaan kouralliseen minuskelikäsikirjoituksia, jotka olivat vuosien 1000-1200 väliltä. Seuraavassa lyhyt esittely merkittävimmistä minuskuleista.

Majuskeleita ja Codex Sinaiticus

Kertaalleen käytetty joulukortti

Muistan melko hyvin erään tilanteen, joka sattui opiskellessani 5/6-luokalla Koskimäen yliopistossa (Jurvassa). Opettajalla oli tapana asettaa joulukuussa luokan eteen postilaatikko, jonne saimme kirjoittaa luokkakavereille ja opettajalle postikortteja. Tämä oli tietysti äärimmäisen tärkeä ja mukava hetki, joka katkaisi arkisen rutiinin edes hetkeksi. Jouluinen kortti vieressä istuvalta tyypiltä tai jopa itse opettajalta sai aikaan ainakin hetken kestävän mukavan jouluisen tuulahduksen.

Chester Beatty & Bodmer -papyrukset

Poikkeus vahvistaa säännön

Kaikki olemassaolevat Uuden testamentin papyruskäsikirjoitukset ovat enemmän tai vähemmän katkelmallisia. Se, että tekstiä on säilynyt runsaasti on poikkeus, ei sääntö, ja esimerkiksi P12 sisältää ainoastaan Heprealaiskirjeen jakeen 1:1. Muutamia poikkeuksia on kuitenkin olemassa: kaksi eri papyruskokoelmaa, Chester Beatty -papyrukset ja Bodmer-papyrukset, sisältävät yhteensä seitsemän käsikirjoitusta, joissa Uuden testamentin tekstiä on säilynyt (a) hyvin varhaiselta ajalta (b) hyvin suuria määriä. Myös nämä käsikirjoitukset toimivat esimerkkinä koodeksimuotoon siirtymisestä. Tässä lyhyt esittely käsikirjoitusten iästä ja sisällöstä.

Papyrus 52

Papyruksien ihmeellinen maailma

Uuden testamentin tekstikriittisessä tutkimuksessa on 1900-luvulla eletty kulta-aikoja. Näin erityisesti siitä syystä, että vuosien 1930-1980 välisenä aikana vanhoja papyruksia on löydetty enemmän kuin koskaan ennen. Ennen 1900-lukua vanhoja papyruksia ei juurikaan tunnettu. Tästä kertoo se, että vuonna 1890 James Rendel Harris sai kunnian olla ensimmäinen, joka julkaisi Uuden testamentin papyruksen. Kyseessä oli P1. 

Alan kirjallisuudessa papyrukset merkitään P-kirjaimella ja numerolla. P-kirjain on lyhennys papyruksesta ja numero määrittyy julkaisujärjestyksen mukaan.  Tietojeni mukaan tällä hetkellä papyruksia on julkaistu 131 kpl. Tässä tekstissä luodaan pikakatsaus papyruksista ehkä tunnetuimpaan, P52:een. 

Nomina sacra

Tutki ja näe, etteivät käännökset paljasta kaikkea

Ehdottomasti suurin osa kristityistä lukee Uutta testamenttia käännösten avulla. Osa taas uhraa elämästään joitain tuhansia tunteja syvempään opiskeluun ja he pystyvät lukemaan Uutta testamenttia kreikan kielellä. Harvalla kuitenkaan on kirjahyllyssä kopioita suoranaisista Uuden testaentin käsikirjoituksista kuten eräällä ystävälläni. Näin ollen he käyttävät editoituja tekstilaitoksia, kuten Nestle-Aland 28:aa. On selvää, että jälkimmäinen ryhmä pystyy tekemään tekstistä helpommin erinäisiä ”valaisevia huomioita”, mutta on ainakin yksi asia, joka jää piiloon kummaltakin ryhmältä.

Koodeksi tulee - oletko valmis?

Harry Potter & lukukokemus

Oletko koskaan miettinyt miltä tuntuisi ostaa kirjakaupasta kaikki Harry Potter -kirjasarjan seitsemän kirjaa (ja sen uuden kahdeksannen!), jotka olisivatkin kirjan sijaan painettu pitkään kääröön? Sen sijaan, että tarinan edetessä kääntelisit sivuja ja ennen nukkumaanmenoa taittaisit sivunlaidan hiirenkorvalle, joutuisitkin lukiessasi vasemmalla kädellä rullata kääröä ”sisään” samalla kun oikealla kädellä rullaisit lisää paperia ”auki”. 

Mistä nämä niin mukavat ja helppokäyttöiset kirjat oikein tulivat? Kenellä niin sanotusti välähti? Vastaus löytyy ensimmäiseltä vuosisadalta. Ja se liittyy läheisesti Uuteen testamenttiin ja kristittyihin.

Olen kuullut Mooseksesta kaislikossa... vai olenko?

Eri maailma

Keskiverto ihminen ymmärtää varsin hyvin, että Raamatun ajan ihmiset elivät hyvin erilaisessa maailmassa kuin mihin 2000-luvun suomalaiset ovat tottuneet. Vaikka osa jurvalaisista on voinut nähdä lehmän livenä, tämä ei välttämättä päde hieman nuorempiin Etelä-Suomessa asuviin henkilöihin. Joka tapauksessa, meillä on kadoksissa kännykät, barbit ja pulttivääntimet, Raamatun ajan ihmisillä lampaat, kirjakääröt ja viitat. Me ostamme liharuokamme läheisestä K- tai S-marketista, korinttilaiset joutuivat tyytymään paikallisten epäjumalantemppeleiden jäännöspaloihin, joita sai seuraavana aamuna ostaa torilta. Tämä kaikki aiheuttaa raamatunlukijalle silloin tällöin harmaita hiuksia.